Elettiin lokakuuta 1990. Sinä päivänä istuin autossani entisen kotikyläni, Vuojärven, vanhalla maantiellä syvissä mietteissäni. Ensilumen oli jo satanut maahan ja edessä oli pitkä ja pimeä talvi.

Vanhaa mantietä Vuojärvellä kaupalta pohjoiseen. Taustalla Vuovaaran ja Luoston erämaat - nuoruusvuosieni pyhiä metsästysmaitani.

Tapahtuneen liikenneonnettomuuden ja vaikean vammautumiseni jälkeen olin joutunut olemaan kaksi pitkää talvea samojen seinien sisällä kaikkien hylkäämänä ja unohtamana ”kaatopaikkatavarana”, kuin unohdettuna huonekaluromuna jossain kamarin loukossa ja henkisesti tämä oli ollut erittäin raskasta aikaa. Ratkaisu silloiseen tilanteeseen oli löytynyt siitä, että elokuussa 1986 suoritin ajotutkinnon automaattivaihteisella autollani ja pääsin uudelleen liikenteeseen – ihmiseksi ihmisten joukkoon.
    Nyt sinä lokakuisena päivänä autossa yksin istuessani todellisena uhkakuvana oli edessä oleva talvi. Mikäli alkavasta talvesta tulisi ankara pakkastalvi, merkitsisi tämä jopa kuukausien kotiarestia ja oli pelättävissä, etten tällaista uutta kotiarestia enää kestäisi. Niinpä huokailin raskain miettein ja sydämin Korkeimman puoleen, josko vielä ratkaisu löytyisi ja jaksaisin jatkaa kovaa elämääni.

Tämän vanhan maantien, ”kaupan mäen”, rinteeltä avautui näköalat Vuovaaran ja Luoston kairaan, entisille pyhille metsästysmailleni ja niinpä ajatuksissani palasin nuoruuteni vuosiin 1960-luvulle. Elin uudelleen mielessäni monet metsästysmatkat ja monet homenokat, jotka nyt olivat lopullisesti jääneet taakse. Samoin mieleeni palautui elävänä 1960-luvun hypnoositutkimukseni, jotka olivat huipentuneet pariin yleisönäytäntöön kotikyläni sittemmin palaneella maamiesseuran talolla – miten mahtavaa kaikki oli ollut. Ja niinhän se on, että ”missä hätä on suurin, siinä apukin on lähellä”. Eli näitä elämäni vaiheita ja kokemuksiani muistellessani oli kuin joku olisi sisälläni sanonut, että minun pitää alkaa opettamaan hypnoosia ihmisille.

Tämä ajatus oli jotain uutta ja huikaisevaa ja jäin miettimään tämän ajatuksen käytännön toteutumismahdollisuutta. Teoreettista tietoa ja kokemuksia oli, mutta silloinen terveydentilani asetti monia rajoituksia. Samoin sen tiesin, että mikäli tälle tielle lähden, minut leimataan viimeistään siinä vaiheessa uskovien taholta suoraan saatanan lähettilääksi. Asiassa kävi kuitenkin niin, että parin viikon mietiskelyn jälkeen päätin katsoa, mitä tämän ajatuksen taakse kätkeytyy; ja mihin tämä johtaa, ja niin laitoin Lapin Kansaan hypnoosikurssia koskevan ilmoituksen marraskuussa 1990. Seuraus tästä oli, että sinä päivänä kuin kyseinen lehti ilmestyi, puhelin alkoi pärisemään jo ennen kahdeksaa ja sain lukuisia puhelinsoittoja, aina Yleisradiosta asti, ja kokonaan uusi lehti kääntyi elämässäni ja niinpä seuranneesta talvesta muodostui yksi elämäni parhaimmista. Sen talven aikana kirjoitin liki parisataa sivua omaa kirjallista kurssiaineistoa, käsikirjoituksen pariinkin pieneen kirjaseen. Samoin syntyi muutamia yhteyksiä, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti; ja ovat olleet kultaakin arvokkaampia kantavia voimia jo 14 vuoden ajan.

Hyvät teot todistaa oikean uskon.

Mutta heräsivät myös Sodankylän uskovaiset. Välittömästi tämän hypnoosikurssi-ilmoitukseni jälkeen alkoi postissa tulla uskovien kirjoittamia nimettömiä ja erittäin tuomiohenkisiä viestejä.

