Tammikuu 2004


Vapaaksi syyllisyyksistä

Syyskuussa 1978 matkustin Raamattukouluun Hämeenlinnaan, jossa parin viikon kuluttua teimme koulun puitteissa vierailun muutamiin Hämeenlinnassa oleviin laitoksiin. Sinä sunnuntaisena päivänä meitä oli muutamia oppilaita kun vierailimme Lääninvankilassa, Alkoholistiparantolassa sekä illalla vielä Työsiirtolassa, missä tapasin nelikymppisen liki parimetrisen tummiin vaatteisiin puetun kaverin, joka kertoi oman stoorinsa.
     Nuoruutensa parhaat vuodet hän oli kolunnut Helsingin alamaailmaa ja syyllistynyt siellä lukuisiin rikoksiin kunnes oli tullut herätykseen ja lähtenyt tekemään täyttä totta elämässään. Oli tehnyt todellisen parannuksen Jumalan edessä ja välittömästi tämän jälkeen kävellyt poliisilaitokselle, jossa oma-aloitteisesti tunnustanut kaikki rikoksensa. Tuomiona oli puolitoista vuotta vankeutta, mutta se seikka, että hän oli omasta aloitteestaan rikoksensa selvittänyt, katsottiin eduksi ja hän pääsi sovittamaan tekonsa työsiirtolaan pienellä päiväpalkalla.
     Sinä sunnuntaina hänen tuomiostaan oli vielä puoli vuotta jäljellä, mutta koko hänen olemuksensa henki syvää rauhaa ja vapautta ja kaikesta näki, että hän oli löytänyt rauhan sielulleen; ja että hänellä oli todella hyvä olla.


Syyllisyys estää ihmisen henkisen kehityksen ja johtaa riippuvuuteen

Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessään:

7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.

Syntyessään jokainen ihminen on puhdas ja viaton, "pieni vieraamme enkeleiden maasta" ja ihanteellisinta olisi, että tämä lapsuuden puhtaus ja viattomuus saisi säilyä ihmisen osana läpi hänen elämänsä. Tämä ihanteellinen tilanne olisi ihmisen henkisen kehityksen ja terveen itsetunnon paras lähtökohta ja johdattaisi ihmistä kohti tulevaisuutta ja menestystä.
     Valitettavasti arkitodellisuus on, että kovinkaan montaa tällaista synnynnäisen viattomuuden säilyttänyttä tästä maailmasta ei löydy - löytyneekö ainuttakaan. Jokaisella ihmisellä on viattomuuden lisäksi synnynnäisenä lähtökohtana omat luonteenpiirteensä - "vanha aatu" - joka on tunnetusti erittäin huonoa matkaseuraa itse kullekin meistä. Samoin kaveripiirien elämäntavat ja käyttäytyminen pyrkii hallitsemaan jokaisen joukkoon kuuluvan käyttäytymistä ja toimintaa ja yksilön osana on mukautua joukkoon tai tulee pois ajetuksi. Niin kuin itse jouduin poikavuosinani kokemaan. Nyt nämä omat synnynnäiset lähtökohdat sekä ympäristötekijät säätelevät paljossa sen, pystyykö yksilö säilyttämään lapsuuden viattomuutensa vai karttuuko omantunnon painolastiksi jotain muuta. Tunnettu sanonta myös on: "Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden ja koko ihmisen mennessään. Eli lipsuminen ja luisuminen, vaikka vain pienemmissäkin asioissa, johtaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kuten kävi Joukahaiselle Väinämöisen laulun edessä.


Syyllisyys - yksilön ja kansakunnan ahdinko.

Kansakuntamme viimeaikaisia tunnusmerkkejä ovat lisääntyneet huumeongelmat, lisääntynyt rikollisuus, lisääntyneet alkoholi- ja rattijuoppousongelmat sekä lisääntyneet mielenterveysongelmat - jopa siinä määrin, että mielenterveyskuntoutukseen varatut varat ovat loppuneet auttamatta kesken.
     Omalla tavallaan nämä ovat huolestuttavia hälytyskelloja ihmisten henkisestä pahoinvoinnista, elämän arvottomuuden kokemisesta sekä koko kansakuntamme yllä leijuvista ja tulevaisuuttamme uhkaavista mustista pilvistä. Eli jossain on mennyt jotain pahasti pieleen ja näyttääkin siltä, että syyllisyyden painolastia on kertynyt itse kunkin kontolle liian paljon ja on upottamassa niin yksilöt kuin kansakunnankin syyllisyyden rimpisuon mustiin syövereihin.

Totta on, että jokaisella ihmisellä on omat piirteensä ja ongelmansa matkantekoa hidastamassa eikä ainuttakaan pyhimystä tästä maailmasta löydy eikä kenenkään tule oman tahtonsa voimalla pyhimyselämää edes yrittää. Sen tietää Antti Liikkanen ja hänen ammattikuntansa, että mitään hyvää siitä ei seuraa. Eli meidän on hyväksyttävä tiettyyn rajaan asti omat inhimilliset piirteemme eikä Jumalakaan mikään pikkumainen ole. Sen sijaan huolestuttavaksi syyllisyyskysymykset tulevat siinä vaiheessa jos elämä alkaa suistumaan raiteiltaan ja ihmisen ote elämästään alkaa lipsumaan sekä alkoholi, huumeet tai rikoskierre tulevat hallitseviksi, tai silloin kun toiset ovat joutuneet näistä syyllisyyksistä kärsimään tahi kun elämästä tulee niin ahdistavaa, että edessä ovat mielenterveysongelmat.


