Mahtimiehiä Sompiossa ja maailmalla.
Vallitsevat olosuhteet ovat sanelleet maailman jokaiselle kansanheimolle ne elämisen ehdot, joiden mukaan tässä elämässä on selviydyttävä. Eränkäynti, metsästys, kalastus, maanviljelyskulttuuri jne. Samoin maailman jokainen kansaheimo on ollut tietoinen, että on olemassa ihmistä korkeampi todellisuus - tuonpuoleinen - henkinen maailma, jonka kanssa on elettävä sovinnossa jotta tästä elämästä ylipäätään selvitään. Että on metsästys, kalastus, karjanhoito, ym. onnea. Niinpä moni emäntä on iltalypsyltä tultuaan lirauttanut kiulustaan pienen tilkan maitoa navettapolun varteen maahisille saadakseen karjaonnea. Samoin Sompiojärven Akankivellä on muinoin uhrattu jopa eläviä poroja jotta poronhoidolla ja eränkäynnillä olisi tuonpuoleisen siunaus.
Näiden tavanomaisten arkielämässä tapahtuvien tuonpuoleisen lepyttämisien lisäksi ovat olleet varsinaiset tietäjät, shamaanit, ym. jotka ovat toimineet välitysmiehinä tämän puoleisen ja tuonpuoleisen välillä ja aina silloin kun on ollut vaikea sairaus tai muu vakavampi ongelma, on käännytty näiden tietäjien puoleen, jotka loveen langeten ovat käyneet kysymässä Jumalalta/Jumalilta ratkaisua ongelmaan. Joko lääkettä vaikeaan sairauteen tai muita neuvoja.
Ukkini on ollut oman aikansa sanan mahtaja ja verenseisottaja. Itse olin nelivuotias ukkini kuollessa ja montaa mielikuvaa minulla ei ukistani ole. Sen sijaan muistissani on, kuinka vanhat lapsuudessani ukkini tekoja kunnioittavassa sävyssä muistelit:
Jos mahtimiehiä onkin ollut kaikkialla maailmassa jo vuosituhansien ajan, niin kaikkein tunnetuimpia meille ovat ne mahtimiehet, joista raamatussa kerrotaan. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että kirjoitustaidon ansiosta heidän elämäntyönsä on voitu dokumentoida ja tulevat säilymään ihmisten tietoisuudessa hamaan tulevaisuuteen.
Mahtimiehiä olivat vanhan testamentin profeetat, jotka pitivät oikeutta voimassa ja palauttivat harhautuneen kansan yhä uudelleen ja uudelleen vanhurskaalle tielle. Mahtimiehiä ovat olleet myös uuden liiton apostolit, Pietari, Paavali ja kumppanit, jotka julistamallaan uskon sanalla loivat uutta elämää niin ihmisten sydämiin kuin kansakuntienkin keskuuteen. Parantaen sairaita ja tehden lukemattomia ihmeitä ja tunnustekoja ja tämä oli kristinuskon alkuperäinen tarkoitus kaikkia kansoja kohtaan. Että uutta elämää synnyttävällä evankeliumin sanalla tästä maailmasta rakennettaisiin todellinen rauhan ja rakkauden maailma.
Mutta toisin kävi. Siinä vaiheessa kun kristinusko vihdoin noin 1000 vuotta Jeesuksen jälkeen Suomen rannat saavutti, tänne kristinusko ei tullut enää armoevankeliumin sanana. Tänne tuli inkvisiittoreiden uskonto, jossa miekkamiehet olivat pappien apuna listimässä niiden päitä, jotka eivät antaneet kastaa itseään kristinuskoon. Samoin tänne tuotiin kidutuspenkit ja noitaroviot, tänne tuotiin kirkon jalkapuut ja häpeäpenkit ja tänne tuotiin piilukirveet, joilla aviottomia lapsia synnyttäneitä naisia on maassamme mestattu. Samoin sääty-yhteiskunnan aikaan papisto on ollut pahimpia köyhien henkisiä alistajia ja Sodankylänkin menneisyydestä löytyy tapauksia, joissa suuren köyhän perheen ainut lehmä on kirkonveroina teurastettu pappilan lihavaan pitopöytään. Käytännössä tämänkaltaisen kristinuskon tulo Lappiin merkitsi myös koko lappilaisen rikkaan kulttuurin tuhoutumista, samoin kuin tuhottiin atsteekkien rikas kulttuuri eurooppalaisten kristittyjen toimesta Meksikossa, ilman, että mitään konkreettista hyvää olisi juuri vastineeksi saatu. Ehkä lukutaitoa lukuun ottamatta.