Koko kristinuskon perusajatus on siinä, että se vapauttaa ihmisen vääristä riippuvuuksista ja orjuuksista todelliseen hengen vapauteen ahkeroimaan hyviä tekoja tämän kärsivän ihmiskunnan keskuudessa kärsivien lähimmäisten hyväksi. Tämä opetus tulee esille Jeesuksen vuorisaarnassa:

”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa”.

Kuin apostolien opetuksissakin. Paavali kirjoittaa Tiitukselle: (Tiit. 2:14, 3:1)

”…hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.”

……”Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,”

Muistissani on elävänä lapsuusaikani, 1950-luvun, köyhät ja niukat olosuhteet ja näissä olosuhteissa mitattiin se todellisuus, joka niin silloisten uskovaisten kuin muidenkin sisikunnassa vaikutti.
   

Siihen aikaan vanhoillislestadiolaisuus eli voimakasta aikaansa ja näitä lestadiolaisia oli vähän joka talossa, mutta juuri koskaan heiltä ei löytynyt enempää rohkaisun sanaa tai muutakaan apua pienissä mustissa mökeissä asuville lähimmäisilleen. Päinvastoin. Haukkumista ja muuta halveerausta. Mutta sitten. Kotiperälläni asui eräs isäntämies, Matti Simula, joka ei uskonasioista kelleen saarnannut, mutta joka omalla toiminnallaan osoitti todellista välittämistä ja auttamisen halua ja hänen muistonsa ansaitsee kaikkien kunnioituksen.

Isä oli usein pitkillä savottamatkoilla ja äiti yritti selviytyä meidän viiden pienen lapsen kanssa siinä pienessä mustassa mökissä. Yksi lehmä meillä oli, jolle kesällä tehtiin heinää jokivarsiniityiltä ja pieniltä pelloilta mökin ympärillä. Nyt kun Matti tiesi isän olevan savotoilla, hän kävi huolehtimassa hevosineen, että meillä riitti heinää ja polttopuuta eikä koskaan ottanut mitään maksua palveluksistaan.
    Maaliskuun 1 päivänä, samana päivänä, jolloin Kekkonen astui presidentin virkaan, alkoi suurlakko, joka pysäytti lähes kaiken. Jopa maataloustuottajat menivät tuotantolakkoon ja nyt kun oma lehmämme oli ummessa, maidon saanti loppui kokonaan. Mutta ei hätää. Matti pistäytyi meillä ja kun kuuli, ettemme saa maitoa mistään, sanoi äidilleni: ”Ota kuule huomenna pääläri ja tule meille niin saat maitoa. Minä en pysty maitoa maahan kaatamaan silloin kun pienet lapset sitä välttämättä tarvitsevat”. Ja niin saimme koko suurlakon ajan, kolmisen viikkoa, joka päivä 5 litraa maitoa eikä Matti huolinut mitään maksuksi.

Näin oli ollut myös omalla kohdallani jo vuosien ajan ennen aloittamaani hypnoosikurssia. Olin rukoillut viikot ja kuukaudet, että Jumala lähettäisi jonkun. Lehtityöni kautta olin jo vuosia yrittänyt viestiä omaa viestiäni siitä todellisuudesta, jossa elin ja koko Sodankylän pitäjä tiesi tilanteeni, mutta kukaan ei välittänyt. Kaikki uskonsuunnat laidasta laitaan oli täsmälleen tyhjää täynnä silloin kun todellista henkistä tukea ja yhteyksiä olisin tarvinnut. Nyt sitten, kun aloittamani hypnoosikurssitoiminnan kautta oli löytänyt kokonaan uuden vireen ja sisällön elämälleni, niin nyt näille uskoville tuli hätä. Miksei ennemmin? Missä olivat ne laupeudentyöt silloin kun niitä olisin todella tarvinnut; ja joista aito apostolinen usko tunnettaisiin?

