Jeremia 2. luku

1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra: Minä muistan sinun nuoruutesi armauden, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvöä tehdä.
3. Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka sitä söivät, joutuivat syynalaisiksi; onnettomuus kohtasi heitä, sanoo Herra.

4. Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo ja kaikki Israelin heimon sukukunnat.

5. Näin sanoo Herra: Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät, koska he erkanivat kauas minusta ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia ja turhanpäiväisiksi tulivat.
6. He eivät kysyneet: 'Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin maasta, joka johdatti meitä erämaassa, arojen ja kuilujen maassa, kuivuuden ja synkeyden maassa, maassa, jossa ei kukaan kulje eikä yksikään ihminen asu?'
7. Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmää ja hyvyyttä, mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani ja teitte minun perintöosani kauhistukseksi.

8. Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?' Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

9. Sentähden minä vielä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.
10. Menkää kittiläisten saarille katsomaan ja lähettäkää Keedariin panemaan tarkoin merkille ja katsomaan, onko senkaltaista tapahtunut.
11. Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät olekaan jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei apua ole.
12. Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra.
13. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.
14. Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt? Minkätähden hän on joutunut saaliiksi?
15. Häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat, antoivat äänensä kuulua; ne tekivät hänen maansa autioksi, hänen kaupunkinsa hävitettiin asujattomiksi.
16. Myöskin noofilaiset ja tahpanheelaiset pitivät sinun päälakeasi laitumenansa.

17. Eikö tee tätä sinulle se, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa?
18. Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä? Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin juomaan Eufrat-virran vettä?
19. Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.
20. Sillä jo ammoisista ajoista sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut siteesi ja sanonut: 'En tahdo palvella.' Sillä kaikilla korkeilla kukkuloilla ja viheriäin puitten alla sinä porttona viruit.
21. Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, puhtaimmasta siemenestä; kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun villiköynnöksiksi?

22. Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä, saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra.

23. Kuinka saatat sanoa: 'En ole saastuttanut itseäni, en ole baaleja seurannut'! Katso menoasi laaksossa, huomaa, mitä olet tehnyt, sinä nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne ja tänne;
24. sinä villiaasi, erämaahan tottunut, joka himossasi ilmaa ahmit! Kuka hillitsee sen kiiman? Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään; sen löytää, kun tulee sen kuukausi.
25. Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi ja kurkkuasi janoiseksi. Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei! Sillä minä rakastan vieraita ja niitä minä seuraan.'

26. Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä, niin joutuu Israelin heimo häpeään, se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat,

Nykyisessä länsimaisessa kristillisyydessä on hyvin yleinen se käsitys, että uskonelämä on vain tavoittelua iankaikkiseen elämään taivaassa. Samoin se, että Jeesus on lunastanut ihmisen niin, että lapsikasteen ja kirkonjäsenyyden perusteella hän on iankaikkisen elämän perillinen riippumatta siitä, miten hän elää. Nyt tämä harha on johtanut siihen, missä me Suomen kansana elämme. Kauheassa synninsaastassa ja tapainturmeluksessa, joka on tuhonnut niin monen ihmisen elämän, niin monet avioliitot ja tehnyt lapsista tunnevammaisia henkisiä raajarikkoja, johtanut valtavaan mammonanpalvontaan ja uhkaa jo koko kansakuntammekin olemassaoloa. Tämä harha on johtanut myös siihen, että kansalta puuttuu selvät elämänohjeet, joiden mukaan elämänsä ja tulevaisuutensa kuin myös kansakunnankin menestyksen rakentaa.

Nyt Raamattu puhuu uskonelämästä ja Jumalan tahdosta kokonaan toista.
     Ensinnäkään tämä maanpäällinen elämä ei ole jokin Jumalan luomistyön harha, joka pitää jotenkin onnistua elämään eikä kansakunnat ole jotain sattumalta syntyneitä yhteenliittymiä. Ihmisen elämällä syntymästä hamaan iankaikkisuuteen on tietty johdonmukaisuus ja selvät lainalaisuudet, joiden mukaan yksilöt kuin kansakunnatkin menestyvät tai sitten tuhoutuvat. Valintansa mukaan.
     Siinä vaiheessa kun Jumala valitsi Aabrahamin ja hänen perillisensä kansakseen, jossa Hän osoittaisi kunniansa ja kirkkautensa Israelin kansan menestykseksi ja heidän esikuvallaan koko ihmiskunnan menestykseksi, Jumala antoi Mooseksen kautta selvät elämänohjeet, lain, jonka mukaan elämällä Israelin kansa menestyy niin yksilöinä kuin kansakuntanakin. Eli että. Jumalalla on hyvä suunnitelma jo tätä aikaa ja elämää varten.
     Nyt kun Israelin kansa niin monet kerrat luisui Jumalan tahdon ja opetuksen tieltä noudattamaan oman lihansa ja ajatustensa mielitekoja sekä ympäröivien pakanakansojen outoja menoja, tällä tiellä Israelin kansa oli tuhoamassa oman tulevaisuutensa kansakuntana ja tämän vuoksi, palauttaakseen Israelin kansan uudelleen siunauksen ja menestyksen tielle, hän tarvitsi profeettoja, sanansa julistajia ja tahtonsa ilmaisijoita kaikelle kansalle. "Tehkää parannus ja kääntykää te luopuneet lapset". Tai sitten jos kansa ei etsikkoaikaansa tuntenut ja paadutti sydämensä, oli profeetoilla julistettava tuomion ja rangaistuksen sanomaa. Profeetta Jeremia oli yksi Jumalan valitsemista tuomion profeetoista. "Jumala ei iankaiken ojentele käsiään uppiniskaista kansaa kohden..." "Baabelin vankeuteen on sinun mentävä, Israel, sen vuoksi ettet etsikkoaikaasi tuntenut".

