Israelin kansan yksi suurimpia kompastuskiviä ovat olleet epäjumalat ja niiden palvonta, joka on harhauttanut kansan eroon Jumalasta ja oman lihan ja ajatusten mielitekoihin. Tämän vuoksi Jumala Mooseksen kautta antamassaan laissa jyrkästi kieltää kaikenlaisten jumaloitavien kuvien tekemisen ja niiden kumartamisen ja näkisin, että tässä on myös keskeinen syy siihen, että Jeesuksesta ei ole olemassa ainuttakaan alkuperäistä kuvaa, kun taas monistakin ennen Jeesusta eläneistä antiikin Kreikan filosofeista, kuten Sokrates tai Rooman keisareista ovat alkuperäiset kuvat olemassa. Yllä oleva kuva Jeesuksesta on joskus 300-luvulla piirretty katakombin seinään eikä siten sekään aito kuva Jeesuksesta. Mistä näissä epäjumalankuvien palvonnoissa on sitten kysymys kun nämä niin vaarallisia ovat?

Voidaksemme ymmärtää Jumalan tarkoitusta epäjumaliin nähden, meidän on luotava katsaus ihmisen sisimpään ja opittava tekemään ero sielun ja hengen, suggestion ja uskon välillä:
     Meissä ihmisissä asustaa monta eri kerrosta. On sielunelämä, joka jakautuu kahteen eri kerrokseen - päivätajuntaan ja alitajuntaan sekä kaiken ajattelun ja alitajunnan taustalla, tai ylimpänä, henkinen minuus. Nyt kaikki ne vaikutteet, jotka aistiemme kautta sielunelämään menevät, jättävät piirtonsa myös meidän alitajuntaamme ja ohjelmoivat alitajuntaamme tämän aistihavaintomme mukaan. Nyt jos sama aistihavainto toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, tästä aistihavainnosta muodostuu alitajuntaan suggestiivinen symboli, joka spontaanisti synnyttää tähän havaintoon liittyvän tunnekokemuksen aina silloin kun olemme tämän havainnon kanssa tekemisissä. Tämä spontaani reaktio voi olla joko traumaattinen siinä tapauksessa, että tähän suggestiiviseen symboliin liittyy aiemmin koettu traumaattinen kokemus, tai sitten kokemus voi olla ihanan autuaallinen siinä tapauksessa, että tähän symboliin liittyy aiemmin koettuja autuaallisia kokemuksia. Ja nyt tulemme asian ytimeen. Epäjumalan palvomisissa palvotaan aina jotain suggestiivista symbolia ja koetaan tiettyjä symboliin liittyviä tunnekokemuksia. Tällainen suggestiivinen symboli voi olla joko kuva tai patsas tai seita tai mikä muu hyvänsä, esim. jonkin uskonlahkon nimi, joka synnyttää tietyn tunnekokemuksen. Kuitenkin näissä kokemuksissa on aina ja vain kysymyksessä sielulliset kokemukset silloinkin kun nämä niin ihanan autuaallisia ovat. Esim. monissa uskontokunnissa. Ja tässä on se eksytys, jolta Jumala haluaa omansa varjella. "älä tee kuvaa tai mitään muutakaan suggestiivista symbolia". Tämä johtaa vain sielullisiin kokemuksiin ja suggestioiden vallassa oleva ihminen on täysin kuuro ja sokea niille vaikutteille, joita Jumala tahtoisi Henkensä kautta meidän henkiseen minäämme ja sen kautta tietoisuuteemme saattaa.

