Niinä päivinä jouduin perusteellisesti pohtimaan syitä näihin traagisiin tapa­uksiin ja mitä minä lähimmäisenä voi­sin tehdä, ettei kenenkään tarvitsisi näinkin kohtalokkaisiin ratkaisuihin päätyä. Hengellisen kutsumustyön puitteissa minulla on aina ollut halua auttaa ja palvella lähimmäisiäni, van­huksia, sairaita, leskiä ja orpoja, mutta nyt näiden nuorten itsemurhien koh­dalla perinteiset auttamisentavat eivät enää päteneet. Tarvittiin jotain täysin uutta, jotain, jonka kautta voisin saa­vuttaa yhteyden kaikkiin ihmisiin, myös heidän yksinäisiin ja raskaisiin hetkiinsä. Tätä asiaa pohtiessani sain ikään kuin näkynä kehotuksen aloittaa oman ilmaisjakelulehden toimittami­nen jokaiseen kotiin Sodankylässä. Nyt ensimmäisenä nousi kysymys leh­den nimestä ja kun samaan aikaan luin professori Aapeli Saarisalon kirjoit­tamaa mainiota kirjaa: Neljä evanke­listaa, jossa kerrottiin, että Helleenien aikana kreikkalaiset käyttivät vaelta­vista matkasaarnaajista nimitystä are­talogi ja aretalogia oli heidän suulli­nen tai kirjallinen julistuksensa, niin nyt tämä kirjalliseen sananjulistukseen viittaava ARETALOGIA nousi kuin Korkeimman johdatuksesta tulevan lehteni nimeksi.

Kustannuksiltaan tällaisen ilmaisja­kelulehden toimittaminen oli sitä luokkaa, että tammikuulla 1981 siihen ei minulla ollut mitään mahdollisuutta ja niin asia jäi kypsymään sieluni sy­vyyksiin.

Juhannuksena 1983 olin osallisena rajussa liikenneonnettomuudessa, jonka seurauksena jäi vaikea ja pysyvä vammautuminen. Nyt tämä kova koh­taloni kääntyi voitoksi sikäli, että va­kuutusyhtiöiltä saamani korvaukset mahdollistivat lehteni toimittamisen ja niin ARETALOGIAn ensimmäinen numero ilmestyi marraskuulla 1984. Vuonna 1985 ARETALOGIA rekiste­röitiin YK.n alaisessa ISDN-rekiste­rissä tunnuksella ISSN 0782-1336 ja tämän jälkeen ARETALOGIA on il­mestynyt 4-6 numeroa vuodessa ja on kokenut erittäin voimakkaan kehitys­prosessin niin asiasisällön kuin ulkoi­sen ilmeenkin osalta ja nyt kun perin­teisistä hengellisistä julkaisuista poi­keten käsittelin lehdessäni paljon myös jokapäiväisen elämän realiteet­teja, asiain syitä ja seurauksia, kiin­nostusta lehteä kohtaan on ilmennyt laajoissa kansalaispiireissä. Myös ateistisen maailmankatsomuksen omaavien keskuudessa. Aretalogian vaikutukset ovat heijastelleet kaikissa yhteiskuntapiireissä aina poliisin ylintä johtoa sekä muita maamme kor­keimpia hallinto- ja oikeusviranomai­sia myöten. Samoin Sodankylän katu­kuvassa Aretalogian vaikutukset nä­kyivät mm. siinä, että kun vielä 1980-luvun puolivälissä Sodankylän öinen torielämä oli lähinnä kaaosta, jossa to­rin puut ja pensaat, jopa lipputangot menivät säpäleiksi, niin nyt Sodanky­län öinen tori on yksi rauhallisimpia paikkoja.

Internetin kautta yli maiden ja merien.

1800-luvun puolivälissä tilanne meillä Suomen ja Ruotsin Lapissa oli todella surkea. Kansalaisten pitkälle levinnyt alkoholisoituminen, porovarkaudet, jopa miestapot, olivat jokapäiväistä todellisuutta, ilman että viranomaisilla oli juurikaan mahdollisuutta asiain korjaamiseen. Sitä vastoin todellinen ratkaisu ajan haasteisiin löytyi Ruotsin Lapista, Karesuannon pitäjästä, jossa silloinen kirkkoherra Lars Leevi Laestadius oli kokenut syvällisen hen­gellisen herätyksen ja lähti hengen voimassa julistamaan uutta sanomaa kaikelle kansalle. Vaikka lähtökohdat uusien tuulien puhaltamiselle Lapissa olivat vähäiset, levisi uusi herätyksen aalto muutamassa vuosikymmenessä kautta Ruotsin, Norjan ja Suomen La­pin aina Venäjän Pietariin ja Amerik­kaan asti ja uuden herätyksen vaikutus oli se, että kokonaisista kyläkunnista Lapissa tuli täysin raittiita. Porovar­kaat tunnustivat ja sovittivat rikok­sensa ja täysin uusi elämä versoi ih­misten sydämissä. Samoin tämän "lestadiolaisuuden" nimellä tunnetun herätyksen vaikutus on näkynyt aivan viime vuosikymmeniin asti siinä, että meillä Lapissa ei ole tarvinnut lukkoja talojen oviin laittaa. Onkin sanottu, että tämä herätysliike on ollut paras "poropoliisi", mitä Lapissa on koskaan ollut.

