Raamattu puhuu meille kolmenlaisesta uskosta ja uskon ilmenemismuodosta.

Ensinnäkin Raamattu puhuu uskosta Jumalaan. Tämä usko on sitä, että uskotaan jonkin Korkeamman, Luojan tai vastaavan olemassaoloon, mutta johon ei sisälly sitä uskonkuuliaisuutta, jota Raamatun mukaan Jumala omiltaan odottaa "Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat" (Jaakob 2:19). Voidaan sanoa, että yli 90 prosenttia meistä suomalaisista uskoo Jumalan tai korkeamman olemassaoloon, mutta heidän uskonsa on yleensä juuri tämäntyyppistä uskoa, jolla ei ole mitään arvoa Jumalan eikä ihmisten edessä. Minulle on moni holisti ja laitapuolen kulkija sanonut: "Kyllä minäkin Jumalhan uskon", mutta heidän jokapäiväinen elämänsä ja vaelluksensa osoittaa millaisesta uskosta on kysymys.

Toiseksi Raamattu puhuu meille vanhurskauttavasta uskosta, eli siitä uskosta, jolla ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä. Esim. "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". (Room' 4:3). Tämä usko on sitä, että uskotaan siihen, mitä Jumala sanoo ja toimitaan sen mukaan. Tähän vanhurskauttavaan uskoon kuuluu Uuden Liiton aikana usko Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastustyöhönsä, jonka kautta hän on ostanut synnin turmeleman ihmisen Jumalalle - kelvolliseksi oman kuolemansa ja verensä vuodattamisen kautta. Hän on se Jumalan valitsema uhrilammas, jonka vihmontaveren alla ihmisen sydän puhdistuu kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa.

Nyt jos vertaamme tätä uskoa ensin mainittuun uskoon, niin näille "holisteille" ja laitapuolen kulkijoille Jumala sanoo, että heidän on tehtävä parannus ja uskottava Jeesuksen nimessä syntinsä anteeksi, jotta he voisivat kelvata Jumalalle ja periä iankaikkisen elämän taivaassa. Siis pelkkä usko Jumalaan ei riitä. On uskottava JUMALAA. Toisin sanoen: "Tämän mukaan ihmisen erottaa jumalasta n-kirjain Jumalaa - sanan lopussa.

Kolmannen Raamatun ilmoittaman uskon ilmenemismuodon löydämme alkuun lainatun Hebrealaiskirjeen 11 luvun ilmoittamasta luovasta uskosta. Siis siitä uskosta, joka Jeesuksella Kristuksella oli, ja jolla tehdään ihmeet ja tunnusteot, parannetaan sairaat, herätetään kuolleet jne.

Nyt jos tarkastelemme meillä Suomessa ilmenevää kristillisyyttä, niin yleisin uskon ilmenemismuoto on ensimmäisen kohdan ilmoittama usko Jumalaan, ilman siihen liittyvää uskon kuuliaisuutta. Toiseksi meillä ilmenee eri herätysliikkeissä toisen kohdan ilmoittamaa vanhurskauttavaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, mutta josta Raamatun päivien apostoliseen uskoon kuuluvat ihmeet ja tunnusteot puuttuvat. Sen sijaan ns. "vuoria siirtävää” uskoa käsitellään yleensä vain Raamatun aikaan liittyvänä ilmiönä menneessä aikamuodossa. Koska kuitenkin sama usko, ja samat uskonteot kuuluvat Raamatun mukaan kaikkina aikoina kaikkien Jumalan lasten osaksi, niin 'tarkastelemme tämänkertaisessa Profeettakoulun osassa tätä uskoa ja sen ilmenemismuotoja.

On kuitenkin heti alkuun sanottava, ettei tämän ""luovan uskon" toimintaa pystytä täällä ajassa täysin tyhjentävästi selittämään. Tämä uskon toiminta on samaa kuin henkisen minuuden ja Pyhän Hengen olemus ja toiminta yleensä. Eli että: Näitä ilmiöitä voidaan tarkastella vain elävässä elämässä tapahtuvien ilmiöiden ja toimintojen valossa.

