1. Sodan synkät pilvet ihmiskunnan yllä.

Syntymiseni aikoihin, joulukuussa 1944, käytiin toisen maailmansodan ratkaisutaistelut. Suomen sotatilanteessa oli tapahtunut muutos sikäli, että silloisen Neuvostoliiton kanssa oli käyty rauhanneuvottelut, joissa yhtenä rauhan ehtona oli saksalaisten sotilaiden riisuminen aseista ja karkottaminen Suomen maaperältä ja näin entisistä aseveljistä tuli vihollisia ja alkoi Lapin sota, jonka jaloista koko Lappi evakuoitiin. Vanhempieni evakkomatka suuntautui Lohtajalle, missä syntymiseni on tapahtunut.
     Tältä evakkomatkalta palattiin poltettuun ja tuhottuun Lappiin, jossa varhaislapsuuteni elin sodan raunioiden, miinavaarojen ja valtavan surun keskellä. Kaikkialla oli puutetta ja surua. Äidit itkivät sodassa kaatuneita poikiaan, vaimot taistojen tantereille jääneitä miehiään ja lapset isiään. Isäni kaksi veljeä oli kaatunut sodassa ja muistan elävästi, kuinka monina iltoina mummoni istui käsi poskella ja kyynelin kasteltu nenäliina kädessään.

Ensimmäisen kodin isäni rakensi meille v.1950 valtiolta vuokratulle tontille, sodanaikaiselle vankileirialueelle, jossa saksalaiset olivat pitäneet Neuvostoliittolaisia sotavankeja. Vankileirin maantienpuoleisen portin pielessä oli hautausmaa, johon oli haudattu 27 leirillä nälkään, pakkasiin, sairauksiin ja saksalaisten vartijoiden raakuuksiin kuollutta sotavankia. Muistissani on, että tällä hautakummulla oli ortodoksiristi, johon oli kiinnitetty venäjänkielistä tekstiä sisältävä puinen laatta. Edelleen muistan, kuinka alle kymmenen vuoden ikäisenä poikasena monet kerrat seisoin tämän hautakummun luona ja ajattelin haudattujen sotavankien kovaa kohtaloa. Kuinka he olivat joutuneet lähtemään kodeistaan ja perheidensä parista ja päätyneet kauas vieraan maan multiin. Samoin ajattelin kuinka kaukana itäisellä maalla mummot itkevät poikiaan niin kuin mummoni oli itkenyt ja kenties jossain on ikäiseni pieni poika tai tyttö, joka turhaan odottaa isäänsä kotiin. Ja näissä syvällisissä mietteissäni nousi pienen pojan sydämeen syvä vakaumus: "Ei koskaan enää sotaa".

Olen täysin vakuuttunut siitä, että jokainen, joka on itse sodan kauhut ja raakuudet kokenut tai nähnyt lähiomaisten sodan aiheuttaman surun ja tuskan, on kanssani samaa mieltä: "Ei koskaan enää sotaa". Ja kuitenkin koko ihmiskunnan historia, niin kaukaa kuin lukea voidaan, on jatkuvaa kertomusta sodista ja niiden raakuuksista. Näin on Raamatun historia ja näin on kansojen historia ja tuskin löytyy maailmasta ainuttakaan kansaa, jonka historiaan eivät sodat liittyisi.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli sodan raunioiden korjaamista ja uuden paremman maailman rakentamista. Samaan aikaan kun käytiin sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä, luotiin myös pohjaa YK:lle, ihmisoikeuksille ja kansainväliselle oikeudelle, jonka tarkoituksena oli huolehtia kansainvälisistä kiistakysymyksistä niin, ettei kenenkään tarvitsisi enää aseisiin turvautua. Ja kuitenkin yhtä kaikki. Tuskin toisen maailmansodan savut olivat ehtineet hälvetä, kun oltiin jo kylmän sodan ja kilpavarustelun todellisuudessa. Tämän jälkeen ei liene yhtään vuotta, etteikö jossain käytäisi sotaa. On ollut Korean sota, Kongo, Vietnam, Suezin kriisi, 6:n päivän sota, Iranin ja Irakin sota jne.
     Vuonna 1961 rakennettiin Berliinin muuri symboloimaan maailman kahtia jakautuneisuutta ja kolmannen maailmansodan uhkaa, jota uhkaa yritettiin torjua ns. kauhun tasapainon avulla, eli tuleva sota tulee tuhoamaan koko ihmiskunnan ja tämän vuoksi kukaan uskalla aseisiin tarttua.

