Eräs muistikuvani on aivan ensimmäisiltä viikoilta, että olin ruumiistani irtaantuneena leijailemassa kohti korkeuksia ja leijaillessani mietin: "Saapa nähdä, millaisella haavilla hoitajat pyytävät minut kiinni ja panevat takaisin ruumiiseen". Tämän jälkeen on pitkiä aikoja, etten muista mitään.

Toinen tilanne oli samoihin aikoihin kun kuulin jostain tajuntani rajoilta kuinka useita henkilöitä oli ympärilläni ja puheli keskenään. Sitten joku nuori mies sanoo: "Tämä ei reagoi näihin letkuihin enää mitenkään. Kyllä tämä on selvä tapaus. Annetaan tämän jo olla". Tämän jälkeen kuulin kuinka he keräsivät varusteensa ja menivät pois. Tämän jälkeen koko olemukseni muuttui. Kaikki kivut ja tuntemukset ja tietoisuus fyysisestä ruumiistani häipyi pois ja minun tuli valtavan hyvä ja kevyt olla ja mietin, "Nytkö minä olen sitten selvä tapaus. Näinkö ihana on kuolema?"

Oliko Wolf Messing kuollut?

1960-luvulla tutkin paljon uskon, hypnoosin ja henkisen minän alueille liittyviä kysymyksiä ja tässä tarkoituksessa tilasin myös erään kirjan, Wolf Messing, Telepatia elämäntyönä.  Tässä kirjassaan Wolf Messing muistelee omaa elämäntyötään telepaatikkona ja myös oman lapsuutensa vaiheita, jotka johtivat hänet telepaatikon uralle.

Wolf Messing oli syntyjään ukrainalainen köyhän kodin poika, jonka isä halusi poikansa menevän luostarikouluun - Jesibodiin - ja omistavansa elämänsä uskonnolle. Tätä Wolf ei halunnut ja kieltäytyi menemästä luostarikouluun, kunnes eräänä iltana hänelle ilmestyi jumalolento. Vanha valkoiseen kaapuun pukeutunut mies, joka ilmoitti Jumalan tahdon olevan, että Wolf menee luostarikouluun. Ja näin Wolf myös meni ja opiskeli jonkin aikaa kunnes selvisi, että kyseinen jumalolento olikin ollut hänen isänsä palkkaama kulkuri. Välittömästi tämän jälkeen Wolf karkasi luostarikoulusta ja matkusti junassa jäniksenä Berliiniin, jossa hakeutui erääseen liikkeeseen juoksupojaksi nälkäpalkalla.

Jonkin aikaa työskenneltyään hän oli lopulta nälkiintyneenä ja ylirasittuneena lyyhistynyt Berliinin kadulle ja toimitettu sairaalaan, jossa lääkärit olivat todenneet hänet kuolleeksi ja oli viety ruumishuoneelle. Ruumishuoneella Wolf oli olut parisen päivää kunnes joukko lääketieteen opiskelijoita oli tullut tutkimaan ruumiita ja eräs opiskelijoista oli havainnut jotain merkillistä erään nuoren pojan ruumiissa ja oli aloitettu elvytystyöt, joiden seurauksena Wolf "palasi kuolleista" ja teki pitkän elämäntyön telepaatikkona ensin Saksassa ja Hitlerin valtaan noustua Varsovassa, jossa Gestapo oli hänet pidättänyt Hitlerin määräyksestä, mutta Wolf oli päässyt pakenemaan poliisilaitoksen sellistä ja pakeni silloiseen Neuvostoliittoon.

Olivatko Raamatun kuolleet todella kuolleet?

Jobin kirjan 14 luvussa sanotaan:

10. Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12. niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennen kuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

Tämä Jobin kirjan käsitys kuolemasta on hallinnut raamatun ajan ihmisten ja raamatun kautta koko länsimaisen kristillisyyden käsityksiä kuolemasta. Eli ihmisen fyysinen olemus on peräisin maasta, alkuaineista, jonka Jumalan antama henki tekee eläväksi; ja joka henki palaa kuoleman jälkeen Jumalan luo. Samoin yleisesti on totuttu ajattelemaan, että kuolema on lopullinen ja peruuttamaton, josta paluuta ei ole, tai jos kuolleista heräämisiä tapahtuu, nämä ovat yliluonnollisia Jumalan ihmeitä, joita myös on läpi raamatun raamattuun kirjoitettu.

Näitä kuolleista herättämisiä tai heräämisiä löydämme kaikkialta raamatusta, niin vanhasta kuin uudestakin testamentista.

Elia lymysi henkipattona maanpakolaisena Sarpatin lesken luona ja tapahtui, että lesken poika kuoli, mutta Elia rukoili, että pojan henki palaisi poikaan ja henki palasi ja poika virkosi elämään. (1 Kun 17:18-24)

Suunemilainen vaimo piti huolta profeetta Elisasta ja tapahtui, että vaimon poika kuoli, mutta paikalle haettu Elisa palautti pojan elämään. (2 Kun 4:19-36)

Kun Elisa oli jo kuollut ja haudattu tavan mukaan kallioluolaan ja oltiin saattamassa erästä vainaja haudattavaksi. Nyt kun saattoväki näki vihollisosaston lähestyvän, heittivät he vainajan Elisan hautaan ja pakenivat paikalta. Nyt kun Elisan hautaan heitetty vainaja kosketti Elisan luita, virkosi hän elämään ja nousi seisomaan. (2 Kun 13:20-21)

Jeesuksen toiminnan yhteydessä mainitaan ainakin kolmesta kuolleista herättämisistä.

