Koko maailman mittapuun mukaan arvioitaessa maamme oikeusvaltiona sijoittuu maailman kärkipäähän. Samoin maamme oikeusjärjestelmä, poliisitoimi ja tuomioistuimet ovat nauttineet laajojen kansalaispiirien luottamusta ja kunnioitusta. Suuren yleisön ja poliisin hyvät ja luottamukselliset suhteet ovat olleet takaamassa poliisin menestyksellistä toimintaa mm. rikosten selvittämisessä ja niinpä minulle 1960-luvun alussa tulleessa "Rikospoliisin mukana" - lehdessä tiedettiin kertoa, että Suomessa rikosten selvittämisprosentti oli kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista yli 80% (muistaakseni 88% ) kun samaan aikaan Ruotsissa vastaava prosenttiluku oli 46. Mieleeni muistuu myös tapaus tammikuulta 1961, jolloin Kemissä nuori poika kuoli ilmeisesti rattijuopon yliajon ja heitteillejätön uhrina. Lapin Kansa uutisoi tapauksen isoin otsikoin ja seurasi jatkuvasti tapauksen selvittämistä ja tulos oli, että suuren yleisön ja poliisin yhteistyönä tapaus myös selvitettiin. Joskin syylliseksi epäilty teki itsemurhan siinä vaiheessa kun poliisi meni häntä pidättämään.

Tämän poliisin ja suuren yleisön välisten luottamuksellisten suhteiden lähtökohtana on ollut se, että poliisikouluun on valittu vain nuorisomme parhaimmistoa ja oppilaiden seulonnassa on käytetty niin psykologisia kuin muitakin testejä ja näillä tiukoilla valintakriteereillä on nimenomaan haluttu säilyttää se luottamus, jota kansalaiset ovat poliisia kohtaan tunteneet. Esim. kymmenisen vuotta sitten poliisikouluun pyrki noin 1700 hakijaa, joista kuutisensataa oli kutsuttu pääsykokeisiin ja näistä monien testien kautta oppilaiksi valittu runsaat kaksi sataa. Eri seulonta on ollut todella tiukkaa.
    Nyt tämän tiukan seulonnan olisi luullut turvaavan maamme poliisikunnan nuhteeton maine. Nyt kuitenkin uutisissa kerrotaan jatkuvasti eripuolilla maatamme poliisin keskuudessa ilmenevistä ja lisääntyvistä ongelmista. Jopa sisäministeriön poliisiosaston ylintä johtoa on ollut rikosepäilyjen vuoksi virasta pidätettynä, rattijuoppoudesta kärynnyt poliisi ei menetä enää virkaansa ja myös viimeaikaiset uutiset Sodankylän poliisin edesottamuksista eivät kovin hyvää kuvaa nykypoliisin eettisestä ja moraalisesta tasosta anna. Jo vuosi sitten marraskuulla Lapin käräjäoikeudessa Sodankylässä tuomittiin kaksi poliisia eri tilanteissa tapahtuneista pahoinpitelyistä ja nyt julkisuuteen tullut tieto kolmen poliisin viralta pidättämisestä on lisänä Sodankylän poliisin synkeässä historiassa. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että kirjoituspöytäni laatikossa on erään poliisin kirjoittama kirjallinen lausunto, joka ei kaikilta osin ole yhtäpitävä totuuden kanssa.
    Nyt kaikkien näiden poliisin keskuudessa ilmenneiden kielteisten esimerkkien jälkeen joudumme kysymään: Vuotaako poliisikoulun psykologinen seula vai onko maamme nuorison parhaimmistonkin eettinen ja moraalinen taso jo tätä luokkaa kuin mitä nämä kielteiset esimerkit osoittavat?

Se kehitys, mitä maassamme on viimeaikoina tapahtunut pahenevina nuorten alkoholisoitumisena ja huumeongelmina, pahenevina alkoholi- ja huumeongelmina liikenteessä, lisääntyvinä automurtoina ym. rikollisuutena, lisääntyvinä ja raaistuvina nuorten, jopa lasten, väkivaltarikoksina ym. antaa aiheen huolestua koko kansakuntamme tulevaisuudesta mikäli nykyinen kehitys maassamme saa jatkua. Nyt näitä näkökohtia ajatellen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa vaarantaa poliisin ja koko oikeusvaltiomme luottamusta, uskottavuutta ja arvovaltaa suuren yleisön silmissä. Tämän vuoksi maassamme tarvitaan todella määrätietoisia toimia poliisin keskuuteen pesiytyneiden epäkohtien poiskitkemiseksi. Jo yksin rattijuoppous on todellinen epidemia liikenteessämme ja vaarantaa yleistä kansalaisturvallisuutta. Päivittäin saamme lukea uutisia, kuinka enenevässä määrin poliisin haaviin joutuu entistä törkeämpiä rattijuoppoja ja tämän kehityksen kanssa sopii erittäin huonosti yksiin se, että rattijuoppoudesta kärynneet poliisit saavat jatka virassaan. Tämä on yhdessä oikeuskäytäntömme lepsuilun kanssa suoraa viestiä kansalaisille siitä, että rattijuoppous ei ole sellainen merkittävä rikos, johon tarvitsee kovin vakavasti suhtautua. Ja sama koskee kaikkia muitakin poliisin keskuudessa ilmeneviä epäkohtia ja rikoksia. Näillä epäkohdilla ja rikoksilla on suora vaikutus siihen arvovaltaan ja uskottavuuteen, jota poliisi kansalaisten silmissä nauttii ja tämän uskottavuuden ja arvovallan menettämisen myötä poliisin toiminta esim. rikosten selvittämisissä vaikeutuu ja tämän seurauksena kansalaisten oikeusturva ja yleinen kansalaisturvallisuus vaarantuu. Eli kansakunnan yleinen etu vaatii sitä, että poliisin keskuudessa ilmeneviin epäkohtiin ja rikoksiin suhtaudutaan riittävällä vakavuudella.

Leo Salmela
Sodankylä.