§§§ ”Korpilaki” ???

Korpilaki – oikeuden laki vaiko ei?

"Jos kielin voisi kertoa, näkönsä vanhat puut", lauletaan tutussa maakuntalaulussa; ja jos näin olisi, olisi Lapin erämaiden aihkipetäjillä ja ikihongilla pitkä historia kerrottavana Lapin ihmisten - kiveliöiden kansan elämästä ja vaiheista. Mutta kun ei. Ikihongat humisevat omia huminoitaan ja näiden huminoiden tulkitsemiseen ei tavallisen kuolevaisen korvat ja ymmärrys riitä. Sen sijaan vanhain muisteluksissa, joita vanhat vielä lapsuudessani muistelit, nämä kiveliöiden kansan vaiheet ja elämä tulee ymmärrettävään muotoon.

Ikimuistoisen ajan Lapin perukoilla on eletty olosuhteiden ja erämaiden ehdoilla ja selvitty joko omin nokkineen tai kyläyhteisöissä yhteisvoimin elämän kovista haasteista. Silloin kun lääkärit ovat olleet saavuttamattomia; jopa tuntemattomia käsitteitä, on ollut milteipä jokaisessa kylässä verenseisottajat, sanan mahtajat ja muut myrrysmiehet hoitamassa kansanparantajan virkaa. Samoin oikeuskäytäntö kyläyhteisöissä on ollut kylän miesten kontolla. Useimmissa kylissä on aina ollut joitakin jämeriä pappoja, jotka ovat ymmärtäneet mikä on oikein ja mikä väärin ja omalla sanallaan ja arvovallallaan pitäneet järjestystä yllä kyläyhteisöissä. Sitten niitä varten, jotka eivät ole muutoin halunneet tajuta oikeaa ja väärää ja lähteneet rötöstelyn tielle, nämä rötöstelijät on pantu kylän miesten yhteistuumin ojennukseen ja tässä ojennukseen panossa "rantarisukko" eli "korpilaki" on ollut erittäin tehokas keino mikäli muut konstit eivät ole tehonneet.

Niissä kyläyhteisöissä, joissa on vallinneet vanhurskaat oikeusperiaatteet, tämä suoran toiminnan korpilaki on ollut erittäin tehokas ja nopea keino panna rötöstelijät ojennukseen, samalla kun tällä on ollut erittäin voimakas rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus ja näin oikeutta on toteutettu ilman kirjoitettuja pykäliä tai ulkopuolisia viranomaisia. Ainakin pienemmissä rötöksissä.

Ongelmalliseksi tällainen korpilaki tulee siinä tapauksessa, ettei kyläyhteisöillä itsellään ole selvää käsitystä oikeasta ja väärästä; tai kun inhimilliset luulemiset, statusarvot ja muut seikat pääsevät vääristämään joukon totuus- ja oikeuskäsitteitä.

Hyvin yleinen piirre kyläyhteisöissä on ollut kautta aikain ihmisten luokittelu syntyperänsä, sukunsa tai jonkin synnynnäisten ominaisuuden perusteella eri luokkiin. Erittäin köyhiin oloihin tai aviottomana "äpäränä" syntyneet ovat joutuneet kantamaan läpi elämänsä synnynnäisten lähtökohtiensa kirousta ja olleet ympäristön halveksunnan ja sorron kohteena. Myös heidän oikeuksiaan koskevissa asioissa. Samoin sellaisissa tapauksissa, joissa joku on jostain syystä joutunut ympäristönsä hampaisiin - toisten jyrsittäväksi - hänen kontolleen on pyritty panemaan kaikki kylässä tapahtuneet rötökset - silloinkin kun hän on ollut täysin syytön ja tällöin ollaan oltu jo lähellä noitavainojen aikaista käytäntöä, jossa pelkkä luuleminen riitti kidutuksen ja kuolemantuomion perusteeksi.

Korpilaista nykyiseen oikeuskäytäntöön.

Nykyisen, niin kotoisen kuin kansainvälisenkin, oikeuskäytännön yksi peruspilareita on, että jokainen ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Tällä periaatteella eliminoidaan se, ettei pelkkien luulemisien perusteella lähdetä ketään syyttämään, tuomitsemaan tai edes syylliseksi leimaamaan ja tällaisenaan tämä käytäntö suojelee yksittäisiä kansalaisia ja on entisajan korpilakia monin verroin parempi käytäntö.

