Noin 3250 vuotta sitten Mooses kiipesi ylös Hoorebin vuorelle kohtaamaan Jumalansa. Tällä matkalla hän viipyi Jumalan yhteydessä neljäkymmentä vuorokautta. Kun hän vihdoin alas vuorelta kansansa pariin laskeutui, hänen kasvonsa olivat muuttuneet säteilevän kirkkaiksi. Hän, Mooses, oli kohdannut Jumalan ja tunsi Jumalansa, Herransa ja Valtiaansa, mutta kansalle hänellä oli tuotavanaan vain laki. Kiviin kirjoitettu, joka osoitti Jumalan: ankaruuden ja ehdottomuuden Tämä laki oli Jumalan ja Israelin kansan Liiton Laki, joka osoitti ihmiselle sen, kuinka heidän olisi Jumalan yhteydessä vaellettava ja jokapäiväisessä elämässä elettävä. Siinä, että Mooses, profeetoista suurin, henkilökohtaisesti tunsi Jumalan, oli hänen uskollisuutensa salaisuus ja sisäinen voima täyttää Jumalantahtoa vanhoilla päivillään aina kuolemaansa saakka. Sen sijaan tämä kiviin kirjoitettu laki pyhyydessäänkin edusti ulkonaista pakkoa ja uhkaa niitä kohtaan, jotka eivät tämän kiviin kirjoitetun lain ehdottomuutta pystyneet täyttämään.
    Ja niin on, että hyvääkin tarkoittava asia silloin kun se on ulkonaisen pakon, uhkan ja pelon sanelemaa, ei koskaan johda toivottuun tulokseen ja saa ihmisissä aikaan sitä sisäistä muutosta ja anna sitä sisäistä voimaa, joka tämä hyvää tarkoittavan asian toteuttamiseksi tarvitaan ja tulokset ovat sen mukaisia. Yhä uudelleen ja uudelleen Israelin kansa unhoitti Jumalansa hyvää tarkoittavan lain ja lähti tottelemattomuuden ja uskottomuuden tielle. Jumala kärsi Jaakobin heimon niskurointia neljäkymmentä vuotta erämaassa. Vihastui heihin monta kertaa ja uhkasi pyyhkiä koko kansan silmiensä edestä. Mutta Aabrahamille antamansa lupauksen ja Mooseksen uskollisuuden tähden hän armahti heitä ja johdatti heidät luvattuun maahan. Maahan, joka, vuoti maitoa ja mettä ja oli ihana asua. Jumala täytti lupauksensa ja piti lupauksensa Liiton. Mutta ihminen, Israelin kansa, ei.

Yli kuusisataa vuotta Jumala profeettojensa kautta yritti herättää kansansa uskollisuuden lupauksensa Liitolle ja kuuliaisuuden kiviin kirjoitettua lakia kohtaan. Kuitenkaan tämä Israelin kansa ei koskaan oppinut tässä ihanassa maassa oikein elämään ja lupauksen Liittoa oikein pitämään ja kiviin kirjoitettua lakia noudattamaan. Ja tämän vuoksi, uskonsa Israelin kansaan lopullisesti menettäneenä Jumala kutsui Jeremian, valitun jo hamasta äidin kohdusta, ja lähti valmistamaan Uutta Liittoa hänen ja ihmisen välille.
    "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin se jonka minä tein teidän isäinne kanssa silloin kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä. (Jer. 31:31ss).

Vähäinen aasilla matkannut aviopari oli majoittuneena pienessä Beetlehemin kaupungissa vähäiseen talliin. Majataloissa ja rikkaiden kartanoissa kun heille ei sijaa ollut. Sinä yönä koitti nuoren vaimon siunattu hetki synnyttää esikoisena tähän maailmaan. Lapsi syntyi ja kapaloitiin. Mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin tulivat kedon paimenet kumartamaan lasta. Kahdeksan päivää myöhemmin Jerusalemin temppelissä vanhus, Simon, ottaa lapsen syliinsä ja kiittää Jumalaa tästä lapsesta. Kohta iäkäs, kahdeksankymmenen neljän vanha, naisprofeetta Hanna ylistää Jumalaa tästä poikalapsesta, jolle juuri oli annettu nimi Jeesus. Myöhemmin tulivat itämaan tietäjät ja tuli kuningas Herodeksen koston ja vainon henki, yrittäen tuhota juuri syntyneen maailman vapahtajan ja kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran ja tästä alkoi tämän pienen vastasyntyneen lapsen ja hänen vanhempiensa pakomatka Egyptin maalle.