Kun nuoruudessani ensin kansakouluiässä tutkin paljon Raamattua ja mieleeni jäi tämäkin kuvantekokielto ja sittemmin tutkin hypnoosin ja suggestioiden toimintaa, ymmärsin jo silloin, mistä näissä epäjumalan, siis suggestiivisten symboleiden, palvonnassa on kysymys. Kun sitten armeija-aikanani menimme Oulun Hiukkavaaran läheisyydessä olevaan Oulujoen kirkkoon, jouduin panemaan merkille, kuinka silloinen kenttärovasti polvistumalla kumarsi pronssista ristiinnaulitun patsasta. Näin tämän teon valtavana ristiriitana Raamatun opetusten kanssa: "älä tee kuvaa äläkä kumarra sitä".
     Nyt jos lähdemme tarkemmin tutkimaan kirkon toimintaa juuri kuvien tekemisen kiellon valossa, niin näitä "epäjumalia" löytyy kirkosta enemmänkin. Esim. jokainen kirkossa oleva Jeesusta kuvaava alttaritaulu on ainoastaan suggestiivinen symboli, jolla pyritään synnyttämään kirkossakävijään tietty tunnekokemus. Kuten jo ennemmin tuli esille, Jeesuksesta ei ole ainuttakaan alkuperäistä kuvaa vaan kaikki kuvat Jeesuksesta ovat taiteilijoiden mielikuvituksen tuotetta ja jokainen Jeesuksen kuva pitäisi niin kirkoista kuin kodeistakin epäjumalina polttaa.

Sen lisäksi, että näillä kuvilla synnytetään pelkkiä suggestiivisia kokemuksia ja näin vieroitetaan ihmiset henkisestä yhteydestä Jumalaan, näillä taiteilijoiden mielikuvituksen luomilla "ihanne-ihmisellä" annetaan täysin harhautunut kuva siitä, millainen ihmisen pitäisi olla kelvatakseen Jumalalle. Nyt tämän harhakuvan hypnotisoimia "superautuaita" vilisee kristillisyytemme täynnä. Kaiken aikaa tarkkaillaan omaa autuaallisuutta: "Olenko minä varmasti autuaan näköinen ja jos minä olen oikein autuaan näköinen niin kaikki ihmiset varmasti tulevat uskoon kun näkevät, kuinka autuas minä olen".
     Omana aikanaan Jeesus puhui oman tulemuksensa ennusmerkeistä ja yksi tällainen ennusmerkki oli hävityksen kauhistus pyhässä paikassa. Nyt Martti Luther selittää vuoden 1642 Bibliassa tämän hävityksen kauhistuksen siten, että tämä oli ulkonaisen pyhyyden kauneus ja muoto ihmisten edessä, mutta joka oli kauhistus Jumalalle. "Hävityksen kauhistus. bdelygma, tulee sanasta bdelys somai, joka tarkoittaa: Tuntea pahoinvointia", ja olen täysin vakuuttunut siitä, että jokainen todellinen Jumalan ihminen tuntee henkistä pahoinvointia nähdessään tällaisen itsensä ihailun sädekehä päänsä päällä kulkevan "autuaan". Kysymyksessä on ainoastaan ja vain suggeroitu väärennös, jolle Jeesus tulee sanomaan: "Minä en ole koskaan sinua tuntenut".
     Toinen, ja aivan yhtä vaarallinen harha näissä taiteilijoiden ihanne-jeesuksissa on siinä, että tämän ihannekuvan mukaan luokitellaan ihmiset rakastettaviin ja ei rakastettaviin ihmisiin. Missien, filmitähtien ja vastaavien rakastajia tässä maailmassa riittää, mutta kuka rakastaa rumilusta? Ei kukaan. Ei ainakaan super-autuaat ja kuitenkin rakkaus lähimmäisiin on yksi keskeisin oikean uskon tunnusmerkki. Edelleen hyvin vaarallista eksytystä on se, että ihmisen ulkoisen rakastettavuuden avulla lähdetään "pelastamaan" ihmisiä. Otan esimerkin:
     Aikanaan Sodankylään tuli erääseen seurakuntaan nuori ja komea poikamiestyöntekijä ja kerrotaan, että lähes kaikki erään sivukylän neiti-ikäiset tulivat hänen ansiostaan uskoon. Mutta sitten kävi niin, että tämä nuori työntekijä muutti pois ja samalla hiipui myös näiden neiti-ikäisten usko, joka ei siis koskaan ollut aitoa ollutkaan.

Katso myös Viisauden Kirja luvusta 13 eteenpäin

Jesajan Kirja 53. luku.