1. NÄKY LUOVAN USKON LAHTÖKOHTANA

Kaikkein ensimmäinen askel tämän "luovan uskon" toiminnassa on NÄYN SAAMINEN jostain tavoiteltavasta asiasta ja jotta pääsisimme kärryille siitä, mitä tällä näyllä tarkoitetaan, meidän on syytä ottaa esimerkki elävästä elämästä:

Siihen aikaan kun maassamme vallitsi voimakas uudisraivaajahenki, rakensi moni uudisraivaaja kylmään korpeen pirttirakennuksen, navetan ja muut rakennukset sekä perkasi pellot näiden rakennusten ympärille. Nyt ensimmäinen lähtökohta tällä uudisraivaajalla oli mielikuva tulevista rakennuksista ja perattavista pelloista. Tämä mielikuva oli niin voimakas, että tämä uudisraivaaja "näki" sielunsa silmin nämä rakennukset ja pellot jo siinä vaiheessa kun tällä kartanon paikalla humisi synkeä kuusikko. Tätä voimakasta mielikuvaa, päässä olevia piirustuksia - tarkoitamme tässä profeettakoulussa tällä näyllä.
    Kuitenkin on niin, että kun on kysymyksessä jokin tähän aikaan ja elämään yleisesti liittyvä ja jo tunnettu asia, on tämän voimakkaan mielikuvan, "näyn", saaminen suhteellisen helppoa. Esimerkkitapauksemme uudisraivaajan oli helppo luoda mielikuvansa ja tavoitteensa yleisen uudisraivaajahengen siivittämänä. Vastaavasti silloin, kun on kysymyksessä jokin varsinaisen uskon olemukseen ja toimintaan liittyvä asia mahdottoman mahdollistaminen - on tämän näyn saaminen huomattavasti vaikeampaa. Tällaisen, luovaan uskoon liittyvän voimakkaan mielikuvan, "näyn", ihminen joutuu luomaan omassa hengessään. Samoin ihminen joutuu toteuttamaan tällaisen näyn ilman ympäristön, yleisen mielipiteen tai vastaavan, henkistä tukea.

Eräs kuvaava esimerkki tällaisen voimakkaan mielikuvan, näyn luomisesta löydämme vuodelta -67:

Koko tämä 1960 luku oli minulle syvällisen tutkistelun aikaa. Pyrin niinä vuosina perusteellisesti paneutumaan mm. apostolisen uskon olemukseen ja voimaan. Minulle oli Raamattua tutkiessani syntynyt mielikuva siitä, että ne tunnusteot ja ihmeet, joita profeetat, Jeesus ja apostolit tekivät, kuuluvat olennaisena osana kaikkien aikojen Jumalan miesten osaksi. Näitä kysymyksiä tutkiessani tulin siihen tulokseen, että syy siihen, ettei näitä ihmeitä tapahdu meidän aikanamme, on yksinkertaisesti siinä, ettei näihin ihmeisiin uskota. Eli että: IHMISET EIVÄT PYSTY SISAISESTI OMISTAMAAN NÄITÄ IHMEITÄ OMALLE KOHDALLEEN. Samoin tulin siihen tulokseen, että tämän ihmeen sisäisen omistamisen lähtökohtana on juuri näky jostain mitä toivotaan, niin kuin alkuun lainaamani Hebrealaiskirjeen 11 luvun kohta osoittaa.

