4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'" (Matt. 4 luku)

Intialainen viisaus sanoo: ”Ketun tarvitsee tietää vain sen, minkä ketun tarvitsee tietää. Mutta ketun on välttämättä tiedettävä se, selviytyäkseen elämästä”.
     Käytännössä tämä intialainen viisaus kuvastaa sitä todellisuutta, joka luomakunnassa vallitsee ja on vallinnut jo tuhansia ja taas tuhansia vuosia. Luomakunnassa jokaisella eläinlajilla, linnuilla ja veden kaloilla, on oma paikkansa vuorovaikutuksessa koko luomakuntaan ja jokaisen lajin yksilö toimii vaistomaisesti sekä itsensä, lajinsa ja koko luomakunnan kannalta viisaalla tavalla. Niinpä kaikki elämän suojelemiseen tarvittava viisaus on kätkeytyneenä sisäisesti jokaiseen yksilöön – aina vastakuoriutuneesta kalanpoikasesta, perhosen toukasta aina pitemmälle kehittyneisiin eläviin asti. Elämän turvaamiseen siis riittää, kun elämän perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Näin siis vapaan luomakunnan keskuudessa. Ei tarvita filosofioita, ei aatteita eikä uskontoja elämän viisautta opettamaan. Toisin on itseään luomakunnan kruunuksi kutsuvan elävän, ihmisen, laita. Ihmisen olemus; ja etenkin ihmisen mieli, on siinä määrin moniulotteinen kapistus, että ilman selkeää ja syvällistä viisauden opetusta ja ilman korkeita eettisiä ja moraalisia arvoja ihminen voi harhailla yksilönä, kansakuntana ja koko ihmiskuntana hyvinkin tuhoisille teille. Kuten historia ynnä jokapäiväiset uutiskuvat kotimaasta ja maailmalta meille kertovat.

Voidaan sanoa, että jokainen ihminen on syntyessään puhdas ja viaton, rakkautta, hellyyttä ja turvallisuutta kaipaava pieni vieraamme enkeleitten maasta. Todelliseksi ihmiseksi kasvaakseen pieni ihmistaimi tarvitsee sekä fyysistä että henkistä ravintoa ja henkisten tarpeiden täyttymys on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysiset tarpeetkin. Eli ihminen ei elä vain leivästä, tarvitaan myös henkistä kasvua ja rakentumista kohti tulevaisuutta ja menestystä.
     Kodin ja ympäristön vaikutukset sekä myöhemmin ihmisen omat valinnat säätelevät lähes täysin ihmisen tulevaisuuden ja kohtalon. Niinpä se, millainen ihminen meistä itse kustakin tulee, ei riipu jostain kohtalon kalliista arpapelistä, kuten eräässä laulussa tämä romantisoiden ilmaistaan; eikä myöskään jostain mystisistä jumalien säätämyksistä. Jokainen ihminen on oman elämänsä seppä ja tulevaisuutensa rakentaja, kapteeni omassa laivassaan ja jokainen päättää henkilökohtaisesti siitä, millaisten ”merikorttien” mukaan hän elämänsä purtta ohjailee. Joko kaukaa viisaasti elämän salakarit välttäen tahi sitten holtittomasti ajopuuna seilaten ajan tuulien ja virtojen armoilla karikkoisilla vesillä tai mutaisissa rantarapakoissa. Elämän merellä purjehtiessamme parhaita ”merikortteja” ovat elämän viisautta opettavat pyhät kirjoitukset. Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle:

15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?' (Job 35 luku)

Etusivulla oli jo juttua siitä elämää suojelevasta viisaudesta, jonka Jumala on antanut niin metsän eläimille, veden kaloille kuin taivaan linnuillekin. Nyt tässä Jobin kirjan kohdassa kerrotaan, että Jumala opettaa ihmisiä enemmän kuin metsän eläimiä ja antaa viisautta enemmän kuin taivaan linnuille. Samoin Saarnaajan kirjan 2. luvussa luvataan: ”Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa;”.

Näin oli siis Jumalan suuri ja kaunis unelma. Luoda tästä planeetasta paratiisillinen planeetta, jossa elämä kukoistaa; ja jossa ihminen hallitsee jumalaisessa viisaudessa koko luomakuntaa sen menestykseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Mutta toisin on käynyt.

Ihmisen henkinen heikkous

Ihmisen olemus käsittää kolme toisiinsa nivoutunutta, mutta myös erillistä olemusta: Henki, sielu ja ruumis.
     Tavanomaisessa länsimaisessa ajattelussa ihminen ymmärretään lähinnä psyko-fyysisenä olentoja, jonka sielunelämää hallitsevat fyysiset tarpeet ja niiden täyttymys. Sen sijaan ihmisen henkinen minuus, jokaisen todellinen ITSE on valtaosin paitsiossa ja vain äärimmäisen harvoin, joskus hiljaisina hetkinä, pääsee ilmaisemaan itseään ja nyt kun ihmisellä ei ole yhteyttä henkiseen minäänsä, ihmisellä ei ole yhteyttä myöskään Jumalaan ja hänen viisauteensa. Näin ihminen noudattaa elämässään lihan ja ajatusten mielitekoja; ja jokainen ymmärtänee, miten huono matkakumppani tämä ”vanha aatu” on kaikkine himoineen ja haluineen, itsekkyyksineen ja valtapyr­kimyksineen.
     Käytännössä tämä lihan ja hengen vastakkaisuus merkitsee myös sitä, että lihan ja ajatusten mielitekojen mukaan elävän henkinen kehitys ja hengen voima jäävät heikoiksi ja niinpä ihmisellä ei ole juuri henkistä kapasiteettia voittaa itseään ja hallita pyyteitään. Näin ihminen on enemmän tai vähemmän omien pyyteidensä ja olo­suhteiden orja – ajopuu, jota ajan virrat riepottavat milloin mihinkin. Ja edelleen. Kun tiedämme, että jokainen yksilö on jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa ympäristöönsä nähden, henkisesti kasvamattomat yksilöt ovat täysin altavastaajia ympäristöstä tuleviin vaikutteisiin nähden ja tässä tulemme koko ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa uhkaavien tekijöiden piiriin.
     Eli nyt kun tämän maailman ruhtinaat – rahan mahti, poliittiset ja uskonnolliset johtajat ja muut auktoriteetit tietävät, miten aivopestävissä ja ohjailtavissa yksilö­ihmiset ja sen myötä kokonaiset kansakunnat ovat, tätä ihmisten mielen ohjailua ja manipulointia tarkoitushakuisesti ja järjestelmällisesti käytetään jotta yksilöihmiset ajattelisivat ja toimisivat tavoitellulla tavalla. Niinpä valta on sillä, jonka hallussa on valtamedia ja ainakin diktatuurimaissa on myös vankilat, keskitysleirit ja väkival­takoneisto niitä varten, jotka eivät muutoin ”ymmärrä” miten heidän on ajateltava, puhuttava ja käyttäydyttävä.