Nämä pienen Beetlehemin kaupungin järkyttäviäkin piirteitä saaneet, tapahtumat olivat enteinä jostain suuremmasta ja korkeammasta. Kuin kajastavaa aamunkoittoa korkeudesta siihen henkiseen ja hengelliseen pimeyteen, jossa silloinen maailma, ja ennen kaikkea Israel, eli. Jumalan aivoitukset eivät ole ihmisten arvoituksia eikä hän ihmisten tavoin ja heidän mielensä mukaisesti toimi. Tämän maailman ihmiset etsivät ruhtinaansa, herransa ja valtiaansa kuningasten kartanoista ja rikkaiden hoveista. Sen sijaan Jumalan aivoituksiin riitti pieni tallin seimi. Ja miksi näin?

Jumalan uuden liiton aivoitukset ovat anteeksiantamuksen, rakkauden ja siihen perustuvan palvelemisen aivoituksia. Jumalan uuden armoliiton näkökulmasta tämän maailman rikkaus, loisto ja kunnia ovat loputtoman riiston, sorron ja keskinäisen kilpailun ja kyynärpäätaktikoinnin lähtökohtina ja sen vuoksi ne ovat syntiä Jumalan edessä. Jumalan armoliitto Jeesuksessa Kristuksessa perustuu anteeksiantamukseen, ehdottomaan totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ja toimintaan niiden voittoonviemiseksi ihmiskunnan keskuudessa.
    Siinä, missä silloiset ylipapit ja fariseukset etsivät maasta kiviä kivittääkseen heikon synteihin sortuneen naisen kuoliaaksi, siinä Jeesuksen sisimmässä asuva Jumalan kirjoittamaton laki, saarnasi tälle heikolle naiselle anteeksiantamusta ja uutta elämää Jumalan yhteydessä. Kiviin kirjoitettu armoton ulkoinen laki, käskijä ja uhkaaja, oli väistymässä syrjään ja uusi armon ja rakkauden kirjoittamaton laki oli tulossa maailmaan. Armon ja rakkauden laki, joka muuttaisi ihmisen sisäisesti ja johdattaisi henkilökohtaiseen Jumalan tuntemiseen ja johdattaisi ihmisen palvelevaan rakkauteen kaikkia ihmisiä, ennen kaikkea kärsiviä lähimmäisiä, kohtaan. "Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. (2.Kor.3:3).

Tämä Jumalan kirjoittamaton laki, Kristuksen henki, vaikutti Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. Hänen jokainen tekonsa, jokainen sanansa ja jokainen opetuksensa viestitti suurta viestiä Jumalan armosta ja pyyteettömästä palvelevasta rakkaudesta. Siitä armosta ja puhtaasta rakkaudesta, jota niin lukemattomat ihmiset ovat kautta ihmiskunnan historian niin usein turhaan tästä maailmasta etsineet. Niin lukemattomat vähäosaiset, heikot ja kärsivät, ihmiset ovat joutuneet tämän maailman kylmyyden ja kovuuden ja tuomiohenkisyyden omalla kohdallaan kokemaan. Ja niin monen ihmisen henkinen kestävyys on tämän maailman kovuuden ja vääryyden takia murtunut.
    Jumalan kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - on tullut etsimään ja pelastamaan sen mikä kadonnut on ja eheyttämään sen, mikä tämän maailman kovuuden ja vääryyden tähden särkynyt on. Jumala on rakkaus, ja hänen rakkautensa ja totuutensa oli vallannut Jeesuksen sydämen.