2. Rauhantahtoa ja pyrkimyksiä.

Tahtoa ja pyrkimyksiä ikuisen rauhan saavuttamiseksi ihmisillä on aina ollut ja ihmiskunnan vuosituhantinen historia tuntee monia suuria ajattelijoita, hengen jättiläisiä, jotka ovat uhranneet elämäntyönsä ja jopa henkensä ihmiskunnan paremman tulevaisuuden hyväksi. Buddha, Jeesus Nasaretilainen, monet helleenien kulttuurin filosofit, intialainen Krishnamurti jne. Vain muutamia mainitakseni.
     Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on YK:n lisäksi ollut monia foorumeita, joissa on perehdytty sodan ja rauhan kysymyksiin. Yksi näistä foorumeista oli presidentti Kekkosen aikana Helsingissä pidetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, ETYK, jonka tarkoituksena oli perustaa kaikkia Euroopan maita koskeva yhteistyöelin sovittelemaan lähinnä Itäisen ja Läntisen Euroopan välisiä ideologisia eroja ja näistä aiheutuvia kiistakysymyksiä. Vietnamin sodan aikaan ja vaikutuksesta syntyi eripuolilla maailmaa lähinnä opiskelijanuorison keskuudessa voimakkaita rauhanliikkeitä ja järjestettiin näyttäviä rauhankulkueita niin meillä Helsingissä kuin muuallakin maailmalla ja näkemykseni on, että juuri näiden rauhanliikkeiden ansiota oli mm. edellä mainittu ETYK-konferenssi.

Presidentti Gorbatsov tulee jäämään historiaan yhtenä suurista humanistisista valtiomiehistä, jonka Glasnost-ihanteet muuttivat Neuvostoliiton ja koko Euroopan kartat uuteen muotoon. Hänen vaikutuksestaan maailmassa alkoi täysin uusi aikakausi, jossa pienten kansojen kansallisille arvoille ja turvallisuudelle alettiin antamaan uutta arvoa ja merkitystä. Samoin hänen vaikutuksestaan päättyi kylmän sodan ja maailman kahtia jakautuneisuuden aika ja purettiin Berliinin muuri. Hänen Glasnost-ihanteiden merkitys näkyi myös siinä, että kun Saddam Hussein hyökkäsi Kuwaitin kimppuun, koko maailma oli YK:n Turvallisuusneuvoston yksimielisellä päätöksellä Irakia Kuwaitista pois ajamassa. Käytännössä tämä herätti pienille kansoille täysin uuden ajan aamunkoiton niin entisen Neuvostoliiton satelliittivaltioissa, Jugoslavian alueilla kuin muuallakin maailmassa. Uskottiin, että YK oli vihdoin päässyt siihen kansainvälistä oikeutta jakavaan tehtävään, jota varten se oli vuosikymmeniä sitten perustettu. Näissä uuden ja oikeudenmukaisemman maailmanajan tuulissa Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua saavuttivat itsenäisyyden ja nämä maailmanlaajuiset uudet tuulet herättivät itsenäisyystoiveet myös Tshetsheniassa. Toiveen siitä, että kansakunnan vuosisatojen kärsimyshistoria Venäjän vallan alla vihdoin päättyisi.

Mutta miten on käynyt? Missä on Glasnostin henki ja missä on pienten kansojen kansalliset oikeudet ja turvallisuudet. Jo kymmenen vuoden ajan on koko maailma saanut järkytyksellä seurata hirmutekoja entisen Jugoslavian alueilla ja nyt hirmutekoja todistavia uutiskuvia myös Tshetsheniasta, missä kokonaisen kansan identiteetti ja kansallinen vapaus on murskattu. Mitä oikeuksia Venäjällä on Tshetsheniaan nähden ja kuka nämä oikeudet on Venäjälle antanut? Kuka on terroristi, Venäjä vaiko Tshetshenia?
     Ja mikä on muiden entisen Neuvostoliiton pienten alusvaltioiden tulevaisuus sen jälkeen kun Tshetshenia on murskattu ja murskaajat on kansallissankareina valtaan äänestetty? Käytännössä Balkanilta ja Tshetsheniasta tulevat järkyttävät viestit kertovat siitä, että ihmiskunnan ylle kajastanut aamunkoitto oikeudenmukaisemmasta rauhan maailmasta on jälleen joutunut sodan synkkien pilvien peittämäksi. Samalla maailmalla vallitseva ihmisten välinpitämätön suhtautuminen näihin hirmutöihin osoittaa, kuinka vähän ihmiset enää välittävät pienten kansojen oikeuksista ja maailmanrauhasta. Missä on YK ja kansainvälinen oikeus? Missä on ETYK? Missä ovat rauhanliikkeet ja rauhankulkueet? Missä on kansojen solidaarisuus toisten kansojen ahdingoissa?