Kiihkoisänmaalliset valtapyrkimykset

Ihmiskunnan historia on, niin kaukaa kuin historioita on luettavissa, jatkuvia sotia, valtataisteluita sekä lukematon määrä ihmisuhreja ja suunnattomia kärsimyksiä. Olisi luullut, että sen myötä, että tieteellinen ja tekninen kehitys menee eteenpäin, myös ihmiskunnan humanistinen kehitys etenee rinta rinnan muun kehityksen kanssa. Mutta ei näytä siltä. Merkillepantavaa kun on, että milteipä kaikki uudet keksinnöt ja innovaatiot pyritään valjastamaan sotapyrkimysten käyttöön ja niinpä nykyään maailmassa on jo niin paljon tuhoaseita, että ne riittävät tuhoamaan moninkertaisesti kaiken elämän tällä planeetalla.

Napoleonin me kaikki tiedämme. Tiedämme, miten hän suuruudenhullussa valta­pyrkimyksessään lähetti Ranskan armeijan tuhoutumaan Moskovan porteille niin, että vain rippeet pääsivät palaamaan kotimaahansa. Eli lähes kokonaisen armeijan oli tuhouduttava ennen kuin tajuttiin, miten mieletöntä, jopa sairasta tällaiset kiihko­isänmaalliset ja suuruudenhullut valtapyrkimykset ovat. Ilmeisesti historia ei opettanut Hitlerille mitään, koskapa hän toisti Napoleonin virheet ja kaikkiaan noin 50.000.000 ihmistä kuoli toisen maailmansodan kurimuksissa. Pelkästään Stalingradissa menehtyi noin 500.000 saksalaista miestä Hitlerin sairaan suuruudenhulluuden hintana. Juutalaisiin kohdistunutta kansanmurhaa unohtamatta.

Tässä siis pari esimerkkiä suuruudenhullusta johtajasta ja heidän valtapyrkimyksistään. Samanlaisia suuruudenhulluja johtajia maailmasta on löytynyt kautta aikain ja löytyy tänäkin päivänä. Mutta onkohan kysymys vain yksittäisten johtajien kiihko­isänmaallisesta suuruudenhulluudesta ja itsekkäistä valtapyrkimyksistä ja onkohan yksin Hitlerin häpeä se, mitä juutalaiset saivat yhdessä romaanien ja muiden kanssa kokea? Ei ollut. Juutalaisten kohtalo on koko Saksan kansan yhteinen häpeä. (Samalla myös Suomen silloisen poliittisen johdon ja kirkon häpeä).

Kuten jo aiemmin on ollut esillä, Jumalan elämästä vieraantuneet ja henkiseltä kehitykseltään keskenkasvuiset ihmiset on helppo johdatella milloin mihinkin, jopa yksittäisten johtajien suuruudenhullujen valtapyrkimysten käsiaseina tuhoamaan ja tappamaan toisia samanlaisia ihmisiä. Niin ikään on aina muistettava myös se, että niin kauan kuin yksilöt ja kansakunnat elävät henkisen heikkouden tilassa, toisten ohjailtavina ”lampaina”, on vaarana, että nousee uusia napoleoneja, hitlereitä ja heidän hengenheimolaisiaan ja nykyisten joukkotuhoaseiden aikakautena tämä merkitsee todellista uhkaa koko luomakunnalle. Samoin, mikäli nykyiset tuhoaseet päätyvät joidenkin kiihkouskonnollisten fundamentalistien käsiin, siinä Kautokeinon eksytykset ja Tokion sariini-iskut jäävät auttamatta varjoon.

Mammonan palvonta

Se voima, joka vaikuttaa yksilöiden ajatustottumuksiin ja käyttäytymiseen, on nimeltään suggestio. Me asiantuntijat puhumme auktoriteettien joukkohypnoottisesta vaikutuksesta ja yhteiskuntahypnoosista, jonka vallassa valtaosa ihmisistä joka­päiväisessä elämässään elää. Jotta tällaiset suggestiot olisivat tehokkaat, annettuihin mielikuviin on liitettävä voimakas tunnelataus, joka mm. kiihkoisänmaallisuudessa on merkillepantavaa – oman maan tai etnisen ryhmän erinomaisuuden ja ylivaltaisuuden korostamista.

Tunnusomaista länsimaisessa elämänmenossa on ennen näkemättömät mittasuhteet saanut mammonanpalvonta ja voitonmaksimointi. Niinpä kysymys ei ollut enää pitkään aikaan jokapäiväisen ja välttämättömän elintason turvaamisesta. Kysymys on enemmänkin harhautuneen ihmisen itsekkäistä tavoitteista, elintasokilpailusta, helposta elämästä, voiton maksimoinnista ja taloudellisista valtapyrkimyksistä, joka on paljossa rinnastettavissa poliittisiin valtapyrkimyksiin.
     Käytännössä tämä taloudellinen valtapyrkimys vaatii sen, että onnistuakseen tässä tietyt yksittäiset tahot tarvitsevat valtavan laajat kansanjoukot, jotka voidaan ohjailla ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla – palvelemaan näiden voitonmak­simoijien taloudellisia valtapyrkimyksiä. Välineenä tässä kansanjoukkojen ohjailussa toimii samat suggestiiviset tekijät kuin poliittisiin valtapyrkimysiin tähtäävissä kansanjoukkojen ohjailuissakin. Eli kansa uskoo niin kuin sille tunnevoittoisesti uskotellaan ja toimii uskomustensa mukaan.