Erään kerran, kun jo olin monissa tilanteissa nähnyt merkkejä tämän luovan uskon toiminnasta kohdallani, halusin mennä tämän "mahdottoman mahdollistamisen" äärirajoille. Olin lukenut Raamatusta, kuinka Jeesus sanoo eräässä tilanteessa: "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". (Mark. 9:23). Samoin eräässä toisessa paikassa Jeesus sanoo opetuslapsilleen, etteivät nämä EPAUSKONSA TAHDEN voineet ajaa mykkää henkeä eräästä pojasta. (Matt 17:20).
    Niin sitten eräänä heinäkuisena sunnuntai-iltana päätin kokeilla tämän luovan uskon soveltamista niinkin vaikeaan asiaan, kuin veikkaukseen. Sinä iltana makasin vuoteellani yli kaksi tuntia keskittyen vain yhteen ajatukseen. Loin mielessäni mielikuvan siitä, että nousen seuraavana aamuna postiautoon. Menen Sodankylään. Otan R-kioskista veikkauskuponkeja ja menen linkkarin baarin puolelle. Ostan possumunkkikahvit ja asetun johonkin nurkkapöytään JA SIINÄ KAHVIA JUODESSANI MERKITSEN KUPONKIIN TULEVAN VEIKKAUSRIVIN. Tätä ajatusta kertasin yhä uudelleen ja uudelleen sen kahden tunnin ajan ja annoin siitä muodostua voimakkaan sisäisen mielikuvan, "näyn" jonka seuraavana päivänä toteuttaisin.
    Kun sitten maanantai-aamu koitti, toimin lähes automaattisesti tämän mielikuvan mukaisesti. Nousin postiautoon ja matkasin Sodankylään. Otin R-kioskista veikkauskupongit, menin linkkarin baariin ja ostin possumunkkikahvit Tätä kahviani eräässä sivupöydässä kaikessa rauhassa juodessani otin aina välillä kynän ja merkitsin tähän veikkauskuponkiin merkinnän. Pidin välillä pienen tauon ja taas merkitsin seuraavan merkinnän siihen kuponkiin. Kohteina olleisiin joukkueisiin en kiinnittänyt mitään huomiota. Kun sitten olin yhdeksiin merkintää siihen kuponkiin tällä tavalla vähitellen merkiten saanut, eräs tuli hyvä ystäväni kotikylältä: ""Täällä se mies veikkaa", oli hänen ensimmäiset sanansa. "Niin veikkaa", vastasin ja pistin viimeiset kolme merkintää siihen kuponkiin. (Siihen aikaan vakiossa oli 12 kohdetta). Lopuksi laitoin nimeni siihen kuponkiin ja vein sen R-kioskiin ja kun sitten seuraava viikonvaihde koitti, ilmeni, että tässä tekemässäni rivissä oli YHDEKSÄN ENSIMMÄISTÄ KOHDETTA OIKEIN JA KOLME VIIMEISTÄ VÄÄRIN. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos olisin vielä kymmenen minuuttia saanut olla rauhassa, olisin saanut kaikki kaksitoista merkintää oikein. Tämä sisäinen uskon hengessä muodostunut ohjelmointi katkesi siinä yhteydessä kun aloin keskustelemaan tämän kaverini kanssa. Kuitenkin tämä tapaus riitti osoittamaan, että olin oikeilla jäljillä tämän luovan uskon toimintaperiaatteita tutkiessani.

Toisaalta tämä tapaus opetti myös hyvin konkreettisesti sen perustotuuden, että ihminen päättää, MUTTA JUMALA SÄÄTÄÄ. Jumalan tahto varmasti oli, että tutkin näitä luovan uskon perustotuuksia ja Jumala salli myös tässä tapauksessa edetä tiettyyn rajaan asti. Kuitenkin totuus on, ettei Jumala salli näitä uskon toimintaperiaatteita soveltaa ahneuteen tai mammonan palvontaan. Meillä Raamatussa on erittäin varottavana esimerkkinä Bileam, Peorin poika, joka oli profeetta, mutta joka sitten palkan tähden lähti Jumalan tahdosta riippumattomalle, tottelemattomuuden tielle. Raamattu kertoo, kuinka mykkä juhta puhui lopulta ihmisen kielellä ja esti profeetan mielettömyyden. (2.Piet. 2:15-16).
    Tämän veikkaustuloksen saatuani ymmärsin hyvin, että Jumala lähetti tämän kaverini juuri ratkaisevalla hetkellä keskeyttämään tavoitteeni täydellisen toteutumisen. Ymmärsin myös hyvin, että jos tälle tielle lähdetään, joudutaan tämän Bileamin, Peorin pojan tielle ja siitä ei hyvää seuraa. Tämän jälkeen en ole enää tätä samaa uudelleen edes yrittänyt.