Nyt kaikki se, mitä tapahtui Israelin kansan keskuudessa, on esikuvallista ja koskee kaikkia kansoja kaikkialla maailmassa. Siis myös Suomen kansaa.
     Niinkuin Jumala on kautta ihmiskunnan historian kutsunut ja erottanut ihmisiä palvelukseensa ja tahtonsa toteuttajaksi, niin myös meidän päivinämme. Jumala tarvitsee taas kerran todellisia Sanansa julistajia, uskonpuhdistajia ja uuden herätyksen synnyttäjiä. Niinkuin on aikojen saatossa tapahtunut ennen meitä myös meillä Suomessa. Jumala kutsuu ja erottaa niinkuin kutsui Elian, niinkuin kutsui Jeremian, Johannes Kastajan ja niin monta muuta. Mutta. Jumalalla on myös kriteerit, minkä perusteella todelliset Jumalan kutsumat profeetat ja sanansaattajat tunnetaan: On kaikessa toteutettava ja kuunneltava Jumalan tahtoa enemmän kuin ihmistä: Silloinkin kun tämä on puettu hurskauden kaapuun. Ensimmäisen kuningasten Kirjan 13. luvusta löydämme opettavan esimerkin siitä, miten käy tottelemattomille profeetoille:

1. Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja.
2. Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: "Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita."
3. Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: "Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa."

4. Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: "Ottakaa hänet kiinni." Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin.
5. Ja alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut.
6. Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: "Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vetää käteni takaisin." Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen.
7. Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: "Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan."

8. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä.
9. Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut."
10. Ja hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.

11. Mutta Beetelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä,
12. kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt.
13. Silloin hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi." Ja kun he olivat satuloineet hänelle aasin, istui hän sen selkään
14. ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: "Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?" Hän vastasi: "Minä." 15. Hän sanoi hänelle: "Tule kanssani minun kotiini syömään."
16. Hän vastasi: "En voi palata enkä tulla sinun kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä sinun kanssasi tässä paikassa,
17. sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt'."
18. Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'." Mutta sen hän valhetteli hänelle.
19. Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.
20. Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin.
21. Ja hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: "Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi,
22. vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan."

23. Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, satuloi hän aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin.
24. Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä.
25. Ja katso, siitä kulki ohitse miehiä, ja he näkivät ruumiin pitkänään tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin ääressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui.
26. Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, kuuli sen, sanoi hän: "Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sentähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut."

27. Ja hän puhui pojilleen, sanoen: "Satuloikaa minulle aasi." Ja he satuloivat.
28. Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia.
29. Niin profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä.
30. Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa; ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: "Voi, minun veljeni!"
31. Ja kun hän oli haudannut hänet, sanoi hän pojilleen näin: "Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen.
32. Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan."

