Aretalogian taustoista, tavoitteista ja periaatteista. Artikkelisarja kirjoitettu v. 1991. Ennen EU-jäsenyyttä, ennen parisuhdelakia ja ennen Kiina-ilmiötä.

4. MITEN ME TOIMITAAN?

"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? (Jaak. 2:14).

Meillä Suomessa on valtavan paljon mitä moninaisimpia uskonsuuntia ja kirkkokuntia sekä toinen toistaan autuaallisempia ihmisiä ja "ainoan oikean opin" opettajia. Sitä uskoa tarjotaan ihmisille mitä moninaisimmilta tahoilta, niin kirkosta kuin kirkon ulkopuoleltakin. Ja kuitenkin kansakuntamme keskuudessa on valtavan paljon kärsimystä, sairautta, yksinäisyyttä, pahenevia alkoholi- ja mielenterveysongelmia sekä itsemurhatilastot synkkenevät synkkenemistään kaikkialla maassamme.
     Ja miksi näin? Eikö kaikkialta ihmisille tarjottavasta uskosta löydykään todellista vastausta ihmisen ongelmiin? Ja vastaus on, että ei löydy!
     Ei löydy sen vuoksi, että on vain uskoa ja sen tarjontaa, mutta ei ole niitä rakkauden ja laupeuden tekoja, joista ihmiset löytäisivät todellisen vastauksen ongelmiinsa ja samalla oikean toimivan uskon.

Mutta mitä on usko ilman tekoja? Pelkkää hurskastelua ihmisten edessä ja sananhelinää tai korkeintaan ihmisten käännyttämistä ja karsinoimista omaan karsinaansa. Kiivailemaan toisia uskovia ja uskonsuuntia vastaan. Maassamme on kaikkialla huutava tarve niistä "äiti-teresoista", "pyhä-birgitoista" ja "fransiskus assisilaisista", jotka olisivat valmiit löytämään elämälleen todellisen sisällön ja rikkauden palvelemalla lähimmäisiään ja viipymällä siellä, missä on surua, kärsimystä ja ahdinkoa. Mutta näitä Teresoita, Birgitoita ja Fransiskuksia ei meidän kristillisyydestämme mistään löydy. Ilmainen hautapaikka on ainutta, mitä kirkko voi tänä päivänä kärsiville jäsenilleen tarjota; ja kirkon ulkopuoliset uskonsuunnat eivät pysty tarjoamaan senkään vertaa. Sen sijaan "lyödyn lyöjiä" näissä uskonsuunnissa näyttää riittävän. Niin kuin niin lukemattomat yksinäiset, sairaat ja vaikeasti vammautuneet ovat omakohtaisesti joutuneet tämän totuuden maassamme oppimaan. Poissa on pyyteetön lähimmäisenrakkaus. Poissa on hyvyys ja poissa on lähimmäisistä välittäminen ja heidän taakkansa jakaminen ja tähän huutavaan tarpeeseen me, Lapin Aretalogit, olemme lähteneet vastaamaan.
     Nyt kun me tiedämme sen tilanteen, joka maassamme vallitsee ja ne suunnattomat kärsimykset, joiden kanssa lukemattomat lähimmäisemme kipuilevat, tiedämme myös, miten valtavat haasteet toinen toistemme, lähimmäistemme ja koko kansakuntamme taholta tulevat. Työkenttä on laaja ja moniulotteinen ja työntekijöitä vähän, mutta tämän työn ja toiminnan suunnaton arvo antaa meille rohkeutta ja voimaa lähteä näihin haasteisiin vastaamaan.

Ensinnäkin:
Etsimällä syvällistä viisautta.

"Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet; se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun". (Snl. 4:7-9).

"Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisten sydämiin noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". (l. Kor. 2:6-9).