Tämä tapaus ei sellaisenaan kelpaa esikuvaksi siitä, mihin näitä luovan uskon periaatteita sovelletaan. Kuitenkin tämä tapaus osoittaa todeksi Jeesuksen sanat: "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo". Samalla tämä tapaus antaa viitteitä siitä, miten näitä uskon mukaisia ihmeitä ja tunnustekoja voidaan sisäisesti omistaa. Tämän saman sisäisen omistamisen periaatteen tulee toimia myös rukouselämässä. Tästä Jeesus sanoo: "Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, USKOKAA SAANEENNE, NIIN SE ON TEILLE TULEVA". (Mark. 11:24).

2. TOIMI NÄKYSI MUKAAN

Seuraavana askeleena tämän luovan uskon toteuttamisen tiellä on saadun "näyn"" mukainen toiminta. Palatkaamme siis vielä tämän uudisraivaajan tapaukseen.

Tämän uudisraivaajan saama mielikuva, näky, on niin voimakas, että hän sielunsa silmin näkee sen synkeän kuusikon sijasta rakennukset, suvituulessa lainehtivan viljapellon, laitumella käyskentelevän karjan jne. jo siinä vaiheessa kun toiset näkevät vain synkkää kuusikkoa ja hänen on helppo toteuttaa päässään olevia "piirustuksia" ja toimia niiden mukaan. Samoin hänellä on selvä tavoite mihin hän on pyrkimässä ja hän on HENKISESTI VIRITTYNYT toteuttamaan tätä tavoitettaan.

Meillä Suomessa kaikki vanhemmat kartanot ja maatilat on rakennettu ja perattu pelkällä miesvoimalla, ilman koneita tai apuneuvoja ja voidaan sanoa, että on hämmästyttävää se määrätietoinen päättäväisyys, jolla tämä korvenraivaaja työskentelee tavoitteensa toteuttamiseksi aivan ensimmäisestä kirveeniskusta alkaen. Siinä heiluu saha. Siinä heiluu kirves, heiluu lapio ja kuokka aamuvarhaisesta iltamyöhään. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen korvenraivaaja uurastaa vaivoja säästämättä. Tuloksena tästä uurastamisesta on sitten se, että lopulta myös toiset näkevät sen minkä tämä uudisraivaaja on "nähnyt" jo ennen ensimmäistä kirveeniskua.

Voidaan sanoa, että jotain samantapaista määrätietoista päättäväisyyttä tarvitaan myös luovan uskon mukaisten näkyjen toteuttamisessa. Jos seuraamme esim. apostoli Paavalin toimintaa ja vaiheita oman aikansa ihmisten keskellä, niin myös hänellä oli selvä, Jeesuksen antama näky työstään ja toiminnastaan ja myös hän OLI HENKISESTI VIRITTYNYT tämän näkynsä toteuttamiseen. "Voi minua, ellen evankeliumia julista", kirjoittaa Paavali korinttolaisille. Sen aikaiset ihmiset joutuivat monessa tilanteessa hämmästelemään tämän Jeesuksen Kristuksen apostolin päättäväistä ja rohkeaa toimintaa, kun hän vaaroja ja kuolemaa uhmaten ja vaivoja säästämättä vaeltaa pakanain keskuudessa.
    Joku on sanonut: "Kun Herra sanoo sinulle: Mene ja tee, niin mene ja tee äläkä jää katsomaan, kuka sinua seuraa". Mielestäni tämä on kultainen sääntö kaikkeen luovan uskon mukaiseen toimintaan. Kun ihminen on saanut selvän ja voimakkaan näyn jostain tavoiteltavasta asiasta, niin hänen on toimittava tämän näkynsä mukaan. On muistettava, että tämä näky ON VAIN TÄMÄN IHMISEN SIELUSSA ja tämä ihminen joutuu toteuttamaan näkynsä yleensä yksin, eikä ympäristön tukea voi edes odottaa. Myös on niin, että jos jo tätä kuusikossa selkä höyryten ryskäävää korvenraivaajaa monet aluksi 'katsoivat kummissaan, niin vielä enemmän kummastellaan niitä, jotka toimivat uskon hengessä saamansa näyn toteuttamiseksi: "Kaikesta näkee, että se on omituinen tyyppi", on yleinen ihmisten antama, kommentti tässä tilanteessa. On kuitenkin muistettava, että aina vasta lopputulos ratkaisee.