Meitä Lapin ihmisiä lähinnä on Karesuvannossa ja Lainion lähetyskoululla kirkkoherra Lars Leevi Laestadiuksen ja katekeetta Juhani Raattaman yhteistyön tuloksena 1840-luvun puolivälissä syntynyt herätysliike, joka monien voimallisten sananjulistajien, kuten Hanhi-Pietin, Antin-Pietin, Posti-Heikin, Heikki Aikion (äitini ukki) ym. toimesta levisi kulovalkean tavoin kaikkialle Lappiin synnyttäen uutta elämää niin ihmisten sydämissä kuin kyläkunnissakin ja kokonaisia kyläkuntia tuli tämän herätysliikkeen vaikutuksesta täysin raittiiksi. Nämä hengenmiehet ovat olleet jo lähellä sitä hengenvoimaa, joka apostoleissa on vaikuttanut; ja jollaista kristillisen uskon olisi pitänyt heti alun pitäen Suomeen tullessaan olla. Eli piilukirveiden ja häpeäpenkkien sijasta todellista hengen ravintoa vastavoimaksi synnin turmiovaltaa vastaan.
Meillä Sodankylässä vanhan kirkon nurkalla on hautamuistomerkki, jossa lukee "Jumalan palvelija H. Aikio". Tämä muistomerkki on saarnaamassa sanomaansa siitä elämäntyöstä, jonka Syväjärven kylän isäntämies ja saarnamatkallaan Muhoksella maaliskuulla 1909 kuollut Heikki Aikio on tehnyt. Tämän oman aikansa mahtimiehen elämäntyö on kantanut arvokasta satoa koko Sodankylään ja muualle Pohjois-Suomeen ja nyt viimevuosien uutiset Sodankylän kunnan, poliisilaitoksen ja kirkon tiimoilta osoittavat, että samanlaisia uusia hengen miehiä tarvitaan jälleen. Kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun ja luomaan uutta hengen elämää kaiken kansan keskuuteen.
21.11.2002
Voidaan sanoa, että niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on ollut niitä yksilöitä, jotka ympäröivästä kulttuurista ja tavanomaisesta arkielämästä poiketen ovat erottuneet joukosta - miehiä, joiden henkinen suuruus on saavuttanut hyvinkin suuret ja kauaskantoiset mittasuhteet. Näiden suurten hengen miesten elämäntyön ja opetusten pohjalta ovat syntyneet kaikki maailman valtauskonnot ja monet filosofiset aatesuuntaukset. Merkillepantavaa on ollut myös se, että nämä uskonnot ja filosofiset aatesuuntaukset ovat voineet syntyä vain niissä oloissa ja sinä aikana, jolloin kirjoitustaito on riittänyt kirjoittamaan näiden hengen jättiläisten elämäntyön ja ajatukset dokumenteiksi jälkipolville ja historian sivuille. On ollut Sokrates, Platon, Konfutse, Buddha, Mooses, Muhammed ja niin monet muut.
Näiden historiankirjoihin tai uskontojen perustajiksi päässeiden lisäksi kaikkialla maailmassa on aikojen saatossa ollut lukematon määrä sellaisia mahtimiehiä, joiden teot olisivat saneet hyvinkin laajat mittasuhteet mikäli silloisen ajan ja ympäristön kirjoitustaito olisi riittänyt nämä teot ja elämäntyön muistiin merkitsemään ja tässä mielessä Lappi omine verenseisottajineen ja mahtimiehineen on jäänyt vaille sitä huomiota, mitä lappilainen kulttuuri ja erityisesti nämä mahtimiehet olisivat ansainneet. Niinpä nämä mahtimiehet tekoineen elävät vain legendoina kansan suussa ja nämä legendatkin ovat hyvää vauhtia vaipumassa miespolvien saatossa unohduksen yöhön.