Jeesus opettaa Matt 25 luvussa:

41. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
44. Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Se todellisuus, joka 1980-luvulla Sodankylässä kristillisyyden tiimoilla vallitsi; ja johon ratkaisu hypnoosikurssitoiminnan kautta löytyi, jatkuu edelleenkin ja eikä vain Sodankylässä vaan kaikkialla kotoisen kristillisyyden keskellä. Ei juuri ketään eikä mitään. Vuosien saatossa olen yrittänyt internetin kautta löytää henkisiä yhteyksiä uskovien kanssa, mutta yhden käden sormilla kaikki on laskettavissa ja niistäkin sormista osa joutaa muuhun käyttöön. Samoin nyt huhtikuussa ilmestynyt Aretalogian numero oli käden ojennus uskovien suuntaan. Halusin tutkailla, onko kristillisyydessämme mitään muuttunut, mutta kun ei niin ei, ja niinpä seuraavaa kädenojennustani saa tämä nykyinen kristillisyys kauan odottaa. Turhaa on käsiään ojennella sinne, missä ei halutakaan välittää ja kuunnella; ja mistä ei ole toivoakaan apua löytyvän. Jeesustelijat elävät omassa utopistisessa haavemaailmassaan ja ovat täysin kuuroja ja sokeita lähimmäistensä hädälle ja kärsimyksille.

Tämä ahdistettu kansakunta tarvitsee uuden toivon ja kokonaan uuden aamunkoiton jaksaaksemme ylipäätään elää. Niin syvää ja raskasta on ahdinko ja yksinäisyys monilla ja aivan liian monet eivät ole jaksaneet enää. Mutta. Ei ole myöskään niin synkkää ja pilvistä päivää, etteikö aina pilvien takana paista aurinko, kuu tai tähdet kirkkaana avaruuden mittaamattomassa ulottuvuudessa. Aivan samat mittaamattomat ulottuvuudet ja mahdollisuudet ovat myös meidän löydettävissä ja käytettävissä mikäli meillä on oivallusta katsoa pilvien takaista todellisuutta ja rohkeutta käydä käsiksi uusiin haasteisiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Kuten edellä kerroin hypnoosikurssitoiminnastani ratkaisuna silloiseen tilanteeseen niin ratkaisut löytyvät aina.

Olkoon tilanteesi miten rankka tai vaikea tahansa niin se tilanne on voitettavissa. Mikäli olet pettynyt nykyisiin kotoisiin uskontoihin, samalla tavalla kuin itse olen pettynyt, jätä heidät omaan arvoonsa ja lähde avaamaan uusia ovia ja etsimään uusia mahdollisuuksia elämän haasteiden ja ongelmien voittamiseksi.

”Usko itseesi ja rakasta elämää niin elämä palkitsee sinut vastarakkaudella”, kirjoittaa Norman Vinset Peale kirjassaan ”Sen teet mihin uskot”.