3. KÄYTÄ USKON SANAA

Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, EIKÄ EPÄILISI SYDÄMESSÄÄN, VAAN USKOISI SEN TAPAHTUVAN, MINKÄ HÄN SANOO, niin se hänelle tapahtuisi" l. (Mark. 11:23).

Apostoli Pietari kirjoittaa: "Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja". (I. Piet. , 4:11). Ja luomiskertomuksen yhteydessä voimme lukea: "Jumala sanoi .... ja tapahtui niin". Raamattu osoittaa meille yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi luovan uskon toimintaperiaatteeksi USKON SANAN käyttämisen. Jo luomiskertomuksessa tämä tuli hyvin esille. Samoin tämän SANA toimi profeettain toiminnassa. Jeesuksessa tämä sana oli tullut lihaksi ja apostoleilleen Jeesus antoi SANAN julistettavaksi kaikelle kansalle. Tämä SANA toimii yhdessä uskon hengessä saadun näyn kanssa. Sanotun asian SISÄINEN OMISTAMINEN tekee sanasta elävän ja voimallisen.

Tämän SANAN toimintaa pyrin poika- ja nuoruusvuosinani paljon tutkimaan samalla kun tutkin tämän uskon olemuksen ja voiman toimintaa. Ottakaamme eräs esimerkki vuodelta 1967:

Sinä keväänä jo hyvissä ennen jäiden lähtöä tein kaksi uutta katiskaa. Toinen oli tavallinen, mutta toisesta muotoilin erikoisen, kaksinieluisen katiskan. Kun sitten Vuojoesta jäät lähtivät, sauvoin tätä jokea ylös järvelle näiden katiskojen kanssa. Järvi oli vielä jäässä mutta luusuasta meni yli järven Kuusiniemeen asti kapea railo. Meloin tuota railoa ja jossain keskellä järveä oli tuon railon vieressä pieni avanto. Kun näytti siltä, ettei jäät lähde vielä moneen päivään, niin nakkasin tämän kaksinieluisen katiskan tuohon avantoon. "Kuin vanha hölmö koskakin". Ajattelin, että tulen seuraavana päivänä tämän katiskan pois nostamaan.
    Kun seuraavana iltana menin järvelle, oli järvestä jäät lähteneet. Railo oli häipynyt ja häipynyt oli avanto, johon katiskani olin heittänyt. Aluksi se tilanne näytti toivottomalta, mutta, sitten muistin tämän "kaiken mahdollistavan" uskon periaatteet, joita niinä aikoina paljon tutkin. Niin siinä veneessä istuessani päätin, että SE KATISKA LÖYTYY.

Seuraavana iltana menin järvelle mukanani virveli ja siinä isokoukkuinen uistin. Olin varma, että se katiska löytyy, ja niin naarasin sen illan niitä tienoita, joissa tämä katiskan piti olla, kuitenkin ilman tulosta. Seuraavana iltana menin taas päättäväisenä järvelle, ja taas - naarasin monta tuntia ilman tulosta. Vielä kolmantena iltana menin järvelle samoissa aikeissa ja taas virvelöin veneeni ympärystän metrin välein mutta ei mitään. Tämän kierroksen naarattuani minulta viimein kantti petti. Nakkasin virvelin veneeseen: "OLE". Nostin sauvomen pohjasta ja nakkasin veneeseen: "OLE" ja otin melan käteeni ja meloin tavallista rivakampaa tahtia harmissaan siitä, ettei tämä uskon henki ollut tuottanut tulosta. Siinä meloessani ei kuitenkaan luonto antanut periksi: "OLE, MUTTA SEN MINÄ SANON: ENNENKUIN JÄRVI JÄÄTYY, SE KATISKA LÖYTYY", sanoin koko sydämeni pohjasta.

