Sodankylän kunnan tiemestarin, Jouni Kovasen, minulle tammikuussa 1994 toimittama moniste

METSÄTIEN KÄYTÖN RAJOITTAMINEN

Yksityistielain mukaisissa tietoimituksissa ei yleensä aseteta rajoituksia tieosakkaiden tien käytölle. Tästä huolimatta tiekunnalla on oikeus rajoittaa tien käyttöä varsinkin kelirikko-aikoina. Käyttörajoitus voi olla joko ehdoton ajokielto tai ajoneuvon paino- tai nopeusrajoitus.

Kelirikkorajoitus

Kelirikkorajoituksen ja sen ajankohdan päättää hoitokunta tai toimitsijamies. Siitä voidaan tehdä myös päätös tiekunnan vuosikokouksessa. Tarvittava liikennemerkki - ajokielto tai painorajoituskilpi - asetetaan tien alkupäähän pahimmaksi kelirikkoajaksi, kahdeksi tai kolmeksi roudan sulamisen jälkeiseksi viikoksi. Pahimpina kelirikkopäivinä on toisinaan tarpeen rajoittaa myös henkilöautoliikennettä. Ehdotonta ajokieltoa voidaan tehostaa riittävän tukevatekoisella puomilla. Tällöin on kuitenkin puomiin kiinnitettävä tieto siitä, mistä ja keneltä avain on tarvittaessa saatavissa. Kelirikkorajoituksia osoittavien liikennemerkkien hankinnassa voi kysyä neuvoa esimerkiksi paikalliselta tiemestarilta.

Ilmoita rajoituksista

Jotta puutavaran kuljetukset hoidettaisiin jo ennen kelirikkoa, hoitokunnan on riittävän ajoissa ilmoitettava tulossa olevista rajoituksista. Asiasta voi tiedottaa joko henkilökohtaisesti esimerkiksi puutavaraa korjaavien yritysten edustajille tai tien alkupäähän asetettavalla ilmoituksella. Joustava tien käyttö edellyttää, että kelirikkorajoitukset poistetaan heti, kun ne ovat käyneet tarpeettomiksi.

Haluttaessa rajoittaa ulkopuolisten tien käyttöä muulloinkin kuin kelirikkoaikoina, menettelytapa on sama kuin kelirikkorajoituksissakin: nimenomainen kielto tien varrelle asetetussa, selvästi näkyvässä kieltotaulussa tai ilmoitus todisteellisesti niille, joita käyttökielto koskee.

Puomi

Kieltoa voidaan tehostaa puomilla. Puomin pito voidaan kuitenkin kieltää tietoimituksessa tai tielautakunnan päätöksellä. Metsäteillä tällaisen kiellon antamiseen ei liene yleensä aihetta. Tielautakunta voi myöhemmin perustelluista syistä kumota tietoimituksen tai tielautakunnan antaman kiellon.

Käyttörajoitusten valvonta on käytännössä hankalaa ja vaikeaa. Hoitokunnalla on kuitenkin mahdollisuus saada tarvittaessa poliisiviranomaisilta virka-apua. Kiellon rikkoja voidaan tuomita sakkorangaistukseen sekä myös korvaamaan tielle mahdollisesti aiheuttamansa vaurion korjauskustannukset.

Yhden tilan tie

Yksityistielaki ei kuitenkaan koske sellaista tietä, joka kuuluu vain yhdelle kiinteistölle. Tällaista tietä saa käyttää vain asianomaisen kiinteistön omistaja tai haltija tai se, joka on saanut käyttöluvan heiltä tai muuten käy tilalla luvallisissa asioissa. Yhden tilan tiellä omistaja voi siis kieltää ulkopuolisilta kaiken tilapäisenkin liikenteen. Satunnainen jalankulku tai pyöräily on kuitenkin aina sallittu jokamiehenoikeuden perusteella.

Tiekunnan tie

Tietä, joka kuuluu useammalle kiinteistölle, saa yksityistielain mukaan käyttää:

- tieosakas ja se, joka käy tieosakkaan kiinteistöllä luvallisissa asioissa
-se, joka tietoimituksessa taikka tielautakunnan, tiekunnan, hoitokunnan tai toimitsijamiehen päätöksellä on saanut oikeuden käyttää tietä (YTL 80 ja 26 §)
-sekä lisäksi kuka tahansa tilapäisiin kuljetuksiin, jos valtio tai kunta avustaa tienpitoa. Säännöllisen liikenteen harjoittamiseen tarvitaan tällöinkin tiekunnan tai tieosakkaiden suostumus (YTL 96 §)

Jokamiehenoikeus

Ulkopuolisilla on siis yksityistielain perusteella varsin rajoitettu oikeus käyttää metsätietä. Ulkopuoliset käyttävät metsäteitä hyvin paljon ja tavallisesti tällöin vedotaan joko tilapäiskäyttöön tai sitten jokamiehenoikeuteen. Jokamiehenoikeus koskee kuitenkin vain jalan tai polkupyörällä liikkumista eikä moottoriajoneuvolla kulkevia.

Valtion ja kunnan avustukset

Tien tilapäisestä käyttöoikeudesta, silloin kun valtio tai kunta avustaa tienpitoa, on säädetty yksityistielain 96 §:ssä. Sen mukaan valtion tai kunnan avustettua yksityisen tien tekemistä, tien tilapäinen käyttö on sallittu 10 vuoden ajan viimeisen avustuserän nostamisesta lukien muillekin kuin tien osakkaille. Samoin mikäli valtio tai kunta antaa avustusta tien kunnossapitoon ulkopuolisten tilapäistä tien käyttöä ei saa kieltää. Ulkopuolisten tilapäinen tien käyttö on tällöin sallittu tien rakentamisajankohdasta riippumatta.

Metsänparannusrahoitus

Metsänparannusrahoitusta ei kuitenkaan pidetä yksityistielaissa tarkoitettuna tien tekemisen rahoituksena (Korkeimman oikeuden päätös 11.3.1991, nro 819). Näin ollen ulkopuolisilla ei ole oikeutta käyttää mp-rahoituksella rakennettua tietä tilapäisiinkään kuljetuksiin ilman tiekunnan lupaa.