Koitti päivä, jolloin tämän maailman ruhtinas - pimeyden henki - sai ylivallan ihmisessä. Silloisissa ylipapeissa, kirjanoppineissa ja fariseuksissa ja he, kieltäen Pyhän ja vanhurskaan, valitsivat vapautettavaksi ryöväri Barabbaan ja naulitsivat roomalaisten legioonalaisten kätten kautta Jeesuksen Golgatan keskimmäiselle ristille Luulivat pääsevänsä tästä nasaretilaisesta villityksestä lopullisesti eroon. Mutta toisin kävi. Jumala valvoo aivoituksiensa toteutumista yli aikakausien ja jopa yli kuoleman porttien ja hän herätti Jeesuksen, maailman vapahtajan ja koko ihmiskunnan syntien sovittajan. Koitti maailman vapautuksen päivä ja koitti apostolien ja muiden valittujen riemun päivä. "Jeesus elää", kaikui lukemattomilta huulilta tämän pääsiäisaamun jälkeen.
    Tällä ristinkuolemallaan Jeesus sovitti koko ihmiskunnan synnit ja rikokset ja valmisti uskon kautta hänen nimeensä ja vereensä pääsyn uudelleen Jumalan yhteyteen ja hänen lapseuteensa. Tuntemaan henkilökohtaisesti Jumala omassa sydämessään ja omistamaan Jeesuksen Kristuksen Henki - Jumalan kirjoittamaton rakkauden laki - kirjoitettuna omaan sydämeen, jossa se vaikuttaisi tahtomisen ja tekemisen, niin että Jumalan armon ja rakkauden aivoitukset toteutuisivat kautta kaikkien sukupolvien. Kiviin kirjoitettu laki täytettiin Jeesuksen ristin kuolemassa niin, että se voitiin lopullisesti syrjään siirtää ja alkoi uuden armon ja rakkauden liiton aikakausi. Aikakausi, joka tulisi pysymään niin kauan kuin ihmiskunta nykymuodossaan täällä maanpäällä pysyisi.

"Hänen valtakuntansa valtikka on oikeuden valtikka, eikä hänen herraudellaan tule loppua oleman".

Jumalan kirjoittamattoman lain - Kristuksen hengen - tarkoitus ihmistä kohtaan on se, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä elää ja asua täällä maanpäällä ja sen jälkeen iankaikkisesta kirkkauden maassa, jonka esivaiheeksi tämä maallinen elämä on alunperin tarkoitettu. Kuitenkin on niin, että täällä maanpäällä vallitsevat usein kylmät ja kovat elämisenehdot. On niin paljon riitaa, vääryyttä, vihaa, katkeruutta ja sotia. Toinen toistaan vastaan kapinoi ja sen sijaan, että ihminen pyrkisi olemaan avuksi ja siunaukseksi toisille ihmisille ihminen kaikin tavoin yrittää tehdä toisen ihmisen elämän mahdollisimman vaikeaksi. Vallitsee armoton koston henki kaikkia niitä kohtaan jotka ovat tavalla taikka toisella toista loukanneet ja tähän henkiseen ja hengelliseen kaaokseen Jumala lähetti uuden armon ja rakkauden ja oikeamielisyyden lain. Toimimaan ensin Jeesuksessa Kristuksessa ja sitten niiden sisimmässä, jotka hänet mestarikseen ja opettajakseen ovat valinneet.

