Tämä totuus paljastui tässä Elisan ja Geehasin tapauksessa ja tätä profeetallista ominaisuutta - henkistä tiedostamista, joka on kaikkien profeettain toiminnan lähtökohtana me tässä profeettakoulun osassa tarkastelemme.

Salattu menneisyyteni ja 15 vuotiaan pojan unelma.

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa, Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt. (Psalmi 1:1-2).

Jo profeettakoulun edellisessä osassa kerroin siltä valinnasta, jonka tein heti kansakoulun jälkeisinä vuosina "kiljupönttökomitean" ja Jumalan tahdon välillä. Tämä valinta johti jatkuvaan Jumala-yhteyden etsimiseen ja kokemiseen. Niinä vuosina Raamattu oli usein kädessäni ja kun työttömyys oli yleistä myös silloin, käytin paljon aikaa Jumalan syvien ja salattujen totuuksien tutkimiseen. Niinä vuosina kohtain Raamatun lehdiltä myös profeetta Elisan, josta muodostui idolini koko poika- ja nuoruusvuosieni ajaksi.

Muistan erään heinäkuisen päivän v.1960. Olin tapani mukaan vaeltelemassa luonnonhelmassa, sillä koin, että juuri luonnon harmonisessa rauhassa ja hiljaisuudessa voisin parhaiten syventyä Jumala-yhteyden kokemiseen. Tällä kertaa olin Vuojoen suunnalla. Oli keskipäivän aika ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Hiljainen tuulenvire huojutti jokivarren puita ja pensaita. Minun oli valtavan hyvä olla ja halusin viipyä siinä todellisuudessa pitempään, ja niin kiipesin erään niittyladon kadolle. Loikoilin siinä pitkään ja aistin luonnon harmonisen sopusoinnun ja rauhan. Siinä myös ajattelin ihannettani, profeetta Elisaa, joka oli oman aikansa Jumalan profeetta. Ajattelin, kuinka Elisa eli jokaisen hetken elämästään välittömässä Jumala-yhteydessä. Sieluni silmin katselin, kuinka Elisa oli Karmelin vuorella avoimen taivaan alla ja kuinka hän tiedosti Jumalan tahdon omassa hengessään. Elisa näki, niin kuin Jumala näkee. Elisa ajatteli, niin kuin Jumala ajattelee ja Elisa puhui Jumalan totuuden sanaa kaikelle kansalle. Tätä Jumalan profeetan elämää ja toimintaa ajatellessani sisimmässäni voimistui kaipuu tulla samanlaiseksi Jumalan profeetaksi, kuin Elisa oli ollut. "Oi jospa minusta tulisi samanlainen Jumalan profeetta kuin Elisa oli ollut".

Siinä tilanteessa aistin hengessäni koko sen todellisuuden, joka siihen hetkeen liittyi. Kuulin, kuinka naapurin Pekka oli Moita-aavalla heinää niittämässä. Traktorin ääni kuului vaimeana ja niittokone raksutti tasaista raksutustaan. Kun tätä "työn ääntä" kuuntelin, ajattelin, että se oli Pekan elämäntehtävä, mutta minun elämäntyöni se ei ollut. Kohta jyrisi liipirekka Ivalosta etelään päin. Jälleen ajattelin että se oli tämän autonkuljettajan elämäntyö, mutta minun työni se ei olisi. Kaipasin jotain korkeampaa, jotain Jumalaista, sillä vain se saattoi sydämeni kaipuun tyydyttää.

"Jonk' on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa."

Tämä kesäinen elämys oli yksi niistä lukemattomista hetkistä, jolloin määrätietoisesti pyrin yhä syvällisempään ja syvällisempään Jumala-yhteyden kokemiseen. Kaikki vapaa-aikani käytin Jumalan syvällisten ja salattujen totuuksien tutkimiseen. Etsin hiljaisuutta ja harmonista sopusointua aina kun tilaisuus siihen ilmeni. Samalla sain huomata että, profeetallinen, henkisen tiedostamisen kyky kehittyi jatkuvasti.

