Tavanomainen käsitys ihmisestä on se, että ihminen on kaksijakoinen, psyko-fyysinen olento, johon kuuluvat sielu ja ruumis. Tieteessä sielunelämää tutkii psykologia ja ruumiilliseen liittyvää tutkii fysiologia. Kuitenkin, niin kuin yllä oleva raamatunkohta osoittaa, Jumala on luonut ihmisen kolminaisuuden. Henki, sielu ja ruumis.
     Ymmärtääksemme tämän kolminaisuuden, meidän on palattava alussa mainittuun hevosmieheen ja hevoseen. Henkinen minuus on tämä isäntä, jonka tulee säilyttää hallinta- ja auktoriteettivalta ruumiilliseen minuuteen nähden. Ihmisen sielu tässä kolminaisuudessa on se "temmellyskenttä", jota hallitsee joko ruumiin tarpeet tai sitten henkisen minuuden hallintavalta.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaisille: "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha..... Sillä Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman, mutta Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää". (Room. 8:5-6,13).

Henkinen minuus on myös ihmisessä se jonka kautta Jumala on tarkoittanut ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden toimimaan. Tätä varten Jumala on antanut sanansa, että hänen sanastaan muodostuisi ihmiselle normit, joiden mukaan henkinen minuus kasvaa ja vahvistuu. Esim. käskyt: "ET TAPA. ET VARASTA. ET TEE HUORIN" (Hebrealainen sanamuoto), on tarkoitettu alun alkaen henkisen minuuden kasvattamiseksi. Silloin jos ihminen lapsesta alkaen noudattaa Jumalan antamia käskyjä, hänestä kasvaa henkisesti voimakas elämänsä ja itsensä voittaja, niin kuin edellisessä profeettakoulun osassa näimme.

2. Henkisen minuuden kasvu.

Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, NIIN MINÄ HETI ALUNPITKENKÄÄN EN KYSYNYT NEUVOA LIHALTA JA VERELTÄ... (Gal 1:15-16).

Sen lisäksi, että normien ja periaatteiden mukaan meidän persoonallisuutemme kasvaa hallitsemaan tilanteita suhteessa ympäristöön, meidän henkinen minuutemme tulee kasvaa suhteessa itseemme. Jotta meistä voi kasvaa hengen jättiläisiä ja uskon sankareita meidän tulee kasvaa oman ruumiillisen minuutemme voittamiseen.

Edellä olevassa Raamatun kohdassa apostoli Paavali tuo tämän periaatteen esille: "Niin minä heti alun pitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä". Tässä Paavali korostaa henkisen auktoriteetin suhdetta omaan lihaan ja vereen, eli ihmisen ruumiiseen ja sieluun nähden.

Silloin kun me oivallamme nämä henkisen kasvun periaatteet, voi sen jälkeen jokainen tilanne elämässämme olla tilaisuus, jossa näitä periaatteita voidaan lähteä käytännössä soveltamaan. Ihmisellä on aina edessään kaksi mahdollisuutta. Joko hallita tilanteet tai tilanteet hallitsevat ihmistä. Jokainen tilanne niin työ- kuin muussakin elämässä on haaste, jonka ihminen joko voittaa tai kokee tappion. Yleensä tämä henkisen auktoriteetin kasvu alkaa pienistä kokemuksista ja näissä saadut voitot kannustavat yhä uusiin haasteisiin ja voittoihin. Näin ihmisestä kasvaa vähitellen hengen jättiläinen ja uskon sankari hallitsemaan ja voittamaan tilanteet.

Eräitä sovellutuksia:

Kun nämä henkisen auktoriteetin periaatteet poika- ja nuoruusvuosinani kirkastuivat, lähdin näitä periaatteita määrätietoisesti käytäntöön soveltamaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Jokainen tilanne oli omalla tavallaan haaste, johon pyrin suhtautumaan näiden henkisen auktoriteetin periaatteiden mukaisesti.