"Se oli suurten tietäjien aikaa".
Vuosituhansien aikana näitä loveen lankeavia tietäjiä ei ole ollut vain Lapissa tai Siperian heimojen keskuudessa. Heitä on ollut kaikkialla maailmassa. Tiibetin vuoriston erakkomunkit ym. Raamatussa kerrotaan Eufrat-virran varrella Mooseksen päivinä, noin 4000 vuotta sitten, eläneestä Bileam Peorin pojasta, joka toimi Jumalan edusmiehenä ja minkä hän siunasi, se oli siunattu ja minkä hän kirosi, se oli kirottu. Neljännen Mooseksen kirjan 24-luvussa sanotaan:
Eli kysymys on ollut täsmälleen samasta asiasta kuin mitä Lapin suuret tietäjät ovat aikanaan olleet.
Ja hän puhkesi lausumaan ja sanoi:
"Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu. Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka lankeaa loveen ja jonka silmät avataan."
Sompion suuri mahtimies, Jaakko Polvari, on ollut yksi oman aikansa legenda, sanan mahtaja ja verenseisottaja, jonka edessä eivät ole konstailleet enempää käärmeet kuin karhutkaan. Kerrotaan, että erään kerran hän oli asettanut käärmeen makaamaan talonsa seinälle liikkumattomaksi kunnes hän oli parin päivän kuluttua käynyt tämän "päästämässä" ja tämän jälkeen käärme oli luikerrellut tiehensä. Samoin kerrotaan, että erään kerran hän oli karhunpyynnissä ollessaan pidellyt karhua korvista aina siihen asti, että hänen pyytökaverinsa olivat saaneet keihästettyä karhun kuoliaaksi. Ja edelleen. Sompion väki on ollut hyvin tietoinen siitä, että niihin kamppeisiin, joissa Jaakko Polvarin puumerkki on ollut, niihin kamppeisiin ei ole auttanut väärässä mielessä kajota. Jaakko on hyvin tiennyt mikä on oikein ja mikä väärin ja tiennyt myös mitä väärintekijöille on tehtävä.
Niin oli tiennyt myös ukkini, Frans Salmela, mitä väärintekijöille on tehtävä.
Erään kerran joku ohikulkumatkalla ollut hevosmies oli ostanut ukiltani heiniä. Oli kuitenkin käynyt niin, että niin pian kuin nämä heinät oli saatu rekeen hangottua ja kiinni köytettyä, tämä outo hevosmies oli hypännyt rekeensä ja lähtenyt ajamaan tiehensä yrittämättäkään maksaa ostamiaan heiniä. No. Ukkini oli katsonut kiinteästi pakenijan perään ja sanonut omat mahtisansa: "Et sinä pitkälle mene". Eikä ollut mennyt. Siinä vaiheessa kun hevonen oli lähtenyt kääntymään pihatieltä maantielle, hevonen oli lentänyt ynnä valjaineen ja rekineen kaviot taivasta kohti selälleen ja hevosmies hädissään hakemaan ukiltani puukkoa, että saa hevosen valjaista ennen hirttymistään. "Puukon sie saat, mutta heinäkki pittää maksaa" oli ukkini tuumannut ja hevosmies päässyt jatkamaan matkaansa vasta sitten kun oli ostamansa heinät maksanut.
Ukkini Frans Salmela. Kuva vuodelta 1928.
Kristinuskon tulo - kaksipiippuinen juttu.
Kokonaan toista on ollut se uutta hengen elämää synnyttävä armoevankeliumiin perustuva kristillisyys, joka Hallen pietisminä tunnettiin; ja joka 1700-luvulla tuli Siperian sotavankileireiltä palaneiden karoliinilaisarmeijan upseerien mukana Suomeen. Tämä pietistinen syvähenkinen soturikristillisyys oli vastaus silloisen ahdistetun kansan hengelliseen hätään ja loi pohjan tuleville suurille herätysliikkeille, joiden vaikutus heijastelee myönteisesti vielä tämänkin päivän Suomessa, joskin heikkenevässä määrin.
Jumalan palvelija Heikki Aikion hautakivi
Sodankylän vanhan kirkon nurkalla.
Leo Salmela
Sodankylä