Yksi loistava esimerkki nykyisestä mammonanpalvonnasta on yksityisautoilu ja yksityisautokauppa. Järkevästi ajatellen auton tulisi olla pelkkä kulkuneuvo – apu monissa arjen tarpeissa. Näin ei kuitenkaan läheskään aina länsimaisessa elintasossa ole. Yksityisauto on monille enemmänkin epäjumala, ”pyhä lehmä” tai status-symboli, jolla pyritään korostamaan omaa asemaa suhteessa muihin. Uusien autojen markkinoinnissa toimivat erittäin voimakkaat suggestiiviset tekijät, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten ostokäyttäytymiseen. On toinen toistaan loistokkaampaa tuotetta, on neon-väriä ym. jotka vaikuttavat erittäin hypnoottisesti ja niinpä huomattava osa ihmisistä elää näiden hypnoosien lumoissa ja uhraa elämäntyönsä tulokset ”pyhän lehmän” palvomiseen ja oman statuksensa korottamiseen. Seurauksena tästä on ennen näkemättömät käytettyjen autojen varastot. Etenkin Saksassa. Autot ovat yleensä hyväkuntoisia ja liikenneturvallisia, mutta eivät enää kelpaa niille, jotka autoja pystyvät ostamaan. Pitää olla uutta ja upeaa; ja samoja piirteitä on nähtävissä myös meillä Suomessa.
     Toki ostajia pyritään houkuttelemaan myös liikenneturvallisuuden korostamisella. Totuus kuitenkin on, että hyväkuntoisten autojen uuteen vaihtamisella ei koroteta liikenneturvallisuutta piiruakaan – monesti on jopa päinvastoin. Vanha ja tuttu palvelija olisi monesti turvallisempi kuin opettelua vaativa uusi. Niin ikään viimeisimpänä piirteenä tämän ”pyhän lehmän” palvonnassa on se, että pyritään poistamaan uusista autoista autovero ja suuntaamaan verotusta auton käyttöön. Käytännössä tämä tulisi johtamaan entistä suurempaan kansan kahtiajakautuneisuuteen. Peruspäivärahoilla tai pienillä eläkkeillä elävät kun eivät pystyisi ajamaan enää edes ”kantti-kertaa-kantilla” vaikka ainakin täällä Lapin sivukylillä asuville oma auto on välttämättömyys ja polttoainekulut hipovat jo nyt tähtitaivaita.

Joku ehkä kysyy, miten tämä liittyy käsillä olevaan aiheeseen – elämää suojelevaan jumalaiseen viisauteen?
     Tämä liittyy erittäin keskeisesti heikon ja vielä keskenkasvuisen tai harhautuneen ihmisten ongelmaan. Nämä edellä kerrotut näkökohdat kuvastavat erittäin selkeästi, miten sokeasti ihmiset kulkevat yksittäisten auktoriteettien tietoisessa ohjailussa. Samoin mammonan palvonta ja nykyinen kulutushysteria ovat uhkana niin ihmiskunnan kuin koko luomakunnankin tulevaisuudelle. Kysyn: Mikä on tilanne tuhannen vuoden kuluttua mikäli nykyinen länsimainen meno ja uusiutumattomien luonnonvarojen haaskaus saa jatkua? Onko tällä ihmiskunnalla ynnä koko luomakunnalla enää minkäänlaista tulevaisuutta?

5. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
6. Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
7. avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta. (Jesaja 42 luku)

Ihmiskunnan historia tietää kertoa monesta suurvallasta ja monista johtajista, jotka pyrkivät olemaan oman aikansa maailman valtiaita. On ollut Meedo-Persialainen suurvalta, Syyrian suurvalta, kreikkalainen suurvalta ja Jeesuksen syntymän aikoihin Rooman keisari yritti olla koko maailman valtias. Käytännössä nämä suurval­tapyrkimykset ovat merkinneet sotia sotien perään, pienten kansojen oikeuksien riistämistä ja veri on virrannut kaikkialla.
     Kuningas Herodes on Raamatun lehdiltä kaikille tuttu. Hän on ollut yksi maailman historian julmimmista ja verisimmistä kuninkaista, joka järjesti verilöylyn toisensa perään vain päästäkseen Rooman keisarin suosioon ja sen myötä Palestiinan vasallikuninkaaksi. Savusti Galilean vuoriston luolissa lymyäviä pakolaisia ja tappoi heitä perhekunnittain, tuhosi valtaistuimelle noustakseen Baaban mahtavan hallitsijasuvun viimeiseen mieheen ja siinä sivussa toimeenpani Raamatussa kerrotun Beetlehemin lastenmurhat. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Rooman keisarille tehtiin jatkuvasti valituksia Herodeksen hirmutöistä, mutta maailman valtiaan harhakuvissaan elävää keisaria eivät vähäisen Palestiinan hirmutyöt ja ihmisoikeusrikkomukset kiinnostaneet.
     Käytännössä tämä merkitsi sitä, että silloinen Palestiina oli kirjaimellisestikin ”kuoleman varjon maata” ja ihmiset olivat perin juurin väsyneitä jatkuviin verilöylyihin ja hirmutöihin. Näissä oloissa Jeesus lähti saarnaamaan täysin uutta tietä paremman maailmanajan rakentamiseksi. Vuorisaarnassaan Jeesus opettaa: ”Rakastakaa vihollisianne ja siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat…” ”Autuaita ovat rauhantekijät” jne. Eli että. Sodat eivät lopu sotimalla, riidat riitelemällä eikä verityöt uusilla ja vieläkin verisimmillä hirmuteoilla, ja että pysyvän rauhan lähtökohtana pitää olla muu kuin asemahdit, toisten kansojen alistaminen ja kauhun tasapaino.
     Onnistuakseen tämä vaatii käytännössä puolestaan sen, että ihmisten silmien on avauduttava sokeudestaan näkemään ja ymmärtämään sotien ja kärsimysten perimmäiset syyt. On lakattava nöyristelemästä tämän maailman valtiaiksi pyrkivien tyrannien edessä ja on lakattava toimimasta näiden tyrannien suuruudenhullujen tavoitteiden käsikassarana ja tunnustettava Herraksi ja Valtiaaksi ainut todellinen Rauhanruhtinas – Kristus. Ei siis enää ”Kyrios Ceasar” vaan ”Kyrios Kristus”.

Alkuseurakunnat – Paratiiseja pienoiskoossa

Näiden suuruudenhullujen sotapyrkimysten rinnalla toinen yhtä tuhoisa ja suunnattomia kärsimyksiä aiheuttava tekijä on ihmisen itsekkyys, oman edun tavoittelu ja mammonan palvonta sekä näitä seuraava sorto ja riisto.
     Jokainen meistä ymmärtää sen, että ahkeruudella ja rehellisellä työllä voi saavuttaa korkeintaan riittävän toimeentulon ja tämän kaiketi pitäisi riittää kaikille – olipa kysymyksessä sitten käden tai hengen työ. Nyt jos tästä lähdetään tavoittelemaan maallista rikkautta ja loistoa, ollaan ahneuden ja mammonan jumaloinnin tiellä, pyrkimyksenä rikastua toisten kustannuksella. Ja kuitenkin tämä rikkauden viettelys on ollut ihmiskunnan kirouksena kautta aikain.
     Tämän maailman rikkeille Jeesuksella oli suorat sanat sanottavana: ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan”. Samoin eräs rikas nuorukainen tuli kysymään tietä iankaikkiseen autuuteen. Hänelle Jeesuksella oli yksinkertainen ohje tarjottavana: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Niin ikään Jeesuksen sanat: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” ja ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”, kuvastavat selkeästi Jeesuksen suhtautumista tämän maailman rikkauksiin ja ihmisen itsekkyyteen. ”Joka teistä tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija”.