Ongelmana nykyisessä oikeuskäytännössä on kuitenkin se, että lain valvonta ja käytäntöön soveltaminen on sälytetty usein vieraiden ja olosuhteita ja taustoja tuntemattomien viranomaisten kontolle. Voi olla, että tällä käytännöllä toteutetaan tiettyjä pykäliä ja lain kirjainta, mutta lain tarkoitus ja todellinen oikeus jäävät hyvin usein toteutumatta - käy jopa niin, että lain muodollisesta kirjaimesta ja oikeuskäytännöstä tulee vääryyden- ja rikoksen teon väline. Varsinkin, kun maastamme löytyy pilvin pimein niitä moraaliltaan kyseenalaisia rikollisuutta puolustavia asianajajia, joilla on mestarillinen kyky kyseenalaistaa jopa silminnäkijätodistajien todistukset ja hankkia rikolliselle vapauttava tuomio "riittävän näytön puutteessa". Huippuesimerkki tästä oikeuskäytännön vääristymästä lienee se, että kun liikkeenharjoittaja otti liikkeeseen murtautuneen rikollisen kiinni, hänet tuomittiin maksamaan rikolliselle 15.000 markkaa henkisistä kärsimyksistä.

Toinen yksilökansalaisten oikeusturvaa vaarantava tekijä nykyisessä oikeuskäytännössä on virkamiesten virkamiesmoraali ja persoonalliset ominaisuudet. Ottakaamme muutama metafora:

Härmlandian maassa, erään maakunnan eräässä pitäjässä oli nimismies. Pitäjään nimismieheksi tullessaan oli kovastikin virkaintoinen esivallan edustaja, valvoi jopa henkilökohtaisesti baarien vessoissa tapahtuvaa ryypiskelyä. Mutta sitten alkoi tapahtumaan luisumista myötämäkeen kohti täydellistä virkamiesmoraalin rappiota. Kun viinakset maistuivat nimismiehellekin niin johan pitäjästä löytyi joskus hyvinkin epämääräisiä ryyppykavereita ja hengen heimolaisia ja alkoi muodostumaan sellaisia sidoksia, joita ei olisi pitänyt muodostua ja kansalaisten oikeusturva oli ennen pitkää pelkkä teoreettinen käsite.

Oli tapaus, jossa pitäjän tunnetuin sutki autokauppias oli myynyt henkilöauton eräälle kaverille, joka oli auton osamaksut tunnollisesti hoitanut, mutta kun hänen maksamiensa osamaksujen kuiteissa ei nimenomaan mainittu, että kysymys oli auton osamaksusta, näitä kuitteja ei noteerattu miksikään siitäkään huolimatta, että päivämäärät ja summat täsmäsivät. Lopputulos oli, että tämän reteen nimismiehen toimesta auton ostanut kaveri menetti maksamansa auton ja sutki autokauppias ilmeisesti myi jo kertaalleen maksetun auton uudelleen jollekin toiselle. Näin saattoi tapahtua sen vuoksi kun Härmlandian maan nimismies ja sutki autokauppias olivat liian hyvää pataa keskenään ja näennäislakia käytettiin suoranaisen rikoksenteon välineenä

Samaisessa Härmlandian maan samaisessa pitäjässä oli putkanvahti, jonka ainut elämän tehtävä oli ajella poliisin partioautolla ympäri kylää jotta kaikki varmasti näkivät hänen ajavan poliisiautoa.
    No. Kaveri asui avoliitossa erään naisen kanssa ja oli erään kerran hakannut avovaimonsa poliisipampulla henkihieveriin niin pahoin, että toinen joutui olemaan jopa yliopistollisen sairaalan hoidossa. Tapahtuneen johdosta uhri oli vienyt lääkärintodistuksensa tälle reteelle nimismiehelle ja esittänyt 1500 markan korvausvaateen, jota hän oli vaatinut perittäväksi kyseisen putkanvahdin palkasta. Oli kuitenkin käynyt niin, että nämä lääkärintodistukset olivat kadonneet nimismiehen toimistosta sen tien eikä uhri ollut saanut minkäänlaista korvausta pahoinpitelyn johdosta.

Lopulta kyseisen Härmlandian maan nimismiehen hommat menivät täysin höpinäksi. Nimismiehen ikkunan alla toimi avoimesti pitäjän "kakkos-alko", pimeän pullon kauppa, jossa nimismies itsekin asioi tuhkatiheään.
    Erään kerran joku tyyppi oli lähtenyt ostamaan pimeää pulloa kyseisestä talosta, oli sisään astuessaan havainnut nimismiehen istuvan pirtin penkillä ja oli yrittänyt pyörtää ovelta takaisin, mutta nimismies oli huutanut perään: "Tuu vain sisään. Kyllä me tiedetään, että sinä täältä pulloja ostelet". Ja niin oli kaveri ostanut nimismiehen silmien edessä pimeän pullon ja mennyt menojaan.

