"Kallis on Herran palvelus, kaikille siunaukseksi", lauletaan eräässä tutussa ja puhuttelevassa laulussa. Nyt moni kysyy: "Mitä on todellinen Herran palvelus? Sitäkö, että käydään kuuliaisesti istumassa kirkon Jumalan palveluksissa vaiko jotain muuta?"

Yllä olevassa raamatunkohdassa on kiteytetty ne periaatteet, jotka velvoittavat jokaista todellista Jumalan palvelijaa ja ovat velvoittaneet ihmiskunnan aamuhämäristä asti. Velvoittivat Vanhan Liiton profeettoja, nämä Jesajan sanat kuvastivat Johannes Kastajan ja Jeesuksen toimintaa sekä sittemmin kaikkia todellisia Jeesuksen seuraajia - todellisia Jumalan palvelijoita. Omalla tavallaan tätä velvoittavuutta kirkastaa myös Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka auttoi ryövärien uhriksi joutunutta silloin kun korkeakirkolliset papit ja leeviläiset kävelivät pystypäin tämän uhriksi joutuneen ohi. Valitettava totuus on kuitenkin myös se, että tähän ohikävelevien listaan voidaan liittää lähes koko nykyinen suomalainen siioni. Ehkä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kristillinen lähimmäisenrakkaus vaatisi aktiivista toimintaa lähimmäisten hyväksi, heidän oikeuksiensa puolustamiseksi ja henkisen hädän lievittämiseksi, mutta tämä lähimmäisenrakkaus on nykyään äärimäisen harvinaista kotoisessa kristillisyydessämme.

Ei ollut yhtäkään miestä....

14. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.
15. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.
17. Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan. (Jesaja 59 luku)

Totuus ja oikeus sekä yksilöiden oikeuksien kunnioittaminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä yhteiskuntarauhan ja kansalaisten henkisen hyvinvoinnin turvaamisessa niin kauan kuin kansallisia yhteisöjä on ollut olemassa. Näin oli yli 3000 vuotta sitten kuningas Salomon aikana, näin oli profeetta Jesajan päivinä ja näin se on nytkin. Niin kauan kuin yksilöt kokevat, että yhteisö kuin myös läheiset ihmiset kantavat yhteistä vastuuta yksilön ihmisarvosta ja oikeuksien toteutumisesta, yksilöt kokevat turvallisuutta, yhteiskuntarauha säilyy ja rikokset ovat hyvin harvinaisia.
     Mutta sitten. Jos ajaudutaan siihen kuin oli Jesajan päivinä, että päämiehet tavoittelivat omaa etuaan ja omia palkkojaan, lahjuksia rakastivat, olivat varkaitten tovereita ja puolustivat väärintekijöiden rötöksiä, mutta eivät ajaneet lesken asiaa eikä orvon oikeutta, kansalaisten henkiset turvarakenteet murenevat ja seurauksena on ennen näkemätön ahdinko, joka johtaa kielteisiin seuraamuksiin kaikilla alueilla. Piittaamattomuus lähimmäisistä ja heidän turvallisuudestaan, juoppokurjuus ja rikollisuus lisääntyvät ja kehitys johtaa täydelliseen anarkiaan.

"Se oli Herran silmissä paha, ettei ollut oikeutta ja Hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin."

