8. aatteelliset ja uskonnolliset suggestiot

VALAISEVIA ESIMERKKEJÄ:

"Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton, se kätkee suuret maailmat..." lauletaan eräässä maailmallisessa laulussa. Olkoonkin, että tämä on maailmallinen laulu, niin näissä sanoissa piilee kuitenkin valtava totuus. Kuka tuntee ihmisen sielun syvyydet ja kaiken, mitä sinne kätkeytyy. Tämä on sitä salattua maailmaa, jonka vain Jumala yksin tuntee, ja jonka vain Jumala voi profeetoilleen täydelleen kirkastaa. Kuitenkin juuri ihmisen sielun syvyyksistä löytyvät Monet syyt ihmisen käyttäytymiseen ja toimintoihin. Syyt siihen, miksi jonkun elämä on kuin "kirouksen tien" kulkemista. Syyt myös siihen, miksi joku kuuluu tähän aatteelliseen tai tuohon uskonnolliseen yhdyskuntaan jne. Ihmisen sielun salattu, tiedostamaton syvyys on kuin saivon - kaksipohjaisen järven - syvintä osaa, niin kuin Profeettakoulun ensimmäisessä osassa tarkastelimme.

Sinne sielun syvyyteen kätkeytyvät myös monet elämän varrella koetut syvähenkiset tunnekokemukset ja niihin liittyvät esineelliset, aatteelliset tai uskonnolliset symbolit, jotka vaikuttavat ihmisen elämässä joko myönteisinä tai kielteisinä tunnekokemuksina - suggestioina. Ahdistuksina tai autuuden tunteena jne. Samoin nämä suggestiiviset symbolit säätelevät voimakkaasti ihmisen ajatustottumuksia ja maailmankuvaa. Ymmärtääksemme miten nämä suggestiiviset symbolit syntyvät, meidän on syytä ottaa muutama esimerkki:


1. Eräs ruusuallergia

Aikanaan eräs jo keski-iän ohittanut kaveri oli kärsinyt hyvin vaikeasta ruusuallergiasta. Tämä allergia oli vaivannut häntä jo pitkään, mutta iän karttuessa tämä oli muodostunut vaikeaksi ja jopa vaaralliseksi astmaksi. Aina ruusujen läheisyydessä tämä kaveri oli saanut vaikean astmakohtauksen, ja kun tämä oli pahenemistaan pahentunut, oli tämä kaveri joutunut turvautumaan lääkärin apuun. Lääkäri oli tätä kaveria pitkään tutkinut ja todennut, ettei mitään kliinistä syytä näille astmakohtauksille pitänyt olla. Ja kuitenkin kaveri oli uudelleen ja uudelleen joutunut lääkäriin turvautumaan. Sitten tämän hoitavan lääkärin mieleen oli herännyt epäilys, josko tässä on kysymys jostain ehdollisesta refleksistä, jossa nämä ruusut toimivat tämän refleksin laukaisijana. Tämän selvittämiseksi lääkäri päätti suorittaa kokeen. Siksi päiväksi, jolloin tämä kaveri taas hänen vastaanotolleen tulisi, asetti lääkäri vastaanottohuoneensa pöydälle lasimaljakkoon muovisia ruusuja. Kun sitten kaveri vastaanotolle tuli, ja niin pian kun hän oli vastaanottohuoneen ovesta sisään astunut, ja kun hän oli nämä ruusut lasimaljakossa nähnyt, oli hän saanut rajun astmakohtauksen ja tukehtumaisillaan kieriskellyt lattialla. Tästä selvittyään hän oli suuttunut lääkärilleen sen vuoksi, että vaikka tämä oli hänen allergiansa tiennyt ja tiesi, että hän sinä päivänä vastaanotolle tulisi, oli kuitenkin ruusuja pöydälleen tuonut.
    Tässä kokeessa siis kävi selville, ettei näiden allergiakohtausten syynä ollut ruusujen tuoksu tai ruusuista ilmaan tuleva pöly, niin kuin oli aiemmin luultu. Muovisista ruusuista ei tuoksua tai pölyä lähtenyt joten kysymyksessä täytyi olla jokin voimakas sielullinen reaktio, jonka ruusut tälle kaverille synnytti.
    Kun sitten lääkäri oli tämän kokeensa ja sen tuloksen potilaalleen selittänyt, lähdettiin yhdessä tutkimaan tämän ruusuallergian sielullista taustaa. Tässä tutkimuksessa ilmeni, että kaverin äiti oli kuollut hänen ollessaan aivan pieni lapsi. Tämä potilas oli usein ollut äitinsä kuolinvuoteen vierellä ja kokenut tämän tilanteen hyvin ahdistavana ja pelottavana. Tässä tilanteessa hän oli samaistunut sairaan äitinsä kärsimyksiin ja äitinsä menettämisen pelko oli monin verroin lisännyt pienen pojan ahdistusta. Tämän kuolinvuoteen vierellä oli pöydällä aina ollut lasimaljakossa ruusuja, joihin tämä poika tuskin oli huomiota kiinnittänyt, mutta jotka kuitenkin olivat siinä ahdistavassa tilanteessa hänen alitajuntaansa piirtyneet.
    Myöhemmin tämän pojan aikuistuessa tämä lapsuudenkokemus oli vaipunut unohdukseen eikä hän sitä enää aikuisena muistanut. Kuitenkin, vaikka itse tapaus oli unohtunut, oli hän aina ruusujen läheisyydessä kokenut ahdistusta, joka oli myöhemmin muodostunut astmakohtauksiksi. Ja koska hän ei näitä lapsuudenkokemuksia muistanut eikä osannut näitä tähän allergiaansa yhdistää, hän oli luullut, että hän on allerginen ruusujen tuoksulle tai pölylle.
    Kun sitten nämä taustatekijät oli yhdessä lääkärin kanssa selvitetty, oli tämän kaverin ruusuallergia loppunut siihen, eikä hän sen jälkeen enää ruusujen läheisyydessä ahdistuksia tai astmakohtauksia saanut.