Yksi keskeisimmistä henkisen hyvinvoinnin lähtökohdista on se, että yksilön oikeusturva toteutuu täysipainoisesti ja ehdottomasti. Tässä maailmassa vallitsevat oikeusperiaatteet toimivat yleensä aina vahvempien ehdoilla. Niiden, joilla on rikkautta, kunniaa ja loistoa ihmisten silmissä. Köyhän, vähäosaisten tai muuten alaspainetun oikeusturva tässä maailmassa on yleensä vain teoreettinen käsite, joka usein jää toteutumatta. Vaan niin ei ole Jumalan aivoitukset. Kun Jeesus tuli, tuli hän saattamaan oikeuden voittoon maanpäällä. Ja tämä oikeuskäytäntö ei toimi rikkaiden tai hyväosaisten ehdoilla eikä heidän hyväkseen. Tässä Jumalan oikeuskäytännössä ei tuomita näön mukaan, vaan tuomitaan vaivaiset vanhurskaasti ja viimeistään siinä vaiheessa moni alaspainettu ja vääryyttä kärsimään joutunut vähäosainen saa kaipaamansa oikeuden.
    Tätä oikeuskäytäntöä noudatti Jeesus omana aikanaan oman aikansa vähäosaisia ja alaspainettuja kohtaan. Tämä oli sitä myönteistä "huutoa", joka sai vastakaiun vähäosaisten ihmisten sydämissä. Ihmiset löysivät Jeesuksessa oikeuden ja totuuden ja saivat vastauksen omiin henkisiin tarpeisiin. Tämä Uuden Liiton armon, palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden henki valtasi monien ihmisten sydämet ja johdatti heidät jatkamaan sitä työtä, jonka Jeesus oli liikkeellepannut. Levittämään sanomaa uudesta armosta ja uudesta totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Sanoma Jumalan uudesta kirjoittamattomasta laista - Kristuksen hengestä levisi kulovalkean tavoin koko silloiseen tunnettuun maailmaan ja sai vastakaiun monien ihmisten sydämissä. Muutti heidät sisäisesti ja johdatti heidät noudattamaan jokapäiväisessä elämässä Kristuksen hengen mukaisia toimintoja. Puolustamaan yksilön oikeuksia ja osoittamaan palvelevaa rakkautta kaikkia lähimmäisiä kohtaan.

"Eikä hänen herraudellaan tule loppua oleman". Tämän Jumalan kirjoittamattoman lain - Kristuksen hengen - toiminta ja toteutuminen on täysin riippuvainen niistä ihmisistä, jotka tahtovat ja ovat, tämän hengen valtaamiksi tulla, tai ovat tulleet. Jumalan tahto on sama kuin Jeesuksen päivinä. Armon ja palvelevan rakkauden ja totuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoituksia kaikkia ihmisiä kohtaan. Mutta kautta kaikkien aikojen Jumala on tarvinnut aivoitustensa toteuttajiksi ihmisiä. Ja vain heidän kauttaan Jumala voi aivoituksensa toteuttaa ja tämä on asettanut valtavan haasteen kaikkien aikojen Jumalan palvelijoille. Ja asettaa valtavan haasteen myös meille, jotka tämän sukupolven keskellä tahdomme Jumalan tahtoa palvella.

Meille Suomeen on kristinusko tuotu aikanaan lähinnä miekan ja ulkonaisen pakon ja uhkan avulla. Tämä ulkonainen pakko on alistanut ihmiset ulkonaisesti noudattamaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Ovat olleet jalkapuut ja muut pakkokeinot, joiden avulla ihmisille on yritetty kristinuskoa päähän iskostaa. Oikeuskäytäntö on ollut myös, sen mukaista. "Herran pelko on viisauden alku" On ollut yksi ehkä kaikkein eniten käytetty Raamatunkohta, jonka avulla vähäosaisia kansaa on yritetty alistaa oloihinsa tyytymään ja valtaherrojen alaisuudessa olemaan.

