Aretalogian taustoista, tavoitteista ja periaatteista. Artikkelisarja kirjoitettu v. 1991. Ennen EU-jäsenyyttä, ennen parisuhdelakia ja ennen Kiina-ilmiötä.

5. MITÄ MEILTÄ VAADITAAN?

"Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä". (Room. 12:2).

Jokainen uusi asia tai toiminta herättää ihmisten mielissä monenlaisia kysymyksiä. Mitä tämä homma oikein on? Miten ja miksi tämä toimii? Onko minulla mahdollisuutta osallistua toimintaan? Mitä minulta vaaditaan? Jne.
     Tässä kirjasessa olemme jo luoneet yleiskatsauksen toimintamme tavoitteisiin ja toimintaperiaatteisiin. Olemme myös pyrkineet antamaan vastauksen siihen, miksi me toimimme. Käykäämme siis tarkastelemaan niitä edellytyksiä, joiden perusteella voi mukaan päästä ja niitä vaatimuksia, joita tämä toiminta mukana olijoille asettaa.

Ensinnäkin:
On vapauduttava menneisyyden rasitteista ja vääristä elämän asenteista.

Jokainen ihminen on oman menneisyytensä vanki ja voi rakentaa tulevaisuutensa vain menneisyytensä perustukselle. Nyt jos ihminen tahtoo lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta ja uutta persoonallisuutta, on hänen ensin kohdattava oma menneisyytensä ja minuutensa ja pantava pois kaikki, mikä on esteenä uuden tulevaisuuden rakentamiselle. Eli tehtävä parannus. Elämässään haaksirikkoon ajautunut tai huonoille elämäntavoille tottunut ihminen on leimautunut kaikkien silmissä ja tämän kielteisen leimautumisen pois pyyhkiminen vaatii perusteellista sisäistä, ja sen myötä myös ulkoisten elämäntapojen muutosta. Tarvitsee uudestisyntymisen, niin kuin aiemmin on jo ollut esillä.

Aiemmin olemme käsitelleet yhteiskuntahypnoosia sekä aatteellisia ja uskonnollisia suggestioita ja näiltä alueilta löydämme toisen alueen, jossa ihminen joutuu perusteellisen itsetutkistelun kohteeksi. Kuten on jo ollut esillä, nämä hypnoosin ja suggestion muodot muokkaavat ja vääristävät ihmisen totuuskuvaa ja estävät ihmistä näkemästä asioiden todelliseen olemukseen ja tarkastelemaan asioita realistisesti ja totuudenmukaisesti. Niin kauan kuin ihminen on näiden yhteiskuntahypnoosien tai suggestioiden vallassa, hänestä ei yksinkertaisesti ole totuuden, oikeuden ja vanhurskauden edustajaksi ja puolustajaksi. Tämän vuoksi ihmisen on vapauduttava näistä "hapatuksista" ja opittava tarkastelemaan asioita avoimin silmin ja lähdettävä noudattamaan todellista oikeutta, totuutta ja vanhurskautta.
     Mitä vielä näihin uskonnollisiin suggestioihin tulee, niin nämä yleensä ohjelmoivat ihmisen alitajunnan niin voimakkaasti omilla opeillaan ja hurskaudenmuodoillaan, että ihmisen on lähes mahdotonta näistä enää vapautua. Tämän vuoksi olemme lähteneet noudattamaan sitä periaatetta, että ns. vapaisiin uskonsuuntiin kuuluvat eivät voi osallistua millään tavalla toimintaamme tai jäseniksi joukkoomme päästä. Tällaiset hyvin ahtaan opin tai hurskaudenmuodon omaavat "uskonnolliset robotit" synnyttävät jatkuvasti henkisiä ristiriitoja ja ovat esteenä avoimen ja vapautuneen henkisen ilmapiirin muodostumiselle, jota mm. hengellisessä sielunhoitotyössä välttämättä tarvitsemme. Sen sijaan jäsenemme voivat kuulua kirkkoon tai olla kuulumatta oman tahtonsa mukaan, mutta sisäisiä ristiriitoja tämä kirkon jäsenyyskysymys ei saa joukkoomme aiheuttaa.