2.Onkimies ja vino koivu

Tämän ruusuallergiakaverin tapauksessa näimme, kuinka näistä ruusuista oli tämän kaverin alitajuntaan tahattomasti muodostunut suggestiivinen symboli, joka aikaansai tälle kaverille voimakkaita ahdistuksen tunteita ja myöhemmin myös astmakohtauksia. Menkäämme toiseen tahattomasti - spontaanisti - muodostuneeseen, mutta tällä kertaa myönteisiä tunnekokemuksia muodostavaan suggestiiviseen symboliin.

Ajatelkaamme, että kauniina kesäiltana joku jokivarressa viihtyvä onkimies nauttii kaloja narratessaan elämästään täysin rinnoin. Siihen kesäiseen iltahetkeen liittyy monia myönteisiä tunnekokemuksia ja kun kalakin syö mukavasti niin sitä enemmän on syytä tyytyväisyyteen. sitten tämän joen päälle on kallistunut tuuhealatvainen vino koivu, jonka alta tämä onkimies onnistuu saamaan suuren saaliin. Tuuhealatvaisen vinon koivun alla oleminen synnyttää kalastajalle turvallisuuden ja suojassa olemisen tunteita, jotka hän sitten projisoi näihin kaloihin. Tämän vinon koivun alta saamansa suuren saaliin hän tulkitsee siten, että kalat ovat tämän koivun alla turvassa ja sen takia niitä on niin paljon.

Vaikka tämä vino koivu on tämän kalastajan myönteisessä kesäiltaisessa kokemuksessa vain vähäinen osatekijä, muodostuu tästä vinosta koivusta hänelle suggestiivinen symboli, joka vaikuttaa pitkään hänen alitajunnassaan. Synnyttäen samoja myönteisiä tunnekokemuksia, joita hän sinä kesäisenä iltana koki. Ja vaikka hän ei sen jälkeen kalaakaan tämän koivun alta saisi, niin hiin kaikesta huolimatta ajattelee tästä koivusta myönteisesti: "Sen vinon koivun alta...." Ja palaa tämän vinon koivun luo yhä uudelleen ja uudelleen.

3. Seitapalvonta.

Toisen ja lähes samalla tavoin tahattomasti muodostuneen suggestiivisen symbolin löydämme lappalaisten seitapalvonnasta.