Niin sitten se kesä oli ja meni. Tämä katiska oli jo miltei unohtunut kun syyskuun loppupuolella olin järven takana, Niipalahdessa, sorsia iltalennolla naakimassa. Sainkin vähän ennen pimeää ammutuksi kaksi rantaan tulevaa sorsaa, mutta ennen kuin olin hakenut veneen piilopaikasta ja nämä linnut vedestä oli Jo tullut täysin pimeä ja niin lähdin suuntaamaan kulkuni yli järven kylältä näkyviä valoja kohden. Jossain järven keskivaiheilla kuulin kuinka jokin karahti veneen pohjassa. Pysäytin veneeni ja huopasin takaisin sille kohdalle, ja kun melalla tunnustelin järven pohjaa, NIIN MINUN KAKSINIELUINEN KATISKA OLI SIINÄ. Tässä katiskassa oli suuri hauki ja lähes samankokoinen made. On sanomattakin selvää, että olin mielissäni tästä yllätyksestä. Mutta ei kaikki vielä siinä. KUN SEURAAVAN KERRAN MENIN JÄRVELLE, NIIN JÄRVI OLI JÄÄSSÄ. Siinä muistin keväällisen sanani: "ENNENKUIN JÄRVI JÄÄTYY, NIIN SE KATISKA LÖYTYY".

Joku voi sanoa, että olipa hyvä tuuri, mutta rohkenen olla toista mieltä.

Ottakaamme toinen esimerkki maaliskuulta 1978: Oli tiistaipäivä ja saman päivän illalla oli Punaisen Ristin ystäväpalvelukurssi Kitisenrannan koululla. Ajattelin mennä sille kurssille, mutta sitten iltapäivällä silloinen saarnaaja soitti ja pyysi avustajaksi Peurasuvannon kokoukseen; Asiaa hetken mietittyäni lupasin lähteä mukaan ja niin tämä ystäväpalvelukurssi jäi. Seuraavana torstaina oli uutinen Lapin Kansassa tästä kurssista oikein kuvan kanssa ja olin harmissani, etten mennyt mukaan. Peurasuvannossa olisi varsin hyvin pärjätty ilman minua. Siinä harmitellessani tunsin hengessäni Herran sanat: "Kuule poikani! Et sinä mitään kurssia tarvitse. Ota ja lähde liikkeelle". "Okei Herrani! Mutta mihin minä menen?" "Mene sairaalaan! Siellä on yksinäinen ystävä ollut jo monta vuotta. Mene häntä tervehtimään"
    Niin pistin puseron päälleni ja lakin päähäni ja kävelin sairaalaan tämän ystävän luokse. Olin kerran aikaisemmin hänet nähnyt, ja niin kävelin hänen vuoteensa vierelle. "Kuule ...... ! Saanko istua tässä sinun vuoteesi vierellä?" Kysyin ja sain myöntävän vastauksen: "Saat istua". Tästä vierailusta alkoi pitkäaikainen kanssakäymisemme. Hän oli ollut Jo monta vuotta nuorena MS-potilaana sairaalassa. Kävin joka viikko tunnin pari istumassa hänen vuoteensa vierellä ja keskusteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä Joskus myös uskonelämästä. Pyrin määrätietoisesti rakentamaan toivorikasta ja elämänmyönteistä asennetta hänen sairauteensa nähden. Hänellä oli ollut myös jo toista vuotta paha makuuhaava, jota oli yritetty monessa paikassa jo turhaan hoitaa.

