Hyvät vierailijat!

Marraskuulla 1984 hämmästeltiin Sodankylässä jokaiseen kotiin ilmestynyttä Aretalogia-lehteä. (Aretalogia - rakkauden viesti yli maiden ja merien.) Tässä lehdessäni pyrin liikenneonnettomuu-dessa vaikeasti vammautuneena invalidina jakamaan kaikelle kansalle sen, mitä olin siihenastisen elämäni kovissa kohtaloissa kokenut ja oppinut. Yhteiseksi hyväksi ja rohkaisuksi niille, jotka joutuvat elämässään kovia kokemaan. Yksi tämän 4-6 numeroa vuodessa ilmestyvän lehden jatkosarjoista oli Profeettakoulu, jossa kansantajuista kieltä käyttäen ja Lapin ihmisten ajatusmaailmaa tuntien pyrin valottamaan ihmisten ja kansakuntain kohtaloihin liittyviä tekijöitä sekä mahdollisuuksia kovien koettelemusten voittamiseen.
    Nyt olen tähän kansioon skannannut silloisen profeettakoulun tekstejä siinä toivossa, että edes muutamat löytäisivät uusia ja haastavia virikkeitä elämälleen sekä oppisivat suhtautumaan asiantuntevan kriittisesti aikamme uskonnollisiin ja aatteellisiin virtauksiin.

1. Alkusanoiksi

"Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka voi sen löytää. (Saarn. 7:25)"

Edellisessä Aretalogian numerossa, Aretalogian sisältöä koskevassa osassa lupasin profeettakoulun erääksi tämän lehden aiheeksi ja nyt, kun tämän lehden ensimmäinen numero on tullut kirjapainosta ja on jo jaettu Sodankylän kunnan alueella ja olen tähän profeettakoulu-aiheeseen paneutumassa, olen joutunut uudelleen vakavasti pysähtymään ja kysymään itseltäni sitä, kuinka laajasti voin tätä aihepiiriä näin julkisesti käsitellä.

Silloin, kun on kysymys ihmisen henkisestä minuudesta, ihmisen tiedostamattomasta sielunelämästä ja niihin liittyvistä kysymyksistä, on kysymys niin vakavista kysymyksistä, että mitä varovaisemmin näillä alueilla liikumme, sen parempi itse kullekin meistä. Joku ehkä saattaa jo nyt kysyä, miksi tarvitaan sitten koko profeettakoulua, jos se niin vakavaa kerranon?

Kuitenkin, jos lähdemme etsimään vastauksia niihin lukemattomiin ihmisen persoonallisuutta ja elämää itseänsä koskeviin kysymyksiin, joiden kanssa jokainen ihminen joutuu jokapäiväisessä elämässään kosketuksiin, on meidän mentävä ihmisen henkiseen minään, sillä vain sieltä niihin kysymyksiin voi vastaus löytyä.

Nämä kysymykset voidaan tunnistaa yhdestä peruskysymyksestä, ja se on sana MIKSI. "Miksi toinen meistä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa", on yksi sellainen kysymys joka meitä ihmisinä ja ihmiskuntana usein askarruttaa ja lukemattomia muita samantyyppisiä kysymyksiä pyörii jatkuvasti meidän mielissämme. Toisen elämä on kuin ruusuilla tanssimista. Heillä onnistuu kaikki, mutta toisella taas ei mikään. On, kuin taivaassa olisi päätetty:"Yritä mitä yrität niin se tulee epäonnistumaan. On kuin kirous kalvaisi kaiken elämän ja toiminnan yllä. Lienee tuttua monille ihmisille. Toisten avioliitto on kuin unelma, mutta toisten taas ei onnistu millään. Näitä kysymyksiä riittää ihmisen elämässä aina kehdosta hautaan saakka ja näihin kysymyksiin profeettakoulussa vastauksia etsimään.

Profeettakoulu myös sen takia, koska kautta ihmiskunnan on ollut monia tuhoisiakin aatevirtauksia, kuten Natsi-Saksan kansallissosialismi ja muut vastaavat, jotka myös meidän päivinämme pyrkivät eri -nismeinä ja -lismeinä päätään nostamaan. Meidän on pyrittävä tunnistamaan ne "oudot voimat", ettemme sokeasti näiden lumoihin joutuisi. Profeettakoulu myös sen takia, että ymmärtäessämme oman elämämme voisimme ymmärtää myös kanssaihmistemme elämää, ettemme olisi jo lyötyä lyömässä ja alistamassa jo alistettua, yleisen mielipiteen, uskonnon tai muun sellaisen nimissä.

Vaikka tätä aihepiiriä tulen tarkastelemaan entisen hypnotisoijan ja nykyisen evankelistan näkökulmasta, tulen kuitenkin liikkumaan lähellä tavallista ihmistä ja hänen jokapäiväistä elämäänsä ja niitä kysymyksiä, joita hiin joutuu elämässään kohtaamaan. Tulen myös käsittelemään näitä kysymyksiä tavallista kansankieltä käyttäen. Oppineilla on omat terminologiansa, Eksistentiaaliset fenomenologiansa ym. mutta koska nämä termit eivät sano kansanihmiselle mitään, niin jättäkäämme ne omaan arvoonsa.