Aikanaan kun lappalainen liikkui peuran tai muun riistan pyynnissä ja aina kun hän sai jostain tavallista suuremman saaliin, hän merkitsi tämän paikan katkaistuun honkaan veistämällään kaulatulla muistomerkillä.
    Nyt tähän suureen saaliiseen liittyi, aikanaan luonnonvaraisissa ja karuissa olosuhteissa eläneelle ihmiselle, monia myönteisiä tunnekokemuksia. Suuri saalis merkitsi aina turvattua toimeentuloa pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Oli syytä tyytyväisyyteen ja hyvänolon tunteisiin. Nyt tämän pyyntimiehen veistämästä kaulatusta muistomerkistä muodostui tälle lappalaiselle samanlainen myönteisiä tunnekokemuksia herättävä suggestiivinen symboli kuin onkimiehen vinosta koivusta. Aina tämän muistomerkin läheisyys herätti nämä myönteiset syvähenkiset tunteet elämään. Tästä johtuen lappalainen palasi yhä uudelleen ja uudelleen tälle muistomerkilleen ja koska hän tämän muistomerkkinsä läheisyydessä koki aina samat myönteiset, syvähenkiset, tunnekokemukset, päätteli hän, että siinä on jokin henki, joka häneen vaikuttaa. Tämä johti sitten siihen, että hän alkoi tälle "hengelle" uhraamaan ja sitä palvomaan.

Uskoisin, että kaikkien pakanallisten henkienpalvontamenojen syntyhistoria on jotain samanlaista. Siinä palvoessaan ihminen luulee palvovansa jotain korkeampaa "henkeä", vaikka todellisuudessa kaikki on vain suggestiivisten symbolien muodostamia, omia syvähenkisiä tunnekokemuksia.

Näissä esimerkkitapauksissamme olemme tarkastelleet eri elämäntilanteisiin liittyviä voimakkaita ja syvähenkisiä, tunnekokemuksia ja näistä tahattomasti - spontaanisti - muodostuneita suggestioita ja niiden symboleita. Vaikka yleensä suggestiot ja niiden symbolit syntyvät spontaanisti, voidaan niitä myös tarkoituksellisesti toisen ihmisen alitajuntaan rakentaa. Mainonta on tänä aikana yksi yleisimmin käytetyistä toimintamuodoista, joissa toimitaan yksinomaan suggestion keinoin. Ja näin hallitaan tarkoituksellisesti ihmisten ostotottumuksia ja saadaan ihmiset ostamaan milloin mitäkin tarpeetonta roinaa.

4. Kööpenhaminan hypnoosimurhat

Hypnoosin historian ehkä järkyttävin esimerkkitapaus tällaisesta tarkoituksella toisen ihmisen alitajuntaan rakennetusta suggestiosta ja sen symbolista löydämme Kööpenhaminan hypnoosimurhien nimellä tunnetusta tapauksesta.

Aikanaan 1950 luvulla eräs Hartrub niminen kaveri oli mennyt ja ryöstänyt erään pankin Kööpenhaminassa. Tämän ryöstönsä yhteydessä hän oli ampunut kaksi pankkivirkailijaa kuoliaaksi ja paennut sen jälkeen rahoineen paikalta. Tämän jälkeen kaveri oli kätkenyt nämä rahat ja aseen. Poliisi pääsi hyvin pian syyllisen jäljille ja hänet saatiin pidätettyä. Samoin rahat ja ryöstössä käytetty ase löytyivät hänen kätkemästään paikasta. Aluksi tapaus näytti selvitetyltä, mutta nimettömän puhelinsoiton perusteella poliisi lähti tutkimaan asiaan mahdollisesti liittyvää hypnoottista taustatekijää ja alkoi Tanskan rikoshistorian vaikein ja ainutlaatuisin tutkinta. Nyt tutkintavankeudessa oleva Hardrup oli mm. vankisellinsä seinään piirtänyt selvästi havaittavan ristinmerkin ja aina kun tämä ristinmerkki oli pois pyyhitty, oli kohta ilmestynyt sijaan uusi merkki. Kun sitten hänen selliinsä määrättiin vartija valvomaan yötä päivää, ettei hän voinut näitä ristinmerkkejään tehdä tai pitää käsiään tai jalkojaan ristissä ja niin kävi, että kaveri muutamassa päivässä murtui täydellisesti.
    Ilmeni, että hän oli aiemmin ollut vankilassa, jolloin hänen sellikaverinaan oli ollut eräs Nielsen niminen mies. Tämä Nielsen oli perehtynyt hypnoosiin ja täällä vankilassa Hartrub oli usein ollut tämän Nielsenin koehenkilönä. Näissä hypnoosikokeissa Nielsen oli antanut hyvin voimakkaita hypnoosin jälkeisiä suggestioita, (posthypnoottinen suggestio) joiden mukaan Hartrubin oli määrättynä päivänä mentävä ja noudettava ase tietystä paikasta ja sen jälkeen ryöstettävä tietty pankin konttori. Tämä jälkeen hänen olisi kätkettävä rahat ja ase tiettyyn paikkaan. Tämän lisäksi Nielsen oli antanut voimakkaan suggestion siitä, ettei Hartrub muistaisi tästä vankilassa annetusta suggestiosta mitään, ja että ristin merkki olisi tämän suggestion symboli, joka ylläpitäisi tätä suggestiota. Niin kauan, kun Hartrub näkisi ristinmerkin, olisi hän täydelleen Nielsenin hallinnassa ja robotinomaisesti Hartrub oli totellut. Lopputuloksena näiden hypnoottisten taustatekijöiden selviämisestä oli sitten se, että Hartrub tuomittiin tästä teosta 6 vuodeksi vankilaan, kun taas hypnoottisena taustavoimana ollut Nielsen sai 30 vuoden tuomion.