Kaukana tästä on ollut se armon ja palvelevan rakkauden ja totuuden ja oikeuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - jota Jeesus ja apostolit edustivat, ja joka pystyisi ihmisen sisäisesti muuttamaan ja antamaan sen voiman, joka ihmisen elämän ohjaisi noudattamaan ilman ulkoista pakkoa niitä Jumalan aivoituksia, joita hänellä kaikkia ihmisiä kohtaan on. Tällä tavalla on saatu aikaan nimellisesti kristitty kansa, mutta jonka elämä ei missään kohtaa eroa pahimpien pakanoiden ja jumalattomien elämästä. Missä on tämän päivän kansamme keskuudesta se palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden henki, josta aito apostolinen usko aikanaan tunnettiin? "Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen... Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan", sanotaan vanhan virsikirjan virressä 440.
    Ja voi kuinka ajankohtaisia nämä sanat ovatkaan kansamme, myös uskovien, keskuudessa. Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ja jos se "huutaminen" on sitä luokkaa, kuin mitä se valitettavasti liian usein näyttää olevan, niin mitä muuta tästä maailmasta voi etsiä kuin tämän "huutamisen" vastakaikua, Katkeruutta, jatkuvaa riitaa, pelkoa ja ahdistusta jne. Sitä sielun katkeraa myrkkyä, joka niin monen ihmisen elämän on suoranaiseksi helvetiksi täällä maanpäällä tehnyt. Poissa palveleva ja kärsivien lähimmäisten kärsimyksistä ja selviytymisestä huolta kantava henki. Poissa on todellinen totuus ja oikeudenmukaisuus. Myös uskovien keskuudesta. Aivan liian usein hengellinen toiminta eri uskonsuunnissa perustuu "alistu tai tuhoudu" periaatteelle. Ihmisten käännyttäminen ja omaan uskonsuuntaan karsinoiminen on ainut hengellisen toiminnan tavoite. Ja tässä pyrkimyksessä kärsivät lähimmäiset ovat vain "helppoja saaliita", joiden kärsimystä yritetään heidän alistamisekseen hyväksikäyttöä. Tähänkö Jumala kutsuu ihmiset? Puoskaroimaan ihmisten sieluilla ja ronkkimaan heidät sisäisesti vieläkin enemmän hajalle kuin he jo hajalla ovat? Sallikaa minun sanoa: Ei kutsu!

Jumalan armon, palvelevan rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - voi toteutua ihmiskunnan keskuudessa vain, jos Jumalalla on palveluksessaan niitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka itse ovat tämän Kristuksen hengen valtaamiksi tulleet. Nämä Jumalan valtaamat ihmiset toteuttavat omassa elämässään niitä aivoituksia, joita Jumala Henkensä kautta heidän sisimmässään vaikuttaa. Jumala kutsuu ihmisen palvelijakseen, ei palveltavaksi'. Puolustamaan vähäosaisten ja alaspainettujen ihmisten oikeuksia. Toimimaan elämässään niin, että Jumalan hyvät aivoitukset hänen palvelustyönsä kautta saavat toteutua. Kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi kaikille ihmisille. Siis kaikille, eikä vain niille, jotka meitä itsekustakin miellyttävät. Jumalan palvelijoiden on elämässään harrastettava kaikkien ihmisten menestystä ja oikeuksien toteutumista. Myös niiden, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet tai meitä muuten loukanneet ja juuri tästä todellinen Kristuksen henki todeksi tunnetaan.
    On niin helppoa rakastaa niitä, jotka meitä ensin rakastavat ja harrastaa niiden menestystä, jotka meitä "myötäkarvaan silittelevät". Mutta mitä erinomaista me tässä tehdään. Eivätkö pakanatkin tee samoin. "Olkaa te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen isänne täydellinen on" sanoo Jeesus vuorisaarnassaan. "Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat", jatkaa Jeesus. Ja minä sanon: "Kostajan tyytyväisyys" ei koskaan voi olla todellisen Jumalan lapsen tyytyväisyyttä. Se, että joku on meitä vastaan rikkonut tai meitä muuten loukannut, ei tee tästä ihmisestä lainsuojatonta tai Jumalan laupeuden ja rakkauden ulkopuolelle joutunutta. Meidän Jumalan palvelijoiden on ahkeroitava kaikkien ihmisten menestystä ja hyvinvointia. Rakastettava kaikkia ihmisiä, siunattava vainoojiamme ja jopa käännettävä toinenkin poskemme niille, jotka meitä poskelle lyövät. Sodat tässä maailmassa ei lopu sotimalla, eikä riidat riitelemällä. Sodat loppuvat vain oikeudenmukaisen rauhan tekemisellä ja toisen osapuolen menestystä ahkeroimalla. Samoin riidat loppuvat vain todellisen sovinnon tekemisellä ja ahkeroimalla kaikkea hyvää toisen osapuolen hyväksi. Anteeksiantamuksen valtava voittovoima pääsee oikeuksiin vain, jos lähdemme, unhottaen meihin kohdistuneet vääryydet ja loukkaukset, ahkeroimaan hyväntekemistä myös niitä kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Siinä, että Kristuksen hengen valtaamina lähdemme toteuttamaan Jumalan kirjoittamattoman, hyvyyden, laupeuden ja rakkauden, lain periaatteita omassa elämässämme kaikkia lähimmäisiä kohtaan, me voimme parhaiten "huutaa" myönteistä ja hyvää "huutoa" ympäröivään "metsään". Ja vain silloin, kun me itse tätä myönteistä "huutoa" huudamme, voimme odottaa myönteistä vastakaikua ympäristöltämme. Tämä on sitä todellista Kristuksen hengestä lähtevää palveluksentyötä, jossa ei enää tarvitse omaa uskoaan ihmisille tyrkyttää tai omaa autuaallisuuttaan esittää. Kaikkein aidoin ja suurin todiste Kristuksen hengen läsnäolosta on se, että tämä henki tuo ihmisten keskuuteen, armon, rakkauden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden, Että tämä henki luo ympäristöönsä sellaisen henkisen ilmapiirin, jossa kaikki vanhat katkeruudet, riidat ja kateudet katoavat ja ihmisten on hyvä olla. Että ihmiset löytävät todellisen rauhan ja vapauden sielullensa.
    Aina on myös niin, että ihmiset hakeutuvat sinne mistä he löytävät vastauksen omiin henkisiin ja hengellisiin tarpeisiinsa. Sinne, missä he tulevat siunatuiksi. Sinne, missä heidän on hyvä olla. Ilman, että heitä tarvitsee johonkin uskonsuuntaan käännyttää tai heille omaa uskoaan tyrkyttää.