Niin taas kerran puhuttiin hänen paranemisestaan ja niin tämä ystäväni sanoi: "Paranisi edes tuo haava". Siinä sain voimakkaan uskon hengen ja sanoin: "KUULE! KUN SE PARANEE". "Mistä sinä sen tiedät?" oli hänen kysymyksensä. "Kirjoitettu on: Niin kuin uskot, niin sinulle tapahtukoon. Nyt kun me yhdessä uskotaan, että se paranee, niin se paranee".

Asiasta ei puhuttu sen enempää, mutta kun parin päivän kuluttua hoitajat olivat tuota haavaa alkaneet puhdistamaan, niin paranemisoireet olivat jo näkyvissä. "Oho! Tämähän on ruvennut paranemaan. Enintään kolme viikkoa, niin se on terve", oli heidän kommenttinsa ollut. Taas oli kulunut pari päivää ja lääkäri oli kierroksellaan nähnyt tämän haavan: "OHO! TÄMÄHÄN PARANEE", olivat olleet hänen sanansa ja KAHDEN VIIKON KULUTTUA SIITÄ KUN NÄMÄ USKON SANAT OLIN SANONUT, TÄMÄ LUUHUN ASTI MÄRKIVÄNÄ OLLUT MAKUUHAAVA OLI TÄYSIN TERVE.

Raamatussa meillä on paljon esimerkkejä siitä kuinka profeetat, Jeesus, apostolit ja evankelistat käyttivät SANAA tehdessään ihmeitä ja tunnustekoja, parantaessaan sairaita ja julistaessaan syntejä anteeksi. Esim. Apostolien tekojen 3. luvussa kerrotaan, kuinka Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön, jonka käytävällä eräs äitinsä kohdusta saakka rampana ollut jo vanhempi mies oli ollut kerjäämässä almua pyhäkköön meneviltä. Pietarilla ja Johanneksella ei ollut kultaa eikä hopeata, mutta heillä oli jotain kalliimpaa ja niin Pietari sanoo tälle halvatulle: "JEESUKSEN KRISTUKSEN, NASARETILAISEN NIMESSÄ: NOUSE JA KÄY". Tämän jälkeen Pietari tarttuu tämän kaverin käteen ja nostaa hänet jaloilleen ja HÄN LÄHTEE KÄVELEMÄÄN kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Uskon sana toimi näin täydessä valtasuuruudessaan apostoli Pietarin kautta.

4. KEHITÄ USKOASI

Kun jo aivan poikavuosinani näitä luovan uskon totuuksia tutkiessani pääsin jyvälle tämän uskon toimivuudesta, lähdin määrätietoisesti soveltamaan näitä uskon periaatteita käytännössä. Jokainen tilanne oli minulle omalla tavallaan haaste, varsinkin, jos siihen sisältyi käsite: "mahdoton". Jeesus sanoo, että KAIKKI ON MAHDOLLISTA SILLE, JOKA USKOO, eikä sen mukaan mahdotonta ole olemassakaan. Jo edellä näimme, kuinka luja usko ja siihen liittyvä syvältä sydämestä lähtenyt sana, tuotti tulosta tämän katiskan löytymisessä. Niistä tilanteista, joissa tämä "mahdottoman mahdollistavan" uskon periaatteita sovelsin käytäntöön, voitaisiin kirjoittaa kokonainen kirja.

Kerrottakoon tässä muutamia tilanteita, joissa tätä uskoa määrätietoisesti kehitin ja käytäntöön sovelsin. Jo aiemmin olen kertonut siitä ehdottoman raittiuden periaatteesta, jonka jo poikavuosinani omaksuin. (Profeettakoulu 3). Ymmärsin myös jo hyvin varhain, että tämä "mahdottoman mahdollistava" usko on yhteydessä ihmisen HENKISEEN AUKTORITEETTIIN. Siis siihen, että ihminen hallitsee henkisellä minuudellaan fyysisen minuutensa.