Tämäntyyppiset rikokset ovat hyvin vaikeasti selvitettäviä ja toteennäytettäviä tapauksia. Kuitenkin näitä aina silloin tällöin ilmenee ja esim. Amerikassa poliisi ottaa kaikessa rikostutkinnassa aina hypnoottisen taustatekijäin mahdollisuuden huomioon.

AATTEISIIN JA USKONTOON LIITTYVÄT SUGGESTIOT

Edellä olevissa esimerkkitapauksissa olemme tarkastelleet tahattomasti muodostuneita tai tarkoituksellisesti aikaansaatuja suggestioita ja niiden symboleja, jotka ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet näitä suggestioita. Näissä esimerkkitapauksissa nämä symbolit ovat olleet tiettyjä, nähtävissä olevia. symboleja. Ruusut, vino koivu, seitapatsas ja ristin merkki. Näiden, näkyvien symbolien lisäksi löytyy koko joukko käsitteellisiä ja tiedostamattomia symboleja, jotka synnyttävät yhtä voimakkaita yksilöihmisen käyttäytymistä ja ajatustottumuksia hallitsevia suggestioita kuin nämä näkyvätkin symbolit.

Näistä käsitteellisistä suggestiovoimista ehkä eniten yksilön käyttäytymistä ja ajatustottumuksia ja niiden mukaan puhumisia hallitseva on JOUKON PSYKOLOINEN AUKTORITEETTI. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yksilö muokkaa käyttäytymisensä ja ajatuksensa aina sen joukon, mukaan, johon hän kuuluu. (Aatteelliset ja uskonnolliset yhteisöt, kyläyhteisöt, yleinen mielipide jne.) Tämä joukon psykologinen auktoriteetti perustuu siihen, että yksilö on tästä joukosta tavalla toisella riippuvainen. Esim. joukon mukaan ajattelemisella ja toimimisella yksilö tieten tai tietämättään "ostaa" joukon hyväksymisen. Yleisen mielipiteen mukaan on turvallista ajatella jne. Nämä tekijät johtavat yleensä siihen, että joukon jäsenyys on yksilölle tärkeämpi kuin oma identiteetti tai "omilla aivoilla ajatteleminen". (Vapaa-ajattelija, joka kuuluu Vapaa-ajattelijoihin, ei ole enää mikään vapaa ajattelija).

Toisena yksilön käyttäytymistä ja toimintaa joukon yhteyden hankkimisessa leimaa se, että yksilö pyrkii tarkkaan kartoittamaan joukon toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joiden mahdollisimman tehokkaalla omakohtaisella toteuttamisella yksilö pyrkii osoittamaan omaa pätevyyttään joukon jäsenenä. Aatteellisilla ja uskonnollisilla yhteisöillä tämä "pisteiden" hankkiminen on yleensä uusien jäsenien saaminen joukkoon. (Uskonnollisissa yhteisöissä tämä johtaa yleensä siihen kieroutuneeseen toimintaan, jossa lähimmäisen arvona on omaan joukkoon "kalastamisen" arvo. Sairaat, vammautuneet ja muut hädänalaiset ihmiset ovat yleensä vain "helppoja saaliita", jossa toisen hädänalaista tilannetta yritetään käyttää hyväksi käännytyksessä).