Kehitys meillä Euroopassa osoittaa, että uusnatsismi ym. anarkistiset aatteet leviävät ruttotaudin tavoin; ja että Itävallan nykyinen hallitus on vain tämän kielteisen kehityksen näkyvä jäävuoren huippu, johon EU:n ministerit ovat rohjenneet ottaa kantaa. Aivan samaa ja kenties voimakkaampaakin kansalliskiihkoista sokeutta ilmenee parhaillaan itäisessä naapurimaassamme, mutta tähän ei juuri yksikään taho uskalla kantaa ottaa ja ainakin tässä asiassa EU, samoin kuin Euroopan Neuvostokin, on jo heikkoutensa osoittanut. Olen näkemässä, että tässä ilmenee samaa sokeutta ja välinpitämättömyyttä kuin mitä ilmeni 1930-luvulla Hitlerin valtaannousun aikoihin, jolloin Eurooppa heräsi todellisuuteen vasta sitten kun se oli auttamatta myöhäistä; ja jota välinpitämättömyyttä Paavi on nyt anteeksipyydellyt. Hyvät ihmiset! Herätkäämme näkemään mitä ympärillämme tapahtuu ja mihin me ihmiskuntana olemme matkalla.

3. Sota - motivoitua raakuutta.

Ihmisen syvimpään perusolemukseen kuuluu elämän, oman ja toisten, suojeleminen ja vain harva meistä pystyy todellisuudessa tappamaan toisen ihmisen. Tämä elämää suojeleva ominaisuus ihmisessä on niin voimakas, ettei edes suoralla hypnoosilla saada ihmistä tekemään sellaisia tekoja, jotka ovat hänen eettistä ja moraalista vakaumustaan vastaan. Nyt kun ihminen ei pysty tappamaan toista ihmistä, tämän pitäisi käytännössä merkitä pysyvää maailmanrauhaa. Mutta. Jotta ihmiset saataisiin sokeasti tappamaan toisia ihmisiä, vieläpä ilman omantunnon syytöksiä, tappaminen on motivoitava, eli puettava sankaruuden kaapuun. Samalla kieltäen vastapuolella olevien ihmisarvo. "Vihollinen on vihollinen ja kuollut vihollinen on paras vihollinen", on tuttu lause sotapsykologian piiristä. Eli vastapuoli leimataan ei ihmisarvoisella leimalla, "terroristi", "ryöväri", "lahtari" jne. Samalla korostaen omien sotapäämäärien oikeutuksellisuutta. "Isänmaan puolesta", "ainoan oikean uskon puolesta", "aatteen puolesta" jne. ja kuinka sokeasti ja innokkaasti ihminen onkaan valmis tappamaan, jopa kiduttamaan, toisia ihmisiä jonkin aatteen tai uskon; tai sitten jonkin kunniamerkiksi kutsutun peltipalan hypnotisoimana.
     Tässä yhteydessä on syytä sivuta myös motivoitua vastuunpakoilua, joka merkitsee sitä, että leimaamalla esim. tshetsheenit maailmanlaajuisesti terroristeiksi, koko muu maailma voi puhtaalla omallatunnolla "pestä kätensä", eli sivuuttaa sen eettisen ja moraalisen vastuun, joka ihmiskunnalla pitäisi olla suhteessa tapahtuviin hirmutekoihin.

Marraskuulla 1939 alkoi Talvisodaksemme kutsuttu sota Neuvostoliittoa vastaan. Tämän sodan lähtölaukaukset ammuttiin Neuvostoliiton puolella olevaan Mainilan kylään suunnatulla tykistöiskulla. Todellisuudessa tämä oli Stalinin juonima ikivanha, ja jo Neron sytyttämän Rooman palon ajoilta tuttu temppu, jolla meidät suomalaiset leimattiin Neuvostoliiton turvallisuutta vaarantaviksi sotakiihkoilijoiksi, "lapualaisiksi upseereiksi" ja vihollisiksi ja näin saatiin koko Neuvostoliiton kansa hyökkäämään maanpuolustuksen nimissä Suomen kimppuun ja aivan samat tunnusmerkit olen näkemässä myös Moskovassa tapahtuneissa kerrostalojen räjähdyksissä, joista ilman riittäviä näyttöjä syytettiin tshetsheeni-terroristeja ja näin motivoitiin hyökkäyssota Tshetsheniaan hirvittävin seurauksin.
     On täysin käsittämätöntä, että pieni ja heikosti varustettu Tshetshenia on ollut joidenkin kuvitelmissa sellainen suuren Venäjän turvallisuutta vaarantava uhka, jonka vuoksi koko Tshetshenia oli kansallisen turvallisuuden nimissä murskattava. Kysymyksessä on enemmänkin ollut sokeat suurvaltaihanteet ja joidenkin yksittäisten tahojen valtapyrkimykset, jotka puettiin kansallisen turvallisuuden valhekaapuun.

