Vaatimattomaan viittaan ja nauhasandaaleihin pukeutunut mies ratsastaa vaatimattomalla aasintammalla öljymäeltä alas Jerusalemiin. Valtavat kansanjoukot reunustavat tien molemmin puolin. Ihmiset asettavat tielle palmunlehviä ja vaatteitaan ja lapset laulavat "Hoosianna Daavidin pojalle. Hoosianna korkeudesta", ja jos nämä olisivat tässä hetkessä olleet vaiti niin kivet olisivat heränneet ylistyslauluun. Paikalle tulee muutamia ylipappeja ja hallitusmiehiä kysymään kuka hän on? Heille vastataan: "Hän on Jeesus, Nasaretista".

Ensimmäisen Samuelin Kirjan sivuilta me voimme lukea Israelin kansan kohtaloista ja niistä murheenhetkistä, jolloin tämä Jumalan kansa taas kerran lähti ottamaan oppia ympäröivien pakanakansojen jumalattomista tavoista ja hallintomenoista. Jumala oli aivoitellut omat profeettansa toimimaan hänen antamassa viisaudessa Israelin johtajina ja vanhurskaina tuomareina. Kuitenkin. Ympäröivillä pakanakansoilla oli kuninkaat hallitsijoina ja niinpä myös israelilaisten piti saada sellainen. Oikea kuningas. Tämän jälkeen Jumala valitsi uuden kuninkaan viralta pannun Kiisin pojan sijaan. Nyt Jumala valitsi Daavidin, Iisain pojan. Nuoren lammaspaimenen lampaidensa keskuudesta. Hänet, jolla ei ollut arvostettua sukua, ei uljasta muotoa, eikä arvoa edes veljiensa seurassa. Daavid itse sanoo tästä valinnasta: "Mikä olen minä; ja mikä on isäni suku, että minut on valittu?" Mutta Jumala sanoo: "Katso, minä olen löytänyt Daavidin, sydämeni mukaisen miehen, joka on kaikessa tekevä minun tahtoni". (Apt 13,22).

Tässä vaiheessa Jumala opetti niin israelilaisille kuin kaikille muillekin läksyn josta voidaan ottaa oppia kaikkina aikoina ja kaikkien sukupolvien keskellä. Jumala hyväksyi tämän kansan kuningaspyyteet ja antoi heille mieleisensä kuninkaan. Saulin, Kiisin pojan, joka oli rikkaasta ja arvostetusta suvusta, oli komea mies ja päätänsä pitempi muita, mutta sitten voimme lukea murheellista tekstiä siitä, miten tämän ihmisten ihannoiman ja palvoman kuninkaan lopulta kävi. Tämä ihmiskunnia ja ihmisten mielisuosio oli tälle kuninkaalle tärkeämpi ja arvokkaampi kuin Jumalan tahdon täyttäminen ja hänen totuutensa ja vanhurskautensa voittoon vieminen. Vaikka Raamatun mukaan Jumala katui, että oli valinnut tämän Kiisin pojan kuninkaaksi, uskon että Jumala alun pitäenkin tiesi mihin tämä johtaisi ja mitkä olisivat tämän seuraukset. Tällä kaikella Jumala tahtoi opettaa ihmisille iankaikkisen totuuden siitä mitä on ihmisten mielen mukainen toiminta ja mitä on uskonkuuliaisuus Jumalan tahtoa ja hänen vanhurskauttaan kohtaan. "Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja kuin epäjumalain palvelusta... Kuuliaisuutta Jumala vaatii enemmän kuin uhria".

Täynnä armoa ja totuutta.

Maailmassa on, ties kuinka monta, kuvaa Jeesuksesta. Näillä kuvilla taiteilijat ovat yrittäneet kuvata ihailemaansa täydellistä ja virheetöntä Jeesusta, joka täyttäisi kaikki inhimillisen ihannoinnin tunnusmerkit. Ihmeiset silmät, lempeä katse, virheetön ulkomuoto jne. On valittaen käynyt sitten myös niin, että nämä inhimillisen taiteen luomukset ovat menneet tietämättömien ihmisten keskuudessa niin todesta, että näiden kuvien luomien mielikuvien mukaan luokitellaan myös uskovaiset. "Se on oikea uskovainen", Se on niin autuas". On rakastettavia ja vähemmän rakastettavia. On "ihania veljiä" ja on "ihania sisaria" jne. ja kuitenkin kaikki tämä harha vain sen vuoksi, että taiteilijat ovat yrittäneet projisoida Jeesus-kuvaan kaikki inhimillisen ihannoinnin piirteet.

