Ymmärtääksemme asian ydintä, meidän on opittava tunnistamaan se, mikä on ihmisen sielunelämään liittyvää ja erottamaan se puhtaasta hengen toiminnasta.
     Apostoli Paavali korostaa monissa kirjeissään hengen ja lihan välistä vastakkaisuutta ja painottaa sitä, että meidän on hengellä kuoletettava lihan teot, jotta perisimme iankaikkisen elämän. Galatalaiskirjeessään Paavali luettelee joukon lihan tekojen tunnusmerkkejä, joihin kuuluu m. eriseurat ja lahkot. Tällä Paavali ei tarkoita niitä uskontoja, jotka tulevat Intiasta tai muualta vaan ennen kaikkea kristinuskon piiriin pesiytyviä eriseuroja ja lahkoja, ja näitähän kotoinen kristillisyytemme vilisee täynnä niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin ja nyt herää kysymys, mistä tunnemme lahkolaisuuden?
     Lahkolaisuutena ei voida pitää kaikkia esim. kirkon ulkopuolisia herätysliikkeitä ja paikallisseurakuntia sellaisenaan. Lahkolaisuudella on tietyt erityistuntomerkkinsä, josta lahkolaisuuden tunnemme silloinkin kun se on pukeutunut autuaallisuuden kaapuun.

Ensinnäkin. Raamattu osoittaa selvästi miten uskon tielle lähdetään. "Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus" julisti Johannes Kastaja, Jeesus ja apostolit ja tätä samaa julistavat kaikki todelliset Jumalan palvelijat.
     Käytännössä parannuksen tekeminen merkitsee sitä, että ihmisen on Jumalan pyhyyden edessä tutkittava itsensä salatuimpaan saakka, omat tekonsa ja menneisyytensä ja tehtävä parannus kaikista niistä asioista, jotka parannusta vaativat. Tunnustettava syntinsä Jumalan edessä ja saatava synninpäästö sekä sen jälkeen sovittava kaikkien niiden kanssa, joita vastaan on rikkonut. Tarvittaessa vaikka vankilassa. Jeesus on sovittanut vain ne synnit, joita ihminen on tehnyt Jumalaa vastaan. Sen sijaan ihmisen itsensä on sovitettava ne rikokset ja vääryydet, joita ihminen on tehnyt toisia ihmisiä tai yhteiskuntaa vastaan. Jumala ei anna anteeksi toisille ihmisille tekemiäsi väärintekoja ennen kuin olet sopinut asian asianomistajan kanssa. Tai kääntäen: Vain sinulla on oikeus antaa ihmisille anteeksi ne väärinteot, joita ihmiset ovat sinulle tehneet. Näitä tekoja Jumala ei sinun puolestasi anteeksi anna.
     Tämä on siis se tie, jonka kautta ihminen vain voi saavuttaa vanhurskauden Jumalan edessä ja saavuttaa hengen kuolemattomuuden - iankaikkisen elämän. Nyt kirkko pettää ihmiset siihen valheturvaan, että lapsikasteessa hänestä on tullut iankaikkisen elämän perillinen riippumatta siitä, miten hän elää kunhan kirkon jäsenenä pysyy. Niinpä liki 50-vuoden aikana olen kuullut papin saarnaavan vain yhden asian synniksi ja tämä "synti" oli uskovien aikuiskaste: "Tälle kasteelle ei pidä menä, sillä se on syntiä", saarnasi pappi ja ilmeisesti mitään muuta syntiä kirkon jäsenistön keskuudessa ei sitten olekaan.
     Vastaavasti ns. vapaissa suunnissa eksyttäväksi tekijäksi on muodostunut jokin merkillinen "jättäytymis"- ja "Jeesuksen vastaanottamisoppi", joista opeista Raamattu ei puhu mitään ja tässä on yksi kriteeri, josta tunnemme lahkolaisuuden. Eli että. Lahkolaisilla ei ole tarkoitustakaan pelastaa ihmisiä iankaikkista elämää varten vaan saada jäseniä omaan uskonlahkoonsa ja tämän vuoksi parannuksenteon portti tehdään niin korkeaksi ja leveäksi, että siitä voi mahdollisimman suuret joukot pystypäin sisään kävellä ilman todellista nöyrtymistä todelliseen parannukseen ja nyt kun näin helppoa uskontielle lähteminen on, niin sen mukaisia ovat myös uskon hedelmät. Esim. meillä Sodankylässä Vapaakirkon menneisyyteen kuuluu jo kolmen vastuullisessa saarnatyössä olevan syyllistyminen aviorikokseen ja näyttääkin siltä, että Vapaakirkon tarkoituksena on "pelastaa" nuoria vain saarnamiesten huoriksi. Ja aivan samoja piirteitä ilmenee myös helluntailaisuudessa:
     Kun vielä 1978 raamattukoulussa ollessani raamattukoulun opetus oli selkeä. "Uutta avioliittoa ei hyväksytä niin kauan kuin entinen aviopuoliso elää" niin nyt avioerot ja uudet avioliitot ovat hyväksyttyjä ainakin Sodankylän helluntailaisten piirissä. Ja taas tässä täyttyy lahkolaisuuden tunnusmerkki: Eli lahkolaisten tarkoitus on pitää ihmisiä jäseninä omassa lahkossaan ja tämän vuoksi ei haluta pitää selkeää linjaa, jottei kukaan loukkaantuisi ja eroaisi heidän lahkostaan.