Nämä Jeesuksen opetukset olivat kuin parasta palsamia hirmutöiden ja sorron sisäisesti rikkirepimien ihmisten sieluille ja viestiä kokonaan uuden ajan ja uuden arvomaailman koittamisesta. Ihmisen arvo ei ollut enää riippuvainen maallisesta mammonasta, ei titteleistä eikä tämän maailman keisarien tai vallanpitäjien mielisuosiosta. Ihmisen arvo kytkeytyi Jumalan lapseuteen ja sitä seuraaviin laupeudentöihin, hyvyyden ja rakkauden tekoihin sekä oikeamielisyyteen. Niinpä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuneiden muodostamat alkuseurakunnat olivat todellisia veljeyden, tasavertaisuuden ja rakkauden tyyssijoja; maanpäällisiä paratiiseja pienoiskoossa: ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.”

Paavalin lähetystyöstä miekkalähetykseen.

28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal 3 luku)

Tunnusomaista juutalaisessa ajattelussa oli ollut jo parin vuosituhannen ajan se, että Israelin heimo, josta juutalaiset olivat enää jäljellä, oli Jumalan ainut valittu kansa maan päällä ja kaikki muut alempiarvoisia pakanoita.
     Voi olla, että näin on Aabrahamille annetun lupauksen vuoksi joskus ollutkin. Kuitenkin Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja Pyhän Hengen aikakauden alkaminen merkitsivät vanhan lakiliiton päättymistä ja sen myötä myös maalliset rajat omaava Israel menetti erityisasemansa Jumalan silmissä. Jeesus oli purkanut erottavan väliseinän Jumalan ja ihmisen väliltä ja samalla yhdistänyt yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja mitä on maan päällä. Niinpä ei ollut enää ylempiarvoisia juutalaisia eikä alempiarvoisia pakanoita, vaan jokaisessa kansassa se, joka ahkeroi vanhurskauden tiellä, oli Jumalan lapsi, hengellisen Israelin kansalainen ja iankaikkisen elämän perillinen. Riippumatta siitä, mihin maailmankolkkaan hän oli syntynyt ja missä elänyt.

Tämä oli siis pakanain apostoliksi kutsutun Paavalin julistus silloisen Välimeren alueen kansoille ja sen myötä kaikkialle maailmaan. Että ihmisellä oli mahdollisuus löytää uudelleen kadonnut yhteys elävään Jumalaan, hänen voimaansa, viisauteensa ja johdatukseensa pelastukseksi yksilölle, ihmiskunnalle ja koko luomakunnalle. Eli ihmisen voi sisäisen muutosprosessin kautta syntyä uudelleen Jumalan lapseuteen, joka uudestisyntyminen voi tapahtua Paavalin julistaman evankeliumin, Jumalan Sanan, kautta. Ja näin myös tapahtui. Kaikkialla, missä Paavali seuralaisineen liikkui, löytyi vastaanottavaisia sydämiä ja uusi elämä virisi ja seurakuntia muodostui lukuisille paikkakunnille Kreikan ja nykyisen Turkin alueille.

Kuitenkin tämä evankeliumin ilosanoma ja ensirakkauden tuli vähitellen hiipui hiipumistaan ja lopullisen kuoliniskun kristinuskon alkuperäiselle tarkoitukselle antoi Rooman keisari Konstantinus I:n, joka 300-luvulla laati lain, jonka mukaan kaikkien oli Rooman maailmanvallan alueella tunnustettava sitä uskoa, jota Rooman piispa opetti. Käytännössä tämä merkitsi uskontopakkoa ja valtiokirkkojärjestelmän syntyä. Samalla tämä loi pohjan paavin hirmuhallinnolle inkvisitioineen ja hirmutöineen. Eli nyt myös kristinusko sortui siihen, josta Jeesus oli tullut ihmistä ja koko ihmiskuntaa vapauttamaan.
     Niin ikään tämä muuttunut tilanne merkitsi myös sitä, että elävä ja voimallinen evankeliumin sana vaimeni lopullisesti ja alkoi ristiretkien ja miekkalähetyksen aika, jollaisena kristinusko tuotiin myös Suomeen. Kerrotaan, että Helsingin Kirkkojärven rannalla olivat miekkamiehet pappien apuna listimässä niiden päitä, jotka eivät olleet antaneet kastaa itseään kristinuskoon. Nyt jokainen asioista perillä oleva ymmärtää, ettei tällä menolla saada mitään hyvää aikaan. Yksikään sielu ei tällä menolla synny uudesti ja kaikki on vain nimellistä kristillisyyttä ilman Jumalan lapseutta ja Jumalan johdatusta ja tällaista kotoinen kristillisyys on pääosin ollut niin katolisena kuin protestanttisenakin aikana. Esimerkkinä vaikkapa noitaroviot, jotka roihusivat Ruotsi-Suomessa vielä parisataa vuotta senkin jälkeen kun kuningas Kustaa Vaasa ja sen myötä Ruotsi-Suomi oli kääntynyt protestanttiseen uskoon. (Noitavainot Euroopassa v. 1450-1750)

5. Minun liittoni hänen kanssansa oli elämä ja rauha, ja minä annoin sen hänelle peloksi; ja hän pelkäsi minua, vapisi minun nimeni edessä.
6. Oikea opetus oli hänen suussansa, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa. Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani, ja monet hän käänsi pois pahoista töistä.
7. Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.
8. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. (Malakia 2 luku)

Kuten jo etusivulla tuli esille, ihminen ei elä vain leivästä. Ihminen tarvitsee myös hengen ravintoa ja oikeaa opetusta, jotta hänestä kasvaisi sisäisesti vahva ja viisas kyetäkseen voittamaan itsensä ja elämänsä kaikissa tilanteissa ja kyetäkseen välttämään elämän tuhoisat salakarit. Ainut todellinen hengen ravinto ja viisauden opettaja on elävä ja voimallinen Jumalan Sana Pyhän Hengen voimassa ja viisaudessa julistettuna. Tällaisiksi henkisen kasvun ja jumalaisen viisauden keitaiksi on tarkoitettu kristilliset seurakunnat; jollaisina ne alkuseurakuntien aikana myös olivat.
     Kuitenkin se harhautuminen, joka sittemmin kristinuskon piirissä tapahtui; ja jollaisena se aikanaan myös Suomeen tuotiin; ja jolle perustukselle valtiokirkkomme muodostui, on johtanut siihen, että tuskin koskaan kotoinen kirkkomme on ollut todellinen hengen ravinnon ja viisauden lähde. Ehkä suuria kirkon sisäisiä herätyksiä lukuun ottamatta. Kuten oli esimerkiksi Nousiaisten kirkossa Achreniusten aikoina.