4. Sotien psykologisista taustoista.

Sodat eivät koskaan syty sattumalta eivätkä synny tyhjästä. Sotien taustalla on aina vuosia jatkunut määrätietoinen kansan manipulointi ja tarkoitushakuinen mielipiteiden muokkaus. Erittäin hyvän esimerkin tästä löydämme tutkiessamme 1930-luvun alkupuolella tapahtunutta Hitlerin valtaannousua ja sen seurauksia.
     1920-luvun lopulla Hitlerin Kansallissosialistisen puolueen kannatus oli vain muutaman prosentin luokkaa, kunnes 25.10.1929 tapahtunut New Yorkin pörssin romahtaminen ja sitä seurannut maailmanlaajuinen talouskriisi valtavine työttömyyksineen tarjosi Saksassa erittäin hyvän maaperän Hitlerin aatteiden leviämiselle, jotka lyhyessä ajassa saivat niin suuren kannatuksen, että hänet nimitettiin 30.1.1933 Saksan valtakunnan kansleriksi. Käytännössä tämä johti siihen, että kuukautta myöhemmin, helmikuun viimeisenä päivänä, Hitler antoi tapahtuneen Berliinin Valtiopäivätalon tuhopolton varjolla poikkeustila-asetuksen, jolla kumottiin Perustuslain kansalaisille myöntämät vapaudet. Samaan aikaan laadittiin ns. turvasäilölaki, jonka nojalla perustettiin ensimmäiset keskitysleirit jo maaliskuun lopulla. Näihin keskitysleireihin sullottiin kansallisen turvallisuuden nimissä yli 10.000 Hitlerin aatteita vastustavaa kansalaista. Samaan aikaan Hitler ajoi parlamentissa läpi Valtalain, joka antoi hänelle mahdollisuuden ohittaa parlamentti päätöksenteossa. Nyt kaikki valta oli Hitlerin käsissä ja alkoi ennennäkemätön kansan manipulointi. Mm. julkinen sana, radio, lehdistö ja kirkko oli Hitlerin valvonnassa. Kirjastot ja kirjakaupat siivottiin "sopimattomista" kirjoista, monia ei-isänmaallisiksi leimattuja lehtiä lakkautettiin jne. Seuraus tästä yleisen mielipiteen manipuloinnista oli se, että koko Saksan kansa joutui lähes psykoottisen aatteen valtaan, jonka osoituksena marraskuun 12 pnä 1933 pidetyissä valtiopäivävaaleissa, joihin osallistui 95,5% äänioikeutetuista, 92,1% äänesti Hitlerin kansallissosialistista puoluetta. Tämän jälkeiset tapahtumat kristalliöineen, Tsekkoslovakian sudeettialueen valtauksineen ja toisen maailmansodan tapahtumineen ovat järkyttävää luettavaa. Mm. 25% Puolan kansasta menetti henkensä, 6 miljoonaa juutalaista tuhottiin keskitysleireillä ja on arvioitu, että toisen maailmansodan kurimuksessa kuoli kaikkiaan noin 50 miljoonaa ihmistä. Ja tämä kaikki paljossa sen seurauksena, että Saksan kansa voitiin määrätietoisella manipuloinnilla saattaa lähes psykoottiseen tilaan.