Kuitenkin, jos lähdemme Jumalan iankaikkisten totuuksien, Raamatun ja kristinuskon varhaishistorian valossa luomaan todellista kuvaa Jeesuksesta, niin tämä Jeesus on kokonaan muuta kuin taiteilijoiden luomat, ulkonaisilta ominaisuuksiltaan, ihanneihmiset. Profeetta Jesaja kuvaa tulevaa maailman vapahtajaa - Messiasta: "Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet. Hiin oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet..." (Jes 53:2-3) Näissä profeetta Jesajan sanoissa jatkuu se Jumalainen viisaus, jonka Jumala Jo Daavidin kautta ilmoitti. Jumalan tahto ei ole, että ihmiset kulkisivat näiden ulkoisten ominaisuuksien, rikkauden, inhimillisen valta-aseman ym. ulkoisten ominaisuuksien perässä, vaan että ihmiset tulisivat löytämään Jumalan vanhurskauden. Sen vanhurskauden, joka asuu kätkettynä ihmisen sydämessä, ja joka johtaa ihmisen vaellusta uskonkuuliaisuudessa Jumalan tahdolle. Ja tämä vanhurskaus personoitui Jeesuksessa meidän mestarissamme, joka vaelsi ympäriinsä, teki kaikkinaista hyvää, parantaen sairaat, lohduttaen murheelliset, virvottaen väsyneet ja julistaen Jumalan vanhurskautta kaikelle kansalle.

Sen aikaisessa ylipapillisessa ja farisealaisessa hierarkiassa Jeesus, vaatimaton rakentajan poika, olisi kelvannut myötäilemään fariseusten ulkonaista ja tekopyhää hurskautta ja omalla mukana olemisellaan tunnustamaan heidän hurskauttaan ja oikeassa olemistaan kaikelle kansalle. Tällä myötäilyllään Jeesus olisi saavuttanut sen ajan korkeakirkollisten ylipappien ja fariseusten hyväksymisen ja jopa jonkinlaisen kunnia-aseman heidän keskellään. Kuitenkin Jeesukselle Jumalan vanhurskaus ja Jumalan tahdon täyttäminen oli kalliimpaa ja arvokkaampaa kuin ihmisten näennäisen hyväksymisen ja suosion ostaminen Jumalan vanhurskaat totuudet vesittämällä ja Jumalan tahdon hylkäämällä. Raamatusta voimme myös lukea kuinka Henki kuljetti Johanneksen kasteen jälkeen Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi ja tällä erämaamatkalla Jeesuksen uskollisuus perusteellisesti koeteltiin. Hänelle tarjottiin tämän maailman loistoa ja kunniaa mikäli hän olisi suostunut kumartamaan pimeyden ruhtinaan edessä. Häntä houkuteltiin käyttämään Jumalan antamaa voimaa ja valta-asemaa omiin itsekkäisiin tarkoitusperiin, mutta näissä kiusauksissa ja koetuksissa Jeesus ei hetkeksikään horjunut Jumalan tahdon ja kuuliaisuuden tieltä ja niin tämän kiusaajan oli väistyttävä tappion kärsineenä taistelutantereelta ja sijaan tulivat enkelit tekemään hänelle palvelusta ja tuli Jumalan voima ja valtasuuruus.

Näiden erämaakoetusten ja voiton jälkeen Jeesus palaa Hengen voimassa kansansa keskuuteen. Jokainen sana Jeesuksen saarnoissa todisti Jumalaisesta voimasta ja valtasuuruudesta. Hän julisti niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. Jokainen askel ja jokainen teko Jeesuksen maallisen toiminnan aikana kirkasti Jumalan kunniaa ja taivasten valtakunnan läsnäoloa. Hänen jokaista tekoansa ja sanaansa siivitti Jumalan armo ja totuus. Armo heikkoja alas painettuja ihmisiä kohtaan, niitä, jotka fariseuksilta ja tältä maailmalta olivat saaneet osakseen tuomiohenkisyyttä, haukkumisia ja halveksuntaa. Hän, Jeesus, ei särjettyä ruokoa musertanut. Tässä armossa löysivät todellisen rakkauden niin syntiset naiset, kuin ryövärit ja "rostootyypitkin". Aina ristin ryöväriä myöten. Jumalan armo tuli Jeesuksen kautta kaikkien niiden osaksi, jotka mitään salaamatta tahtoivat tehdä täyttä totta elämässään. Tunnustaa syntinsä ja ne hyljäten alkaa uuden paremman elämän.