Yksi Lars Leevi Laestadiuksen toi­mintasektoreista oli oman lehden, Huutavan ääni, toi­mittaminen, johon hän alkuvaiheessa kirjoitti artikkelit hanhensulkakynällä ja mustikkame­hulla säkkipaperille. Nykyään tekni­nen kehitys on luonut täysin uudet ulottuvuudet lehtien ja kirjojen paina­miseen sekä sähköiseen viestintään, jonka kautta voidaan kommunikoida reaaliajassa eripuolille maailmaa. Nyt kun ihminen on tekni­sestä kehityk­sestä ja tiedon lisäänty­misestä huoli­matta pohjimmiltaan sama kuin on ollut jo vuosituhansia omine henkisine tarpeineen ja haastei­neen, tarjoaa mm. nämä internet-yh­teydet ennennäke­mättömät ja huikai­sevat mahdollisuu­det vastata ajan haasteisiin ja lähteä täysin uusien ar­vojen ja ihanteiden toteuttamisen tielle. Ei vain täällä Suomen Lapissa, vaan kaikkialla maailmassa ja kaik­kien kansojen kes­kuudessa.

Ihminen ei elä vain leivästä eikä par­haimmatkaan ulkoiset puitteet pysty tyydyttämään niitä tarpeita, jotka jo­kaisen ihmisen salatussa sisimmässä asuu kaipauksena rauhaan, hyvyyteen, rakkauteen, totuuteen ja oikeuteen. Me ihmiskuntana elämme ristiriitojen, pelon ja vihan turmelemassa maail­massa, jossa tuskin kenelläkään on to­della hyvä olla. Jos onkin niin, että meillä henkilökohtaisesti asiat ovat hyvin, niin uutiset maailmalta kertovat jatkuvista ja pahenevista hirmutöistä, nälästä ja hirvittävistä vääryyksistä, joita on usein vaikea todeksi uskoa; ja joille yksikään ihminen ei voi silmiään ja sydäntään ummistaa. Voittaak­semme nykyisen pelon ja vihan ah­distaman maailman henkisen ilmapii­rin, meidän kaikkien on lähdettävä henkisen kasvun ja humanististen ar­vojen toteuttamisen rikkaalle tielle.

Tästä maailmasta on yritetty parempaa tehdä mitä moninaisempien uskonto­jen kautta, jotka sellaisenaan ovat hy­vää tarkoittaneet, mutta karsinoides­saan ihmiset eri uskontokuntiin, nämä uskonnot ovat luoneet omat jännit­teensä ja lukemattomat sodat maail­massa ja näkemykseni onkin, että uu­sillakaan uskonnoilla maailman on­gelmia ei ratkaista silloin kun niiden toiminta perustuu käännyttämiseen, henkiseen alistamiseen ja ihmisten karsinointiin. Uusi parempi maailma voidaan luoda vain yksilötasolla ta­pahtuvalla henkisellä kasvulla niin, että pystymme kohtaamaan ilman pel­koa ja vihaa maailman kaikkien us­kontojen edustajat ja kansanheimot lä­himmäisinä ja kunnioittamaan heidän näkemyksiään ja identiteettivapauttaan ja puolustamaan heidän oikeuksiaan. Vain hyvyyden, rakkauden, totuuden ja oikeuden kylvö on sitä kylvötyötä, josta voimme ajan myötä niittää satoa tulevaan parempaan maailmanaikaan. Ilman totuutta ei ole oikeutta ja ilman oikeutta ei ole rauhaa. Ja vielä: "Pel­koa ei rakkaudessa ole vaan täydelli­nen rakkaus karkottaa pe­lon", kirjoi­tetaan Pyhissä Kirjoituk­sissa ja tällai­seksi hyvyyden, totuuden, oikeuden ja rakkauden viestiksi yli maiden ja me­rien, yli kansakuntain myös nämä Aretalogian sivut olen tar­koittanut.