Paavin vallan aikana käytäntö oli, että paavi oli kuninkaiden kuningas ja keisareiden keisari. Eli paavin valta oli yli kansallisvaltioiden kuninkaiden ja keisareiden. Sen sijaan Lutherin opetuksessa kuningas on myös kirkon pää ja että kirkon omaisuus kuuluu valtiolle. Juuri tähän seikkaan Kustaa Vaasa ihastui ja kääntyi protestanttiseen uskoon. Mutta yhtä kaikki. Sama valtiokirkkokäytäntö jatkui ja tunnusomaista valtiokirkoille on, että kirkko toimii kulloinkin vallassa olevien käsikassarana kansan hallitsemiseksi ja alistamiseksi, riippumatta siitä, miten jumalaton ja julkisyntinen kulloinenkin vallanpitäjä on. Näin on ollut koko kotoisen kirkkohistoriamme ajan. On riittänyt, että kansa pysyy nöyränä alamaisena välittämättä kansalaisten viisauden opetuksesta, henkisestä kasvusta ja heidän iankaikkisuuskohtalostaan.

Ajan tuhoisat merkit

2. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa',
3. ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä.' Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. (Matt 16 luku)

Yksi keskeisimpiä julistuksen aiheita vanhan liiton profeetoilla oli vallanpitäjien ja oikeusviranomaisten harhautuminen totuuden ja oikeuden tieltä ja sitä seurannut moraalin rappeutuminen, joka johti piittaamattomuuteen kansasta, heidän kohtalostaan ja oikeuksistaan. Profeetta Jesaja julistaa: ”Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita; kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. ”
     Ja voi kuinka ajankohtaisia nämä profeetta Jesajan sanat ovat olleet viimeisten vuosikymmenien ajan myös maassamme; ja ovat edelleen. Suomen kansa tulee pitkään muistamaan, kuinka jumalaton presidentti Mauno Koivisto lähes poikkeuksetta armahti talousrikoksista tuomitut ja muutoinkin asennoitui niin, että talousrikokset eivät ole tutkimisen ja syyttämisen arvoisia asioita. Näillä toimillaan ja asenteillaan presidentti Koivisto antoi moraalisen oikeutuksen maassamme ennen näkemättömälle keinottelulle ja talousrikollisuudelle, jonka seuraukset Suomen kansa on saanut nahoissaan tuntea. Kymmenien tuhansien yrittäjien konkurssit ja jopa monien sukupolvien aikana kertyneen omaisuuden menettäminen pankkien ym. tahojen suoranaisen ryöväämisen uhreina. Liki 500.000 työtöntä, tuhansien kotien hajoaminen ja lasten vakavat henkiset vaikeudet, joiden seurauksista tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Samoin lukemattomat kansalaiset tänäkin päivänä maksavat joidenkin perintätoimistojen orjuuteen myytyinä sen aikaisia takuu- ym. velkoja. Läheskään kaikki eivät myöskään tiedä ”Koiviston konklaavista”, jolla presidentti Koivisto ohjeisti tuomioistuimia päätymään ratkaisuissaan pankkien hyväksi yksityistä oikeutta vastaan.
     Jo 1980-luvun puolivälissä näin, mitä maassamme on tapahtumassa ja kirjoitin silloisen Aretalogian etusivulle artikkelin: ”Uusko uhka – Suomen surma”, mutta nämäkin varoituksen sanat kaikuivat täysin kuuroille korville ja lienen ollut ainut, joka otti julkisesti kantaa tapahtuvaan kehitykseen. Sen sijaan silloinen presidentti Koiviston alamaisuudessa ollut kirkko ei ottanut minkäänlaista kantaa vaikka kaikki tuhon merkit olivat näkyvissä. Toki nykyisessä kirkossa on annettava tunnustusta sille arvokkaalle diakoniatyölle, jota kirkko leipäjonoissa jonottavien ruokkimiseksi tekee, mutta paljon arvokkaampaa olisi, mikäli kirkko olisi ajoissa puuttunut tai puuttuisi edes nyt näiden leipäjonojen taustalla oleviin yhteiskunnallisiin syihin. Jotta kaikille tarjottaisiin nöyryyttävissä ja ihmisarvoa alentavissa leipäjonoissa seisomisen sijasta mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.
     Todellisten Jumalan palvelijoiden tulee tuntea ”ajan merkit” ja varoittaa kansaa uhkaavista vaaroista. ”Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.” Mutta jotain on jäänyt puuttumaan ja puuttuu yhäti.

Kristikansamme keskuudesta puuttuvat todelliset Jumalan palvelijat.

1. Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
2. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
4. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa. (Jesaja 42 luku)

Yksi kansallinen onnettomuutemme, joka uhkaa syöstä koko kansakuntamme tuhoon, on ollut 1960-luvulla, etenkin yliopistonuorten keskuudessa päätään nostanut älymys­töradikalismi, jossa nostettiin ihmisviisaus jumalaista viisautta korkeammalle. Alkoi vapaan kasvatuksen ja rappeutuneen sukupuolimoraalin uljas aikakausi samalla kun kaikki muutkin elämää suojelevat arvot heitettiin romukoppaan.
     Tänä päivänä nämä ”Jyväskylän kesän” kasvatit ovat poliittisina johtajina sekä monissa vastuunalaisissa viroissa. Eduskunnan puhemiehenä, ministereinä, kan­sanedustajina, tuomareina, syyttäjinä, poliiseina, kirkkoherroina, pappeina ym. ja nämä turmeltuneen älymystöradikalismin ”hengen hedelmät” näkyvät kaikkialla. Niin lain laadinnassa kuin lakien käytäntöön soveltamisessakin. Muusta viranomais­toiminnasta puhumattakaan. ”Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.” (Jesaja 59:14)

”Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä”, sanotaan Sananlaskujen kirjan 29 luvussa. Eli jokaisen kansakunnan menestyksen ja yhteiskuntarauhan keskeisenä lähtökohtana on yksilökansalaisten oikeuksien toteutuminen. Käytännössä tämä vaatii sitä, että niin kansan johtajilla kuin eri viranomaistahoillakin on selkeä taju siitä, mitä todellinen totuus ja oikeus ovat; ja miten näitä käytäntöön sovelletaan jotta totuus ja oikeus voittavat kaikissa tilanteissa.
     Nyt kun tilanne meillä Suomessa on, kuten jo edellä on tullut esille, että niin lainlaatijoiden kuin lain käytäntöön soveltajienkin moraali rappeutuu samassa suhteessa kuin vieraantumista Jumalan viisaudesta, totuudesta ja oikeudesta tapahtuu. Ilman syvällistä sisäistä viisautta ja johdatusta ihmismieli harhailee hyvinkin outoja ja erikoisia polkuja ja laaditut lait, viranomaistoimet ja oikeuden tuomiot ovat sen mukaisia. Valhetta ja vääryyttä sekä niiden puolustelua. Huolen kantamista rattijuoppojen ja muiden rikollisten menestyksestä kun taas rattijuoppojen tai muiden rikosten uhreiksi joutuneiden henkisestä jaksamisesta ja selviytymisestä yksikään taho ei maassamme huolta ja vastuuta kanna. Ei kirkossa eikä kirkon ulkopuolella. Ja erityisen vaikea on niiden tilanne, jotka eivät itse terveydentilan tai muiden syiden vuoksi pysty itse oikeuksiaan puolustamaan. Siinä olet yksin omantuntosi ja oikeustajusi kanssa. Uhrin asemassa, jaksat tai olet jaksamatta ilman, että kukaan välittää.

