Sata vuotta sitten kansakuntamme eli aikaa, jossa ei voinut juuri oikeusvaltiosta puhua. Elettiin Venäjän vallan alla ja sorron vuosia ja tämän lisäksi huomattava osa kansasta eli maa-orjuuteen verrattavina torppareina ilman sanottavia oikeuksia ja työväestön asema oli muutoinkin erittäin surkeaa. Vanhukset ja orvot tai muutoin ahdinkoon joutuneiden perheiden lapset myytiin kunnan huutolaisiksi sille, joka halvimmalla otti elättääkseen ja ainakin lasten kohdalla tämä merkitsi lähes lapsiorjan asemaan joutumista. Loputonta raatamista aamuvarhaisesta iltamyöhään, jopa ruumiillisen kurituksen pakottamana.
     Näinä sorron ja vääryyden aikoina kansakunnan oli herättävä määrätietoiseen toimintaan paremman tulevaisuuden hyväksi ja niinpä vuosikymmenien aktiivisella työllä maatamme on rakennettu nykyinen oikeusvaltioksi kutsuttu hyvinvointivaltio, jossa kansalaisten oikeudet on kirjattu niin Perustuslakiin kuin muuhunkin lainsäädäntöön. Kokonaan toinen asia on sitten se, miten hyvin lainsäädäntömme toteutuu yksilökansalaisten osalta käytännössä, vai toteutuuko ollenkaan, ja ainakin omakohtaiset kokemukset kertovat suurista puutteista ja epäkohdista.

Jotta kansalaisten valta vaikuttaa ja päättää yhteiskunnallisista asioista ja kehityksestä toteutuisi täysipainoisesti käytännössä, tämä vaatisi sen, että yksiökansalaiset saavat riittävästi äänensä kuuluviin ja asiansa esille ja tällä alueella on todella suuria epäkohtia. Perustuslain 12 § takaa kansalaisille oikeuden mielipiteensä esittämiseen, mutta kanavat mielipiteensä esittämiselle puuttuvat. Varsinkin, mikäli nämä mielipiteet eivät ole vallitsevan ajan virran mukana ajopuuna ajelehtimista. Lehtien mielipidesivut meillä on, mutta niilläkin aika tiukka sensuuri ja niinpä valtaosa kansasta joutuu puntit suorina sivusta seuraamaan tapahtumien kehitystä ilman vaikutusmahdollisuutta silloinkaan kun kehitys kulkee päin honkia, niin kuin maassamme on jo pitemmän aikaa tapahtunut, ja puntit suorina avuttomuuden tilassa, valheiden ja vääryyksien uhrina, olisin itsekin ilman mitään vaikutusmahdollisuutta - ilman Aretalogiaa.

Kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa

Euroopan neuvoston Ihmisoikeussopimuksessa sanotaan:

13 artikla.
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon

Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.

Olkoonkin, että maassamme esiintyy entistä enemmän kansan kahtiajakautumista ja uusköyhyyttä ja kehitys tässä suhteessa on siinä määrin huolestuttavaa, että asiaan on kiinnitettävä vakavaa huomiota jo lähiaikoina, on kuitenkin ajankohtaisimpia ja todella polttavia ongelmia ongelmat kansalaisten oikeusturvan toteutumisen alueella ja ihmisoikeuksien puutteissa ilmenevät ongelmat. Ne, jotka ovat vilpittömin mielin ja ennakkoluulottomasti lukeneet kuluvana vuonna ilmestyneitä Aretalogian numeroita, ovat saaneet erittäin selkeän kuvan vaikeasti vammautuneen invalidin ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisesta tässä oikeusvaltioksi kutsutussa kristityssä sivistysvaltiossamme. Eli ei minkäänlaisia ihmisoikeuksia, ei lain suojaa eikä minkäänlaista oikeusturvaa. Jatkuvaa asennesyrjintää, jatkuvia ihmisoikeuksien loukkauksia ja jatkuvia valheita ja vääryyksiä niin yksityisten kansalaisten, viranomaisten kuin myös sukulaisten taholta ilman, että missään vaiheessa kukaan olisi vaivautunut kuuntelemaan mitä invalidilla itsellään olisi ollut sanottavana.
     Näitä taustoja ja kokemuksia vasten tarkasteltuna Aretalogia on ollut ja tulee olemaan vastakin ainut mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa yhteiskunnassamme vallitseviin kehityssuuntiin, saada asialle oikeutusta ja ainut oikeussuojakeino viranomaisten, jopa poliisin valheita ja mielivaltaa vastaan. Merkillepantavaa on myös ollut se, että lukuisilla minua vastaan tehdyillä rikosilmoituksilla tämä "totuuden ääni" on pyritty vaientamaan ja minut henkisesti nujertamaan ja alistumaan valheiden, vääryyksien, jopa rikosten uhriksi. Ja tämähän ei tule onnistumaan. "Koirat haukkuvat, mutta karavaani jatkaa kulkuaan", sanotaan arabialaisessa sananlaskussa ja ainakin Aretalogian suhteen tämä toteutuu käytännössä.