Tämän kirjasen ensimmäisillä sivuilla puhuimme ajan merkeistä ja hengen aisteista sekä hengellisestä näkökyvystä. Käsitteinä nämä ajanmerkit ja hengelliset näkökyvyt merkitsevät sellaisia abstrakteja käsitteitä, joiden tiedostamiseen useimpien ymmärrys ei yllä. Pystyäksemme katsomaan asioiden syvimpään olemukseen ja tiedostamaan asiayhteyksiä suurempina henkisinä ja hengellisinä kokonaisuuksina, meidän täytyy oppia oivaltamaan asioiden ja tapahtumien todellinen olemus ja niiden seurannaisvaikutus pitkällä aikavälillä.
     "Minä näen halki hailakan ja poikki pailakan", ruukasi Paavo Ruotsalainen usein sanoa. Tällä hän tarkoitti kykyä nähdä ihmisen syvimpään olemukseen (hailakka= vanha haalistunut pusero), sekä asiayhteyksiä laajassa mittasuhteessa. (Pailakka= laakea maa). Ja tämä sama näkökyky pitää myös meidän saavuttaa, pystyäksemme näkemään tapahtumat syvällisesti ja laajasti ja pystyäksemme muuttamaan sitä kielteistä kehitystä, joka maassamme tätä nykyä vallitsee.

Me ihmiset elämme nykyisin mitä moninaisimpien vaikutteiden ja informaatioiden alaisuudessa. Televisio, radio, lehdistö jne. muokkaavat jatkuvasti maailmankuvaamme ja yleistä vallitsevaa henkistä ilmapiiriä. Niinikään monet aatteelliset ja uskonnolliset yhteisöt harjoittavat hyvin voimaperäistä omien oppiensa ja näkemystensä levittämistä kaikkien mieliin. Nyt tämä kaikki on johtanut siihen, että ihmiset elävät jokapäiväisessä elämässään tietyntyyppisessä yhteiskuntahypnoosissa tai aatteellisten tai uskonnollisten suggestioiden vallassa ja nämä yhteiskuntahypnoosit ja aatteelliset ja uskonnolliset suggestiot rajoittavat voimakkaasti ihmisen kykyä nähdä asioita avoimesti, realistisesti ja totuudenmukaisesti. Tämän vuoksi vallitsee jatkuva kaaos niin ihmisten mielissä, yhteiskunnassamme ja koko maailmassa. "Toinen toistaan vastaan kapinoi" - ja tietämättä miksi.

Tähän ihmisten mielissä ja koko maailmassa vallitsevaan kaaokseen on olemassa vain yksi ratkaisu. Ja tämä ratkaisu on siinä, että saavutamme riittävän hypnoosiin ja suggestioon sekä ihmisen henkisen minän toimintoihin liittyvän tuntemuksen. Niin kauan kuin ihmiset ovat tietämättömiä, heitä riepotellaan kaiken maailman opintuulissa, ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa. Ja niin kauan kuin ihmiset eivät ole perillä ihmisen tiedostamattoman alitajunnan toiminnoista ja mm. auktoriteettien joukkohypnoottisesta vaikutuksesta, ihmiset ovat kuin lampaat joidenkin poliittisten tai uskonnollisten johtajien ja joukkojen talutusnuorassa. Ajattelevat, puhuvat ja toimivat sokeasti näiden auktoriteettien vallassa. Tämän vuoksi tulemme paneutumaan perusteellisesti hypnoottisen pragmatiikan tutkimiseen ja opiskeluun ja asiallisen tiedon levittämiseen näiltä alueilta.

Keväällä 1980 vietettiin maamme kirkoissa ns. Augsburgin tunnustuksen, Convessio Augustana, 450-vuotis juhlavuotta. Tämä Augsburgin tunnustus kertoo meille siitä uskonpuhdistuksesta, joka keskiajan Saksassa Martti Lutherin alullepanemana tapahtui, ja jonka seurauksena mm. meidän ev. lut. kirkkomme on muodostunut.