Mutta niin syvällinen ja perusteellinen kuin oli Jeesuksen armo katuvaisia syntisiä kohtaan, niin syvällinen ja voimallinen oli myös totuus niitä kohtaan, jotka paaduttivat sydämensä ja lähtivät vääristämään Jumalan vanhurskautta omaksi edukseen ja samalla omaksi tuomiokseen. Tämän totuuden saivat kohdata voimallisena ja kohtikäyvänä monet sen ajan tekopyhät ihmisten edessä hurskastelijat. Monet muotojumaliset, jotka ulkonaisilla avuillaan pyrkivät olemaan parempia ja hurskaampia kuin muut. Totuuden Henki Jeesuksessa toi armotta ilmi ihmisten salat ja väärät hurskaudet. Oli tultava totuuden tuntoon ja tehtävä parannus, jos mieli pelastua tulevasta tuomiosta ja päästä Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi.

Uskollinen kuolemaan asti

Niin suuri, kuin on juopa taivaan ja helvetin välillä, niin sovittamaton on ristiriita ihmismielen ja Jumalan vanhurskauden välillä ja vaivoin ihmismieli taipuu Jumalan tahtoon. Tämän syvän ja ikuisen totuuden saivat kokea niin monet vanhan liiton profeetat, jotka pyrkivät kääntämään langenneiden ja harhautuneiden ihmisten sydämet uudelleen Jumalan puoleen. Väärät profeetat olivat kuningasten ja valtaherrojen hoveissa ja suuressa suosiossa. Samaan aikaan monet todelliset Jumalan profeetat saivat kulkea erämaissa, syödä kaarneiden tuomaa leipää, heinäsirkkoja ja metsähunajaa sekä pukeutua kamelinkarvoista itse kutomiinsa vaatteisiin. Ja aina kun he julistivat Jumalan totuutta kaikelle kansalle, syntyi valtava viha ja vaino näitä vanhurskauden saarnaajia kohtaan ja monet saivat maksaa hengellään uskollisuutensa Jumalan vanhurskaudelle. "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat... "

Tämä oli myös mestarimme osana ja tämän maallisen toiminnan päämäärä.

Aina silloin kun ihminen kuuntelee Jumalaa enemmän kuin tämän maailman ylipappeja, fariseuksia ja muita valtaherroja, ihminen astuu "arvovaltaisille varpaille" ja seurauksena on koston ja vainon henki, joka pyrkii tuhoamaan tämän "kiivailijan". Siinä vaiheessa kun Jeesus riippui ristinpuulla, tämän ristin juurella olivat ylipapit odottamassa, josko tämä harhaoppinen ja kerettiläinen kansanvillitsijä tulisi synnintuntoon ja tunnustaisi harhaoppisuutensa, niin nämä ylipapit voisivat antaa synninpäästön tälle kerettiläiselle ja tämä saisi vielä autuaan kuoleman. Tähän ylipappien, odotukseen Jeesus vastaa psalmin 22 sanoilla: "Eeli, Eeli lama sabaktani ... " Tämä psalmi 22 oli Jumalan palvelijan kärsimyspsalmi, jonka vain harvat ja erittäin pyhät Jumalan miehet saivat lausua. Näillä psalmin sanoilla Jeesus osoitti uskollisuutensa Jumalan tahdolle aina kuolemaan asti. Hänellä ei ollut aikomustakaan muuttaa mieltään ja lähteä näiden ihmisten edessä hurskastelevien väärien hurskaiden edessä nöyristelemään ja tällä uskollisuudellaan Jeesus lunasti koko ihmiskunnan kuolemalla syyttömästi tuomittuna syyllisten puolesta.

Kuolemansa jälkeen Jeesus astui alas tuonelaan, vapautti tuonelassa olevat pyhät (Matt. 27: 52) ja tämän jälkeen Jumala herätti hänet kuolleista. "Niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet Pitää". Tämän ylösnousemuksen jälkeen Pietari sai uuden armon. Tämän ylösnousemuksen jälkeen apostolit saivat konkreettisen todistuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jokainen Raamatun evankeliumi huipentuu tähän yhteen totuuteen: JEESUS ELÄÄ. Tämä totuus on ollut ja tulee olemaan jokaisen apostolin, evankelistan ja sananjulistajan keskeinen totuus. Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden niin, että jokainen, joka tahtoo syntinsä tunnustaen ja hyläten parannuksen tehdä, saa synnit anteeksi hänen nimessään ja veressään ja uuden elämän. NIIN KUIN JEESUS ELÄÄ, SAA JOKAINEN, JOKA HÄNEEN USKOO, ELÄÄ YHDESSÄ HÄNEN KANSSAAN KIRKKAUDEN VALTAKUNNASSA.

Esikuvaksi meille