Erään hyvin konkreettisen ja voimallisen todistuksen tästä kehittyvästä henkisen tiedostamisen kyvystä sain keväällä 1963.

Oli kaunis aurinkoinen toukokuun päivä ja olin työssä Karke Oy.n sepelimurskaamolla siilomiehenä. Tehtäväni oli laskea siilosta kuormat autoon ja pitää näistä kuormista kirjaa sekä pitää siilon alusta puhtaana, ettei siihen päässyt hiekkaa kasaantumaan. Oli keskipäivän aika ja olin juuri lapioinut siilon alustan puhtaaksi, kuin pöydän kansi ja iloitsin hyvin tehdystä työstä. Kun sitten laskin seuraavan kuorman autoon, valui pieni hiekkakasa siihen alustalle. Seisoin siinä siilon vierellä ja katselin tuota pientä hiekkakasaa, mutta ajattelin, että sen ehtii myöhemminkin pois lapioida. Kuitenkin siinä hetkessä tunsin kuinka sisimmässäni sanoi joku: "Poikani, Ota lapio ja lapioi".
    Tämä sisäinen käsky oli niin selvä ja voimakas, että otin välittömästi lapion ja kumarruin tuota hiekkakasaa lapioimaan. Samalla hetkellä kuului kolaus selkäni takaa ja kun katsoin taakseni, niin rautakanki oli sillä paikalla, jolla olin muutama sekunti aiemmin seisonut. Kauempana oli eräs murskaamolla työskennellyt konemies ja kysyin häneltä, että mistä tuo kanki tuli. "Tuolta se kuule tuli ylhäältä", oli hänen vastaus.

Tuo rautakanki oli mennyt murskan leukojen läpi kuljettimelle ja kun ei sopinut kääntymään siihen konttiin, johon sepeli kuljettimelta valui niin se putosi 8 metriä korkealta sille paikalle, jossa olin seisonut. Jos olisin muutaman sekunnin vielä siinä, seisonut, olisi rautakanki tullut päähäni ja minun 18-vuotias elämäni olisi päättynyt siihen. Kun tämän tajusin, muistin myös sen sisäisen äänen, joka oli kehottanut ottamaan lapion ja lapioimaan. Eli että: "SIIRRY POIS ALTA. SE TULEE". Tämän jälkeen elämä tuntui pitkään niin ihanalta.

Eräs harharetki.

Ihmisen elämä muodostuu valtavan suuresta sarjasta tapahtumia ja kokemuksia. Jokainen näistä tapahtumista ja kokemuksista on seurausta aiemmin koetusta ja siihen liittyvästä valinnasta. Jokainen kokemus ja valinta synnyttää uuden kokemuksen ja valinnan. Tästä tapahtumien ja valintojen sarjasta intialaiset käyttävät nimitystä "Karman laki". Vaikka emme ole Intiassa, toimii tämän lain periaatteet kaikkialla, myös meillä. Silloin kun elämään liittyy paljon kokemuksia ja valintoja, elämässä tulee myös monia sellaisia askeleita, jotka olisivat saaneet jäädä ottamatta. Syntyy syyllisyys Jumalan ja ihmisten, mutta myös itsensä edessä.

Erään tällaisen kutsumukseeni nähden raskauttavan harha-askeleen otin juhannuksena 1966.
     Oli aattoilta ja olin käveleskelemässä kotini lähellä maantietä ilman päämäärää kun Rovaniemeltä tuli Sodankylään menevä linja-auto. Hetken mielijohteesta nousin siihen autoon ja lähdin katsomaan mitä Sodankylässä näin juhannusiltana tapahtuu.
     Kirkonkylälle päästyäni kävelin soraisia teitä pitkin ja poikin. Samana iltana oli Kansantalolla jotkut kemut ja joku huusi Kansantalon ikkunasta: "Tule sinkin Leo tänne". Aluksi en aikonut mennä, mutta sitten myöhemmin kuitenkin halusin katsoa. mitä siellä oikein tapahtuu ja niin ostin pääsylipun, Sisälle päästyäni koin elämäni järkytyksen.