Mutta nyt. Siitäkin huolimatta, että uskonpuhdistuksen jälkeisessä kirkossamme on toiminut monia voimallisia herätysliikkeitä, jotka voimallisella toiminnallaan ovat palauttaneet aidon ja alkuperäisen apostolisen uskon ihmisten tietoisuuteen, elämme kuitenkin nyt siinä todellisuudessa, että aivan samanlaisen, ellei vieläkin voimakkaamman, uskonpuhdistuksen on tapahduttava kristikuntamme keskuudessa.
     Kuten jo aiemmin on tullut esille, kansakuntamme elää tietyntyyppisessä kulttuurikristillisyydessä, johon kuuluu lapsikaste, rippikoulu, häät ja hautajaiset sekä tietyt juhlajumalanpalvelukset, mutta arkipäivän elämä on kaikkea muuta kuin kristillistä vaellusta. Tämän vuoksi tällä kulttuurikristillisyydellä ei ole mitään arvoa taivaassa, enempää kuin maanpäälläkään. Ei pysty turvaamaan ihmiselle iankaikkista elämää eikä ihmisten henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaamaan
     Mutta mistä löydämme tämän aidon apostolisen uskon? Tämän löydämme yksin Raamatun sivuilta. Niistä teoista, joita profeetat, Jeesus ja apostolit tekivät ja niistä opetuksista, joita he opettivat. Hyvin yleisenä käytäntönä on, että ihmiset muokkaavat kuvansa uskosta sen mukaan, miten jotkut uskovaiset tai tietyt kirkkokunnat ja herätysliikkeet toimivat ja opettavat. Ilman syvällisempää Raamatun tuntemusta ihmiset pitävät oikeana uskona yleensä joko kirkkoa tai sitä herätysliikettä, joka heitä eniten miellyttää. Kuitenkin tässä on aina se vaara, että tällä ajaudutaan joko kuolleen kulttuurikristillisyyden harrastamiseen tai hyvin voimakkaiden uskonnollisten suggestioiden valtaan, löytämättä koskaan todellista ja aitoa uskoa ja syvintä totuutta.
     Tämän vuoksi meidän on jätettävä nämä kulttuurikristillisyydet ja perinteitään vaalivat herätysliikkeet omaan arvoonsa ja lähdettävä etsimään Raamatun sivuilta syvällistä totuutta ja hengen viisautta.

"Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin, ja niin molemmat säästyvät". (Matt. 9:17).

Toiseksi:
Olemalla maan suola ja maailman valkeus.

"Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä... Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa". (Matt. 5:13-16).

Kuten jo aiemmin, iankaikkisuusvastuuta käsitellessämme, panimme merkille, on nykyinen kansakuntamme keskuudessa tapahtuva henkisen ja moraalisen tason lasku suoraa seurausta siitä, että Raamatun koko totuus on jäänyt opettamatta ihmisille. Niin kirkon kuin muidenkin uskonsuuntien päällimmäisenä tavoitteena näyttää olevan jäsenien saaminen tai pysyttäminen kirkossa tai näissä uskonsuunnissa. Tämä käytäntö on puolestaan johtanut siihen, että pyritään miellyttämään ihmisiä vaikenemalla niistä totuuksista, joihin joku voi loukkaantua tai sitten selittämällä nämä totuudet ihmisiä miellyttävään muotoon. On tapahtunut se, mistä Jeesus Vuorisaarnassaan varoittaa: Suola on käynyt suolattomaksi ja seuraukset ovat kaikkien nähtävinä.

Pystyäksemme muuttamaan vallitsevan kehityksen suuntaa maassamme, meidän on uskallettava katsoa tosiasioita suoraan silmiin ja otettava vaari näistä tosiasioista. Me emme voi loputtomiin kiertää niitä totuuksia, joista niin yksilöihmisen kuin koko kansakunnankin tulevaisuus on riippuvainen. Tosiasiat on uskallettava kohdata silloinkin, kun nämä osoittavat jonkun yksityisen ihmisen tai julkisoikeudellisen laitoksen syylliseksi. Ja näiden tosiasioiden kohtaaminen ja julkituominen vaatii usein voimakkaita otteita ja hyvinkin suolaista tekstiä.
     Maassamme lainsäädäntövalta, oikeusjärjestelmämme, poliisi, puolustusvoimat sekä monet laitokset, kuten Metsähallitus, edustavat niitä intressejä, jotka on pantu paljon vartijaksi ja paljon näiltä myös vaaditaan. Kaikki nämä tahot voivat joko nostaa kansakuntamme eettistä ja moraalista ryhtiä ja lainkuuliaisuutta, taikka olla sitä romuttamassa. Nyt maassamme tarvitaan niitä tahoja, jotka ovat tarvittaessa valmiit kantamaan kansalaisvastuuta kansakuntamme menestyksestä ja tulevaisuudesta ja puuttumaan lainsäädäntö- hallinto- ja oikeusviranomaisten keskuudessa ilmeneviin epäkohtiin ja vääryyksiin ja tässä kohden emme tule kansalaisvastuutamme kiertämään. Tulemme aina tarvittaessa puuttumaan riittävällä vakavuudella niihin epäkohtiin, jotka korjaamista vaativat. Meidän toimintatapamme tulee olemaan yhteistoiminta asianomaisten viranomaisten, kuten ministeriöiden, Eduskunnan oikeusasiamiehen sekä Oikeuskanslerin viraston kanssa aina kun asian laatu sitä vaatii. Tämän lisäksi tulemme käsittelemään ilmenneitä epäkohtia myös julkisessa sanassa, ja tällöin tulemme puhumaan sellaista kieltä, jota asianomaisten tahojen on pakko kuunnella. Meillä "suola" ei tule käymään "suolattomaksi".

