Avoimia kysymyksiä Piirimetsälautakunnalle Yksityismetsälain toteutumisesta ja metsänomistajien tasavertaisuudesta lain edessä.

Ensinnäkin.
Joitakin vuosia sitten kuulin tapauksesta, jossa eräs Sodankylän laitamilla asuva metsänomistaja olisi taloudellisen tilanteensa vuoksi tarvinnut Metsänhoitoyhdistykseltä luvan omistamansa metsän hakkaamiseen ja myyntiin. Paikallinen metsänhoitoyhdistys oli kuitenkin katsonut, että tilan metsistä ei löydy enää hakattavaa puuta ja evännyt isännältä metsänhakkuu- ja myyntiluvan. Nyt tämän jälkeen metsänomistaja oli joutunut taloudellisen tilanteensa pakottamana myymään vasten tahtoaan metsänsä maapohjineen silloiselle Kemiyhtiölle, joka oli välittömästi aloittanut hakkuutyöt mainitun tilan metsässä ja hakannut sieltä 3000 kiintokuutiota puuta ja vielä oli jäänyt kohtuullinen metsä jäljelle. Nyt jos metsänhoitoyhdistys olisi myöntänyt kyseisen metsän alkuperäiselle omistajalle hakkuu- ja myyntiluvan omistamaansa metsään, hän olisi selvinnyt tilanteestaan ja saanut pitää metsämaansa perinnöksi jälkipolville niin kuin oli alunpitäen halunnut.
      Nyt kun näitä samantyyppisiä tapauksia on kantautunut korviini useitakin, on syytä aloittaa julkinen keskustelu Yksityismetsälain toteutumisesta ja meidän metsänomistajien oikeudesta päättää omistuksessamme olevien metsien käytöstä. Tästä syystä pyytäisinkin Piirimetsälautakunnalta selvitystä siitä, miten on mahdollista, että yksityisiltä metsänomistajilta evätään hakkuu- ja myyntilupa sellaisista metsistä, joissa metsäyhtiöt voivat hakata tuhansia kuutioita puuta heti kun metsämaa on niiden omistukseen siirtynyt? Onko niin, että Yksityismetsälakia tulkitaan eritavalla meitä yksityisiä metsänomistajia kohtaan kuin mitä silloin kun puutavarayhtiöt operoivat omistukseensa siirtyneissä yksityismetsissä? Vai onko yksinkertaisesti niin, että puutavarayhtiöt astelevat jo niin suurilla saappailla, että paikalliset metsänhoitoyhdistykset joutuvat vaieten sivusta seuraamaan, mitä yksityismetsissä tapahtuu?

Toiseksi. Metsänhoitoyhdistysten ja Metsäliiton suhteet.

Talvikautena 1989 - 1990 Veitsiluoto suoritti hakkuutöitä Sodankylän Seipäjärvellä Riengamovaarassa sijaitsevassa yksityismetsässä. Suoritetun hakkuutyön jälkeen metsään jäi harvahko nuori mäntymetsä, muutama kymmenen runkoa hehtaarille. Samoin tässä hakkutyössä Veitsiluoto huomioi metsän uudistumismahdollisuudet ja jossain määrin myös metsämaan luontoarvot. Kuitenkin jäljelle jäänyt metsä oli valtaosin niin harvaa, että kymmeniin vuosiin tähän metsään ei olisi tarvinnut mennä, mikäli metsänhoitoydistys olisi noudattanut sitä linjaa, mikä sen linja yksityismetsissä on yleensä ollut.
     Nyt kuluneena syksynä Metsäliitto suoritti hakkuutöitä sanotussa metsässä ja parturoi viimeisetkin hakkuukelpoiset puut ja suuret alueet totaalisesti puhtaaksi. Kyseinen metsämaa on paikoin kivikkoinen ja kallioinen vaara, jossa metsän uudistumismahdollisuudet ovat erittäin kyseenalaiset ja on pelättävissä, että suoritetuissa hakkuissa on aiheutettu metsäluontoon pysyvät vauriot. Tämän lisäksi kyseisestä hakkuualueesta on matkaa rantaviivaan jopa alle sata metriä, joten tällä puuttomaksi parturoinnilla (kuva yllä) pilattiin myös kaunis järvimaisema.
      Nyt tapahtunut antaa aiheen pohtia sitä, mikä oli metsänhoitoyhdistyksen rooli kyseisen metsän hakkuutyössä ja mitkä ovat metsänhoitoyhdistysten ja Metsäliiton suhteet? Tekikö paikallinen metsänhoitoyhdistys alueelle minkäänlaista metsänhakkuu- ja hoitosuunnitelmaa vai onko niin, että Metsäliitto, ja myös monitoimikoneyrittäjä, saavat täysin vapaat kädet operoida pystyyn ostamissaan yksityismetsissä? Mainittakoon vielä, että samanaikaisesti kun Metsäliitto parturoi mainittua jo ennestään harvaksi hakattua vaaraa, vain muutaman sadan metrin päässä eräällä toisella metsänomistajalla oli suuria vaikeuksia saada metsänhoitoyhdistykseltä hakkuu- ja myyntilupaa erittäin tiheään ja monenikäiseen metsäänsä. Ja nyt kysynkin: Mikä on meidän metsänomistajien tasavertaisuus lain edessä?

Olen ymmärtänyt niin, että Yksityismetsälaissa on metsänhoitoyhdis-tyksille sälytetty viranomaisvelvoitteita, jotka merkitsevät sitä, että metsänhoitoyhdistysten on kohdeltava kaikkia metsänomistajia samanarvoisesti. Mutta toteutuuko tämä tasavertaisuus käytännössä? Edelleen kysyn. Mikä on metsänhoitoyhdistysten henkilökunnan koulutuspohja ja minkä verran heille lainopillista tietoutta opetetaan? Ja. Valvooko kukaan metsänhoitoyhdistysten toimintaa, ja onko meillä metsänomistajilla mahdollisuus valittaa johonkin, mikäli olemme tyytymättömiä metsänhoitoyhdistyksen tekemiin ratkaisuihin?

Kolmanneksi. Luontoarvojen kunnioittaminen ykstityismetsien käsittelyssä ja hoidossa.

Kansainvälisellä tasolla on viimeaikoina kiinnitetty erityistä huomiota luonnon säilymiseen ja yleensäkin elämän säilymiseen planeetallamme. Näissä merkeissä on tehty monia kansainvälisiä ilmaston- ym. suojelusopimuksia. Samoin luonnon monimuotoisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota metsänhakkuu- ja metsänhoitosuunnitelmia tehtäessä ja mm. saksalainen Dear Spiegel-lehti on kunnostaunut näiden luontoarvojen kunnioittamisien seurannassa. Näkisin myös silleen, että niin meidän metsänomistajien, metsätaloudemme ja koko kansantaloutemmekin edun mukaista on, että luontoarvoja kunnioittava ja vaaliva maineemme maailmalla pysyy korkeana. Tästä johtuen kysyisinkin, mikä on metsänhotoyhdistysten linja luonnon monimuotoisuuden ja luontoarvojen kunnioittamisen suhteen yksityismetsien hakkuu- ja hoitosuunnitelmia tehtäessä; ja onko edelläkuvattu Metsäliiton toimesta suoritettu kallioisen vaaran puuttomaksiparturointi ja järvimaiseman pilaaminen sopusoinnussa näiden luontoarvojen kunnioittamisen kanssa?

Leo Salmela
Sodankylä