Kansantalon salissa oli valtava katoon asti kohonnut pöly ja saasta. Kaiuttimista kuuluva musiikki oli hirvittävää meteliä ja juopot nuoret roikkuivat toistensa kauloissa mikä missäkin. Toiset penkeillä pitkin ja poikin. Muutamia juoppoja pareja hoippui salissa valtavan pölyn keskellä. Tämä näkymä oli kaiken sen harmonisen rauhan ja Jumalan pyhyyden jälkeen, mitä olin tottunut kokemaan, niin hirvittävää katsella, että olin sielun syvyyksiin asti järkyttynyt. Ajatukseni risteilivät yhtenä myllerryksenä päässäni: "Tätäkö on nuorten elämä? Täälläkö kasvetaan miehiksi ja naisiksi - isiksi ja äideiksi? Eikö juuri tämä edusta henkistä rappiota täydellisimmillään? Mikä synnin saasta. Hyvänen aika. Nämä nuorethan hoippuvat suoraan helvetäin". Lopputulokseni oli: "POIS, POIS. KIIREESTI POIS. POIS, POIS. KAUAS POIS". Ja niin käännyin niiltä jalansijoilta ja kävelin ulos. "Tämä elämä ei ole minua varten", ajattelin mielessäni harhaillessani Sodankylän öisiä katuja ja odottaessani yöpostiauton lähtöä, että pääsisin takaisin kotiin tältä harharetkeltäni. Yö oli kaunis ja aurinkoinen ja kadutti koko reissu. Miten mahtavaa olisi ollut olla joella tai järvellä kalassa ja nauttia luonnon rauhasta ja yhteydestä siihen.

Profeetallinen kyky kehittyy.

Eräs esimerkki henkisen tiedostamisen kehittymisestä löytyy kesältä 1966.

Siihen aikaan työnsaantimahdollisuudet olivat hyvin satunnaisia. Oli tehtävä milloin mitäkin satunnaisia töitä ja sinä kesänä olin sahaamassa naapurin isännälle pinotavaraa kotini lähellä Vuoselässä. Oli heinänteon aika ja heinäpoutia oli riittänyt jo pitkään. Sinä päivänä myös naapurin isäntä itse oli työskentelemässä sillä hakkuualueella. Olimme keittäneet päiväkahvit ja juotuamme pistin selälleni siihen kumpareelle, jossa asentopaikkamme oli. Loikoilin siinä pitkän tovin ja taas ajattelin tapani mukaan Elisaa ja hänen elämäntyötään. Keskityin tiedostamaan sen hetkisen todellisuuden, niin kuin profeetta Elisa olisi tiedostanut. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli täysin tyven. Ei pienintäkään tuulenvirettä. Siinä loikoessani sain voimakkaana mielikuvan siitä, että juuri sillä hetkellä on Tornionjokilaaksossa sadepilvi, joka on tulossa kohti ja on kuuden aikaan illalla meillä. Niin sen enempiä ajattelematta sanoin naapurin isännälle: "Kuuleppa Eero". "No mitä?", kysyi naapurin isäntä. "Kuule. Jos minulla olisi kuivia heiniä haasioilla niin paljon, kuin sinulla on, niin minä lähtisin justiin ja ajaisin ne latoon". "No miksi?". "Kuule, kun illalla kuudelta alkaa satamaan vettä".
    Niin naapurin isäntä liristi pannusta viimeiset tipat ja juotuaan lähti kävelemään kotiin heiniä ajamaan.

Seuraavana aamuna naapurin isäntä tuli tyytyväisenä töihin: "Sainpa minä kuivia heiniä, mutta mistä sinä tiesit?" "Kuule, kun en osaa oikein selittää".

Tämä oli yksi monista profeetallisista kokemuksistani joita niihin aikoihin tiedostin. Se, että tuo sade tosiaan tuli kuudelta, osoitti, ettei kysymyksessä ollut jokin illuusio tai epätodellinen haavekuva. Profeetallisen tiedostamisen ehdoton tunnusmerkki on, että se, minkä profeetta sanoo, tosiaan tapahtuu. Tässä tapauksessa saatoin hyödyntää tätä kehittyvää ominaisuuttani niin, että naapurin isäntä sai sinä vuonna hyvälaatuista heinää.