Tutkittu tosiasia on, että keskivertoihminen käyttää käytettävissä olevista henkisistä voimavaroistaan hyväkseen vain noin 10% ja tähänkin ihminen tarvitsee motivoitua toimintaa. Ilman toimintamotiiveja ylläpitäviä elämän tavoitteita ihminen elää niin henkisesti kuin fyysisestikin passiivista "tyhjäkäyntielämää". Esim. nykyinen taloudellinen lamatila on synnyttänyt erittäin voimakkaan henkisen passivoitumisen ja kielteisten tulevaisuudenkuvien muodostumisen. Tässä vallitsevassa tilanteessa hyvin monien ihmisten henkiset voimavarat ovat suuntautuneet ihmistä itseään vastaan. On syntynyt tietty noidankehä, jossa kielteinen tilanne synnyttää kielteisen mielialan, joka puolestaan pahentaa ja syventää vallitsevaa kielteistä tilannetta.
     Ratkaisuna tähän tilanteeseen on se, että lähdemme muuttamaan omia asennoitumisiamme ja ajatustottumuksiamme ja lähdemme nousemaan henkisesti vallitsevien kielteisten tilanteiden yläpuolelle. Katsomaan voittajan silmin vaikeimpiakin elämäntilanteita. Ihminen pystyy miltei mihin vain ja voittaa milteipä tilanteen kuin tilanteen, jos hän ensin pystyy henkisesti nousemaan tilanteen herraksi ja voittajaksi. Meidän, niin yksilöihmisten kuin kansakuntammekin onnen ja menestyksen avaimet eivät ole EU:ssa tai muualla rajojemme ulkopuolella. Meidän onnemme ja menestyksemme avaimet ovat meidän omissa sydämissämme. Niissä henkisissä voimavaroissa, joita useimpien ihmisten sisimpään suunnattomat määrät kätkeytyy. Ja näiden henkisten voimavarojen käyttöönottamiseksi tarvitsemme uutta valoa kansakuntamme keskuuteen. Sellaista uutta kointähteä, jota kohti me jokainen voimme lähteä kulkemaan. Kohti tulevaisuutta ja kohti menestystä.

"Te olette maailman valkeus", jatkoi Jeesus opetustaan. Ja tämä valkeus merkitsee juuri uusien, ajallisten ja iankaikkisten mahdollisuuksien kirkastamista kaikelle kansalle. "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näki suuren valkeuden", sanotaan edelleen raamatussa. Ja tämä ei toteutunut vain Jeesuksen päivien henkisessä pimeydessä ja toivottomuudessa. Tämä toteutuu kaikkina aikoina kaikkiin vaikeuksiin ja tämän uuden hengen valon vieminen kanssaihmisten keskuuteen - toivon vieminen toivottomuuteen, tulee olemaan yksi niistä haasteistamme, johon me haluamme vastata.

Kolmanneksi:
Kantamalla vastuuta toinen toistemme selviytymisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.

"Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäisilleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi" (Room. 15:1-2).

"Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus". (Snl. 31:8-9).