”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.” (Ps 45:7)
     Oikeus ja totuus ovat Jumalan suurimpia ominaisuuksia sekä näiden voittoon vieminen Jumalan korkein päämäärä täällä ajassa. Totuus myös on, että Jumala ei voi Henkenä tehdä mitään kenenkään oikeuksien puolustamiseksi ellei hänellä ole palveluksessaan niitä miehiä ja naisia, jotka Jumalan hyvän tahdon täällä ajassa toteuttaisivat. Puhuisivat ihmisille ihmisten kielellä rohkaisun ja toivon sanoja, puolustaisivat uhrien oikeuksia ja kuuntelisivat mitä itse kullakin on sydäntä painamassa.
     Raamatussa on selkeät ohjeet niin vanhassa kuin uudessakin testamentissa siitä, että todellisten Jumalan palvelijoiden tulee puolustaa heikkojen ja vähäosaisten oikeuksia ja olla niiden rinnalla, joilla vaikeaa on.
”Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus”. (Snl 31:8-9)
”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal 6:2)
”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jakob 1:27)

Näin siis opettaa Raamattu ja erityisesti Jeesuksen vertaus ”laupiaasta samarialaisesta” velvoittaa jokaista todellista Jeesuksen seuraajaa täällä ajassa. Ja kuitenkin juuri nämä lähimmäisten kuormien kantajat ja laupiaat samarialaiset puuttuvat tämän päivän kristillisyyden keskellä. Juuri kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä ja kukaan ei vastaa. Kirkko elää instituutiona omissa ympäristöissään ja kirkon ulkopuolisilla uskon­tokunnilla lähimmäisenrakkaus ja välittäminen ovat ”kauppatavaraa”, joiden avulla yritetään ”ostaa” jäseniä omaan uskontokuntaan. Eli pyritään saattamaan ahdin­goissaan elävä lähimmäinen sellaiseen kiitollisuudenvelkaan, että hän vaikka vain kiitollisuudenvelasta liittyy heidän uskontokuntaansa. Näin siis lukemattomat lähim­mäisemme elävät päivästä toiseen henkisen jaksamisen äärirajoilla ja aivan liian monet lähimmäisistämme eivät ole jaksaneet enää. Erityisen vaikea, jopa katastrofaalinen, nykyinen tilanne on vanhuksilla ja niinpä joka toinen päivä joku yksinäinen vanhus päättää oman käden kautta päivänsä ja muutoinkin masennuslääkkeiden kauppa on saavuttanut ennen näkemättömät mittasuhteet. Todellinen lähimmäinen olisi paras mahdollinen ”masennuslääke” ja ratkaisu moneen asiaan, mutta mistä löytää? Siinä kysymys, jota pohtivat jopa sadat tuhannet ihmiset maassamme.

Oltakoon miekkalähetyksenä Suomeen tuodun kristinuskon tuontitavasta mitä mieltä tahansa; ja olkoonkin, että kotoinen kristillisyytemme ei ole lähelläkään aitoa apostolista uskoa, on kristinuskolla ollut kuitenkin ratkaiseva merkitys yhteiskuntamme rakentumiseksi nykyiseksi hyvinvointivaltioksi. Varsinkin 1700-luvulla Siperian sotavankileireiltä kotiutuneiden karoliinilaisarmeijan upseerien kautta Suomeen tulleella Hallen pietismillä ja sen jälkeisillä suurilla herätysliikkeillä on ollut keskeinen merkitys yleisen yhteiskunta- ja virkamiesmoraalin kohottamisessa ja ylläpitämisessä.
     Jos onkin niin, että kirkko pyrkii sukupolvesta toiseen tuudittamaan sielut lapsikasteen armoliiton valheelliseen uneen, jossa kaikki pelastuvat iankaikkiseen elämään ilman parannusta ja kilvoitusta, niin sitäkin voimakkaampana ovat kaikuneet parannussaarnat herätysliikkeiden seurapirteissä. Niin lestadiolaisen kuin muidenkin omantunnon puhtauteen pyrkivien herätysliikkeiden saarnat ovat olleet yksinkertaiset ja selvät: ”Ilman parannusta, siis syntien tunnustamista ja rikosten sovittamista, yksikään sielu ei tule autuaaksi Jumalan edessä eikä peri iankaikkista elämää. Lainkuuliaisuus ja rehellisyys on kilvoituksen tien keskeisiä vaatimuksia. Samoin esivallan kunnioittaminen, sillä esivalta on Jumalan säätämys; ja joka nousee esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säätämystä vastaan…”

Seurauksena näistä kaiken kansan korviin kantautuneista saarnoista on ollut yleinen lain ja esivallan kunnioitus omantunnon tähden. Niidenkin, jotka eivät ole uskon tielle taipuneet. Samoin sittemmin kuningas Kustaa Vaasan hovineuvonantajaksi ylennetyn Upsalan piispan, Olaus Petrin, kirjoittamat ”Tuomarin ohjeet” ovat olleet aivan viime vuosiin asti niin tuomioistuinten kuin viranomaistoiminnankin keskeisinä eettisinä ohjeina, joiden mukaan virkaa on hoidettu ja tuomioita jaettu; ja joiden ansiota on se, että valtaosa kansalaisista on luottanut ja arvostanut niin poliisia kuin oikeus­laitostammekin.

Raamatun kreikankielestä löytyy kaksi merkittävää ja toisiinsa nähden vuorovai­kutussuhteessa olevaa sanaa: eksusia ja dynamis. Sana eksusia tarkoittaa henkistä arvovaltaa ja dynamis taas fyysistä voimaa.