Kuten Tasavallan Presidentti kuluvan vuoden helmikuun alkupäivinä pitämässään yhteisvastuukeräyksen avauspuheessa ilmaisi, tämän päivän yhteiskunnan tunnusmerkkejä on välinpitämättömyys lähimmäisistään ja kovasydämisyys. Yhtenä loistavana esimerkkinä tästä oli viime talvena Rovaniemellä tapahtunut raaka pahoinpitely ja raiskaustapaus, jolla oli useitakin silminnäkijöitä, mutta kenenkään päähän ei pälkähtänyt mennä uhrin avuksi.
     Tämä piittaamattomuus ja vastuunpakoilu ei ole kuitenkaan niinkään yksittäisten kansalaisten ongelma ja syy. Tämä johtuu enemmänkin vallanpitäjien ja viranomaisten välinpitämättömyydestä ja syrjivästä asenteesta. Jo pitemmän aikaa, sitten presidentti Kekkosen, vallanpitäjien tunnusmerkkejä on ollut piittaamattomuus kansalaisista ja heidän oikeuksistaan ja lukemattomat kansalaiset kokevat tulleensa heitteille jätetyksi ilman ihmisarvoa ja oikeusturvaa. Nykyisellä presidentillämme oli ulkoministerinä ollessaan todellinen huoli Kiinan ihmisoikeustilanteesta sekä Itä-Euroopan lastenkotien lasten asemasta kun taas omassa maassa ilmenevät puutteet ja ongelmat ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisessa ovat jääneet häneltä täysin vaille huomiota. Niin ikään merkillepantavaa on ollut sekin, että presidenttimme on nyt visusti vaiennut myös Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Ilmeisesti sen vuoksi, että kansainväliset voitonmaksimoijat tarvitsevat Kiinan markkinoita ja Kiinan halpatyövoimaa ja siinähän eivät ihmisoikeudet ja humanistiset aatteet paljon paina. Rahalla kun näyttää olevan taivaallinen voima vaientaa jopa presidentin suu.

Meidän on uudesti luotava maa.."

Sanottu on, että yksinäinen puu ei pala ja käytännössä tämä pätee niin monissa asioissa. Samoin merkillepantavaa kautta aikain on ollut se, että yhden ihmisen asialle ei juuri kukaan korvaansa kallista - olkoon miten ajankohtaisia ja tarpeellisia asioita kuin ovatkin ja erittäin raskaaksi tämä yksinäisyys ja yksin ponnisteleminen osoittautuu niille, jotka ovat joutuneet vääryyksien ja raukkamaisten tekojen uhreiksi ja ovat yksin omantuntonsa ja oikeustajunsa kanssa; ja meitähän Suomessa riittää kaikkialla. Sen sijaan ainakin meiltä Sodankylästä; ja myös koko Lapista puuttuu täydelleen sellaiset tahot, jotka olisivat kiinnostuneet yksittäisen kansalaisen ihmisoikeuksista ja oikeusturvan toteutumisesta. Siinä olet yksin - jaksat tai olet jaksamatta - elät tai kuolet, ilman että kukaan välittää. Eli ei ole ainuttakaan järjestöä tai tahoa, kenen puoleen rikosten ja vääryyksien uhrit voisivat kääntyä. Ei uskonnollisia yhteisöjä eikä edes Hempan johtamaa punaista ristiä.

Tämän puutteen korjaamiseen tähtää Aretalogia, joka on saanut tunnustusta kaikkialta Suomesta juuri sen vuoksi, että Aretalogia on vakavasti kiinnostunut yksilöiden; ja ennen kaikkea kovaosaisten, ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta. - uhrien puolesta vääriä ja väkeviä vastaan.
     Todellisuus tänä päivänä on kuitenkin siinä määrin vakava ja haasteet niin mittavat, että tarvitsemme yhteiseen rintamaan todella kipeästi niitä oikeamielisiä kunnian miehiä ja naisia, jotka ymmärtävät ajan tarpeet ja jotka uskaltavat tarttua tositoimiin uuden paremman ajan luomiseksi Lappiin ja koko Suomeen. Silloin kun viranomaiset eivät toimi, eivätkä edes välitä, meidän yksittäisten kansalaisten on välitettävä sitäkin enemmän. Meidän on kannettava toinen toistemme taakkoja, meidän on oltava ontuvan jalkana, kuuron korvana, sokean silmänä, sydämenä, joka ymmärtää ja luotettavana korvana kuuntelemassa silloin kun toisella tai jollain lähimmäisellämme on todella vaikeaa. Meidän on oltava kunnian miehinä ja naisina puolustamassa vääryyksien uhriksi joutuneiden oikeuksia ja olla henkisenä tukena hänen taistelussaan oikeuksiensa puolesta.

Kantakaamme siis yhteinen vastuumme ja luokaamme tästä yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi ja parempi yhteiskunta itse kullekin meistä elää ja asua.