1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Nyt opetus tässä on se, minkä Martti Luther on sanoiksi pukenut: "Minkä ihmiset valitsevat, sen Jumala hylkää ja minkä Jumala valitsee, sen ihmiset hylkäävät". Tämä Jumalan viisaus kulkee läpi Raamatun kuin punainen lanka ja läpi kristikunnan historian. Kautta aikain on ollut niitä uljaita ja kauniita katsella, jotka ovat yrittäneet Jumalaa edustaa ja sittemmin Jeesuksen nimissä toimia, mutta jotka ovat saaneet aikaan vain tuhoa, niin kuin kuningas Saul aikanaan; ja niin kuin aiemmin kertomani nuori ja komea työntekijä, jonka perässä neiti-ikäiset juoksivat.

"Ei ollut hänellä vartta, ei kauneutta, ei muotoa, johon olisimme mielistyneet", ennustaa Jesaja tulevaa messiasta. Ja tämä toteutui Jeesuksessa. Jo syntyessään hän syntyi tallin seimeen sen vuoksi, ettei hänen köyhillä vanhemmillaan ollut sijaa majatalossa ja koko tämän jälkeinen maanpäällinen elämä Jeesuksella oli alatien kulkemista ja orjan muodon ottamista. Köyhyyttä ja sairautta, mutta jossa Jumalan valtasuuruus personoitui ihmisten keskelle, niin kuin oli personoitunut Daavidissa, ja josta itse Jumala on sanonut: "Katso, minä olen löytänyt Daavidin, sydämeni mukaisen miehen, joka on kaikessa tekevä minun tahtoni".
     Ja aivan samaa on Jumalan valinta myös tänä päivänä. Jumala ei valitse palvelijoitaan kuningasten kartanoista tai ylhäisistä suvuista. Jumala valitsee palvelijansa alhaisista laaksoista, sieltä, missä ei ihmisten arvostusta ja mielisuosiota ole. Tämä valinta yksin sen vuoksi, ettei kenekään usko perustuisi inhimillisiin tekijöihin, jotka harhauttavat, jos mahdollista, valitutkin. Sen, mikä on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsee, että ne, jotka heidän palvelustyönsä kautta uskon tielle lähtevät, lähtevät etsimään ainoastaan ja vain Jumalaa ja hänen yhteyttään eikä jotain titteliä, statusta tai ulkoista kauneutta. Otan taas esimerkin:
     Erääseen herätysliikkeeseen kuuluva lääkäri tuli Sodankylään ja lähti rakentamaan tänne uutta seurakuntaa. Nyt, kun asialla oli lääkäri, niin johan monet halusivat kuulua lääkärin kanssa samaan herätysliikkeeseen ja joukko kasvoi. Mutta sitten tämä lääkäri lähti lähetystyöhän Afrikkaan ja niin monen usko hiipui saman tien. Eli uskon perustana oli ollut samaistuminen lääkärin statukseen eikä Jumalaan ja samaa ilmenee kaikkialla kristillisyydessämme. Esim. veljeilyllä kirkkoherran kanssa pyritään korottamaan vain omaa statusta toisten silmissä. "Me, papit, nauroimme niin", sanoi Siuntion haudankaivaja Kullervo Rainion sanoja lainatakseni.

Todellinen ja aito yhteys Jumalaan ei salli harhauttavia suggestiivisia symboleita, ei inhimillistä kauneuden tai statuksen arvostamista. Todellisen uskon tielle lähdetään vain etsimään Jumalaa ja tie kulkee synnintunnon kautta armontuntoon. Eli on tultava sydämen särkymäpaikalle, jotta alitajuntaan pesiytyneet synnin orjuudet ja eksyttävät harhat pyyhkiytyvät pois ja uusi hengen elämä pääsee viriämään sydämessä, kuin virvatuli, joka kasvaa ja vahvistuu. Jeesus opettaa, että kun rukoilemme, niin meidän on mentävä kammioon ja rukoiltava salattua Jumalaa, joka kuulee ja maksaa julkisesti. Näen tämän kammioon menemisen tarpeelliseksi sen vuoksi, että siellä pimeän keskellä ihminen on yksin kasvotusten Jumalan äärettömyyden kanssa. Ilman aistihavaintoja tai muita harhauttavia tekijöitä.

Älkäämme siis olko kuin Baalin profeetat, jotka huusivat itsensä hurmoksiin vastausta saamatta. Älkäämme myöskään katsoko inhimillisiin tekijöihin vaan etsikäämme sitä salattua Jumalaa, jota kukaan ei ole nähnyt, ja josta kukaan ei ole kuvaa piirtänyt.