Toiseksi:
On opittava kunnioittaman ja noudattamaan totuutta.

Käsitteenä totuus on valtavan laaja ja moniulotteinen käsite, riippuen siitä, mitä kaikkea tahdomme tämän käsitteen piiriin sulkea.

Tiedemiehet ja tieteellisesti ajattelevat puhuvat tieteellisestä totuudesta.
     Puhtaasti tieteellinen totuus merkitsee sitä ehdotonta kuvaa asiasta tai ilmiöstä, joka voidaan tieteellisesti todistaa. Vastakohtana tälle tieteelliselle totuudelle voidaan pitää mielikuvituksen synnyttämiä illuusiota.
     Eri uskonsuuntiin ja kirkkokuntiin kuuluvat puhuvat omista uskonnollisista totuuksistaan, jonka vastakohdasta he käyttävät nimitystä; harha. Ja jokainen uskonsuunta, olipa näitä miten paljon tahansa, pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana totuutena ja kaikkia muita enemmän tai vähemmän harhoina.
    Kolmannen totuuskäsitteen muodon löydämme jokapäiväisestä elämästämme. Ymmärrämme, mitä on totuus silloin kun sen vastakohtana on valhe, ja tiedämme puhuessamme tai kirjoittaessamme, ilmaisemmeko me totuutta vai valehtelemmeko me.

Näiden eri totuuskäsitteiden tarkempi analysointi osoittaa, kuinka vaikeatajuinen ja harvoin löydettävissä oleva käsite ehdoton totuus on.
     Tieteellinen maailmankuva ja sen mukainen totuus on jatkuvan kehitysprosessin alainen ja muuttuu aina kun uusia tutkimustuloksia saadaan. Koskaan ei myöskään voida sanoa, milloin lopullinen totuus löydetään. Ja aivan sama pätee myös uskonnollisiin totuuskäsitteisiin nähden. Jo nyt maailmassa on valtavan paljon omaa ehdotonta totuuttaan edustavia uskonsuuntia ja kirkkokuntia ja lisää syntyy jatkuvasti. Kuitenkin nämä uskonsuunnat ja kirkkokunnat edustavat hyvin ahdasta näkemystä ja tarkastelevat asioita omien "putkiensa" ja "linssiensä" läpi eivätkä koskaan tule ehdotonta ja kaikenkattavaa totuutta löytämään.

Nyt kun olemme lähteneet luomaan uutta toimintaa, olemme lähteneet siitä, että maailmassa on vain yksi totuus, joka pitää sisällään niin tieteellisen kuin hengellisenkin totuuden ja nämä totuudenalat yhtyvät yhdeksi kokonaisuudeksi siinä vaiheessa kun ehdoton totuus on löydetty niin tieteen kuin hengellisenkin alueen osalta. Mutta tähän saattaa kulua aikaa vielä monia sukupolvia. Siihen asti meidän on, vapaita ollaksemme, pysyttävä siinä totuudessa, jonka me varmuudella totuudeksi tunnemme. Eli että me jokapäiväisessä elämässämme noudatamme ehdotonta rehellisyyttä ja totuutta sanoissamme ja teoissamme.

Rehti suoruus ja totuudenmukaisuus synnyttää ehyen ja luotettavan henkisen ilmapiirin, jossa voimme ehdottomasti luottaa toinen toisiimme. Tämä totuudenmukaisuus antaa meille sen perustan, jolle voimme lähteä niin yksilöinä kuin joukkonakin uutta ja kestävää tulevaisuutta rakentamaan.
     Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin ilmi, ja jos rakennamme tietoisen harhan tai valheen varaan, totuus tulee murskaamaan kaikki rakennelmamme. Siispä kunnioittakaamme ja noudattakaamme totuutta kaikissa asioissa. Totuus ei ole haavoitettavissa ja silloin kun me vaellamme ajatuksin, sanoin ja teoin totuudessa, meidän ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään.

