17. Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra. (Jesaja 54 luku)

Korkea henkinen ja moraalinen ryhti ovat ainoat avaimet ja ainut tie yksilöiden ja kansakuntain menestykseen ja pitkäjänteiseen tulevaisuuden rakentamiseen. Kautta ihmiskunnan historian löydämme opettavaisia esimerkkejä siitä, miten suuret ja kukoistavatkin kansakunnat ja kulttuurit ovat tuhoutuneet vallanpitäjien, oikeusviranomaisten ja yksilökansalaisten henkisen ja moraalisen rappeutumisen myötä ja Suomen kansakunta ei tee poikkeusta näissä realiteeteissa.

Nämä elämän ikuiset totuudet olivat keskeisellä sijalla kun runsaat 20 vuotta sitten, syyskuulla 1984, lähdin toteuttamaan jo vuosia mielessäni kypsynyttä lehtityöajatustani. Niinpä Aretalogian linjanvedot olivat voimakkaita ja kantaaottavia jo silloin nähtävissä oleviin kansakunnan rappioilmiöihin. Nämä voimakkaat yhteiskuntamoraalia korostavat linjaukset herättivät myötätuntoa laajoissa kansalaispiireissä ja etenkin sotaveteraanit, kuten Urpo Valvio, Mauno Hietanen, Matti Kuosmanen ja monet muut, jotka olivat maamme itsenäisyyden ja kansakunnan menestyksen hyväksi nuoruutensa parhaat vuodet ja elämäntyönsä uhranneet, olivat erittäin tyytyväisiä Aretalogian asiasisältöön ja mm. Matti Kuosmanen, reservin luutnantti, kävi niihin aikoihin monet kerrat istumassa Sodankylän keskustassa autossani ja oli kovasti huolissaan kansakuntamme rappeutumisesta: "Juuriko meidän sotaveteraanien täytyy vielä kerran astua remmiin jotta maan asiat saataisiin järjestykseen.

Julkinen sana olisi erittäin tehokas ase taistelussa henkistä ja moraalista rappiota vastaan ja kansakunnan ja viranomaistoiminnan korkean moraalin ylläpitämiseksi, kuin myös yksilökansalaisten oikeusturvan edistämiseksi. Mutta valitettava totuus on, että ainakaan meillä Lapissa julkinen sana, kuten Lapin Kansa ja Sompio-lehti eivät ole oivaltaneet vastuutaan ja mahdollisuuksiaan, tai sitten ovat taloudellisesti riippuvaisia kyseenalaisista piireistä, ja niinpä näiden lehtien asiasisältö on mitäänsanomatonta harmaata massaa, "suolatonta suolaa", kuten Nasaretin Mestari asian ilmaisisi.
    Nyt kun Aretalogian asiasisältö sekä kohti käyvä ja läpitunkeva, ehdotonta totuutta noudattava ilmaisutyyli poikkeaa näiden tavanomaisten ja totuttujen lehtien ilmaisutyylistä, tämä on herättänyt voimakkaita vastareaktioita etenkin niissä piireissä, joiden edesottamukset eivät oikein kestä julkisuuden valokeilaa ja niinpä samassa suhteessa kuin toiset ovat kiittäneet, toiset ovat kironneet ja laineet ovat käyneet voimakkaasti myöten ja vastaan.

Erityisen voimakkaita nämä vastareaktiot ovat olleet kuluneiden parin viime vuoden aikana ja osoituksena tästä ovat tuhkatiheään sataneet rikosilmoitukset Aretalogia-lehden päätoimittajaa vastaan. Varsinkin kuluneen syksyn aikana rikosilmoituksia tehtiin kohta nopeammassa tahdissa kuin entisiä ehdittiin tutkimaan ja niinpä poliisi oli milteipä jokapäiväinen, tosin myös tervetullut, vieras ja tilanne alkoi muistuttamaan "väärien ja väkevien" tykistökeskityksiä Kollaan rintamalla Marokon kauhun päivinä. (Sivu 2). Mutta. Niin kuin kesti Kollaa, kesti myös Sodankylän "Kollaa" ja kun Marokon kauhu ei perääntynyt piiruakaan suurenkaan mahtivallan edessä, ei perääntynyt myöskään Sodankylän "kauhu" ja voitto alkaa jo häämöttämään.