Henkinen auktoriteetti ihmiseen itseensä nähden

Meissä ihmisissä vaikuttaa, kuten jo aiemmin on tullut esille, kaksi vastakkaisuutta, henki ja ruumis. Lihan ja ajatusten mielitekojen mukaan elävän ihmisen henkinen minuus on paitsiossa ja jää yleensä kasvamatta täyteen mittaansa. Raamattu puhuu luonnollisesta – lihallisesta – ihmisestä vastakohtanaan hengellinen ihminen.
     Luonnolliselta ihmiseltä puuttuu henkinen auktoriteetti, eksusia, oman itsensä ja pyyteidensä suhteen. Niinpä luonnollinen ihminen ei henkisen altavastaajan asemassa pysty itseään hallitsemaan. Esimerkkinä vaikkapa alkoholiongelmat tai perheväkivalta. Kohdistuipa perheväkivalta vaimoon tai lapsiin, on aina merkki miehen äärimmäisestä henkisestä heikkoudesta. Tunteet riehuu hallitsemattomasti ja yleensä on myös niin, että mitä voimakkaampien tunteiden vallassa ihminen jotain tekee, sitä raskaammin hän saa myöhemmin tekojaan katua.
     Sitä vastoin hengellisen ihmisen henkinen voima on kasvanut niihin mittoihin, että hänen ei tarvitse lihalta ja vereltä missään tilanteessa neuvoa kysyä ja niinpä hengellinen ihminen on itsensä ja tilanteiden voittaja kaikissa tilanteissa. Hengellinen ihminen ei siis ole omien pyyteidensä tai tunteidensa orja ja niinpä hän pystyy myös kääntämään lyöjälle toisenkin posken silloin kun häntä poskelle lyödään. Hengen voimassa elävä ihminen ei ole myöskään provosoitavissa mihinkään eikä häntä voida höynätä minkäänlaisiin kiihkomielisiin aatteisiin tai liikkeisiin eikä suggestion keinoin saada ostamaan mitään sellaista, mitä hän ei järkevästi ajatellen tarvitse.

Henkinen auktoriteetti yksilön ja esivallan suhteissa.

Samat lainalaisuudet, jotka koskevat yksilön henkistä auktoriteettia – elämän hallintavaltaa – yksilöön itseensä nähden, pätevät laajemmassa mittasuhteessa myös yksilön ja esivallan suhteissa.
     Silloin kun kysymys on yksilön itsensä ja oman elämänsä hallitsemisesta, ongelmat tällä alueella koskevat vain ihmistä itseään tai suppeaa lähipiiriä ja aiheuttavat korkeintaan kustannuksia yhteiskunnalle. Sen sijaan yksilön ja esivallan suhteista riippuu koko kansakunnan yhteiskuntarauha ja menestys ja ongelmat näissä suhteissa voivat pahimmillaan luhistaa koko yhteiskunnan. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että näihin kysymyksiin kiinnitetään laajaa huomiota, varsinkin kun kehitys tällä alueella kulkee kiihtyvällä vauhdilla huonoon suuntaan ja on uhkana jo koko kansakuntamme tulevaisuudelle.

Kuten jo edellä on esille tullut, se luottamus ja kunnioitus, jota maassamme on poliisia ja oikeuslaitostamme kohtaan kansan keskuudessa laajasti tunnettu, on perustunut kahteen perustekijään, jotka liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin siihen, että on ymmärretty kristillisen näkemysten mukaisesti esivalta Jumalan säätämykseksi sekä toiseksi; poliisin ja oikeuslaitoksen nuhteettomaan ja kansan oikeustajun mukaiseen toimintaan.

Tämän päivän Suomessa pitäisi jokaisen vastuuntuntoisen ja asioita ymmärtävän hälytyskellot soida. Samassa suhteessa kun kirkko on luopumassa enenevässä määrin Jumalan vanhurskaudesta eikä ole enää jumalaisen viisauden sekä henkisen ja moraalisen kasvun lähde, kansakunnan moraali rappeutuu samassa suhteessa kuin kansalaisten henkinen ryhtikin. Henkinen hätätila on saavuttanut todella laajat mittasuhteet ja näkyy kaikkialla yhteiskunnassamme; jopa siinä määrin, että voidaan jo hyvällä syyllä puhua sairaasta yhteiskunnasta.
     Nyt kun poliisi on osa kansakuntaamme, näkyvät nämä henkisen ja moraalisen rappion piirteet enenevässä määrin myös poliisin ja koko oikeusjärjestelmämme piirissä. Sen myötä, että kirkko on hylännyt Jumalan ja usko Jumalaan kansan keskuudessa hiipuu eikä esivaltaa enää mielletä entiseen tapaan Jumalan säätämykseksi, myös esivallan henkinen auktoriteetti, eksusia, hiipuu hiipumistaan. Samoin tähän esivallan arvovallan ja uskottavuuden hiipumiseen vaikuttaa ratkaisevasti myös ne poliisikunnan keskuudessa paljastuneet ongelmat ja rötökset, joista lähes päivittäin saamme uutisista kuulla ja lehdistä lukea, muualtakin kuin Sodankylästä, sekä tuomioistuinten hyvinkin oudot ja kansan oikeustajun vastaiset tuomiot.

Tunnettu tosiasia on myös se, että mitä korkeampi esivallan henkinen auktoriteetti kansalaisten silmissä on, sitä vähemmän poliisin tarvitsee työssään voimatoimiin turvautua ja viimeistään vappuyön tapahtumat Helsingissä pitäisi herättää jokaisen ymmärtäväisen ymmärtämään, missä ollaan menossa ja mikä on tämän kehityksen seuraus. Eli olemme esivallan arvovallan ja uskottavuuden hiipuessa matkalla kohti sitä ”pamppu-ja-pistooli”- linjaa, joka Amerikassa on jo nähtävissä; ja missä poliisin virka-ase on poliisin ainut turvallisuuden tae. Siis. Eksusian, henkisen arvovallan, hiipuessa poliisi joutuu enenevässä määrin turvautumaan fyysiseen voimaan – dynamikseen.

22. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." - "Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme. (Jeremia 3 luku)

Etusivun johdanto-osaan liitin katkelman viidennen Mooseksen Kirjan 11 luvusta: ”Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, ”
     Hyvin yleisenä käsityksenä monilla on, että Jumala tarkkailee jostain korkeuksista jatkuvasti jokaisen ihmisen hyviä ja pahoja tekoja sekä palkitsee automaattisesti hyvät teot ja rankaisee pahat teot. Lapsuudessani puhuttiin niinkin, että Jumala heittää kuuman kiven kielen päälle mikäli rumia puhuu. Samoin yllä olevasta raamatun­kohdasta voi saada käsityksen Jumalan henkilökohtaisesta ja välittömästä siunauksesta tai kirouksesta. Mutta näinhän se ei todellisuudessa ole. Jumala ei liene heittänyt kuumaa kiveä kenenkään kielen päälle eikä myöskään välittömästi palkinnut tai rangaissut ihmisen hyviä tai pahoja tekoja.
     Se, mitä tässä ensisijaisesti tavoitellaan, on, että ihminen löytäisi uudelleen kadonneen yhteyden elävään Jumalaan ja samalla Hänen välittömään johdatukseensa. Että Jumalan Henki vaikuttaisi ihmisen sisimmässä, jotta Jumalan hyvä tahto toteutuisi ihmisten keskuudessa. Siunaukseksi ihmiselle itselleen, kodeille ja perheille, kansakunnalle ja koko ihmiskunnalle. Samoin meidän on aina muistettava myös se, että Jumala ei ole antanut yhtään käskyä tai elämän ohjetta vain alistaakseen ihmistä ja pönkittääkseen omaa valtasuuruuttaan ihmiseen nähden. Jokainen Sana ja Käsky Jumalan Hengen innoittamana on annettu ihmiselle varjelukseksi, pelastukseksi ja menestykseksi, jotta ihminen varjeltuisi itseään, kansakuntaansa ja koko luomakuntaa uhkaavilta haaksirikoilta ja vaaroilta sekä menestyisi polvesta polveen.

Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville

1. Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
2. Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
3. jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
4. Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. (Psalmi 119)

Vaikka ihminen jumaloi elämässään monia asioita ja kuvaa toinen toistaan hienommin kuvin omia ”jumaliaan”, niin elävästä Jumalasta ei ole ainuttakaan kuvaa eikä Jumalaa voi silmin nähdä. Ihminen voi kohdata Jumalan vain omassa sydämessään – Henkenä, joka puhuu ihmisen hengelle vaikuttaen tahtomista, tekemistä ja johdattaen valin­noissa. Mutta. Jumala ei asu siinä sydämessä, joka synnin alle annettu on eikä tule häijyyn sieluun. Syntinen sydän on paatunut sydän eikä ole herkistynyt kuuleman Jumalan puhetta; ja on osaton myös Jumalaisesta viisaudesta. Tämän vuoksi, päästäkseen Jumalan yhteyteen, Hänen johdatukseensa, varjelukseensa ja viisau­teensa, ihmisen sydämen on puhdistuttava ja tultava Jumalan asuinsijaksi – Pyhän Hengen temppeliksi. Kieromielisestä on tultava oikeamielinen ja valehtelijasta totuuden puhuja sekä itsekkäästä yhteistä hyvää rakkauden hengessä ahkeroiva. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan”, opettaa Jeesus Vuorisaarnassaan.

Rakastakaat oikeutta/ te jotka maata hallitsette.

Vääryys kaikki maakunnat hävittää ja paha elämä kukistaa voimallisten istuimet. Niin kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari/ oppikaat te tuomarit maan päällä. Ottakaat korviin te kuin monta hallitsetta/ te jotka korotatte teitä kansan päälle. Sillä teille on annettu esivalta Herralta ja valta kaikkein Korkeimmalta: joka tahtoo kysyä kuinka te hallitsetta/ ja koetella kuinka te asetatte. (Viisauden Kirja 6 luku Biblia v.1642)

Niin. Jumala on asettanut kansakuntamme valittavaksi siunauksen tai kirouksen. Ennen kaikkea ratkaisevaa tämä valinta on silloin kun kansamme hallitsijat näitä valintoja tekevät. Kansakuntamme johtajien valinnoista kun riippuu koko kansamme kohtalo – menestys tai jopa totaalinen tuhoutuminen, kuten historian kirjat tietävät monien kansojen kohtaloista kertoa.
     Jokainen asioita ymmärtävä ja aikaansa seuraava on joutunut murheellisena toteamaan, että tämän päivän Suomen kansa; ja ennen kaikkea kansamme johtajat, kirkko mukaan lukien, vaeltavat kiihtyvällä vauhdilla kirouksen ja totaalisen tuhon tietä. Kansakuntamme kohdalla on käynyt kuten profeetta Jeremia asian ilmaisee: ”Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?' Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet…” Eli maamme jumalaton presidentti, hallitus ja eduskunta laativat jumalattomassa viisaudessaan toinen toistaan tuhoisimpia lakeja, muitakin tyhmyyksiä kuin viinaveron alentaminen, ja jotka kirkko vaikenemisellaan hyväksyy ja niin kansakuntamme henkinen ja moraalinen rappio syvenee syvenemistään ja uhkaa jo koko kansa­kuntamme tulevaisuutta.

Nyt alkuvuodesta käytiin mittava presidenttivaalikampanja ja sen tiimoilta oli lukuisia televisio-ohjelmia, joissa ehdokkaat saivat esittää näkemyksiään esitettyihin kysymyksiin. Ongelmana tässä oli kuitenkin se, että kaikki keskustelunaiheet oli tarkoin etukäteen harkittu ja niinpä ehdokkaat eivät päässeet tuomaan esiin niitä asioita, joita olivat halunneet henkilökohtaisesti Suomen kansalle antaa. Ilmeisesti tästä johtuen myös Aretalogian edellisessä numerossa julkaisemani avoin kirje jäi täysin vaille vastakaikua. Avoin kirje presidenttiehdokkaille, poliittisille päättäjille ja julkiselle sanalle.
Presidenttiehdokkaat eivät joko saaneet puhua tai eivät välittäneet siitä, mitä tässä maassa tapahtuu tai heillä ei ollut minkäänlaista tajua niistä puutteista ja ongelmista, joita kansalaisten ihmis- ym. oikeuksien toteutumisessa maassamme kaikkialla esiintyy.

Maamme vallanpitäjien julkista keskustelua ja toimintaa on jo pitemmän aikaa hallinneet EU, Nato ja nopean toiminnan joukot sekä ennen näkemätön nöyristely ulkopuolisten auktoriteettien, rahan mahdin ym. edessä kansalaisten vahingoksi. Jopa niin, että haiskahtaa jo Isänmaan petokselta. Kansakuntamme tulevaisuutta ei kuitenkaan uhkaa sellaiset ulkopuoliset uhkat, joilta EU, Nato tai nopean toiminnan joukot voisivat kansamme pelastaa. Kansakuntamme tulevaisuuden uhkat ovat sisäsyntyisiä, henkistä ja moraalista rappiota kaikissa yhteiskuntapiireissä aina maamme korkeimpia hallinto- ja oikeusviranomaisia myöten. Piispat ja papit mukaan luettuna. Niinpä kansakuntamme tulevaisuuden voi turvata vain se, että itse kukin kohdallaan, presidentti, ministerit ja arkkipiispa etunenässä, polvistuvat Kaikkivaltiaan Jumalan edessä anomaan armoa sekä jumalaisen viisauden osallisuutta, kuten kuningas Salomo aikanaan, jotta voisivat viisaasti hallita ja johdattaa tätä kansaa – oikeudeksi yksilökansalaisille kuin menestykseksi koko kansakunnallekin.

Takaisin otsikkosivulle
Kotisivulle