Kolmanneksi:
Meidän on kasvettava henkiseen tasavertaisuuteen.

Intiassa toimii käytännössä ehdoton kastijärjestelmä, jolla ihmiset luokitellaan syntymänsä perusteella omiin kasteihinsa. Tämä kastijärjestelmän seurauksena on ollut mm. se, että alempaan kastiin kuuluvalla ei ole ollut mitään mahdollisuutta päästä esim. korkeakouluihin. Ja muutenkin alempiin kasteihin kuuluvan elämä on tehty erittäin vaikeaksi.
     Aivan samantyyppistä ihmisten luokittelua esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Myös meillä Suomessa, jossa ihmiset on luokiteltu omiin arvoihinsa synnyinkotinsa tai sukunsa perusteella.
     Tämän käytännön seurauksena niin monet ihmiset on tallottu henkisesti niin alas, että heidän on ollut lähes mahdotonta saavuttaa henkistä tasavertaisuutta toisten ihmisten keskuudessa. Seurauksena on ollut jatkuva alemmuudentunne ja ahdinko sekä epäonnistuminen lähes kaikissa pyrkimyksissä.

Nyt kun olemme lähteneet luomaan uutta toimintaa, keskeisenä tavoitteena mm. hengellinen sielunhoitotyö, jolla pyrimme vapauttamaan ja rakentamaan ihmisiä tasavertaisuuteen ja menestykseen, olemme ottaneet periaatteeksemme täydellisen tasavertaisuuden. Lähdemme siitä tosiasiasta, että me kaikki olemme samanarvoisia, riippumatta iästä, sukupuolesta, varallisuudesta, titteleistä, ulkomuodostamme jne. Tietoisuus siitä, että arvokkainta meissä on henkinen minuutemme, jumaluus sisimmässämme; ja että me olemme Jumalan edessä täysin tasavertaisia, vapauttaa meidät itsekkyydestä ja omanedun ja aseman tavoittelusta.
     Keskinäinen kilpailu, vallantavoittelu ja itsekkyys ovat merkkejä ihmisen henkisestä kypsymättömyydestä ja synnyttävät jatkuvaa epävarmuutta ja levottomuutta. Tosiasia myös on, että aina kun ihminen lähtee korottamaan itseään toisten yläpuolelle, hän samalla polkee toisia alas. Tahtoipa tai ei. Ja tästä käytännöstä on hyvin vaikeaa harmonista ykseyttä ja keskinäistä rakkautta löytää. On myös niin, että aina kun ulkopuolinen ihminen tulee johonkin joukkoon, hän ensimmäiseksi aistii joukon henkisen ilmapiirin; ja että itsekkyyden sekä keskinäisen kilpailun saastuttama henkinen ilmapiiri karkottaa ihmiset luotaan.

Valmius omien asioiden kuntoon saattamiseen sekä rakkaus totuuteen ja oikeuteen ovat siis ne perusedellytykset, joiden täyttäminen on ensimmäisiä ehtoja joukkoomme pääsemiseksi. Tämän lisäksi meidän on heti alun pitäen sisäistettävä itseemme täydellisen tasavertaisuuden periaate. Näistä lähtökohdista voimme lähteä kasvamaan henkistä kasvua ja keskinäistä yhteyttä ja keskinäistä, puhdasta ja pyyteetöntä rakkautta. Sitä rakkautta, jota tämä maailma kaikkein eniten tarvitsee; ja josta todellinen aito usko tunnetaan. Ja vielä kerran:

Jumalaa me emme voi ihmiskäsin palvella, sillä hän ei meiltä mitään tarvitse. Sen sijaan me tarvitsemme toinen toisiamme ja isänmaamme ja kansamme tarvitsee meitä.