Niinpä kun talvella 1963 -1964 olin naapurin isännälle sahaamassa tukkeja kotini lähellä olevassa Vuoselässä, periaatteeni oli, että aamulla töihin lähtiessäni join vain kupillisen kahvia, mutta en syönyt mitään. Samoin päivällä metsässä join motillisen kahvia ja söin vain yhden korpun ja kaikesti en sitäkään ja työskennellessäni keskityin siihen, että minulla ei ole nälkä. Isäntä ajoi hevosella tukit, vajaan kilometrin matkan tienvarteen. Sahasin yksin nämä tukit ja samalla kuormitin kuormat EIKÄ OLLUT NÄLKÄ.

Tämän henkisen auktoriteetin kehittyminen oli päivittäin havaittavissa. Kun sitten tulin töistä, pidin pitkän täydellisen rentoutumisen hetken, jonka jälkeen söin ja nousin sitten linja-autoon ja matkasin Vuojärven kylälle. Kotimatkan tein jalkaisin ja yleensä niin, että kävelin sata metriä ja juoksin toisen sata metriä. ANNOIN MÄÄRÄTIETOISESTI ITSELLENI KYYTIÄ. Tuloksena tästä henkisen hallintani kehittymisestä oli mm se, että kun tammikuulla olin työssä samaisella tukkisavotalla ja kun päiväkahvia keittäessäni poltin pannun sangassa sormeni valkealle karrelle, sanoin uskon sanan: "EI POLTTELE", eikä pienintäkään kipua ollut näissä palaneissa sormissa. Tämä oli jälleen yksi monista esimerkeistä siitä kuinka luja usko ja uskon sana toimivat käytännössä.

Ottakaamme vielä eräs esimerkki tämän "mahdottoman mahdollistavan" uskon käytäntöön soveltamisesta vuodelta 1966:

Oli lokakuun alkupäiviä ja olin ollut päivän metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa. Kävelin sinä päivänä yli kolmekymmentä kilometriä erämaata pitkin ja poikin. Kun sitten illalla tulin kotiin ja menin kauppa-autosta ostamaan evästä, huomasin, että lompakkoni oli pudonnut sillä metsästysmatkalla. Kello oli kuuden aikaan illalla ja ajattelin ensin, että lähden jo sinä iltana tuota lompakkoani etsimään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pimeä oli tulossa, enkä ehtisi mihinkään ennen sitä. Niin päätin, että olen kotona yötä ja lähden aamulla etsimään tämän lompakon. Samalla päätin, että TÄMÄ LOMPAKKO LÖYTYY.
    Kun aamulla heräsin ja katsoin ulos ikkunasta, niin nyt oli kymmenen senttiä lunta maassa, kun vielä illalla oli musta maa. Rohkenen kysyä kuinka moni olisi vielä lähtenyt metsään pudonnutta lompakkoa etsimään? Kuitenkin, kun tätä tilannetta aamukahvia juodessani ajattelin, tulin siihen tulokseen, että minä lähden. JÄLLEEN KERRAN TÄSSÄ OLI "MAHDOTON" TILANNE JA TÄMÄ OLI HAASTE MINULLE. Jeesus on sanonut, että kaikki on mahdollista sille: joka uskoo, ja nyt tämä "mahdottoman mahdollistava" uskoni oli todella koetuksella. Niin sinä päivänä kävelin uudelleen saman reissun, jonka olin edellisenä päivänä kävellyt. Tutkin nuotiopaikat hyvin tarkoin, samoin ne paikat, joissa olin kyykkinyt. Ajattelin, ettei se lompakko ole kävellessäni pudonnut. Tältä etsintä matkaltani jouduin kuitenkin tulemaan tyhjin toimin pois.
    Illalla keskityin perusteellisesti tähän metsästysmatkaan ja niin sitten täynnä uutta uskoa lähdin taas aamukahvin juotuani Vuovaaran kairaan. Ensimmäisessä paikassa, josta jo edellisenä päivänä olin lunta potkinut, jatkoin tämän lumen potkiskelua, JA KUN VIITISEN METRIÄ OLIN POTKINUT NIIN MUISTIVIHKONI PYORÄHTI LUMEN PINNALLE JA SEURAAVALLA POTKULLA LOMPAKKONI.