Muistan erään tilanteen vuonna 1964 jolloin olin armeijassa Oulun Hiukkavaarassa. Meillä oli ollut yöjotos ja taisteluharjoitukset. Edellinen päivä ja yö oli syöksytty ja ryömitty, oltu vartiossa ja tiedustelijoina ym. kunnes aamuyöstä viiden aikaan tilanne oli seis ja pantiin varusteet kasaan. Kun sitten saatiin teltta purettua ja kasattua, kävi niin, että 11 urhoollista Suomen armeijan sotilasta hiihti karkuun, ettei olisi tarvinnut telttaa lähteä traktorille kantamaan. Itse jäin siihen paikalle ja mietin tilannetta. Olisin vienyt teltan mennessäni, mutta en saanut sitä nostettua selkääni ja niin jäin paikalleni nojaileen täyspakkaus selässäni sauvoihini. Ajattelin, että jos jätän telttapakkauksen siihen ja lähden hiihtämään toisten perään, niin kohta koko porukka tulee matalalentoa tuota telttaa hakemaan. Siinä sauvoihini nojatessani hiihti paikalle herra luutnantti: "Mitä sotamies Salmela vielä täällä tekee"? "Herra luutnantti! Minun pitäisi viedä tuo teltta, mutta en saa sitä yksin nostettua selkääni". Niin nostin tämän luutnantin avustamana märän telttapakkauksen täyspakkauksen lisäksi selkääni ja lähdin hiihtämään pimeää kuoppaista latua traktorille ja vain se, joka on hiihtänyt valvotun yön jälkeen aamuyöstä viiden aikaan pimeää kuoppaista latua täyspakkaus ja märkä puolijoukkueen teltta selässä ja vielä pystykorva kivääritolkkeron keikkuessa rinnalla, tietää mitä se on.
     Matkaa oli puolitoista kilometriä, mutta jo ennen puolta matkaa olin täysin sippi kaveri. Olkapäissä oli hirvittävä tuska kun repun viiläkkeet painoivat ja teki tuo teltta menemään. Kuitenkin taas muistin nämä henkisen auktoriteetin periaatteet: "Minäkö alistuisin tappioon", ajattelin mielessäni. "MENET PERILLE", sanoin tuolle teltalle ja vaikka olkapäät olisivat tippuneet ladun varteen, niin sittenkin teltta olisi mennyt perille. Ja teltta meni perille. "Minä en kysy neuvoa lihalta ja vereltä.

Ottakaamme toinen samantyyppinen esimerkki henkisen auktoriteetin sovellutuksesta:

Vuonna 1967 sain elämäni ensimmäisen hirvenkaatoluvan ja niinpä tuon hirven pyynnissä kahlasin monet päivät ja lukemattomat erämaapenikulmat ympäri erämaita. Sinä marraskuisena päivänä olin jo kahlannut pitkän päivän. Olin lähtenyt liikkeelle ennen kahdeksaa ja vaikka lunta oli yli 20 senttiä, halusin kuitenkin liikkua jalkaisin. Suksista kun on vain pelkkää harmia hirvenpyynnissä. Olin, kierrettyäni ympäri Vuovaaran kairoja, illalla kuuden aikaan Vuovaaraan menevän "Tapion tien" päässä. Matkaa oli maantien varteen yli 7 km ja siitä vielä pari kilometriä kotiin. Olin rättiväsynyt ja tympäisi koko touhu. Ei linnun lintua, ei hirven jälkiä, ei mitään. Samalla hirvitti se liki 10 kilometrin matka, jonka joutuisin vielä rättiväsyneenä raahustamaan. Siinä synkissä mietteissäni tein mielessäni päätöksen etten ainakaan huomenna lähtisi mihinkään. "Kyllä tämä on hullun hommaa, kahlata nyt päivät pitkät tyhjässä erämaassa".
    Kuitenkin tuossa tilanteessa jälleen muistin nämä henkisen auktoriteetin periaatteet: "Eipäs vaivuta synkkyyteen", sanoin itselleni ja jatkoin: "Kuuleppas, Leo! NYT MENTIIN".

Oli kirkas täydenkuun aika ja sillä metsäautotiellä oli kilometripylväät, ja niin saatoin kellostani seurata kilometriaikoja. Ensimmäinen kilometri meni 8 minuuttiin, toinen 8 minuuttiin, kolmas 6,5 minuuttiin. Alas Leukaojan laaksoon, ylös Vuoselkään jne. Siinä menossa väsymys ja masennus häipyi pois ja valtava voitonriemu tuli sijaan. Tajusin, että nyt tosiaan mennään ja kun sitten raposen tunnin käveltyäni olin kotona ja sain kahvin juotuani, aloin pakkaamaan reppuani, jotta pääsen aamulla aikaisemmin liikkeelle.

Totuus on, niin kuin nämä kokemukset osoittivat, että luonnollinen ihminen käyttää käytettävissä olevista fyysisistä voimistaan hyväkseen vain noin 30-40% ja henkisistä voimistaan vain 10%. Nyt ihmisen henkisestä kapasiteetista riippuu täysin se, minkä verran hän pystyy näitä luonnollisen ihmisen rajoja ylittämään. Apostoli Paavali oli oivaltanut nämä totuudet ja nämä näkyivät myös hänen elämässään ja toiminnassaan. Korinttolaisille Paavali kirjoittaa: "..minä kuritan ruumistani.." (l.Kor 9:27).

Toinen ja yhtä tarpeellinen henkisen auktoriteetin toiminta-alue on tunteiden. hallitseminen. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: "..vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin."

Meidän jokapäiväisessä elämässämme tulee jatkuvasti tilanteita, joissa joudumme kohtaamaan kanssa-ihmisemme. Näissä kohtaamisissa joudumme kohtaamaan myös ihmisen persoonallisuuden kaikkine ongelmineen ja ristiriitoineen ja näissä kohtaamisissa joudumme usein kohtaamaan myös oman henkisen minuutemme ja näissä kohtaamisissa henkinen kypsyytemme joutuu usein kovalle koetukselle.