Ottakaamme vielä toinen esimerkki henkisestä tiedostamisesta:

Toukokuussa 1976 lähdin kaverini ja hänen poikansa kanssa kalaan Pelkosenniemen kunnan alueella olevalle Tepsanlammelle, jonne veimme tulvaista laskuojaa myöten veneen ja laskimme pyyntiin muutaman verkon. Yöntienoon vietimme nuotiolla lammen rannalla kunnes aamulla viiden aikaan tuli voimakas tietoisuus siitä, että luusuan lähellä olevan ulommaisen verkon ulommaisessa päässä on, metrin verran verkon päästä, metrin mittainen hauki. Tämä kokemus oli niin selkeä, että sanoin pyyntikavereilleni tästä metrin päässä verkon päästä olevasta metrin mittaisesta hauesta ja tästähän syntyi meille tinka: "Tässä lammessa ei ole niin isoja haukia", väitti kaverini vuorenvarmasti. Ja niin kävi, että aikamme tingattuamme ja aamukahvit keitettyämme lähdimme katsomaan, onko sitä metrin mittaista haukea vai ei – ja siellä metrin päässä verkon ulommaisesta oli hauki, jonka pituus oli 96 senttiä ja tinkaaminen loppui siihen.

Profeetallisia esimerkkejä Jeesuksen toiminnassa.

Evankeliumien Jeesus Kristus oli Jumalan poika ja profeetta omana aikanaan. Evankeliumit Raamatussa kertovat Jeesuksen elämäntyöstä, hänen toiminnastaan ja opetuksistaan. Evankeliumeista löydämme myös monia esimerkkejä hänen profeetallisista ominaisuuksistaan.

Yksi esimerkki löytyy Johanneksen evankeliumin 1. luvusta, jossa Jeesus valitsee opetuslapsia itselleen. Jakeesta 47 eteenpäin kerrotaan kuinka Natanael tuli Jeesuksen tykö. Tässä yhteydessä Jeesuksen henkisen tiedostamisen kyky tuli selvästi esille: Jakeessa 48 Jeesus sanoo: "Ennen kuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut". Tästä profeetallisesta ilmoituksesta Natanael näki, että Jeesus oli Jumalan profeetta: "Rabbi! Sinä olet Jumalan poika. Sinä olet Israelin kuningas". Jakeessa 50 Jeesus sanoo: "Sen tähden, että minä sanoin sinulle: ’Minä näin sinut viikunapuun alla’, sinä uskoit. Sinä saat nähdä suurempia kuin nämä ovat".

Tämä oli yksi esimerkki Jeesuksen profeetallisuudesta. Toinen esimerkki löytyy Johanneksen evankeliumin 4. luvusta, jossa Jeesus tapaa Syykarin kaivolla samarialaisen naisen. Tämä nainen oli ensikertaa kasvotusten Jeesuksen kanssa ja kuitenkin Jeesus profetoi naisen viidestä jo olleesta miehestä eikä kuudeskaan olisi hänen omansa. Nainen joutui tunnustamaan: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta".

Monet meistä olemme myös lukeneet, kuinka Jeesus vaelsi Jerikon katua. Viikunapuussa oli pieni kaveri Jeesusta katsomassa ja tältä mieheltä Jeesuksen ei tarvinnut kysyä nimeä: "Sakkeus, tule alas viikunapuusta", oli Jeesuksen käsky ja taas Sakkeus näki, että tämä totisesti on profeetta.