Tieto on valtaa – Tieto varjelee eksytyksiltä Moni kristitty on Aretalogiaa lukiessaan tai kotisivujani tutkaillessaan ehtinyt kummastella ja kysellä, miksi käsittelen lehden sivuilla ja kotisivuillani kristinuskon lisäksi myös hypnoosia, ja jopa opetan sitä; se kun on totuttu käsittämään kristittyjen piirissä noituudeksi? Siispä vastailen lyhyesti näihin kysymyksiin: Ensinnäkin asia on niin, että hypnoottisia ilmiöitä ja hypnoottisia vaikutteita esiintyy kaikkialla ihmisten jokapäiväisessä elämässä eikä yksikään ihminen voi näitä välttää. Se informaatiotulva, jota kaikista tuuteista ja julkaisuista tulee, uppoaa silmiemme ja korviemme kautta tietoisuuteemme ja muokkaa meidän ajatustottumuksiamme ja käyttäytymistämme sopusointuun tämän informaatiotulvan kanssa. Tällöin puhutaan ns. yhteiskuntahypnooseista, eli yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä, jonka manipuloimia valtaosa ihmisistä on.     Yhtenä loistavana, mutta myös opettavaisena, esimerkkinä tällaisesta yhteiskuntahypnoottisesta ilmiöstä voidaan mainita 1980-luvun lopulla presidentti Koiviston, pääministeri Holkerin ja valtiovarainministeri Erkki Liikasen toimesta kansakuntamme keskuuteen lietsottu keinottelu- ja kulutushysteria. Erkki Liikasen kasvot loistivat linnan itsenäisyyspäivän juhlissa kuin ”Naantalin aurinko”: ”Kansalla on rahaa ja rahalla on ostovoimaa”. Samoin valtaosa kansasta eli siinä hurmiossa, että oli alkanut vähintäänkin tuhatvuotinen helpon elämän ja helpon rikastumisen aika ja tämän hurmion vallassa pankit syytivät täysin syyntakeettoman mielentilan valassa lainoja, joita samanlaisessa hurmiossa elävä kansa otti, pystymättä ajattelemaan järkevästi, että myös maksun aika tulee. Nyt se seikka, että tämän hurmion valtaan joutuneet pankinjohtajat ja kansalaiset menettivät realistisen ja järkevän harkintakykynsä, osoittaa, että kysymyksessä oli erittäin voimakas yhteiskuntahypnoottinen ilmiö.     Näitä samanlaisia, enemmän tai vähemmän tuhoisia, yhteiskunta-hypnoottisia ilmiöitä maailma on täynnään. On ollut niin kauan kuin on ollut ihmisten muodostamia yhteisöjä auktoriteetteineen ja tulee olemaan vähintäänkin niin kauan kunnes ihmiskunta saavuttaa yksilötasolla sen tiedon, viisauden ja henkisen kehityksen tason, että tunnistaa ajoissa nämä ilmiöt eikä ole enää altis minkäänlaisten ”Hitlerien” tai satraappien johdatuksille. Se, mitä edellä toin esille tuhoisista hypnoottisista ilmiöistä, koskee tätä aikaa ja ihmisten elämää tässä ajassa. Toinen hypnoottisten ilmiöiden sektori löytyy uskonnoista ja ihmisen iankaikkisuuselämää ajatelle tämän sektorin hypnoottiset ilmiöt ovat vieläkin kohtalokkaampia kuin nämä ajalliset.     Vuonna 1978 olin raamattukoulussa jolloin ylivainiolaisuus eli voimakkainta kukoistuskauttaan ja kun olin seurakuntavierailuilla mukana alttaripalvelussa, pääsin omakohtaisesti ja sisältä päin entisenä hypnotisoijana tutustumaan tähän ilmiöön ja vakaa käsitykseni on, että Jumalan toiminnasta näissä kaatamisissa ei ollut eikä ole kysymys. Mikäli olisin halunnut jatkaa näitä kaatamisia, olisin tänä päivänä kenties maan kuulu ”jumalan valtuusmies”, mutta katsoin, että minun tulee rakastaa ja kunnioittaa totuutta yli kaiken ja niin lopetin kaatamiset heti alkuunsa. Ja vielä: Minä en tarvitse sellaista Jumalaa, joka ei pysty mihinkään muuhun kuin ihmisten kaatamiseen. 2 Tess 2 luku: 7. Sillä laittomuuden salaisuuson jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, 9. tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 10. ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 11. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, 12. että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. Ja todellisuus tämän päivän kristillisyydessä riittänee osoittamaan, mihin tämä hurmiohurskaus on johtanut. Kuinka pitkälle saastunutta harhaa kaikki on ja niinpä tämän päivän uskovaisia, varsinkaan nuoria, on hyvin vaikeaa maailmallisista nuorista erottaa. Voi olla autuaallisia kokemuksia ja muuta pintakuohaa, mutta todelliset hengen hedelmät ja palveleva lähimmäisen rakkaus puuttuvat. ”Katsokaa, ettei teitä eksytetä”, sanoi Jeesus ja näiltä eksytyksiltä välttyäksemme tarvitsemme tietoa ja asiantuntemusta. Myös hypnoosin alueilta.

Lahkolaisuuden kirot

Paavalin Kirje galatalaisille 5. luku.

16. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Meidän suomalaisessa kristillisyydessämme on merkillinen kiire tuomitsemaan mm. intialaiset uskonnot kuten Hare-Krishna-liike, äiti Amman jne. harhaopeiksi jotka eksyttävät ihmisen ja syöksevät hänet helvettiin sen vuoksi, ettei niissä uskonnoissa käytetä Jeesuksen nimeä. Kuitenkin syvällisempi asiaan paneutuminen osoittaa, että tällä tuomiohenkisyydellään suomalainen kristillisyys osoittaa täydellisen tietämättömyytensä ja pyrkii olemaan asiantuntija sellaisessa asiassa, missä heillä ei ole minkäänlaista asiantuntemusta. Sillä. Aivan samoja ekstaattisiin kokemuksiin pyrkiviä ilmiöitä, josta mm. Hare-Krishna-liike tunnetaan, esiintyy myös kotoisessa kristillisyydessämme, ennen kaikkea uskonlahkojen piirissä, eikä meidän kotoista kristillisyyttämme tee yhtään pyhemmäksi se, että näissä lahkoissa käytetään "mandrana" Hare-Krishna nimen sijasta Jeesus-nimeä ja soittimena tamburan sijasta kitaraa. Ekstaasi on samaa ekstaasia kummassakin. Tarkastelkaamme siis asiaa lähemmin:

Ymmärtääksemme asian ydintä, meidän on opittava tunnistamaan se, mikä on ihmisen sielunelämään liittyvää ja erottamaan se puhtaasta hengen toiminnasta.
    Apostoli Paavali korostaa monissa kirjeissään hengen ja lihan välistä vastakkaisuutta ja painottaa sitä, että meidän on hengellä kuoletettava lihan teot, jotta perisimme iankaikkisen elämän. Galatalaiskirjeessään Paavali luettelee joukon lihan tekojen tunnusmerkkejä, joihin kuuluu m. eriseurat ja lahkot. Tällä Paavali ei tarkoita niitä uskontoja, jotka tulevat Intiasta tai muualta vaan ennen kaikkea kristinuskon piiriin pesiytyviä eriseuroja ja lahkoja, ja näitähän kotoinen kristillisyytemme vilisee täynnä niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin ja nyt herää kysymys, mistä tunnemme lahkolaisuuden?
    Lahkolaisuutena ei voida pitää kaikkia esim. kirkon ulkopuolisia herätysliikkeitä ja paikallisseurakuntia sellaisenaan. Lahkolaisuudella on tietyt erityistuntomerkkinsä, josta lahkolaisuuden tunnemme silloinkin kun se on pukeutunut autuaallisuuden kaapuun.

Ensinnäkin. Raamattu osoittaa selvästi miten uskon tielle lähdetään. "Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus" julisti Johannes Kastaja, Jeesus ja apostolit ja tätä samaa julistavat kaikki todelliset Jumalan palvelijat.
    Käytännössä parannuksen tekeminen merkitsee sitä, että ihmisen on Jumalan pyhyyden edessä tutkittava itsensä salatuimpaan saakka, omat tekonsa ja menneisyytensä ja tehtävä parannus kaikista niistä asioista, jotka parannusta vaativat. Tunnustettava syntinsä Jumalan edessä ja saatava synninpäästö sekä sen jälkeen sovittava kaikkien niiden kanssa, joita vastaan on rikkonut. Tarvittaessa vaikka vankilassa. Jeesus on sovittanut vain ne synnit, joita ihminen on tehnyt Jumalaa vastaan. Sen sijaan ihmisen itsensä on sovitettava ne rikokset ja vääryydet, joita ihminen on tehnyt toisia ihmisiä tai yhteiskuntaa vastaan. Jumala ei anna anteeksi toisille ihmisille tekemiäsi väärintekoja ennen kuin olet sopinut asian asianomistajan kanssa. Tai kääntäen: Vain sinulla on oikeus antaa ihmisille anteeksi ne väärinteot, joita ihmiset ovat sinulle tehneet. Näitä tekoja Jumala ei sinun puolestasi anteeksi anna.