"Tulta minä olen tullut heittämään maanpäälle; ja voi kuinka toivoisinkaan, että se olisi jo syttynyt", sanoo Jeesus ja tätä samaa Kristuksen armon ja rakkauden hengen tulta me niin monet myös tässä ajassa elävät kaipaamme. Että me ihmisinä tämän ulkoisen mammonan ja rikkauden keskellä löytäisimme todellisen sisäisen rikkauden. Sen rikkauden, joka yksin meidän sisäisen janomme ja kaipauksemme tyydyttää. Että me ihmisinä oppisimme vihdoin kantamaan todellista huolta kanssaihmistemme, ennen kaikkea kovaosaisten, sairaiden ja kärsivien selviytymisestä ja henkisestä jaksamisesta. "Puhdas ja tahraton Jumalan palvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa leskiä ja orpoja heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta", kirjoittaa Jaakob kirjeessään.

Nyt meidän on tässä yhteydessä syytä muistaa, että Jumalan armon ja rakkauden aivoitukset ovat yleensä lähteneet toteutumaan yhden tai kahden ihmisen kautta. Niiden, joiden sisimmän on tämä Jumalan kirjoittamaton laki - Kristuksen henki - saanut vallata ja vaikuttaa hänen tahtonsa toteutumisen näiden yksilöiden elämässä ja toiminnassa. Tästä yhdestä tai näistä kahdesta on sitten hengen tuli levinnyt ympäristöönsä ja synnyttänyt myönteisen kaiun ihmisten sydämissä, jotka puolestaan ovat jatkaneet tätä hyvän "huutamista" ja myönteisen kaiun synnyttämistä omassa ympäristössään. Ja tämä sama pätee myös meidän aikanamme. Meidän on vielä tässä vaiheessa turha lähteä tätä Kristuksen henkeä suurista kansanjoukoista etsimään. Siellä vallitsee toinen henki ja toinen todellisuus. Vielä tänä päivänä tämä todellinen Kristuksen henki vaikuttaa vain hyvin harvojen yksilöiden sydämessä. Yksilöiden, jotka omalla paikallaan omassa elämässään ahkeroivat yleensä "maan hiljaisina" näitä Jumalan kirjoittamattoman lain periaatteita noudattaa. . Nämä harvat yksilöt ovat niitä myönteisen "huutajia" joiden elämäntyön toivoisi kerran kantavan hedelmää ja synnyttävän niin suuren "kaiun", että se valtaisi kaikkien sydämet ja muuttaisi tämän kylmän ja kovan ja vääryyttä täynnä olevan maailman todelliseksi oikeuden ja totuuden ja rakkauden maaksi. Maaksi. jossa meidän kaikkien olisi hyvää ja turvattua elää ja asua.