Tässä näimme esimerkin siitä, kuinka tämä kaveri oli pätevä nero ja luova lahjakkuus, mutta silloinen aikakausi ei ollut vielä kypsä hänen lahjakkuuksilleen. Nyt jos tämä kaveri olisi jaksanut kymmenen vuotta uskoa itseensä ja asiaansa, niin hän olisi nähnyt keksintönsä toimivan käytännössä ja saanut tyydytyksen omasta henkisestä luovuudestaan.

Toisen esimerkin löydämme siipirataslaivojen aikakaudelta. Siihen aikaan eräs ruotsalainen (muistaakseni Thomason) oivalsi, että laivat kulkisivat paljon paremmin jos siipirattaan sijasta käytettäisiin laivan perään asennettua potkuria. Tämän jälkeen kaveri yritti tarjota keksintöään kaikille mahdollisille laivanvarustajille. Mutta turhaan. Eräät laivanvarustajat hän sai vaivoin uskomaan, että laiva tosiaan voi kulkea tällaisen potkurin avulla, mutta hekin olivat sitä mieltä, ettei sitä ainakaan voi ohjata. Koko hänen keksintänsä näytti siis raukeavan tyhjiin. Mutta nyt kysymyksessä olikin tavallista itsepäisempi ruotsalainen. Hän ei jättänytkään asiaansa tähän, vaan rakensi laivan pienoismallin, johon hän asensi keksimänsä potkurin ja peräsimen laivan ohjausta varten. Tämän jälkeen hän piti esittelytilaisuuden Lontoossa Thamesjoella ja tähän tilaisuuteen hän kutsui kaikki laivanvarustajat, jotka sitten katsoivat ihmeissään joella kurvailevaa laivan pienoismallia. Viimein joku laivanvarustajista tuumasi: "Olkoonkin, että se laiva kulkee, ja olkoonkin, että sitä voidaan ohjata. Mutta siltä mieheltä on pudonnut ruuvi päästä ja hän on sijoittanut sen laivansa perään".
    Tuloksena tämän ruotsalaisen määrätietoisesta päättäväisyydestä ja henkisestä lujuudesta oli se, että nykyisin ei maailman merillä seilaa tositarkoituksella yhtään siipirataslaivaa. Kaveri jaksoi uskoa itseensä ja ideaansa ja viedä ajatuksensa määrätietoisesti voittoon vaikka hän joutui ponnistelemaan yleistä mielipidettä ja koko aikansa merimahtia vastaan.

Kolmantena tämänkertaista aihettamme valaisevana esimerkkinä mainittakoon erään amerikkalaisen nuoren kaverin tapaus:

Aikanaan eräs nuori kaveri tunsi jo poikavuosinaan taipumusta sarjakuvien piirtämiseen. Omissa oloissaan hän toteutti taipumustaan piirtelemällä milloin mitäkin. Sitten hänelle oli herännyt ajatus päästä johonkin lehteen piirtäjäksi ja saada näin tuloja harrastuksestaan. Hän oli käynyt monissa lehdissä esittämässä asiaansa, mutta kaikista hänet oli kirjaimellisesti naurettu ulos töherryksineen. Kuitenkaan tämä kaveri ei menettänyt uskoaan itseensä ja lahjoihinsa vaan laittoi kellariinsa pienen ateljeehuoneen, jossa hän jatkoi harrastustaan. Tämä kaveri oli Walt Disney, ja nyt koko maailma tuntee Tupun, Hupun, Mikin, Minnan, Pluto-koiran jne. sen vuoksi, että oli kerran kaveri, joka jaksoi uskoa itseensä ja henkiseen luovuuteensa vielä senkin jälkeen kun hänet oli pellolle naurettu.