Lukemattomien ihmisten vaikeus tämän päivän yhteiskunnassamme on löytää rinnalleen niitä ihmisiä, joiden kanssa voisi jakaa jokapäiväisen elämän kokemuksia ja pitää huolta omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Yksinäisyys ja täyttymystään huutavat henkiset tarpeet ovat jokapäiväistä todellisuutta niin monen kohdalla tämän kristikuntamme keskuudessa. Ja aivan liian monen kohdalla tämä on merkinnyt lopulliseen toivottomuuteen vaipumista ja itsetuhon tietä. Tai sitten hyväksymisen ostamista joltain jengiltä tai uskonlahkolta ja alistumalla näiden ehtoihin ja lopputulos on usein yhtä tuhoisaa.
     Voidaan sanoa, että ihmisen persoonallisuus on kuin palapeli, jossa jokaisen palan on oltava omalla paikallaan, ollakseen ehyt ja harmoninen kokonaisuus. Tämän persoonallisuuden palapelin palat muodostuvat ihmisen henkisistä tarpeista, ja jos vaikka vain yksi näistä tarpeista jää täyttymättä, seurauksena on sisäiset ongelmat ja häiriökäyttäytyminen. Esim. suurkaupungeissa lisääntyvä ja raaistuva tarkoitukseton väkivaltaisuus on suoraa seurausta ihmisen täyttymättömästä rakkaudentarpeesta.
     Tarve olla rakastettu, on yksi keskeisimmistä henkisistä tarpeista ja täyttymättömänä tämä tuottaa suunnatonta tuskaa ja ahdinkoa ihmisen sisimpään. Tämän ahdingon ihminen voi eliminoida pois joko rauhoittavilla lääkkeillä, alkoholilla, huumeilla, taikka sitten vastavoimalla, eli vihalla. Ja niin kauan kuin ihminen on vihan tunteen vallassa, hän on vapaa sisäisestä tuskasta ja ahdingosta. Elinvoimaisena pysyäkseen tämä viha tarvitsee jatkuvaa vaalimista eli väkivaltaisuutta. "Verta vain veren näkemisen vuoksi".
     Näitä ihmisen persoonallisuuden palapeliin kuuluvia henkisiä tarpeita rakkaudentarpeen lisäksi ovat mm. tarve olla hyväksytty, tarve olla tarpeellinen, suojelevan rakkauden osoittamisen tarve eli ritarillisuus, turvallisuustarve jne.
     Nyt ne ihmiset, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet ehyessä kodissa, ovat jo lapsuudessaan saaneet täyttymyksen omiin henkisiin tarpeisiinsa eikä heillä juuri ongelmia tai häiriökäyttäytymisiä esiinny. Sen sijaan ne lukemattomat ihmiset, joilta tämä lapsuudenkodin henkinen suojakuori ja henkisten tarpeiden täyttymys puuttuvat, joutuvat kamppailemaan läpi elämänsä sisäisten ongelmien ja ahdinkojen kanssa. Avioerokodit, kodin alkoholiongelmat, vanhempien jatkuvat riitaisuudet jne. ovat niitä henkisiä kasvuympäristöjä, joissa kasvaneet lapset ovat jokapäiväistä todellisuutta niin poliisin, sosiaalityöntekijöiden, opettajien kuin mielenterveystoimistojenkin työssä.

Mutta voimmeko me tehdä jotain tässä asiassa? Kyllä voimme; ja juuri meidän lähimmäisinä tuleekin tehdä.
     Hyvin yleinen käytäntö on, että ihminen pyrkii viimeiseen asti torjumaan tietoisuudestaan omat sisäiset ongelmansa ja ahdinkonsa; ja lähtee vasta viimeisessä hädässään hakemaan apua joko mielenterveystoimistosta tai jostain uskonnollisesta yhteisöstä. Tässä vaiheessa nämä ongelmat ovat yleensä saavuttaneet jo niin vakavat mittasuhteet, että niiden hoitaminen on aikaa vievää ja usein heikosti tuloksia tuottavaa. Oman vaikeutensa näiden ongelmien hoidossa tuottaa myös se, että harvoin nähdään ihmistä kokonaisuutena. Fyysisenä, sielullisena mutta myös henkisenä olentona. Psykologit, hypnologit, psykiatrit jne. voivat hoitaa ihmisen sielullisia tai psykosomaattisia oireita ja sairauksia, mutta eivät yleensä voi hoitaa ihmisen syyllisyyskysymyksiä. Taas papit ja saarnamiehet voivat, mikäli ovat itse ensin vanhurskauttamisen kokeneet, hoitaa ihmisen syyllisyyskysymyksiä, mutta joutuvat yleensä kaikki muut ongelmat jättämään Herran hoidettavaksi sen vuoksi, ettei heillä ole asiantuntemusta ja pätevyyttä erilaisten sielullisten, henkisten tai psykosomaattisten vaikeuksien hoitamisessa. Yleensä on myös niin, että monissa uskonsuunnissa psykiatria, psykologia ja ennen kaikkea hypnoosi leimataan vääräksi, jopa itsestään paholaisesta lähteviksi harhoiksi. Näin ongelmiensa kanssa kipuilevalta ihmiseltä jää kokonaisvaltainen apu usein löytymättä niin mielenterveystoimistoista kuin eri uskonsuunnistakin.