Joku saattoi ehkä kuvitella, että Leksan polvet tutisee jouduttuaan kasvotusten rikospoliisin kanssa. Mutta kun eivät tutisseet. Oli todella mahtavan antoisaa ja vapauttavaa tehdä yhteistyötä pätevän ja vastuuntuntoisen rikospoliisin kanssa. Samalla muistui elävänä mieleen ne poikavuodet, jolloin minulle tuli "Rikospoliisin mukana"- lehti kuin myös ne nuoruuden vuodet, jolloin itse suuntailin rikostutkijan uraa ja hain poliisikouluun. Eli puolestani enemmän tällaista yhteistyötä.
     Toinen erittäin myönteinen seikka on ollut se, että tämä yhteistyö on palauttanut uskoni ja luottamukseni maamme poliisikuntaan ja on innoittanut kaivamaan esiin vuosia sitten televisiossa luetun ja nyt etusivulla olevan artikkelin; "Poliisi - turvallinen aikuinen" sekä ollut innoittamassa takasivun tekstiä; "Vapaaksi syyllisyydestä".

Ongelmalliseksi tällaiset minua vastaan tehdyt täysin aiheettomat ja lapselliset rikosilmoitukset tekee kuitenkin se, että näillä kuormitetaan turhanpäiten muutoinkin ylikuormitettua poliisikuntaa sekä aiheutetaan turhia satojen kilometrien ajo- ym. kustannuksia muutoinkin niukkojen poliisin määrärahojen maksettavaksi.
     Niin ikään erittäin vakavaksi tällaiset turhat ja lapselliset rikosilmoitukset tekee se, että nämä voivat kääntyä sepittäjää itseään vastaan. Eli kun tutkinnoissa ilmenee, että mitään rikosta ei ole tapahtunut, aletaan tutkaileen Rikoslain 15 luvun säädöksiä rikoksesta oikeudenkäyttöä vastaan. Mm. 6 § säätää perättömän rikosilmoituksen tekemisestä sakkoa tai vankeutta enintään 3 vuotta.

Nyt, jotta vältyttäisiin poliisikunnan turhalta kuormittamiselta ja turhilta kustannuksilta ja vaaralta, että rikosilmoituksen tekijä joutuu itse syytteeseen, suosittelen lämpimästi lehteni lukijoille sellaista käytäntöä, että vaatisivat ensimmäiseksi minulta kirjallista selitystä sellaisista teksteistä, joista on syntynyt väärinkäsityksiä tai jotka joku kokee itseään loukkaavaksi. Eli samaa käytäntöä, joita useat tahot 1980-luvulla lehdessäni olleiden artikkeleiden johdosta käyttivät. Tarvittaessa teksteihin voidaan palata seuraavissa numeroissa niitä selkeyttäen ja tämän lisäksi Painovapauslain 25 § takaa vastineoikeuden niin viranomaisille kuin yksityisillekin.
     Eli parempiakin menettelytapoja on kuin turhat ja lapselliset rikosilmoitukset.

Aretalogian juridisia ja eettisiä periaatteita.