Suggestiiviset autuaallisuudet eksyttäjinä

Jo alussa sivusin ekstaattisia kokemuksia uskonnoissa ja käytännössä on niin, että kaikki suggestiiviset autuaallisuudet voidaan liittää ekstaattisten kokemusten piiriin. "On niin hyvä olla" on kokemus, joka saavutetaan suggestioiden avulla niin hypnoosin piirissä kuin monissa uskonnoissakin. Ja uskonnoissa tämä on vaarallinen harha sikäli, että suggestiovaikutteisena tällaiset kokemukset toimivat riippumatta siitä, oliko mukana Pyhää Henkeä vaiko ei ja riippumatta siitä, miten uskollisesti Raamatun opetuksia noudatetaan. Nyt kun asiantuntemus näiltä alueilta puuttuu kristillisyydestämme lähes täysin, on tällaisia pelkästään suggestiovaikutteisia autuaallisuuksia erehdytty luulemaan Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksiksi ja näin illuusio: "Näin Jumala meitä siunaa" on valmis. Edelleen merkillepantavaa on se, että tällaiset autuaalliset kokemukset kytkeytyvät tiettyihin asioihin kuten herätysliikkeen nimi, tietyt laulut, tietty ympäristö, tietty joukko, tietty kuva jne. joista muodostuu ns. suggestiivinen symboli, joka synnyttää aina saman autuaallisen kokemuksen silloin kun ihminen on tämän suggestiivisen symbolin kanssa tekemisissä. Aina silloin kun jostain asiasta muodostuu suggestiivinen symboli ihmiselle, siitä asiasta on muodostunut epäjumala sille ihmiselle. Nyt näitä suggestiovaikutuksia synnyttävänä "epäjumalana" voi olla mm. herätysliikkeen nimi tai vaikka alttaritaulu tahi kastemalja kirkon alttarilla.
Katso Kuva Jeesuksesta