On sanottava, että maailmassa vallitsee hyvin voimakkaat, yksilöihmistä kahlitsevat ja hallitsevat lainalaisuudet. Kaikki sosiaaliset yhteisöt, joukot, puolueet, herätysliikkeet jne. muodostavat yksilöön kohdistuvan psykologisen auktoriteetin. Samoin näissä yhteisöissä kulloinkin hallitseva enemmistö muodostaa tämän joukon ajatustottumukset, käyttäytymistavat, moraalisen tason jne. Nämä yhteisöt muokkaavat näin myös yksilön käyttäytymistavat, ajatustottumukset jne. Eli yksinkertaisesti päättää mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Yleensä on myös niin, että valtaosa yksilöihmisistä sopeutuu ja alistuu kulloinkin vallitsevien yleisten mielipiteiden ja ajatustottumusten hallittaviksi. Enemmistön mukaan kun on turvallista ajatella ja puhua. Näin valtaosasta ihmisiä muodostuu mitäänsanomatonta "harmaata massaa", joka vaipuu unohduksen yöhön niin pian, kuin hänet on viimeiseen leposijaan kätketty tai yleiset mielipiteet, aatevirtaukset jne. muuttuvat.
    Poikkeuksen näissä lainalaisuuksissa muodostavat ne harvat yksilöt, joilla on henkistä lujuutta ja rohkeutta ajatella omilla aivoillaan, kuunnella oman sydämensä ääntä ja sitä totuutta, joka tulee heidän sisimmästään sekä tarkastella asioiden syvimpään olemukseen ja tarkastella asioita sellaisina kuin ne todella ovat, eikä niin kuin niiden uskotaan tai toivotaan olevan. Tällainen totuuden etsijä ja oman henkisen luovuuden toteuttaja joutuu väistämättä sen tosiasian eteen, että hänen on tehtävä valinta oman sisimpänsä ja yleisen mielipiteen välillä. Kuunnellako oman sydämensä ääntä vaiko yleistä mielipidettä. Tässä valinnassa, hylätessään tavanomaiset yleiset ajatustottumukset ja yleisen mielipiteen, asettuu tietoisesti joukkojen ja yleisen mielipiteen luomaa psykologista auktoriteettia vastaan. Näin syntyy hyvin voimakas jännitystila, henkien taistelu, yksilön sisimmän henkisen minuuden ja ympäristön välillä. Tässä "henkien taistelussa” yksilön henkinen kantti punnitaan. "Otetaan miehestä mittaa". Alussa mainitun radioaaltojen keksijän henkinen kantti ei tässä "henkien taistelussa" kestänyt ja lopputulos oli sen mukainen, kun taas kahdessa muussa esimerkkitapauksessa kaverien henkinen kantti riitti viemään ideansa onnelliseen lopputulokseen.

Rohkenen väittää, että lähes jokaisella ihmisellä on miltei rajattomat henkisen kasvun mahdollisuudet. Kuitenkin voidakseen kasvaa henkisesti ihmisen on tehtävä edellä mainittu valinta. Joukon mukana meneminen on yleensä "myötävirtaan" kulkemista, eikä tähän suurtakaan henkistä suuruutta tarvita. Joukon mukana yksilö voi saavuttaa enintään sen henkisen tason, joka tällä joukolla jo on. Kiljupönttökomiteoissa, ryyppyjengeissä ja kapakkapöydän ympärillä tämä henkinen taso on yleensä hyvin alhainen.

Itämaisessa filosofiassa tätä ihmisen henkistä kasvua verrataan lootuksen kukkaan, jonka Juuret ovat pohjamudassa, mutta joka määrätietoisesti kasvaa läpi veden ja pinnalle päästyään puhkeaa kauniiseen kukoistukseen. Omana vertauskuvana tästä henkisestä kasvusta olen kuvannut kaksi tietä. Toinen, lavea tie kulkee vuoren juurella tasaista maata ja valtaosa ihmisistä kulkee tätä laveaa tietä. Sen sijaan toinen, kaita polku eroaa tästä laveasta tiestä ja lähtee nousemaan ylös vuorelle. Nyt tämän kaidan tien haarassa jokaisen on omalta kohdaltaan valittava kumpaa tietä lähtee kulkemaan. Joko joukon mukana laveaa tietä, tai joukosta eroten kaitaa vuoripolkua. Tällä kaidalla polulla ihmisen on ponnisteltava askel askeleelta päästäkseen ylemmäs ja ylemmäs. Kuitenkin, jos ihminen jaksaa ponnistella, hän saavuttaa uusia korkeuksia ja näköalat avautuvat sen mukaan entistä avarammiksi. Lopulta, huipulle päästyään ihminen on jättänyt kaiken maallisen taaksensa alapuolelleen ja hänen yläpuolellaan on vain taivaallinen kirkkaus ja Jumalan valtasuuruus. Uskon, että apostoli Paavali tarkoittaa juuri tätä, kun hän Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa puhuu Kristuksen täyden iän määrään kasvamisesta.

Tämä valinta, henkisen kasvun tie, on jokaisen Jumalan ihmisen omalla kohdallaan tehtävä. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 12 luvun jakeessa kaksi: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä". Apostoli Paavali, niin kuin jokainen Jumalan Hengen valaisema ihminen tietää, että tässä maailmassa eletään yleensä ihmisten mielen, lihan ja ajatusten mielitekojen, mukaan. Tässä maailmassa hallitsee synnin turmiovalta, joka johtaa niin yksilöihmisen kuin ihmiskunnankin ennen pitkää ajalliseen ja iankaikkiseen tuhoon. Koskaan ei ihmisten mielen mukaan elävästä tule todellista hengen jättiläistä, Jumalan palvelijaa, joka hengen voimassa pystyy kääntämään kokonaisten sukupolvien kehityksen suuntaa myönteisempään. "Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan.... Jos minä vielä tahdon olla ihmisille mieliksi, en minä olisi Kristuksen palvelija". (Gal 1: 10).