Tässä siis vain muutama niistä monista tilanteista, joissa Jeesuksen profeetallinen henkisen tiedostamisen kyky tuli esille. Tämä sama profeetallisuus oli toiminut vanhanliiton profeettain keskuudessa ja tämä sama profeetallisuus toimi myös apostolien ja Uuden Liiton profeettain keskuudessa ja tämä profeetallisuus on toiminut myös apostolien jälkeen monien Jumalan miesten elämässä. Esim. Paavo Ruotsalainen sanoi aikanaan: "Minä näen halki hailakan ja poikki pailakan". Hailakka oli haalistunut pusero ja pailakka suuri laakea maa. Eli että: Paavo Ruotsalainen näki ihmisen salatun minän ja vallitsevat olosuhteet.

Henkisen tiedostamisen perusteet.

1. Herran Henki täyttää maanpiirin.

Maanpiiri on täynnä Herran Henkeä ja hän, joka puheet tuntee, on jokapaikas.

Jo aivan Raamatun ensilehdiltä voimme luomiskertomuksen yhteydessä lukea, kuinka Herran Henki liikkui vetten päällä. Tämä Jumalan Henki on kaikkialla maanpäällä ja on antanut elämän niin kasvi- kuin eläinkunnallekin. Myös ihmisen henkinen minuus on osa tästä Jumalan antamasta hengestä. Jobin kirjan neljännestä luvusta jakeesta 18-19 me voimme lukea: "Katso palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; saati niissä, jotka savimajoissa asuvat"
    Tämä Jobin kirjan kohta kuvaa selkeästi ihmisen henkistä minuutta, joka asuu tässä maasta otetussa ruumiissa. Ihmisen osaksi jää tässä Jumalan luomistyössä säilyttää tämä henkinen yhteys omaan henkiseen minään ja sen kautta elävään Jumalaan ja olla Jumalan välittömän johdatuksen, varjeluksen ja tahdon alaisuudessa.

2. Hengellinen kuolema ja uudestisyntyminen.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet synteihinne ja rikoksiinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan... joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja... (Ef. 2:1-3).

Raamattu puhuu kaikkiaan kolmesta eri kuolemasta. Ensimmäinen on edellä olevan Raamatun kohdan mukainen hengellinen kuolema. Toinen on ruumiillinen kuolema ja kolmas on ilmestyskirjan 20 luvun 14-15 jakeiden ilmoittama lopullinen kuolema, jossa ne, joiden nimet eivät ole elämän kirjassa, lopullisesti kadotetaan.

Tämä ensiksi mainittu hengellinen kuolema merkitsee sitä, että ihminen, joka on lähtenyt synnin tielle noudattamaan lihan ja ajatusten mielitekoja, on menettänyt yhteyden henkiseen minään ja yhteyden Jumalaan. Hän ei enää tunne Jumalan tahtoa ja johdatusta sisimmässään ja kulkee syyn ja seurauksen periaatteiden - Karman lain mukaan elämässään.

Uudesti syntyminen synteihinsä kuolleelle merkitsee taas sitä, että ihminen tulee Jeesuksen Golgatan uhriveren kautta uudelleen Jumalan yhteyteen. Silloin, kun ihminen tekee syntinsä tunnustaen ja hyljäten totisen parannuksen elämässään ja saa synnit anteeksi, hänen henkinen minuutensa syntyy uudelleen, vapautuu synnin paaduttaman kivikovan kuoren sisältä ja alkaa yhdessä Pyhän Hengen kanssa hallitsemaan ihmisen elämää ja johdattamaan hänen vaellustaan kaikkina elämän hetkinä.

Tämä uudestisyntyminen merkitsee myös sitä, että tämän jälkeen ihmisen henkinen minuus alkaa kasvaa ja vahvistuu ja Jumala Voi armoittaa ihmisen parhaaksi katsomaansa kutsumustyöhön. Joko toimimaan apostolina, profeettana, evankelistana tai muissa tehtävissä Jumalan valtakunnassa.

Apostoli Paavali kirjoittaa Korinttolaisille: "Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan?  Onhan sanottu: 'Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. MUTTA JOKA YHTYY HERRAAN, ON YKSI HENKI HÄNEN KANSSAAN". (l.Kor 6:16-17).

Klikkaa seuraavaan
TUNTEMATOMAN RAJAMAILLA