Kyseisessä Härmlahdian maan pitäjässä tapahtui kaiken lisäksi parikin epämääräistä kuolemantapausta, joista ei koskaan saatu täyttä selvyyttä. Liittyikö tapauksiin rikoksia vaiko ei, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Nämä muutamat kuvaelmat - metaforat - riittänevät osoittamaan, mikä on yksilökansalaisen oikeusturva silloin kun jonkun vastuullisen virkamiehen hommat menevät täysin hunningolle. Korpilaki toimi oikeuden palvelijana silloin kun kyläyhteisössä toimittiin oikeudenmukaisesti yksilöiden oikeuksien puolesta väärää vastaan. Sen sijaan yleinen moraalinen rappio ja väärämielisyys johti siihen, että ne, joiden olisi pitänyt oikeutta puolustaa, toimivat itse rikoksen ja vääryyden välineenä. Esimerkkejä tästä löydämme myös länkkäri-filmien epämääräisistä sheriffeistä ja sama pätee tämän päivän kotoisiin viranomaisiin. Heidän oikeustajustaan ja nuhteettomasta viranhoidosta riippuu täysin se, toteutuuko yksilön oikeudet käytännössä vai ei: ja, onko nykyinen oikeuskäytäntömme yhtään sen parempi kuin entisaikain korpilaki vai onko senkään veroinen.

Yksilön alhaiset vietit

Jo miespolvien ajan psykologia on tutkinut ja kartoittanut ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja niitä lainalaisuuksia, jotka ohjailevat normaalin ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa. Psykologia puhuu ihmisen tarpeista silloin kun ihminen toimii tyydyttääkseen syömiseen, asumiseen, vaatetukseen, turvallisuuteen jne. liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi. Samoin psykologia puhuu vieteistä silloin kun yksilön toiminta tähtää suvun jatkamiseen. Avioliiton solmiminen, seksuaalinen kanssakäyminen sekä perheen perustaminen.

Näin siis normaaleilla ihmisillä. Mutta sitten joidenkin ihmisten käyttäytymiseen ja toimintaan liittyy sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät kuulu normaalien ihmisten elämään. Näistä ominaisuuksista käytän tässä nimitystä "alhaiset vietit".

Joitakin aikoja sitten oli julkisuudessa Belgiassa paljastunut mittava pedofiiliketju, jossa oli osallisina hyvinkin korkeissa asemissa olevia virkamiehiä ja näkisin, että tämä pedofilia on yksi vaarallisimmista kielteisistä piirteistä viettielämän alueella.
    Toinen tähän verrattava on lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, joka on saanut erittäin mittavat puitteet mm. Thaimaassa, missä länsimaiset turistit käyttävät seksuaalisesti hyväkseen alaikäisiä tyttöjä. Tätä ei voida selittää tavanomaisilla viettitoiminnoilla, varsinkin kun tähän liittyy usein myös hyvinkin raakalaismaista kohtelua näitä uhreiksi joutuneita lapsia kohtaan.
    Edelleen tähän alhaisten viettien listaan voidaan liittää sadistinen kohtelu eläimiä kohtaan sekä turha tappaminen.
    Kalastaminen kuuluu ihmisen normaaliin toimintaan elannon hankkimiseksi, mutta normaalia ei ole sellainen saalistus, jossa pyydetään kaloja koukkupyydyksillä ja päästetään saaliiksi saadut kalat takaisin veteen. Eli nautitaan siitä kun kala yrittää henkensä hädässä rimpuilla vapaaksi. Turkisriistan metsästys on luonnollista toimintaa elinkeinon harjoittamiseksi tai suojautumiseksi, mutta luonnollista ihmisen toimintaa ei ole se ketun metsästys, jota Englannissa harjoitetaan. Eli kymmenittäin isoja ajokoiria saalistaa pientä suojatonta kettua ja repii lopulta hengiltä ja samaan aikaan ihminen ratsujensa selässä nauttii näytelmästä.

Nyt joku voi kysyä: miten nämä piirteet liittyvät ylipäätään käsiteltävään aiheeseen, eli lain ja oikeuden toteutumiseen?

Kuten uutiset maailmalta kertovat, pedofiiliketjuihin kuuluu hyvinkin huomattavassa asemassa olevia virkamiehiä ja yhtälailla virkamiesten keskuudessa voi ilmetä muita edellä esille tulleita poikkeavia ominaisuuksia, kuten tappamista pelkän tappamisen vuoksi ja koko luomakunnan alistamista oman mahtavuutensa alle. Nyt, mikäli joku rohkenee kyseenalaistaa tämän "mahtavan" mahtavuuden, seurauksena voi olla hyvinkin häikäilemättömät vastareaktiot ja pyrkimys liiskata kyseinen henkilö jalkain alle lattiamatoksi niin kuin on viattomia luontokappaleita lattiamatoksi liiskannut; ja mikäli virkatoimien hoitamisessa alkaa ilmetä tällaisia koston ja henkisen liiskaamisen piirteitä, siitä virkatoimesta on aivan turhaa lähteä edes tavoittelemaan todellista oikeutta ja tilanne on pahempi kuin mikään korpilaki on koskaan ollut.

Aretalogia-kotisivuille