Kerrotaan, kuinka Jeesus oli seuralaisineen lähestymässä Nain nimistä kaupunkia kun samaan aikaan kaupungin portista saapui hautajaissaatto kuljettaen lesken ainoaa poikaa haudattavaksi kaupungin porttien ulkopuolelle. Jeesuksen kävi sääliksi lesken kovaa kohtaloa ja hän pysäytti saattueen ja sanoi nuorukaiselle. "Nouse" ja nuorukainen, lesken vanhuudenturva nousi elävänä baareilta. (Luuk. 7:11ss)

Jairus-nimisen synagogan esimiehen 12 vuotias tytär kuoli ja Jeesus haettiin paikalle. Tässä yhteydessä Jeesus lohduttaa surevia omaisia sanomalla, ettei tytär ole kuollut vaan hän nukkuu, ja sanat: "Talita kuum" herättivät tyttären jälleen eloon. Luuk. 8:41ss)

Martta, Maria ja Lasarus elivät sisaruksina yhteisessä taloudessa ja olivat ilmeisesti vielä nuoria. Tapahtui kerran, että Lasarus kuoli ja hänet käärittiin liinoihin ja vietiin kalliohautaan. Kun Jeesus viimein neljän päivän perästä saapui paikalle, hän huusi luolan suulla: "Lasarus tule ulos" ja kohta valkeisiin käärinliinoihin kiedottu Lasarus astelee luolan pimeydestä valoon ja aurinkoon. (Joh 11:31ss)

Jeesus itse ristiinnaulittiin perjantaina ja hänet laskettiin alas ristiltä kuolleena, käärittiin liinoihin ja vietiin kalliohautaan, joka kuitenkin jo sunnuntaiaamuna oli tyhjä.

Pietarin toiminnan yhteydessä mainitaan Tabita-niminen nuori nainen, joka kuoli ja vietiin yläsaliin. Kuitenkin, kun kuultiin Pietarin olevan naapurikaupungissa, hänet kutsuttiin paikalle. Vainajan luo tultuaan Pietari sanoi: "Tabita. Nouse ylös" ja Tabita virkosi elämään. (Ap.t 9:36ss)

Erään kerran Paavali pitkitti jäähyväispuhettaan aina aamuyön tunneille saakka, jolloin eräs ikkunalla istunut nuorukainen vaipui uneen ja tipahti kolmannen kerroksen ikkunasta maahan ja hänet nostettiin ylös kuolleena, mutta jonka Paavali sanoi: "Älkää hätäilkö. Hänessä on vielä henki". (Ap.t 20:7)

Näitä raamatussa kerrottuja tapauksia kuolleista herättämisistä pidettiin tapahtumien aikana ja pidetään länsimaisessa kristillisyydessä yhäkin yliluonnollisina Jumalan ihmetekojen ilmentymänä, varsinkin kun uskotaan, että Jumala päättää jokaisen ihmisen syntymästä, elämän vaiheista ja kuolemasta. kuitenkin, olaksemme vilpittömiä totuuden etsijöitä, joudumme kysymään: Ovatko nämä kuolleista herättämiset sittenkään niin yliluonnollisia kuin mitä on totuttu ajattele maan?

Ensimmäinen kysymys kuoleman mysteeriä pohdittaessa on se, mitä tapahtuu kuolemassa ja milloin ihminen on todella kuollut?

Nyt jos kuoleman rajana pidetään sydämen tai elintoimintojen pysähtymistä, niin näitä kuolemisia ja kuolleista herättämisiä tapahtuu tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa. Esim. Usein käy niin, että sähköiskun saaneen ihmisen sydän pysähtyy, mutta voidaan ensiaputoimin saada jälleen toimimaan. Eli herätetään kuolleista. Samoin hukkumistapauksissa kaikki elintoiminnat voivat jo olla pysähtyneet, mutta tekohengityksellä ja sydänhieronnalla voidaan elvyttää, eli herättää kuolleista.

Edelleen voidaan pohtia sitä, miten raamatun ajan ihmisten käsitykset kuolemasta poikkeavat nykyisestä käsityksestä? Pidettiinkö silloin esim. tajuttomuuteen tai koomaan vajonnutta ihmistä jo kuolleena ja haudattiin välittömästi? Lämpimissä maissa kun vainajaa ei voitu kauan maan päällä pitää.

Edelleen merkillepantavaa raamatussa kerrotuissa kuolleista herättämisissä on se, että kaikki nämä herätetyt ovat olleet joko lapsia tai nuoria ihmisiä, joilla on ollut kaikki fyysiset edellytykset elämän jatkamiseen täällä ajassa.

Etusivulle