Kaksi vuosituhatta sitten oli nasaretilaisella rakentajanpojalla suuri unelma todellisesta rauhan maailmasta. Maailmasta, jossa ei olisi enää rikasta eikä köyhää, ei ylempiarvoista eikä halpasukuista. Maailmasta, missä rauhaa rakennettaisiin todellisen tiedon, keskinäisen kunnioituksen ja yhteisen hyvän ahkeroimisen periaatteelle. Tämä suuri unelma levisi kulovalkean tavoin lyhyessä ajassa koko silloiseen Lähi-Itään ja Välimeren alueille antaen uuden elämän ja rauhan toivon silloisten sotien ja hirmutöiden raskauttamien ihmisten sydämille.
     Mutta sitten tapahtui jotain todella merkillistä. 300-luvulla Rooman silloinen keisari Konstantinus I.n ja Rooman silloinen piispa Damasus solmivat sopimuksen, jonka perusteella keisari laati lain ja määräsi kaikkien Rooman maailmanvallan alueella asuvien tunnustamaan sitä uskoa, jota Rooman piispa opetti. Tällä lailla luotiin pohja uskontopakolle, valtiokirkkojärjestelmille ja kaikelle sille hirmuhallinnolle, jota Rooman piispanistuimen pohjalle rakentunut Vatikaani harjoitti.
     Yli tuhannen vuoden ajan paavi edusti ainoa oikeaa ja erehtymätöntä totuutta ja inkvisitioineen vaiensi kaikki arvostelut ja kritisoinnit. Vatikaanin maailmankuvassa maa oli maailmankaikkeuden keskipiste, jota kaikki avaruudessa kiersivät. Samoin monet muut uskonkäsitteet muodostuivat ehdottomiksi opeiksi, dogmeiksi, joita ei saanut epäillä joutumatta kasvotusten inkvisiittoreiden kanssa. On arvioitu, että yksin noitavainoissa kidutettiin ja tapettiin Euroopassa noin kaksi miljoonaa ihmistä.

Mutta. Koitti myös valistuksen aika Euroopassa. Yksi tunnetuimpia uuden ajattelun ensiairueita oli Nikolaus Kopernikus (1473-1543) sekä häntäkin tunnetumpi Galileo Galilei (1564-1642), jonka maailmankuvassa maa ei ollut enää maailmankaikkeuden liikkumaton keskus. Samoin monet muut suuret ajattelijat horjuttivat Paavin erehtymättömyyttä ja vatikaanin uskonnollisia oppeja.
     Käytännössä tämä merkitsi sitä, että sen myötä kun valistuksen uudet tuulet puhalsivat Euroopassa, myös vatikaani alkoi menettämään otetta ihmisten maailmankuvan ja ajatustottumusten vartijana ja myös inkvisitioiden ote alkoi hellittämään. Ratkaisevan askeleen tällä uuden ajattelun tiellä otti uskonpuhdistuksineen Martti Luther, jonka opetukset valloittivat koko pohjoisen Euroopan Ruotsi-Suomi mukaan luettuna. Vaikka silloisessa Ruotsi-Suomessa yritettiin säilyttää uskonasiat kirkon yksinoikeutena mm. 1726 annetulla kuninkaallisella asetuksella, konventikkeliplakaatilla, jolla kiellettiin kirkon ulkopuoliset yksityiset hartaudenharjoitukset, kehityksen suunta kulki väistämättä kohti uskonnonvapautta maassamme. Konventikkeliplakaatti kumottiin kirkkolailla vuonna 1869 ja varsinainen Uskonnonvapauslaki (laki 267/22) säädettiin maahamme vuonna 1922. Nykyään uskonnonvapaus on kirjattu kansalaisten ehdottomina oikeuksina myös Perustuslakiin ja jokainen Suomen kansalainen saa kuulua mihin tahansa uskonnolliseen yhdyskuntaan tai olla kuulumatta. Samoin jokainen saa 18 vuotta täytettyään vapaasti erota omasta uskonnollisesta yhdyskunnastaan ja liittyä toiseen mikäli tämän järjestys sen sallii. Käytännössä nämä säädökset merkitsevät juridista uskonnonvapautta, joskin ihmisten ajatustottumukissa kummittelevat vielä noitavainojen ajat ja konventikkeliplakaatin säännökset mm. ihmisten suhtautumisessa esim. niinkin luonnolliseen ja tieteellisesti tutkittuun asiaan kuin hypnoosi sekä monien halveksivassa suhtautumisessa kirkon ulkopuolisiin herätysliikkeisiin, joita lahkoiksi nimitetään.

Ellei lisääntyvä kansan kaksijakoisuus ja tuloerojen kasvu luo pohjaa uusille fanaattisille poliittisille ja uskonnolliselle liikkeille, meillä Suomessa ollaan saavuttamassa uskonnollinen ihannetila, eli uskonasiat kuuluvat jokaisen yksilön henkilökohtaisen identiteettivapauden piirin, eikä näillä saa enää toisia syyllistää eikä henkisesti alistaa. Mutta aivan samaa uskonnollista ihannetilaa eivät edusta ne uutiset, joita maailmalta kantautuu milloin minkin uskonliikkeen hyvinkin oudoista edesottamuksista. Viimeisin näistä järkyttävistä uutisista on tapahtumat Amerikassa, missä kansa vaatii suoranaista kostoa lentokonekaappauksiin ja tuhotöihin syyllisiksi epäilemilleen.
     Kuitenkin, jos lähdemme tapahtumien syiden ja taustojen perusteellisen tutkimisen ja ongelmien ratkaisemisen tielle, niin tällaiset kostot eivät ratkaise yhtään mitään. Näillä kostoilla aiheutetaan täysin syyttömille ihmisille suunnattomia kärsimyksiä, kirkastetaan joidenkin tahojen marttyyriuden kruunua ja luodaan pohjaa uusille ja entistäkin tuhoisimmille tuhotöille.

Niin kauan kuin maailma on niinkin kahtia jakautunut rikkaisiin ja köyhiin, menestyviin ja jo syntymänsä perusteella alistettuihin ihmisiin, niin kauan on olemassa erittäin ”viljava” maapohja mitä voimakkaimmille fanaattisille poliittisille ja uskonnollisille liikkeille. Todelliset ja pysyvät ratkaisut voimme löytää nykyisiin ongelmiin ja uhkakuviin samalta tieltä, jolla paavin hirmuvalta aikanaan Euroopassa lopetettiin. Eli valistuksen ja kansojen ja eri uskontojen kunnioittamisen ja tasavertaistamisen tieltä. Ratkaistaksemme ihmiskuntaa uhkaavat uhkakuvat, meidän on lähdettävä kostamisen sijasta ahkeroimaan suunnattomassa köyhyydessä elävien kansojen menestystä ja hyvinvointia. Jo nyt Afganistanin kansa elää sodan tuhoamassa maassa suunnattomien kärsimysten keskellä ja tämän maan ja kansan lopullinen tuhoaminen ei ole kenenkään edun mukaista eikä kenellekään kunniaksi. Sama koskee monia muita kansanheimoja. Palestiinalaisia, kurdeja ym. Vain näiden ihmisten kärsimysten ja ahdingon lievittämisellä ja koulutuksen lisäämisellä voimme luoda maailmastamme uuden ja paremman maailman, jossa ei enää uskonollista tai poliittista fanatismia tarvita; ja jossa uskonnolliset kysymykset kuuluvat jokaisen ihmisen henkilökohtaisen identiteettivapauden piiriin. Niin kuin meillä Suomessa jo on.

Sodankylässä Marraskuussa 2000
Leo Salmela