Aretalogia/Puhdistus 15.9.2000

USKONPUHDISTUKSEN AIKA

Kun Jeesus pari vuosituhatta sitten tuli täyttämään Isänsä tahtoa maan päälle, hän tuli tuomaan valkeuden pimeyteen ja totuuden harhautuneeseen uskonnolliseen elämään kuin myös armahtavan rakkauden sen kivikovan tuomiohenkisyyden sijaan, jota silloinen korkeakirkollinen eliitti edusti. Nyt Jeesukselle kävi, niin kuin oli käynyt ennen häntä monille todellisille Jumalan profeetoille, että hän oli niin paha piikki ylipappien ja fariseusten itsehurskaassa lihassa, että hänet piti harhaoppisena kerettiläisenä kuolemaan tuomita ja ristiin naulita. Siinä vaiheessa, kun Jeesus ristillä riippui, oli ristin juurella joukko ylipappeja odottamassa, että jos hän, "kerettiläinen", vielä kuolemansa hetkellä katuu ja nöyrtyy parannukseen, niin he, ylipapit, voivat antaa hänelle synninpäästön ja hän saa vielä autuaan kuoleman. Mutta. Jeesus tiesi kenen asialla hän oli ja mitä varten hän ristillä riippui eikä hänellä ollut aikomustakaan luistella Isänsä tahdosta.

Nyt se, mitä tämä Jeesuksen osoittama uskollisuus Jumalan tahdolle opettaa, on se, että jokaisen todellisen Jumalan miehen ja naisen on elettävä ja toimittava Jumalan tahdon mukaan tässä ajassa, silloinkin kun jotkut "ylipapit" ja "fariseukset" ovat ristille naulitsemassa. "Katso, minä olen löytänyt Daavidin, sydämeni mukaisen miehen, joka on kaikessa tekevä minun tahtoni", sanoo itse Herra Daavidista ja näin tulee sanomaan jokaisesta todellisesta palvelijastaan, joka uskollisesti Hänen tahtoaan täyttää.

Nyt erittäin vaikeaksi asian tekee se, että nykyaikana on lukematon määrä toinen toistaan "viisaampaa ainoan oikean opin opettajaa", jotka kaikkitietävässä viisaudessaan jakamassa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin sen mukaan, miten itse kukin heidän "ainoaan oikeaan" uskoonsa ja opetukseensa suhtautuu. Nyt jos joku lähtee näiden opetuksia tutkimaan, jopa Raamatun kanssa, niin alkuun näyttää, että juuri tämä opettaja on ainoa oikea; ja jotka tyytyvät vain tähän yhteen oppiin, he elävät lopun ikäänsä jossain ahtaan opin omaavassa uskonnollisessa yhteydessä tietämättä, ovatko he oikeassa tai eivät; ja että on olemassa myös toisenlaisia tulkintoja samoista Raamatunkohdista. Näin kristikansa on jakaantunut pieniin keskenään kilpaileviin yhteisöihin, joiden ainut tehtävä on karsinoida ihmisiä omaan uskonnolliseen karsinaansa ja yrittää pitää heitä kaikin keinoin siellä.

On sanottu, että Raamattu on paksu kirja, ja näin myös on, ja Raamattua voidaan, ja on käytetty, milloin minkäkinlaisen näkemyksen pönkittämiseen, jopa orjakaupan tueksi, silloin kun jotkut yksittäiset kohdat eristetään muusta kokonaisuudesta ja rakennetaan oppi tämän pienen yksityiskohdan pohjalle. Nyt siinä tilanteessa, kun joku on johonkin herätysliikkeeseen tai uskontokuntaan mennyt, hänet usein pelottelemalla siellä pidetään ja leimataan valheveljiksi ja harhan opettajiksi kaikki ne, jotka edus-tavat toisenlaista näkemystä joissakin yksityiskohdissa. Ja näin saadaan lauma pidettyä johtajien talutuksessa silloinkin kun nämä laumaa paimentavat johtajat ovat itse pitkälle harhaan ajautuneet. Jonkun uskontokunnan totuus ja Jumalan totuus eivät läheskään aina käy rintarinnan ja tässä tulee monen ihmisen vaikeus: "Mikä on totuus; ja ketä uskoa" ja monikin ihminen ymmärtää syvällä sisimmässään, kuinka asiain pitäisi olla, mutta vaikenee sen vuoksi, ettei joutuisi ristiriitaan joukon kanssa ja henkisen jyräämisen kohteeksi. Omalta kohdaltani sanon, että kaukaa viisaita ovat ne, jotka kriittisesti tutkivat asioita monelta näkökohdalta ennen kuin mihinkään uskontokuntaan liittyvät, sillä niin paljon henkisiä raajarikkoja nämä uskontokunnat ovat jälkeensä jättäneet. Otan esimerkin kaukaa viisaasta tutkistelijasta:

Aikanaan eräs kaveri, jonka itsekin tunsin, oli kiinnostunut uskon asioista ja liikkui paikallisten helluntailaisten piirissä. Kävi muutamia kertoja kokouksissa ja oli jo aikeissa liittyä joukkoon. Mutta sitten oli käynyt tapaus, joka oli avannut kaverin silmät.
     Eräänä sunnuntaipäivänä tämä kaveri oli mennyt päiväkokouksen jälkeen parin vanhimmistoveljen mukana toisen vanhimmistoveljen kotiin, jossa oli pidetty rukoushetki. Tässä rukoushetkessä vanhimmistoveljet olivat tapansa mukaan puhuneet kielillä ja nyt tämä kaveri oli päätellyt, että täällä pitää puhua kielillä ja niin hän oli, poikasena saamenkieltä opittuaan, alkanut puhumaan puhdasta saamen kieltä. Tästä vanhimmistoveljet olivat haltioituneet: "Sinähän olet täyttynyt Pyhällä Hengellä. Sinähän puhut kielillä".
     Nyt tässä tilanteessa kaverin silmät olivat avautuneet. "jos nämä vanhimmistoveljet olisivat olleet todellisessa Jumalan yhteydessä; ja jos heissä oleva henki olisi ollut Pyhä Henki, niin Pyhä Henki olisi sanonut, että hän puhuu kieltä, jonka hän on nuorena oppinut, eikä kysymys ollut mistään Pyhästä Hengestä". Tämän jälkeen kyseistä kaveria ei helluntailainen usko enää kiinnostanut.

Edellä kertomani esimerkki antaa erittäin selkeän kuvan siitä, kuinka pitkälle harhautunutta voi joidenkin uskonto-kuntien hengellinen elämä olla. Ja kuitenkin nämä samaiset vanhimmistoveljet ovat vuosikymmeniä laumaansa paimentaneet ja joukosta ulos savustaneet ja "saatanan haltuun" erottaneet ne, jotka ovat kriittisesti heidän hengellisyyteensä suhtautuneet.

Näin siis meillä Sodankylässä ja näin lienee paljossa myös muuallakin. Täytyy sanoa, että monet uskontokunnat ovat kuin katiskoita, joihin kaikin houkutuksin ihmisiä sisään houkutellaan, mutta joista ulos pääsee vain perkaajan perkauslaudalle. Samoin monet uskontokunnat ovat ulkopuolisia kohtaan kuin ampiaispesiä, joista hyökkää legioona "ampiaisia" sitä kohti, joka rohkenee näiden uskoa arvostella. Niinpä minun ei ole 46-vuoteen tarvinnut muuttaa sitä näkemystäni, jonka mukaan tämän ajan uskovaisina esiintyvät olisivat ensimmäisenä huutamassa: "Ristiin naulittakoon hänet", mikäli Jeesus tulisi ja eläisi nyt niin kuin omana aikanaan eli. Ja olen aivankin varmaa siitä, että jos Jeesus tulisi nyt maanpäälle täyttämään Isänsä tahtoa, hän ei liittyisi yhteenkään olemassaolevaan uskontokuntaan. Ei ainakaan ennen kuin tämä on tehnyt todellisen parannuksen opissa ja elämässä.


Totuuden suora tie.

"Hän oli täynnä armoa ja totuutta", sanottiin Jeesuksesta ja vielä: "Sinä opetat Jumalan tietä totuudessa" .
     Taivasten Valtakunta ei ole jossain maailmankaikkeuden mittaamattomissa ulottuvuuksissa, ei tähtien tuolla puolen eikä Jeesus tule näkyväisellä tavalla. Vaan: "Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä", sanoi Jeesus. Käytännössä tämä voidaan ymmärtää niin, että Jumalan antama elämän henki, Jumaluus meissä itsessämme, asuu jo sisäisesti jokaisessa ihmisessä. On vain niin, että vallitsevat kulttuuriympäristöt, ajan henget ja omat elämäntavat luovat ihmiseen niin kivikovan ulkoisen kuoren, että Jumalan olemus, sisäinen ihminen, pääsee hyvin harvoin ilmaisemaan itseään. Niinä herkkinä hetkinä, jolloin ihminen pääsee yhteyteen oman sisimpänsä kanssa, hän ymmärtää hyvän ja pahan, oikean ja väärän, ymmärtää myös kuinka pitkälle kieroutunutta ja sairasta voi maailmanmeno pahimmillaan olla. Myös uskovaisina esiintyvien elämä.