Nyt kaikki se, mitä tapahtui 1930-luvun Saksassa on mahdollista kaikkialla muuallakin maailmassa. Hypnoosin piirissä tunnetaan sellainen käsite, kuin yhteiskuntahypnoosi, joka merkitsee yksilön psykologisten auktoriteettien hypnoottista vaikutusta kansaan.
     On erittäin vaarallista se, että jossain valtiossa julkinen sana, radio, televisio ja lehdistö on vain yhden poliittisen tai aatteellisen tahon hallinnassa. Niin kuin mm. nyt Venäjällä pidetyissä presidentin vaaleissa kävi.
     Yleinen piirre ihmisten suhtautumisessa asioihin on se, että valtaosa ihmisistä muodostaa käsitteensä ja mielipiteensä asioista yleisen mielipiteen enemmistön mukaiseksi. Nyt kun julkinen sana on yksissä käsissä, kansalaisilta puuttuu mahdollisuus vertaileviin näkemyksiin ja valinnan mahdollisuuksiin ja tässä piilee vaara psykoottisten aatteiden leviämiselle. Kansa uskoo niin kuin sille uskotellaan, ajattelee niin kuin se ohjataan ajattelemaan ja tekee niin kuin se yhteiskuntahypnoottisilla vaikutuksilla ohjelmoidaan tekemään. Jopa ase kädessä tappamaan oman maan kansalaisia tai sokeasti hyökkäämään toisen kansan kimppuun. Harvassa ovat ne yksittäiset kansalaiset, jotka pystyvät ajattelemaan ja toimimaan yleisten ajatustottumusten vastaisesti. Ja jos näitä yksilöitä onkin, niin nämä sullotaan, mielisairaaloihin, vankiloihin tai jopa järjestelmällisesti vaiennetaan niin kuin kävi Hitlerin valtaannousun aikoina Saksassa oleville paragnosteille, jotka kaiken aikaa näkivät mitä Saksassa on tapahtumassa ja mihin tapahtuva kehitys tulee johtamaan. Nämä paragnostit yrittivät varoittaa kansaa ja herättää siitä psykoottisesta unesta, johon Saksan kansa oli vaipumassa, mutta turhaan ja nämä paragnostit vaiennettiin.

5. Sotia vastaan hengen asein.

Sodat eivät lopu sotimalla eikä riidat riitelemällä. Aina on niin, että käyty sota johtaa jomman kumman osapuolen häviöön ja tämä jättää jälkeensä uuden sodan siemenen silloin kun hävinnyt osapuoli kokee kansallisia oikeuksiaan tai kansallista ylpeyttään loukatun. Esimerkkinä mainittakoon Saksan ja Ranskan sota, jossa Saksa kärsi nöyryyttävän tappion ja tämä jätti siemenen toisen maailmansodan synnylle.

Ihmiskunnan ainut mahdollisuus välttää vastaisuudessa uusien sotien syttyminen on siinä, että me yksilöinä ja kansakuntina lähdemme määrätietoiselle henkisen kasvun ja asiallisen tiedon tielle. On niin, että niin kauan kuin ihmiset ovat manipuloitavissa ja yhteiskuntahypnoottisilla vaikutteilla ohjelmoitavissa milloin minkin aatteen, uskonnon tai ideologian kahleisiin, niin kauan nousee uusia hitlereitä, stalineja, saddam husseinia, milosevitseja jne. Ja niin kauan kuin meidän totuuskäsitteemme ja oikeustajumme voidaan sokaista milloin minkäkinlaisilla "roomanpaloilla" tai "mainilanlaukauksilla", niin kauan näitä ikivanhoja keinoja käytetään ja niin kauan meidät motivoidaan toisen kansan, aatteen tai uskonnon kimppuun.

Hengen tie on ainut todellinen tie parempaan ja oikeudenmukaisempaan maailmanaikaan ja hengen aseet ainoita todellisia aseita pysyvän maailmanrauhan saavuttamiseksi.
     Jo kaksi vuosituhatta sitten köyhä rakentajanpoika Nasaretista opetti ihmiskunnalle uutta tietä maailmanrauhaan: "Rakastakaa vihollisianne ja siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat". "Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinenkin poski". "Älkää tehkö pahalle vastarintaa, vaan voittakaa paha hyvällä". "Olette kuulleet sanotuksi: Älä tapa, ja joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: Joka vihastuu veljeensä on jo ansainnut oikeuden tuomion".
     Näkisin, että näissä Nasaretin miehen opetuksissa piilee siemen uuden ja paremman maailmanajan koittamiselle niin yksilöihmisten kuin kansakuntien välisissä suhteissa. Valitettavaa on vain se, että vuosisatain ja vuosituhansien saatossa nämä Nasaretin miehen opetukset on unohdettu, ja sen sijaan hänen nimissään on perustettu uskonto, jonka avulla kansakuntia on hallittu ja karsinoitu omaan "ainoan oikean uskon" karsinaan ja näin luotu puitteet lukemattomille uskonsodille maailmassa.

Todellisuus, jota Nasaretin mies edusti ja opetti oli henkisen kasvun todellisuutta. Eli meidän on yksilöihmisinä ja kansakuntina kasvettava siihen hengen mittaan, että pystymme rakastamaan toisia kansoja, toisia rotuja, jopa niitä, jotka meitä vainoavat ja kohtaamaan myös toisen uskonnon edustajat lähimmäisinä. Ihmisinä, jotka ovat samanlaisia kuin mekin, joissakin suhteissa jopa parempia. "Pelkoa ei rakkaudessa ole vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon". Ja kuinka joku voi vihata ja vainota sitä, joka häntä rakastaa.