Yksi merkittävä askel voittojen tiellä oli kihlakunnansyyttäjä Jussi Zernin joulun tienoolla Ivalossa tekemä syyttämättäjättämisratkaisu, jonka perusteeksi hän esittää, että totuudenmukaisessa artikkelissa ei ole näyttöä rikoksesta syytteen tueksi.
    Käytännössä tämä syyttäjä Zernin tekemä ratkaisu on sopusoinnussa maamme lainsäädännön, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten kanssa (mm 16.11.2004 Suomen valtio tuomittiin huomattaviin korvauksiin lehdistön toiminnan rajoittamisesta) ja samalla osoittaa sen, että Aretalogian linjanvedot ovat olleet oikeat ja Aretalogia tulee jatkamaan samojen periaatteiden mukaisesti. Eli silloin kun ilmenee ongelmia tai puutteita jonkun viranomaisen tai julkisoikeudellisen henkilön toiminnassa tai yksityiselämässä, Aretalogia tulee ottamaan asiaan kantaa. Varsinkin, mikäli nämä puutteet ja ongelmat vaarantavat yksiökansalaisten oikeusturvaa tai muutoin horjuttavat kansalaisten luottamusta oikeusvaltioomme ja viranomaistoimintaan tahi ovat uhkana Isänmaamme menestykselle ja tulevaisuudelle. Samoin Aretalogia tulee puuttumaan erittäin voimaperäisesti asiaan mikäli invalidien, vanhusten tai vammaisten ihmisarvoa, ihmisoikeuksia tai oikeusturvaa loukataan. Aretalogia tulee osoittamaan, että invalidit eivät ole sellaista hylkysakkia, jota eri viranomaiset tai yksilökansalaiset saavat mielivaltaisesti kohdella.

Poliisiylijohtaja Markku Salminen paljon vartijana

Vuodenvaihteen yksi merkkitapauksia oli poliisiylijohtajan vaihtuminen. Näin Sodankylän näkökulmasta katsottuna merkillepantavana piirteenä eläkkeelle siirtyneen poliisiylijohtaja Reijo Naulapään toiminnassa heijastui tietty henkinen avuttomuus ja niinpä ongelmia poliisikunnan keskuudessa ilmeni hänen valtakaudellaan kenties enemmän kuin koskaan ennen. Mm. Sodankylän poliisisotkut saivat todella laajat mittasuhteet. Sen sijaan sisäministeri Kari Rajamäen voimakkaat ja jämerät kannanotot poliisikunnan moraalin korottamiseksi saavat laajaa tunnustusta. Etenkin päättyneen vuoden lopulla sisäministeri Rajamäki toi esille poliisin laillisuusvalvonnan tehostamisen paikallisella tasolla kuin myös julkisen sanan merkityksen virkamiesmoraalin kohottajana ja ylläpitäjänä. Eli samaa, mitä Aretalogia on jo parikymmentä vuotta edustanut - ensiairuena koko maatakin ajatellen.

Käytännössä nykyinen tilanne vaatii uudelta poliisiylijohtajalta todella määrätietoisia ja kauaskantoisia toimia poliisikunnan latistuneen uskottavuuden korottamiseksi. Erityistä painopistettä uuden poliisiylijohtajan tulisi panna sille, miten hyvin yksittäisten kansalaisten oikeusturva toteutuu poliisin toiminnassa käytännössä. Maastamme kun löytyy kenties tuhansittain järkyttäviäkin esimerkkejä tapauksista, joissa yksittäinen kansalainen on joutunut vuosia, jopa vuosikymmeniä turhaan peräämään oikeuksiaan niitä kuitenkaan saamatta ja osaltaan tässä on ollut syynä poliisin hyvä-veli-suhteet tai muutoin ylimielinen ja vähättelevä suhtautuminen kansalaisen oikeuksiin.
    Toinen yhtä vakava sektori on poliisien yksityiselämä, jonka tulee olla sopusoinnussa viran vaatimustason kanssa. Esimerkiksi poliisin runsas alkoholin käyttö ja epämääräiset ryyppykaveruudet ovat rasite koko poliisikunnan uskottavuudelle ja vaikeuttaa poliisin normaalia työskentelyä, esimerkiksi rikostutkintaa, ja itsekin erään juopon poliisin ryyppykaveruuksien vuoksi tappouhkauksia saaneena tiedän kokemuksesta, miten vaarallista on luottaa poliisiin mikäli poliisilaitokselta löytyy yksikin juoppo poliisi tai juoppo putkanvahti.
    Kolmantena ratkaisevana tekijänä kansalaisten oikeusturvan toteutumiseksi poliisin toiminnassa näkisin paikallisten poliisijohtajien, eli nimismiesten oikeustajun ja persoonalliset ominaisuudet. Totuus kun on, että poliisiksi ei synnytä - poliisiksi kasvetaan koulutuksen ja kokemusten myötä ja yhtenä ratkaisevana tekijänä tässä on nimismiesten ohjaava ja kasvattava vaikutus, etenkin poliisitoimen vasta aloittaneiden keskuudessa, ja keskeisenä osana tässä kasvatustyössä ja ohjailussa tulee olla paikallisen yleisen käytännön - maan tavan - tuntemus. Jottei nimismiehen ja poliisien toiminta ajaudu siihen sokeaan ja kansan oikeustajun vastaiseen pykäläkeikarointiin, jollaiseksi se Sodankylässä taannoin ajautui; ja jonka jälkimaininkeja olen joutunut Aretalogian sivuilla käsittelemään.