Nyt kun Jeesus tuli, hän tuli saattamaan ihmisen uudelleen Jumalan yhteyteen, ei jonnekin tähtien taakse, vaan ihmisen omaa sisimpään. Eli tekemään lihallisista ihmisistä hengellisiä ihmisiä ja siihen Jumala - ihminen - olotilaan, jollaiseksi Jumala alunpitäen tämän olotilan tarkoitti, mutta josta ihminen on sittemmin harhautunut, eli paaduttanut sydämensä.
     Jeesuksen julistuksessa jokainen sana, jokainen ele ja jokainen teko oli Jumalan syvimmän totuuden kirkastamista. Tässä julistuksessa Jeesus puhui niin kuin se, jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet. Eli että. Kirjanoppineiden opetus on aina; ja vain pääntietoon perustuvaa oppimista, "Aivu-uskoa", niin kuin Paavo Ruotsalainen asian ilmaisi, ja tällainen aivu-usko on arvotonta Jumalan iankaikkisuudessa ja päättyy viimeistään silloin kun ihmisen maasta tulleet aivot maaksi jälleen tulevat. Nyt kun tällainen aivu-usko on vain jatkuvaa päähänpänttäämistä ja oppimista, monikaan ei jaksa tällaisella turhuudella päätään vaivata. Siitä puuttuu sydämen usko ja hengen virvoitus - elävä vesi. Toisin oli siis Jeesus. Hän puhui sydämeltä sydämille ja niitä totuuden ja toimen sanoja, jotka virittivät ihmisten sisimmässä kätköissä olleet "pienet enkelit" uudelleen elämään ja hallitsemaan ihmisten toimintoja ja vaellusta.

Nyt opetus tässä on se, että myös nykyaikana jokaisen todellisen Jumalan ihmisen on löydettävä tie omaan henkiseen minäänsä ja sen kautta yhteys Jumalaan. Jumalan vanhurskauteen totuuteen ja oikeuteen. Nyt jos maailmassa olevat uskonsuunnat johdattaisivat ihmiset todelliseen Jumalan tuntemiseen ja Jumalan yhteyteen niin tämän tien päässä koittaisi todellinen uskon yhteys. On vain yksi Jumala. On vain yksi totuus ja tämän totuuden löytäminen pitäisi olla jokaisen Jumalan ihmisen tavoite niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Mutta tähän ei valitettavasti päästä niin kauan kuin ihmisiä eristetään ahtaisiin uskonnollisiin karsinoihin puolustamaan omaa "ampiaispesäänsä" ja kiillottamaan joidenkin ulkokullattujen pintakiiltoa ja pönkittämään heidän oikeassa-olemistaan. Ja. Ulkokullatut "buddhanpatsaatkin" kiiltävät vain jos joku on näiden pintakiiltoa kiillottamassa eli heidän korvasyyhyynsä saarnaamassa.

Jumalan tie on siis totuuden tie ja tälle tielle voidaan lähteä vain todellisen parannuksen ja sisäisen uudistumisen kautta. On tultava synnin tunnon kautta armontuntoon ja nyt tässä on ratkaisevaa se, minkälaista sanaa esillä pidetään. Mielistelläänkö vain ihmisiä ja laastaroidaan heidän "mätäpaiseitaan" ulkonaisen hurskauden pinta-laastarilla tai houkutellaanko ihmisiä sisälle "katiskaan" joillakin kauniilla lauluilla tai oman autuaallisuuden esittämisellä vai julistetaanko Jumalan koko totuutta kaikelle kansalle ja osoitetaan, missä ihmisen elämä on pieleen mennyt ja mistä on todellista parannusta tehtävä. Niin kuin Pietarin aikana, jolloin monet saivat piston sydämeensä tai niin kuin Jonas Lagus, Niiles Kustaa Malmberg ja monet muut kirkonperälle nousseet "ukon-pystyt" Pohjanmaan puukkojunkkareille sanaa julistivat; ja josta julistuksesta itse Paavo Ruotsalainen, Jonas Laguksen saarnaa Nivalan Pirttiperällä muina miehinä aikansa porstuassa kuunneltuaan, oli kaverilleen tuumannut: "Kato tuata suatanoo ko lahtoo kansoo". Ja sen voimme arvata, että pirtissä on jylissyt todellinen Jumalan pasuuna, jollaisia tarvittaisiin nykyaikana enemmän kuin koskaan ennen. Ilman synnintuntoa ei ole myöskään armontuntoa; ja joiden ei alunpitäenkään tarvitse parannusta tehdä, eivät sitä koskaan myöskään opi. Niinpä esim. meillä Sodankylässä on jo kolme helluntailaista vanhimmistoveljeä siirtynyt Jumalan nimeen valehteleminen tunnollaan ajan rajan taakse, ja toistenkin elon iltahetki lähestyy.