Tulen tässä aihepiirissä kertomaan paljon omia henkisiä kokemuksiani monilta eri elämän aloilta, jotka rikastuttavat ja auttavat ymmärtämään käsillä olevia asioita. Monia nuoria on suuresti kiinnostanut hypnoosiin liittyvät kykyni ja monet ovat pyytäneet, että opettaisin niitä heille. Hypnoosiin ja suggestioihin liittyviä kysymyksiä tarkastelen laajemmin toisessa kansiossa, HYPNOOSIKURSSI, joten tässä profeettakoulussa sivuan niitä vain ohimennen.

Vähän käsitteistä.

Aivan tämän aihepiirin alussa on syytä tarkastella myös muutamia käsitteitä, joita tulemme tässä aihepiirissä kohtaamaan. Näitä käsitteitä ovat mm. ihmisen sielun rakenteen tunteminen, henkisten ja hengellisten käsitteiden erottaminen, aatteelliset ja uskonnolliset suggestiot, suggestiiviset symbolit, uskon olemus ja voima jne. Käsittelemme myös anarkismia, statusarvoja, Yli-Vainiolaisuutta, Mesmerismiä ym.

Ihmisen sielu on kuin saivo. Useimmat meistä tietänee mikä on saivo, tuo kaksipohjainen lampi tai järvi, jonka näkyvän pinnan alla olevassa pohjassa on aukko josta avautuu toinen, usein niin mittaamaton ja tuntematon syvyys. Tämän kaksipohjaisen järven näkyvä pintaosa on jatkuvassa yhteydessä ympäristönsä. Kokee tuulet ja tyvenet, kesän lämmön ja talven pakkaset, auringon, mutta myös sadesäät jne. Sitä vastoin saivon syvällisempi osa reagoi heikosti pinnallisiin vaihteluihin, mutta hallitsee kuitenkin koko järven tai lammen olemusta. Sinne pohjan syvyyksiin on myös vajonnut kaikki "painolastit", jotka pinnan alle ovat uponneet.

Jos tarkastelemme ihmisen sielun rakennetta niin löydämme myös sieltä samanlaisen kaksipohjaisen saivon. Ihmisen sielu rakentuu kahdesta eri osakerroksesta. Pintakerrosta, jolla reagoimme jokapäiväisessä elämässämme ympäristöömme, voimme nimittää päivätajunnaksi, ja saivon syvällisempää osaa alitajunnaksi.
    Tämä alitajunta on sitä ihmisen sielun tutkimatonta syvyyttä, jota ei täysin vieläkään tunneta. Nämä kaksi eri kerrosta erottaa toisistaan ns. sensuroiva yliminä, joka kontrolloi kaikki alitajunnasta tulevat heijasteet ja suodattaa ne vallitseviin olosuhteisiin, kulttuuriin, normeihin jne. sopivaksi.

Samalla tavalla kuin saivon pintaosa reagoi ympäristöönsä, myös meidän päivätajuntamme reagoi kaikkeen siihen, mitä me jokapäiväisessä elämässämme koemme. Päivätajunta kokee mm kaikki tunnevaihtelut, ilot ja surut, pelot, turvattomuudet jne. Kuitenkin kaikki se, mitä päivätajunnallamme koemme, heijastuu myös alitajuntaan ja muokkaa meidän persoonallisuuttamme. Alitajuntaan on siis varastoitunut kaikki se mitä elämässämme olemme kokeneet, joko hyvää tai pahaa. Myönteiset elämänkokemukset heijastuvat elämässämme elämän myönteisyytenä, avoimuutena suhteessamme itseemme ja lähimmäisiimme jne. kun taas kielteiset elämänkokemukset heijastuvat elämänkielteisyytenä, itseensä sulkeutuneisuutena, ahdistuksina jne. Myös salattu syyllisyys, joka on alitajuntaamme varastoitunut, tuottaa ahdistusta ja levottomuutta. Ilmenee pyrkimyksenä paeta menneisyyttä, (samalla myös itseään), sekä usein ilmenee myös ns. poliisikauhuna.

Kuitenkin on muistettava, että läheskään aina ei levottomuuden ja ahdistuksen syynä ole salattu syyllisyys. Myös lapsuudessa koetut pelottavat ja ahdistavat kokemukset heijastuvat ehdollisina reflekseinä usein meidän elämässämme. Näistä, joko myönteisistä tai kielteisistä elämänkokemuksista johtuvat heijasteet tekevät meistä joko ihania tai vähemmän ihania, rakastettavia tai ei-rakastettavia ihmisiä eikä siis läheskään aina ole ihmisen omaa syytä se, millainen hän on ja silloin jos me syrjimme ja vieroksumme ns. ja ei-rakastettavia ihmisiä, me lyömme jo lyötyä ja teemme maanpäälliseksi helvetiksi sellaisen ihmisen elämän, jonka elämä on yhtä helvettiä ollut lapsuudesta asti.