Nyt kun me olemme lähteneet luomaan täysin uutta organisaatiota ja uusia toimintamuotoja, olemme kiinnittäneet erityistä huomiota näihin ihmisen henkisiin tarpeisiin ja niiden täyttymiseen. Heti aluksi haluamme sanoa, että me emme tee mielenterveystyötä siinä mielessä kuin tällä sanalla yleensä tarkoitetaan. Tähän sanaan liittyy tietty leimautumisen pelko, joka karkottaa ihmisiä luotaan. Me haluamme tehdä määrätietoista työtä oman ja kanssaihmistemme henkisen hyvinvoinnin hyväksi; ja nyt kun kaikki ihmiset tarvitsevat henkistä hyvinvointia, kenenkään ei tarvitse pelätä leimautumista tullessaan ongelmineen joukkoomme.
     Olemme lähteneet toiminnassamme siitä totuudesta, että oppiminen on kokemuksen kautta muuttumista; ja että ihmisen henkisiin tarpeisiin voidaan vastata vain tarjoamalla aito henkinen kokemus näiden tarpeiden täyttymyksestä. Esim. ihminen, joka ei koskaan ole saanut osakseen aitoa rakkautta, ei pysty rakastamaan ketään. Ei edes itseään ja tässä ei auta rakkauden teoria. Tässä auttaa vain aidon ja pyyteettömän lähimmäisenrakkauden kokeminen henkisenä kokemuksena. Vain tämä kokemus voi antaa täyttymyksen ja vapauttaa ihmisen raastavasta tuskasta ja muuttaa sisimmässä asuvan vihan vastarakkaudeksi ja tämän kokemuksen tarjoamiseen tarvitaan meitä. Tarvitaan sellaista yhteisöä jossa tämä puhdas ja pyyteetön rakkaus on hengessä aistittavaa todellisuutta.

Niin turvaton on pieni ihminen täällä itsekkäiden pyyteiden ja ristiriitojen raastamassa maailmassa.
     Meillä Suomessa on hyvin yleistä, että pienten ja vähäosaisten ihmisten on hyvin vaikeaa saada asialleen oikeutusta ja todellista oikeutta, ellei hänellä ole takanaan arvostettua sukua tai varaa palkata kallista asianajajaa omia oikeuksiaan puolustamaan. Kun edesmennyt Presidenttimme Urho Kekkonen virassaan toimi, hänestä voitiin sanoa: "Hän on voima voimattoman, heikkojen on väkevyys". Niin monen pikkuvirkamiehen mielivallan ja piittaamattomuuden uhriksi joutuneen pienen ihmisen Presidentti Kekkonen auttoi oikeuteensa, että hänen muistonsa ansaitsee kunnioituksen kaikkialla. Ennen kaikkea vähäosaisten kansalaisten keskuudessa.
     Nyt tämän päiviin todellisuus maassamme on se, että kun Presidentti Kekkosen aika jätti, vähäosaisilta kansalaisilta meni viimeinenkin tuki ja turva. Nykyisessä yhteiskunnassamme ei ole enää ketään, joka olisi pienen ihmisen oikeusturvan toteutumisesta kiinnostunut. Ja kun ihmisen oikeusturvan toteutuminen on yksi keskeisimmistä henkisen hyvinvoinnin peruspilareista, tämä turvattomuus lisää ihmisten ahdinkoa ja henkistä hätätilaa. Tämän vuoksi yhteiskunnassamme tarvitaan niitä tahoja, jotka ovat valmiit kantamaan kansalaisvastuuta ja puuttumaan riittävällä määrätietoisuudella asioihin silloin kun kanssaihmisen oikeusturvan toteutuminen sitä vaatii.
     "Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville", opetetaan Raamatun sanassa. Kuitenkin tämä Raamatun opetus näyttää unohtuneen kaikilla tahoilla kristikuntamme keskuudessa. Mutta. Tämä Raamatun opetus ei ole unohtunut meiltä, eikä tule unohtumaan. Me tulemme omalta osaltamme kantamaan vastuuta kanssaihmisten oikeusturvan toteutumisesta ia puuttumaan asioiden kulkuun aina kun nämä asiat puuttumista vaativat.