Tämä on siis se tie, jonka kautta ihminen vain voi saavuttaa vanhurskauden Jumalan edessä ja saavuttaa hengen kuolemattomuuden - iankaikkisen elämän. Nyt kirkko pettää ihmiset siihen valheturvaan, että lapsikasteessa hänestä on tullut iankaikkisen elämän perillinen riippumatta siitä, miten hän elää kunhan kirkon jäsenenä pysyy. Niinpä liki 50-vuoden aikana olen kuullut papin saarnaavan vain yhden asian synniksi ja tämä "synti" oli uskovien aikuiskaste: "Tälle kasteelle ei pidä mennä, sillä se on syntiä", saarnasi pappi ja ilmeisesti mitään muuta syntiä kirkon jäsenistön keskuudessa ei sitten olekaan.
    Vastaavasti ns. vapaissa suunnissa eksyttäväksi tekijäksi on muodostunut jokin merkillinen jättäytymis- ja Jeesuksen vastaanottamisoppi, joista opeista Raamattu ei puhu mitään ja tässä on yksi kriteeri, josta tunnemme lahkolaisuuden. Eli että. Lahkolaisilla ei ole tarkoitustakaan pelastaa ihmisiä iankaikkista elämää varten vaan saada jäseniä omaan uskonlahkoonsa ja tämän vuoksi parannuksenteon portti tehdään niin korkeaksi ja leveäksi, että siitä voi mahdollisimman suuret joukot pystypäin sisään kävellä ilman todellista nöyrtymistä todelliseen parannukseen ja nyt kun näin helppoa uskontielle lähteminen on, niin sen mukaisia ovat myös uskon hedelmät. Esimerkiksi meillä Sodankylässä Vapaakirkon menneisyyteen kuuluu jo kolmen vastuullisessa saarnatyössä olevan syyllistyminen aviorikokseen ja näyttääkin siltä, että Vapaakirkon tarkoituksena on "pelastaa" nuoria vain saarnamiesten jalkavaimoiksi; ja aivan samoja piirteitä ilmenee myös helluntailaisuudessa:
    Kun vielä 1978 raamattukoulussa ollessani raamattukoulun opetus oli selkeä. "Uutta avioliittoa ei hyväksytä niin kauan kuin entinen aviopuoliso elää" niin nyt avioerot ja uudet avioliitot ovat hyväksyttyjä ainakin Sodankylän helluntailaisten piirissä. Ja taas tässä täyttyy lahkolaisuuden tunnusmerkki: Eli lahkolaisten tarkoitus on pitää ihmisiä jäseninä omassa lahkossaan ja tämän vuoksi ei haluta pitää selkeää linjaa, jottei kukaan loukkaantuisi ja eroaisi heidän lahkostaan.

Suggestiiviset autuaallisuudet eksyttäjinä

Jo alussa sivusin ekstaattisia kokemuksia uskonnoissa ja käytännössä on niin, että kaikki suggestiiviset autuaallisuudet voidaan liittää ekstaattisten kokemusten piiriin. "On niin hyvä olla" on kokemus, joka saavutetaan suggestioiden avulla niin hypnoosin piirissä kuin monissa uskonnoissakin. Ja uskonnoissa tämä on vaarallinen harha sikäli, että suggestiovaikutteisena tällaiset kokemukset toimivat riippumatta siitä, oliko mukana Pyhää Henkeä vaiko ei ja riippumatta siitä, miten uskollisesti Raamatun opetuksia noudatetaan. Nyt kun asiantuntemus näiltä alueilta puuttuu kristillisyydestämme lähes täysin, on tällaisia pelkästään suggestiovaikutteisia autuaallisuuksia erehdytty luulemaan Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksiksi ja näin illuusio: "Näin Jumala meitä siunaa" on valmis. Edelleen merkillepantavaa on se, että tällaiset autuaalliset kokemukset kytkeytyvät tiettyihin asioihin kuten herätysliikkeen nimi, tietyt laulut, tietty ympäristö, tietty joukko, tietty kuva jne. joista muodostuu ns. suggestiivinen symboli, joka synnyttää aina saman autuaallisen kokemuksen silloin kun ihminen on tämän suggestiivisen symbolin kanssa tekemisissä. Aina silloin kun jostain asiasta muodostuu suggestiivinen symboli ihmiselle, siitä asiasta on muodostunut epäjumala sille ihmiselle. Nyt näitä suggestiovaikutuksia synnyttävänä "epäjumalana" voi olla mm. herätysliikkeen nimi tai vaikka alttaritaulu tahi kastemalja kirkon alttarilla.