On sanottu, että julkinen sana on viides valtiomahti. Eli julkisella sanalla pystytään vaikuttamaan voimakkaasti yleiseen mielipiteeseen ja yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin kuin myös tapahtuvaan kehitykseen. Nyt kun sanalla on valtaa, on sillä myös niin juridisia kuin eettisiäkin vastuita ja riittävää lain tuntemusta tarvitaan jotta polvet eivät alkaisi tutisemaan.

Keskeisiä lehtiyötä koskevia säädöksiä ovat ensinnäkin Perustuslaki, jossa turvataan kansalaisille sanan ja mielipiteen ilmaisun vapaus (Perustuslaki 12 §), Painovapauslaki, jossa säädetään julkaisutoimintaa koskevista laeista, Uskonnonvapauslaki, joka oikeuttaa jokaisen kansalaisen vapaasti levittämään omia uskonnollisia näkemyksiä ilman, että mikään viranomainen tai kukaan voi estää ellei lakeja ja hyviä tapoja rikota. Samoin useat Rikoslain säädökset on syytä tuntea ja huomioida jotta julkaisutoiminta pysyy lain puitteissa.

Rikoslain 24 luvun 8 § säätää yksityisyyden suojasta: "Joka oikeudettomasti julkaisee" ja tämä lainkohta vaatii lähempää tarkastelua.
     Jokaisen kansalaisen yksityiselämän suoja on loukkaamaton eikä minulla ole oikeutta puuttua kielteisellä tavalla kenenkään puhtaasti yksityiseen elämään lehteni sivuilla. Jos esimerkiksi menisin jonkun kotiin tai yksityiselle alueelle ja minut sieltä heitettäisiin niskasta pois, minulla ei olisi oikeutta käsitellä asiaa lehdessäni koska tapaus tapahtuisi toisen yksityisellä alueella. Sen sijaan jos joku tulisi siirtämään omalle maalleni asettamani pukin omin nokkineen, saisi varautua siihen, että löytäisi tekonsa ja nimensä lehteni etusivulta. Tämä näin karrikoidusti.
     Eli oikeuteni käsitellä yksityisten tekemisiä lehdessäni rajoittuu henkilökohtaisten ihmisoikeuksieni ja muiden laillisten oikeuksieni puolustamiseen ja niinpä jokainen lehdessäni nimeltä mainittu tapaus liittyy taisteluuni invalidin ihmisarvon, ihmisoikeuksien ja laillisten oikeuksieni puolesta eikä ainuttakaan yksityiselämän loukkausta lehdestäni löydy. Ei siis myöskään rikosta.
     Elokuussa julkaisin kotitilani Vesalan vaiheita ja ongelmia käsittelevän artikkelin ja tähän minulla oli kiistaton oikeus sen perusteella, että olen Vesalan omistajaosakas, eli oikeuden omistaja. Sen sijaan minkään toisen suvun tai kuolinpesän asioista en voi ilman lupaa kirjoittaa sanaakaan syyllistymättä oikeudettomaan julkaisemiseen eli yksityisyyden suojan loukkaukseen.

Rikoslain 24 luvun 9 §:ssä säädetään kunnianloukkauksesta mm. "Joka levittää valheellisesti".
     Eli tosiasioiden kertominen ilman tarkoituksellista kunnianloukkausta tai solvausta ei ole rikos. Samoin julkisoikeudellisten henkilöiden toiminnan arvostelu on sallittua mikäli tämä ei ylitä sitä, mitä voidaan pitää kohtuutena. (Rikoslaki 24 9 § toinen momentti).

Rikoslain 11 luvun 8 § säätää rangaistavaksi kiihotuksen kansanryhmää kohtaan ja rasistisen toiminnan ja myös tämä lainkohta on lehtimiesten syytä muistaa.

Edellä esille tuodut lainkohdat; ja kun lehdestäni ei löydy ainuttakaan kirjoittamaani valheen sanaa, riittänevät osittamaan, että mihinkään rikokseen en ole lehtityössäni syyllistynyt ja niinpä Aretalogian sivuilla nuhteita saanut voikin katsoa peiliin ja muistella menneitä. Josko todelliset syyt löytyvätkin sieltä; ja maalaisjärkikin sanoo, että kunniansa jo menettäneen kunniaa ei voi loukata.