Kesällä 1978 elin yhtä elämäni syvintä murroskautta. Sinä kesänä arvomaailmani muuttui Lapin suurissa erämaissa ja Lokan tekoaltaalla ammattikalastajana ollessa niin, että kaikki maallinen menetti merkityksensä ja Jumalan tahdon täyttäminen nousi kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Tämä oli suoraa Jumalan kutsua jättää venheeni ja verkkoni kuin Pietari muinoin ja lähteä mestarin askelissa uudelle ja tuntemattomalle tielle ja tämä kutsu varmistui keskiviikkona syyskuun 6. pävänä ja johti siihen, että seuraavana sunnuntaina, 10.9, minut siunattiin evankelistan virkaan ja viikkoa myöhemmin matkustin Raamattukoululle, jossa koin merkillisiä kokemuksia:
     Olin ollut viikon Raamattukoulussa kun eräänä iltana sain voimakkaan profeetallisen sanan erään oppilastoverini kautta: "Minä olen valinnut sinut... Minä olen kutsunut sinut... Minä olen erottanut sinut... Oletko sinä valmis? Kestätkö sinä kaikki?" Tämän "kestätkö sinä kaikki", kysymyksen Jumala kysyi kolme eri kertaa ja jonkin aikaa harkittuani päätin: Tulkoon kärsimys tai kuolema, niin minä olen valmis. Ja niin suuni sanoilla vastasin: "Herra! Tässä minä olen". Välittömästi tämän jälkeen koin oudon voiman värisevän käsissäni.
     Parin päivän kuluttua toistui sama sanoma ja sama kysymys: "Oletko sinä valmis? Kestätkö sinä kaikki?" Ja taas vastasin samalla tavalla: "Herra! Tässä minä olen": Ja taas tuli sama voiman värinä, mutta nyt se ei jäänyt käsiini vaan kävi läpi ruumiini ja olin noin parikymmentä minuuttia uudessa ulottuvuudessa jossain puhtaanvalkoisten pilvien välissä. Tämän kokemuksen jälkeen menin vielä toimistossa olevan Raamattukoulun vt.johtajan juttusille kysymään, mitä nämä kokemukset oikein ovat ja mistä peräisin?. Ja hänen vastauksensa oli: "Jumala on valinnut sinut jotain erityistehtävää varten ja pukee voimallansa".
     Ja näin olen myös itse päätellyt. Se syntymästäni saakka syvällä sisimmässäni asunut kaipaus tulla Jumalan mieheksi oli toteutunut. (Katso Spiritus-kansio ) Nyt tämän jälkeen elämälläni on ollut; ja on, vain yksi tarkoitus: Täyttää Jumalan tahtoa kaikkina elämäni päivinä. Tässä kutsumuksessani minun on kuunneltava Jumalaa enemmän kuin ihmistä, silloinkin, kun ihminen on puettu hurskauden kaapuun. Aiemmin siteeraamassani Kuningasten Kirjan 13 luvussa kerrottu nuoren profeetan järkyttävä kohtalo on siinä määrin opettavainen, ettei se jätä tulkinnan varaa.

Koitti myös se päivä, jolloin Raamattukoulu päättyi ja palasin Sodankylään täyttämään Jumalan tahtoa. Nyt järkyttävää oli se, että vaikka kutsumuksestani oli selvät todisteet ja minulla selvä työnäky, niin silloisen seurakuntani saarnaaja ja sittemmin myös vanhimmisto nousi kaikkein voimakkaimmiksi vastustajiksi ja työni tukahduttajaksi. Raamattukoulussa minut tunnettiin oppilastovereideni keskuudessa nimellä: "Mister Lapin profeetta" ja koulun vt.johtajan mielestä Jumala oli kutsunut minut jotain erityistehtävää varten, niin nyt Sodankylässä minut ensin hyllytettiin kuukaudeksi ilman minkäänlaista puheenvuoroa missään tilaisuudessa ja kun lähdin toteuttamaan kutsumustani, niin: "Leo on saatanasta". Näin siis ihmiset, jotka muutama kuukausi aiemmin olivat siunannet minut evankelistan virkaan.
     Nyt mitä tämä opettaa? Silloinen saarnaaja oli käynyt vain pari viikkoa jotain kurssia ja vanhimmisto ei senkään vertaa ja kaikki toiminta oli siihen asti ollut ainoastaan ja vain oman asemansa puolustamista ja tietyn "Näin Jumala minua siunaa" naamarin esittämistä. Samoin kaikki asiat tulkittiin ja muokattiin näyttämään omasta näkökulmasta mahdollisimman edulliseksi ja vanhemmiston "väri" vaihtui kuin kameleontilla aina tilanteen mukaan. Nyt kun toiminnassani/ nuorten toiminnassa lepäsi Jumalan siunaus ja ihmisiä alkoi tulla uskoon, jopa parantua, niin tämä synnytti niin saarnaajassa kuin vanhemmistossakin pelon siitä, että he jäävät paitsioon ja yrittivät pelastaa omat kasvonsa leimaamalla minut saatanaksi. Kun tilanne johti lopulta siihen, että minun oli valittava joko taipua näiden tahtoon ja tunnustaa olevani saatanasta sekä tehdä parannus tai sitten kävellä ulos uskollisena Jumalan totuudelle ja tahdolle, niin valitsin jälkimmäisen. Jeesus olisi säästynyt ristinkuolemalta jos hän olisi tunnustanut olevansa kerettiläinen ja taipunut ylipappien tahtoon. Nyt olin samassa tilanteessa ja olisin mieluummin mennyt vaikka polttoroviolle kuin alistunut "väärien hurskaiden" pelinappulaksi näyttelemään vastoin omaatuntoani jotain uskonnollisuuden roolia Jumalan mielikarvaudeksi. Enemmän tulee kuunnella Jumalaa kuin ihmistä".

1. Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
2. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
4. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.
5. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
6. Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
7. avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
8. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.
9. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennen kuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.