Kolmantena, joukon yksilöä hallitsevana tekijänä voidaan mainita voimakas "ME-henki" ja omien tavoitteiden oikeudellisuus. "Aatteen puolesta". "Ainoan oikean uskon puolesta". "Kirkon puolesta" jne. Näitä yksilön toimintaa voimakkaasti hallitsevia tekijöitä löytyy niin aatteelliselta kuin uskonnolliselta puolelta. Tämä "ME-henki",, "ainoa oikea usko" jne. sokaisee hyvin lyhyessä ajassa yksilön kriittisen näkökyvyn. Muodostuvat ns. "aatteellisten tai uskonnollisten suggestioiden polarisoimat linssit" silmille, joiden läpi yksilö näkee ympäröivän maailman hyvin vääristyneenä. Hän itse tai hänen aatteensa tai uskontonsa on ainoa oikea ja kaikessa oikeassa. Tässä sokeudessa yksilö näkee vain omat hyvät puolensa, mutta ei näe, vastakkaisten yhteisöjen hyviä puolia. Sen sijaan yksilö näkee kaikki vastakkaisten yhteisöjen huonot puolet, mutta hänessä tai heissä itsessään ei ole mitään vikaa.

Ehkä kuitenkin ihmisen iankaikkisuuden kannalta vaarallisin suggestiotekijä on ns. "antikristuksen henki". Jeesus sanoo: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra!, pääse taivasten valtakuntaani vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isän tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi, kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: MINÄ EN OLE KOSKAAN TEITÄ TUNTENUT; MENKÄÄ POIS MINUN TYKÖÄNI TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT"

Käytännössä tämä "antikristuksen henki" merkitsee sitä, että toimitaan näennäisesti Jeesuksen nimessä ja Raamatun mallin mukaan, mutta tässä vaikuttava henki ei ole Pyhä Henki, vaan jokin suggestiivisten symbolien aikaansaama syvähenkinen ja voimakas tunnekokemus. Eli lähinnä samaa kuin lappalaisten seitapalvonta tai muiden luonnon kansojen keskuudessa esiintyvä henkien palvonta. "Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä" sanotaan Hesekielin kirjan 13 luvussa. Tässä "antikristuksen hengessä" suggestiivisena symbolina - epäjumalana - voi olla uskonsuunnan tai herätysliikkeen nimi, oman joukon muodostama "ME-henki - meikäläisyys. Voi olla tietty henkilö, jonka ympärillä kaikki pyörivät ja perässä juoksevat. Voi olla tietty kokoontumispaikka, josta on muodostunut monien tunnekokemusten kautta voimakas suggestiivinen symboli jne. Tämän lisäksi näitä harhauttavia tunne-elämyksiä voi synnyttää tietty paatoksellinen ja voimakkaasti tunnevoittoinen puhe, joka synnyttää kuulijoissa voimakkaita tunnekokemuksia. Esim. "nuotilla puhuminen". Totuuden nimessä on sanottava, että nämä syvähenkiset totuudet ovat vain harvoille kirkastuneet ja näiden "näkemiseen" tarvittava henkien erottamisen lahja vain harvoille uskottu. Tämän vuoksi aikamme lahkoutuneessa kristillisyydessä näitä epäraittiita hengen ilmiöitä esiintyy yllättävän paljon.

Jo Martti Luther joutui omana aikanaan taistelemaan voimakkaasti hurmahenkiä vastaan. Nämä hurmahenget olivat muodostaneet näistä hurmiokokemuksista oman uskonsa ja autuutensa perustan. Tämän lisäksi Luther selittää Jeesuksen mainitseman "hävityksen kauhistuksen pyhässä paikassa" siten, että tämä oli jalo ulkonaisen pyhyyden kauneus ja muoto ihmisten edessä, mutta joka kuitenkin on kauhistus Jumalan edessä. (Hävityksen kauhistus - bdelykma, tulee sahasta bdelys somai = tuntea pahoinvointia).

Tätä samaa henkien erottamisen lahjaa me tarvitaan myös aikanamme. Kuinka paljon meidän päivinämme vilpittömätkin totuuden etsijät eksyvät ja eksytetään sen vuoksi, ettei näitä alueita täysin tunneta, ja sen vuoksi tietämättä joudutaan harhaan. Kuinka moni, vilpittömälläkin mielellä liikkeelle lähtenyt uskovainen tietämättään kiikuttaa "antikristuksen kuvaa" jopa pyöränsä tarakalla sen vuoksi, koska hän luulee tekevänsä palvelusta Jumalalle. Kuinka moni ihminen on Jumalaa etsiessään joutunut "hurmahenkien" paulaan sen vuoksi, ettei nämä "hurmahenget" itsekään ole tienneet minkä hengen kuljettamina he vaeltavat. On Raamattu ja Jeesuksesta puhutaan, mutta siinä ei ole pihaustakaan Pyhästä Hengestä, joka johdattaisi todelliseen parannukseen ja uuteen elämään ja tässä uudessa elämässä kaikkeen totuuteen ja todelliseen pyyteettömään Jumalan palveluksen työhön.