Hengen johdatuksessa Hengen korkeuksiin.

Jumalan armolasten joukko ei saa olla tuuliajolla, mutta ei sitä pidä myöskään ruoskakädessä paimentaa eikä Raamattua saa käyttää lyömäaseena ketään vastaan.
     Ratkaisevaa osaa hengellisen kehityksen ja kasvun tiellä näyttelee se, kuinka hyvin Jumalan ihminen saa olla Jumalan Hengen johdatuksessa ja opetuksessa. Meidän kristillisyydessämme vilisee niitä "itsetärkeitä", joille Raamatun mahdollisimman tarkka ulkoa osaaminen on vain oman tärkeytensä ja pätevyytensä osoittamisen väline ilman, että heillä olisi hajuakaan siitä, mitä milläkin Raamatunkohdalla alunpitäen tarkoitetaan ja monta kertaa uskonnollisten yhteisöjen uskonnollinen elämä on kuin kansallisteatterin näyttelijöiden käsikirjoituksen opettelu ja rooliosiin eläytyminen.

Raamattu on Jumalan ilmoitus, ja siis Jumalan tahdon osoitus ihmiselle. Nyt kuitenkin on niin, että asian ydin ei ole Raamatun kirjain, vaan se hengen intuitio, joka on näiden kirjoitusten taustalla. Nyt jos ajatellaan vaikkapa kirjeenvaihtoa, niin kirjoittaja kirjoittaa ajatuksensa sanoiksi ja taas kirjeen vastaanottaja muodostaa näistä sanoista ajatuksia ja tärkein ei ole se kirje, vaan kirjoittajan ajatus, jonka lukija ymmärtää parhaiten silloin kun hän tuntee kirjeen lähettäjän.
     Aivan samoin on myös Raamatun tulkinta, jonka kirjoitusten tulkinta voi tapahtua oikein vain silloin kun lukija tuntee kirjoittajan, siis Pyhän Hengen, jota ilman Raamatun tulkinnoista tulee hyvinkin ristiriitaisia ja harhautuneita. Jos ajatellaan vielä lakia ja sen tulkintaa, niin myös Lakikirja on väline, jossa on puettu sanoiksi keskeiset oikeusperiaatteet. Nytkään se seikka, että esim. joku nimismies tuntisi kaikki lait ja pykälät, ei merkitse sitä, että hänen toimissaan todellinen oikeus toteutuisi, ellei hänellä itsellään ole oikeustajua, jonka valossa lakia tulkitaan ja käytäntöön sovelletaan.
     Nyt näyttää siltä, että nykyiseltä kristillisyydeltä puuttuu paljossa sekä todellista Jumalan tuntemusta että hengen viisautta tulkita sanaa niin kuin se on alunperin tulkittavaksi tarkoitettu, sillä niin keskenään ristiriitaisia eri uskontokuntien tulkinnat yhdestä ja samasta Raamatusta ovat. Ja tämän vuoksi kaikkein tärkeintä hengen tiellä on se, että löydetään Jumalan Valtakunnan sisäinen tuntemus ja henkilökohtainen oivallus totuudesta ja valheesta, oikeasta ja väärästä, sillä vain tämän kautta ihminen voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua ja välttyä harhan opettajista, niistäkin, jotka ovat autuaallisuuden kaapuun pukeutuneet.

Peratkaamme siis pois vanha hapatus, ilkeyden ja pahuuden hapatus, hurskastelevan lihan hapatus ja viettäkäämme juhlaa hengen puhtauden happamattomuudessa. Kasvakaamme Jumalan miehiksi ja naisiksi - uskon sankareiksi ja hengen jättiläisiksi ja taistelkaamme uskon jalo taistelu kupeet totuuteen vyötettynä silloinkin kun taistelu johtaa vainoihin ja jyräämisiin tai kuoleman areenoille.

Takaisin etusivulle