"Kävelijä-Lassi"

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken. mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.

Todellinen synnin turmiovalta hallitsi Lapin ja Peräpohjolan väestön elämää 1800 luvun puolivälissä. Koko silloinen elämänmeno oli suistunut raiteiltaan ja oli vaipumassa yhä syvempään ja syvempään turmioon. Porovarkaudet, miestapot, huoruuden synnit, juoppokurjuus jne. oli vallannut koko silloisen sukupolven. Jokaisessa kylässä oli oma viinaporvari, joka piti huolen siitä, että rahat eivät riittäneet lasten leipään, vaatetukseen ja muuhun jokapäiväiseen toimeentuloon.

Tässä samassa syntikurjuudessa eli, vaikka oli kirkkoherra, myös Lars Leevi Laestadius. Vallitseva ajan henki oli vallannut niin hänet, kuin muutkin sen sukupolven keskellä. Tätä elämänmenoa olisi jatkunut kenties loputtomiin, ellei Jumala olisi voimallisesti puuttunut asioiden kulkuun. Kaikkina aikoina ja kaikkien sukupolvien keskellä Jumalalla on tarve löytää niitä ihmisiä, jotka hän saa tästä maailman ajasta irrottaa ja valmistaa käsiaseikseen taistelussa synnin turmiovaltaa sekä henkistä ja moraalista rappiota vastaan. Lars Leevin suhteen tämä mahdollisuus avautui Jumalalle siinä, että Lars Leevi sairastui vakavasti ja oli pitkään kuoleman kielissä.
    Tämän sairautensa aikana hän joutui perusteellisesti selvittämään suhdettaan Jumalaan, suhdettaan syntiin, iankaikkiseen elämään. Autuutensa tilaa tutkaillessaan hän joutui turvautumaan erään lappalaisvaimon, Marian, apuun. Tämä Maria oli paremmin perillä näistä autuuden asioista, kuin hän Lars Leevi, vaikka hän oli kirkkoherra ja juuri hänen olisi nämä asiat pitänyt tietää.
    Tämä Laestadiuksen murros ja perusteellinen asioiden selvittely avasi nyt Jumalalle mahdollisuuden ottaa tämä tutkistelija ja tien etsijä käyttöönsä ja valmistaa hänestä todellinen "huutavan ääni", joka Elian hengessä on valmis astumaan kansan eteen.

Sairaudestaan toivuttuaan Lars Leevi jatkoi näiden kysymysten perusteellista tutkistelua. Jumala oli ottanut hänet kouluunsa ja Pyhä Henki kirkasti vähitellen koko totuuden. Oli kuin uusi kirkas huomen, aamunkoitto korkeudesta, olisi valtaamassa hänen sisimpänsä. Mitä enemmän nämä Jumalan vanhurskauden totuudet Lars Leeville kirkastuivat, sitä selvemmin hän näki myös silloisen elämänmenon, kuinka pimeää ja saastaista kaikki oli. Tämän todellisuuden edessä Lars Leevi joutui yhä syvempään murrokseen. Hänen oli tehtävä perusteellinen valinta siitä mitä tietä hän aikoo elämässään jatkaa. Joko ihmisten menon mukaista syntikurjuuden tietä tai sitten tehdä perusteellinen pesäero tämän maailman menosta ja valita Jumalan tahdon tie elämänsä ohjenuoraksi. Kerrotaan, että Karesuvannon pappilan lähellä oli pieni metsäinen mäenkumpare, jonka ympäri Laestadius käveli tämän murroksensa aikana, joskus useita tuntejakin päivässä, niin että tämän mäenharjanteen ympärille syntyi lopulta vankka polku. Karesuvannon pitäjäläiset panivat tämän merkille ja huolissaan kirkkoherransa mielenterveydestä antoivat hänelle lisänimen "Kävelijä-Lassi".

Johanneksen evankeliumin 7. luvussa jakeessa 38 Jeesus sanoo: "Uskova minuun, kuten sanoi kirjoitus, sisältä hänen on juokseva virrat veden elävän". (Alkuperäinen kreikkalainen teksti).

Tämä elävän veden lähde oli puhkeamassa näiden murrosvaiheiden aikana myös Lars Leevin sisimmässä. Ei ole aina helppoa olla Jumalan työn alla, mutta sitten kun nämä murrosvaiheet on käyty läpi ja Jumala saanut työnsä päätökseen, elävän veden kanavat ihmisen sisimmässä avattua, pääsee Jumala voimallisesti käyttämään tätä ihmistä vuodattaakseen siunauksiensa virrat kuivaan synnin erämaahan, virvoittaen sieluja ja antaen uutta elämää kaikille, jotka tahtovat sen vastaanottaa.