Tarvitaan yhteistä rintamaa

Monet yhteiskunnassamme ilmenevät ongelmat, kuten huume- alkoholi- rattijuoppous ym. ovat saneet jo sellaiset mittasuhteet, etteivät ole enää viranomaisten yksin hallittavissa. Tarvitaan laajaa kansalaisrintamaa ja kansanvallan toteutumista myönteisten muutosten aikaansaamiseksi ja myös laajaa yhteistyötä eri tahojen ja viranomaisten kesken - poliisi mukaan luettuna - ja tässä yhteisrintamassa myös Aretalogia on kantamassa pienen kortensa yhteiseen kekoon.

Koskaan minusta ei rikospoliisia tullut, mutta Aretalogia on konkreettinen osoitus siitä, että oikeuden palvelijana voi toimia muutoinkin kuin poliisin, syyttäjän tai tuomarin virassa ja nähdäkseni kaikkein antoisinta oikeuden palvelemista on se, että innoitetaan nuoret nuhteettomaan elämään ennen alkoholia, huumeita ja ennen ensimmäisiä kolttosia.

Oikeuden palvelijat - järjestö Lappiin.

On arvioitu, että meitä virkavirheiden, virkarikosten ja oikeusmurhien uhreja on Suomessa liki 300.000. Eli valtava armeija. Valitettava ongelma on kaiken aikaa nyt se, että tämä "armeija" on hyvin hajanainen ja huolimatta siitä, että maahamme on perustettu muutamia oikeustaistelujärjestöjä, valtaosaltaan vääryyksien uhrit ovat kuitenkin niin yksin oikeustajunsa ja omantuntonsa kanssa. Merkillepantavaa kun on sekin, että ne uskollisimmatkin ystävät ja kaverit kaikkoavat silloin kun niitä kaikkein eniten tarvitsisi. Pelkureita ja avuttomia nynnyjä kun tästä maailmasta ei puutu.

Tämän epäkohdan korjaamiseksi on perustettu mm. Seinäjoelle Jorma Uskin toimesta "Oikeustaistelijat ry", Porvooseen invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksia puolustava TASAVA sekä muutamia muita. Kuitenkin Lappi, ja etenkin Sodankylä, on totaalista "musta aukkoa" mitä kansalaisten oikeuksia puolustavaan aktiviteettiin tulee. Lapista ei löydy ainuttakaan sellaista järjestöä, jonka puoleen vääryyden uhriksi joutunut voisi kääntyä; tai jonka riveissä pystyisi toimimaan aktiivisesti epäkohtien korjaamiseksi ja uuden paremman maailman luomiseksi. Poliittiset puolueet ovat mitä ovat - ovat unohtaneet yksilökansalaiset ja heidän oikeutensa ajat sitten, asianajajat eivät läheskään aina ole oikeuden palvelijoita, viranomaiset eivät välitä ja laillisuusvalvontaviranomaisille on aivan turhaa mistään kannella ja niinpä siinä olet - yksin avuttomuuden tilassa ilman oikeusturvaa ja lain suojaa sekä ilman ystävää ja henkistä tukijaa.

Eli siis. Meidän on lähdettävä korjaamaan näitä puutteita ja suuntaileeen Sodankylään ja koko Lappiin täysin uutta organisoitua toimintaa, jonka kunnia-asiana on yksilökansalasisten oikeuksien puolustaminen ja taistelu valheita, vääryyksiä ja rikollisuutta vastaan. Johtoajatuksena Muskettisotureiden kunniakas motto "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta".

Jo riittää sorron yö, jo riittää vääryyksien uhreiksi alistuminen. Hetki on koittanut meidän astua taattoin askeleisiin puolustamaan Isänmaatamme ja kansaamme uhkaavilta henkisen ja moraalisen rappion vaaroilta. Hetki on koittanut meidän asettua toinen toistemme rinnalle oikeuden palvelijoiden kunniakkaisiin riveihin rakentamaan Isänmaallemme ja kansallemme uutta, parempaa ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Oletko sinä yksi meistä?