Silloin jos ihmisen henkinen minuus ja itsetunto on heikko, ihminen jatkuvasti tarkkailee toisia ihmisiä kuinka he suhtautuvat häneen ja muodostaa sitten minäkuvansa sen mukaan. Jos näissä tilanteissa toiset ihmiset tieten tai tietämättään suhtautuvat heikon itsetunnon omaavaan ihmiseen niin, että se haavoittaa hänen itsetuntoaan, on seurauksena monet kriisit, katkeruus, koston ja vainon henki jne.

Todellinen voitto näissä tilanteissa saavutetaan sitten kun ihminen on kypsynyt hallitsemaan tunteensa ja voittamaan ne tilanteet, joissa näitä kriisejä ilmenee. Todellinen henkinen suuruus ei ole kenenkään ihmisen haavoitettavissa, eikä rassattavissa. Tämä kypsyys tulee selvästi esille Jeesuksen vuorisaarnan opetuksissa. Vaatii todellista henkistä suuruutta se, että käännämme toisenkin posken silloin, kun meitä poskelle lyödään tai se, että me voimme rakastaa vihollisiamme ja siunaamme niitä, jotka meitä vainoavat. Olen usein sanonut, että todellinen hengen jättiläinen on kuin täysi kuu, joka myhäilee tyytyväisenä. Sitä saa panetella ja parjata. Puhua valhetellen kaikkea pahaa. Sitä saa lyödä poskelle, potkia mustelmille tai vaikka ampua haulikolla, niin se kaikesta huolimatta myhäilee tyytyväisenä.

3. Herran Henki auttaa meidän heikkoudessamme.

Edellä olemme tarkastelleet muutamia periaatteita henkisen auktoriteetin alueilta. Näissä periaatteissa ilmenee ne piirteet, joiden mukaan meistä voi kasvaa elämän voittajia. Kuitenkin monen ihmisen elämä on niin kuin oli alussa mainitun hevosmiehen. On annettu pahalle pikkusormi, ja se on sitten vienyt koko käden ja koko ihmisen mennessään. Mukaan on tullut juoppous ja tupakka. Seksuaalielämä on suistunut raiteiltaan ja monille on huumeista muodostumassa uusi orjuuden ies. Itsensä ja elämänsä hallinta on riistäytynyt käsistä eikä ihmisellä itsellään ole mahdollisuutta tilanteen korjaamiseen ja henkisen auktoriteetin saavuttamiseen.

Niin monia, kuin vuosien aikana olen tavannut ja näistä henkisen auktoriteetin periaatteista keskustellut, on yleisin kysymys ollut: "Miten minä voin tämän saavuttaa?" Niin monet ovat elämänsä aikana yrittäneet parannusta elämäänsä saada, siinä kuitenkaan onnistumatta. Samoin moni tahtoisi uskontielle lähteä, mutta kokevat oman mahdottomuutensa.

Jeesus sanoo: "Jokainen, joka syntiä tekee, on synnin orja... Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi". (Joh. 8:34, 36). Samoin Jeesus sanoo: "Henki on se joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. NE, SANAT, JOTKA MINÄ OLEN TEILLE PUHUNUT, OVAT HENKI JA OVAT ELMÄ". (Joh. 6:63).

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että ihminen saa kuulla taivaasta lähetetyssä, Pyhässä Hengessä julistetun evankeliumin sanan, joka alkaa vaikuttaa ihmisen sisimmässä ja kasvaa ja vahvistuu uudeksi elämäksi.

Kun Jeesus aikanaan tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut oli, hän ei tullut vesittämään Jumalan pyhiä totuuksia ja romuttamaan syntikäsitteitä. Jumalan sana on ehdoton, eikä hänen sanastaan katoa pieninkään piirto. Jeesus tiesi kuitenkin myös sen, että ihmistä, jonka henkinen ote elämäänsä on murtunut, ei auteta haukkumalla ja päähän potkimalla, ei kieltolaeilla, eikä edes kuoliaaksi kivittämällä. Nämä vain pahentavat sitä hirvittävyyttä, jossa ihminen jo on.

Todellinen apu synteihinsä ja rikoksiinsa kuolleelle ihmiselle on kokonaan uusi elämä. Eli että hän saa Jumalan Hengen ja Sanan kautta syntyä uudesti ylhäältä (Ef.2:lss). Jeesus antoi katuvaiselle ja syntinsä tunnustavalle ihmiselle synnit anteeksi ja UUDEN PYHÄN HENGEN VOIMAN, jonka avulla ihminen voi vastaisuudessa lihan ja ajatusten mieliteot voittaa. Tätä samaa evankeliumia julisti myös Paavali. Roomalaiskirjeen 8. luvussa Paavali kirjoittaa tästä lihan ja hengen välisestä taistelusta. "Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot..". (Henki isolla H-lla tarkoittaa Jumalan Henkeä, pienellä h-lla ihmisen henkeä).

Vielä tänäkin päivänä on sama Raamatun ilmoittama Jumalan lupaus voimassa. Vielä nytkin saa syntinsä ja heikkoutensa tunnustava ihminen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja niin hänestä tulee Jumalan lapsi, johon Pyhä Henki tulee asumaan voimaksi matkalle. Tässä uudestisyntymisessä on jokaiselle "Eeville" ja "Elkulle" varattuna tie voittoon ja uuteen elämään.