Tämä toteutui myös Lars Leevin kohdalla. Kun hän oli näiden murrosvaiheiden kautta valmistunut elävän veden lähteeksi, tuli hänen aika astua Hengen Voimassa kansansa eteen. Seurauksena oli, todellinen omantunnon herätys ja uusi elämä voitti näissä Lapin ja Peräpohjolan korpikylissä.

Hengen Voima

"Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet. Jeesuksen kanssa. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaan sanoa vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa".

Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa Jeesus antoi ennen ylösnousemistaan lupauksen siitä Voimasta, joka tulee korkeudesta. Samalla hän varoittaa omiaan lähtemästä, ennen kuin heidät oli puettu Voimalla Korkeudesta. Tämä lupaus toteutui, kun apostolit olivat ensimmäisenä helluntaipäivänä koolla yläsalissa. Kuului humaus taivaasta, kuin väkevä tuulispää, ja kuin tuliset kielet liekehtivät heidän yllänsä. Tästä tapauksesta alkoi Pyhän Hengen ja apostolisen uskon aikakausi maailmassa. Siellä missä apostolinen usko toimii täydessä valtasuuruudessaan, siellä tapahtuu ihmeet ja siellä tapahtuu tunnusteot. Apostolien tekojen neljännessä luvussa Pietari ja Johannes julistavat hengen voimassa suoraa totuutta silloisille hallitusmiehille, ylipapeille ja korkeakirkollisille fariseuksille. Tämän Hengen Voiman ja uskonrohkeuden edessä koko silloinen korkeakirkollinen kaarti joutui ihmetyksen ja hämmennyksen valtaan. He olivat nähneet ramman paranevan Jeesuksen nimeen, eikä heillä ollut mitään minkä perusteella he olisivat voineet jotain vastaan sanoa. Jumalan teot toimivat täydessä valtasuuruudessaan.

Tämä sama lupaus Hengen Voimasta on tarkoitettu kaikille Jumalan palvelijoille kaikkina aikoina. Niin myös meidän päivinämme. Tämä sama Taivaallinen Voima oli lähtökohtana Laestadiuksen herätysliikkeen syntyvaiheissa. Tämä sama Taivaallinen Voima on ollut lähtökohtana herännäisliikkeen syntyvaiheissa. Kerrotaan, että kun Malmberg (Malmivaara) meni Härmän kirkkoherraksi ja saarnasi Hengen Voimassa Jumalan sanaa, niin oli kuin ukonpysty olisi noussut kirkon perälle. Voimakkaana jyrisi Jumalan sana silloisten, synnin valtaan joutuneiden "kytökontioiden" korvain kuulla. Tuloksena oli voimallinen omantunnon herätys joka on kantanut hedelmää meidän päiviimme asti.

On valittaen sanottava, että myös tänä päivänä elämme syvässä synnin pimeydessä. Samanlaisessa, ehkä vieläkin syvemmässä kuin Laestadiuksen päivinä. Tosin meillä on mitä moninaisimpia lahkoja ja lohkoja, opin opettajaa ja taivaan tien viitoittajaa vähän joka suuntaan. Kuitenkin on valittaen todettava, että tällä kaikella on vain pinnallisen asiainharrastelun ja hengellisen puoskaroinnin leima. Kadonneet ovat meidän keskeltämme ne todelliset Jumalan pasuunat   huutavan äänet erämaassa ja Johannes Kastajat, jotka ovat valmiit lähtemään tämän maailman syntimenosta, ahtaista lahkolaisuuden karsinoista jne. todelliseen ja voimalliseen Jumalan palveluksen työhön, toteuttamaan niitä Jumalan hyviä aivoituksia, joita hänellä on kaikkien aikojen ihmisiä kohtaan.

Syntikurjuutta sekä henkistä ja moraalista rappiota vastaan ei taistella uskonasioita harrastelemalla, ei opin opettamisella eikä kauniilla lauluilla, oman autuaallisuuden esittämisellä jne. Aikamme pahenevaa syntikurjuutta, aidsia, huumeita jne. vastaan taistellaan vain voimallisella, Hengen Voimassa julistetulla Jumalan sanalla, joka on kuin tuli, ja kuin vasara, joka kallion murtaa. Vasta sitten kun Jumala saa keskeltämme käyttöönsä niitä vilpittömiä totuudentien etsijöitä, joista hän voi valmistaa aseita omaan käyttöönsä, voidaan odottaa "Jumalan tuulien" puhaltamista, herätyksen aikoja ja siunauksien virtojen virtaamista kansamme keskellä.

Suokoon Herra, että tämä saa tapahtua pian, sillä kansamme vaipuu yhä syvempään synnin yöhön ja aikaa on vähän.