Nyt jos verrataan todellista hengen intuitiota ja suggestiovaikutteista autuaallisuutta toisiinsa näillä on niin suuri ero kuin on radion YLE.n I.n ohjelmilla radio-mafiaan nähden. Niin kuin on radio-mafiaa kuunteleva täysin kuuro sille, mitä tulee samaan aikaan YLE.n I.ltä, niin on myös suggestiivisen autuaallisuuden vallassa oleva täysin kuuro ja sokea sille hengen intuitiolle, jolla Jumala tahtoisi palvelijoitaan johdattaa. Suggestiovaikutukset liittyvät aina ihmisen piilotajunnan alueelle, siis lihan tekoihin, kun taas Jumalan toimintakenttänä on ihmisen henkinen minuus, johon yhteyden ihminen saavuttaa vain silloin kun kaikki sielulliset vaikutteet ovat vaienneet. Siis myös suggestiiviset autuaallisuudet. "He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole", kirjoitetaan Juudan kirjeessä.

Nyt kun lahkolaisuus rakentuu yksinomaan suggestiivisten vaikutteiden varaan, tulee jäsenistä hyvin pian riippuvaisia juuri tästä yhdestä lahkosta ja juuri tietystä saarnamiehestä tai paimenesta, jotka pitävät jäseniään lähes hypnoottisessa vallassaan. Tämän lisäksi on varmaa se, että tällaiset suggestiivisesti autuaat eivät ole Jumalan palvelijoita ja tässä on yksi syy siihen, että todelliset hengen johdossa olevat jumalanpalvelijat ovat niin äärettömän harvassa nykyisen kristillisyytemme keskeltä ja niinpä Jumalalla ei ole ketään jonka voisi lähettää vaikkapa ahdingoissaan rukoilevan ihmisen luokse. Jumala kyllä kuulee rukouksen mutta on voimaton auttamaan sen vuoksi, että häneltä puuttuvat täysin todelliset palvelijat. "Autuaat" elävät omassa autuaallisuudessaan täysin kuuroina ja sokeina Jumalan johdatuksille. Otan esimerkin hengen kuuliaisuudesta:

Maaliskuussa 1980 olin Sodankylässä eräässä baarissa ja keskustelin parin entisen kotikyläni kaverin kanssa kunnes yllättäen tuli erittäin voimakas tunne siitä, että minun pitää mennä Torvisen kylälle tapaamaan erästä yksinasuvaa leskeä. Sinä iltana kävin Torvisen suunnalla, mutta oli jo niin myöhä, että leskiemäntä oli jo nukkumassa ja niin siltä päivältä asia jäi sillensä.
    Seuraavana päivänä vein moottorikelkan velipojilleni entiseen kotiini, jolla he alkoivat ajamaan kuivia koivuhalkoja tien varteen ja kun kirkonkylälle olin palaamassa ja tämän lesken mökin ohi ajamassa, tuli sama tunne entistäkin voimakkaampana: "Minun on mentävä tämän lesken mökkiin". Niin käänsin autoni ja menin lesken juttusille. "Oletko sinä uskossa", kysyy leskiemäntä ensimmäisenä. "Olen, miksi niin", kysyin. "No kun minä olen monta päivää rukoillut, että Jumala lähettäisi jonkun, joka tietää kuivia puita". Oli maaliskuu ja leskeltä olivat loppuneet kuivat polttopuut ja hätä todellinen, joka ratkesi sillä, että käytiin ostamassa isältäni kuivia halkoja, jotka parin päivän kuluttua ajoin autollani lesken kotiin.

Tämän lisäksi merkillepantavaa on, että lahkolaisten ei tarvitse koskaan todellista parannusta mistään asiasta tehdä sillä suggestiovaikutteinen autuaallisuus on sokaissut silmät täysin: "Eihän minussa voi mitään vikaa olla kun on niin autuas olo". Niinpä esim. meillä Sodankylässä meitä entisiä helluntailaisia on enemmän kuin nykyisiä ja jatkuvasti tippuu tien oheen kanssamatkaajia, joiden kohtalosta yksikään "autuas" ei todellista huolta ja murhetta kanna. Ei tarvitse, kun on niin autuasta muutoinkin. Mutta. Tällainen autuus loppuu viimeistään Taivaan porteilla, jotka jäävät näille "autuaille" avautumatta ja suljettujen porttien takaa kuuluu huuto: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut. Menkää pois minun tyköäni te laittomuuden tekijät”. Ja iankaikkisuuskohtalo on siellä, missä on itku ja hammastenkiristys.

Takaisin otsikkosivulle
Kotisivulle