Tarvitaan pappia ja poliisia.

Intialaisesta uskontofilosofiasta maailman tietoisuuteen levinnyt karman laki osoittaa, että menneisyyttään yksikään ihminen ei voi paeta; ja että ihminen voi rakentaa tulevaisuutensa vain menneisyytensä perustukselle.
     Käytännössä tämä merkitsee sitä, että silloin kun yksilö on ajautunut väärille teille ja riippuvuuksiin, yksilöllä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta ennen kuin on hoitanut sielunsa asiat kuntoon ja löytänyt todellisen vapauden ja uuden elämän eväät.
     Totuus myös on, että miltei jokaisen yksilön sisikunnassa uinuu valtavia henkisiä voimavaroja sekä monenlaisia lahjakkuuksia, jotka kuitenkin ovat jääneet löytymättä tai ovat tukehtuneet syyllisyyksien painolastien alle ja elämästä on tullut enemmän tai vähemmän ahdistavaa Bourn Out-elämää. Tarvitaan siis omantunnon puhdistumista, syyllisyyksistä vapautumista ja todellista hengen vapautta. Tarvitaan siis pappia ja poliisia.


"Ei salassa puhdistu synnit, vaan täytyy ne tunnustaa, ja valohon kaikki tuoden, uus elämä aloittaa", lauletaan eräässä hengellisessä laulussa ja tämä on ensimmäinen askel kohti uutta ja vapaata elämää ja tähän tarvitaan luotettavaa ja Jumalan valtuuttamaa sielunhoitajaa.

Valitettava totuus on, että pappienkin joukko on erittäin kirjavaa. Joitakin aikoja sitten kärysi eräs kirkkoherra jo toistamiseen törkeästä rattijuoppoudesta ja monen papin elämä on enemmän tai vähemmän paheellista elämää eivätkä nämä rattijuopot kirkkoherrat tai paheelliset papit pysty ketään autuuteen auttamaan eikä kenenkään pidä myöskään näiden Jumalan mieliharmien puoleen autuuden asioissa kääntyä. Tarvitaan siis todella vanhurskas Herran palvelija ja Sodankylän tilannetta ajatellen pastori Helena Suomelan tunnen ja voin suositella kaikille sieluhoitoasioissa. Hän on todellinen vanhurskas Herran palvelija ja voi johdattaa etsivät sielut autuuden tielle - rauhaan ja vapauteen..

13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Nämä vuosituhansia vanhat viisaat sanat ovat olleet; ja tulevat aina olemaan ainoana tienä sisäiseen rauhaan ja vapauteen silloin kun tunnolla on rikoksia tai muita toisille tehtyjä vääriä tekoja. Rikokset on tunnustettava ja sovitettava mikäli halutaan vapauteen syyllisyydestä ajassa ja iankaikkisuudessa.

Rikosten tai väärintekojen tunnustamisen ja sovittamisen tiellä ensimmäinen kohde on se henkilö, joka on joutunut rikoksesta tai väärinteosta aineellista tai henkistä vahinkoa kärsimään. Vain hänellä on oikeus antaa tapahtunut anteeksi. Tämän lisäksi, mikäli tunnolla on sellaisia selvittämättömiä rikoksia, jotka vaativat poliisin toimenpiteitä tai harkintaa, on mentävä poliisin juttusille ja selvitettävä koko totuus salatuinta myöten ja poliisin asiaksi jää harkinta jatkotoimista.

Rikosten rangaistusseuraamuksissa on nykyään entistä enemmän käytössä sovittelu. Varsinkin nuorten kohdalla. Samoin valtaosin rikokset ovat ns. asianomistajarikoksia, joissa asianomistaja voi peruuttaa rikosilmoituksensa mikäli parempi ratkaisu asialle löydetään. Käytännössä nämä näkökohdat tarjoavat erittäin myönteiset mahdollisuudet nuorille vapautua syyllisyydestään ja elämään uutta parempaa elämää. Vakaa näkemykseni myös on, että myötätuntoa, anteeksiantamusta ja auttamisen tahtoa löytyy kaikilta tahoilta silloin kun joku tahtoo tehdä todellista parannusta ja aloittaa uuden elämän.

Jos oli kirjavaa pappien kaarti niin samaa kirjavuutta ilmenee myös poliisien keskuudessa - ainakin meillä Sodankylässä - ja läheskään kaikkien poliisien juttusille ei arvaa omantunnon asioissa mennä. Nyt jos tarkastelen Sodankylän tilannetta niin ainakin ylikonstaapeli Esa Harjun tunnen todella asialliseksi ja luotettavaksi poliisimieheksi, jota voin suositella. Näkemykseni mukaan avoin ja luottamuksellinen keskustelu hänen kanssaan omista syyllisyyksistään avaa monia sisäisiä lukkoja ja vapauttaa syyllisyyspaineista todelliseen sisäiseen vapauteen ja uuteen ihanampaan elämään - elämään puhtaalla omallatunnolla Jumalan, poliisin ja ihmisten edessä.

"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan"

Takaisin otsikkosivulle
Kotisivulle