Nyt jos verrataan todellista hengen intuitiota ja suggestiovaikutteista autuaallisuutta toisiinsa näillä on niin suuri ero kuin on radion YLE.n I.n ohjelmilla radio-mafiaan nähden. Niin kuin on radio-mafiaa kuunteleva täysin kuuro sille, mitä tulee samaan aikaan YLE.n I.ltä, niin on myös suggestiivisen autuaallisuuden vallassa oleva täysin kuuro ja sokea sille hengen intuitiolle, jolla Jumala tahtoisi palvelijoitaan johdattaa. Suggestiovaikutukset liittyvät aina ihmisen piilotajunnan alueelle, siis lihan tekoihin, kun taas Jumalan toimintakenttänä on ihmisen henkinen minuus, johon yhteyden ihminen saavuttaa vain silloin kun kaikki sielulliset vaikutteet ovat vaienneet. Siis myös suggestiiviset autuaallisuudet. "He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole", kirjoitetaan Juudan kirjeessä.
     Nyt kun lahkolaisuus rakentuu yksinomaan suggestiivisten vaikutteiden varaan, tulee jäsenistä hyvin pian riippuvaisia juuri tästä yhdestä lahkosta ja juuri tietystä saarnamiehestä tai paimenesta, jotka pitävät jäseniään lähes hypnoottisessa vallassaan. Tämän lisäksi on varmaa se, että tällaiset suggestiivisesti autuaat eivät ole Jumalan palvelijoita ja tässä on yksi syy siihen, että todelliset hengen johdossa olevat jumalanpalvelijat ovat niin äärettömän harvassa nykyisen kristillisyytemme keskeltä ja niinpä Jumalalla ei ole ketään jonka voisi lähettää vaikkapa ahdingoissaan rukoilevan ihmisen luokse. Jumala kyllä kuulee rukouksen mutta on voimaton auttamaan sen vuoksi, että häneltä puuttuvat täysin todelliset palvelijat. "Autuaat" elävät omassa autuaallisuudessaan täysin kuuroina ja sokeina Jumalan johdatuksille. Otan esimerkin hengen kuuliaisuudesta:

Maaliskuussa 1980 olin Sodankylässä eräässä baarissa ja keskustelin parin entisen kotikyläni kaverin kanssa kunnes yllättäen tuli erittäin voimakas tunne siitä, että minun pitää mennä Torvisen kylälle tapaamaan erästä yksinasuvaa leskeä. Sinä iltana kävin Torvisen suunnalla, mutta oli jo niin myöhä, että leskiemäntä oli jo nukkumassa ja niin siltä päivältä asia jäi sillensä.
     Seuraavana päivänä vein moottorikelkan velipojilleni entiseen kotiini, jolla he alkoivat ajamaan kuivia koivuhalkoja tien varteen ja kun kirkonkylälle olin palaamassa ja tämän lesken mökin ohi ajamassa, tuli sama tunne entistäkin voimakkaampana: "Minun on mentävä tämän lesken mökkiin". Niin käänsin autoni ja menin lesken juttusille. "Oletko sinä uskossa", kysyy leskiemäntä ensimmäisenä. "Olen, miksi niin", kysyin. "No kun minä olen monta päivää rukoillut, että Jumala lähettäisi jonkun, joka tietää kuivia puita". Oli maaliskuu ja leskeltä olivat loppuneet kuivat polttopuut ja hätä todellinen, joka ratkesi sillä, että käytiin ostamassa isältäni kuivia halkoja, jotka parin päivän kuluttua ajoin autollani lesken kotiin.

Tämän lisäksi merkillepantavaa on, että lahkolaisten ei tarvitse koskaan todellista parannusta mistään asiasta tehdä sillä suggestiovaikutteinen autuaallisuus on sokaissut silmät täysin: "Eihän minussa voi mitään vikaa olla kun on niin autuas olo". Niinpä esim. meillä Sodankylässä meitä entisiä helluntailaisia on enemmän kuin nykyisiä ja jatkuvasti tippuu tienoheen kanssamatkaajia, joiden kohtalosta yksikään "autuas" ei todellista huolta ja murhetta kanna. Ei tarvitse, kun on niin autuasta muutoinkin. Mutta. Tällainen autuus loppuu viimeistään Taivaan porteilla, jotka jäävät näille "autuaille" avautumatta ja iankaikkisuuskohtalo on siellä, missä on itku ja hammastenkiristys. Siispä: