Vuojärvi – saamelaisten entistä asuinalu­etta. Järven etelä­rannalla oli vielä lapsuu­dessani puiden lat­vojen ta­solle ko­hoava Py­häkumpu, joka on ollut saa­melaisten uhri­paikka. Vuonna 1956 Py­häkumpu ajet­tiin Javaruk­selle tehtä­välle tielle.
Saamelaisten oikeudet myötätuulessa

Ihmiskunnan vuosituhantinen historia on ollut jatkuvaa taistelua omasta olemassaolostaan ja elämisen mahdollisuuksistaan. Taistelua, jossa pienten vähemmistökansojen ja heimojen asema on usein ollut hyvinkin tukala. On vallinnut vahvemman oikeus, jonka edessä vähäisemmät kansat ja heimot ovat joutuneet väistymään ja monet heimot ovat kadonneet menneisyyden pimeyteen niin, ettei niistä ole juuri muistoa nykypolville jäänyt.
     Näin on ollut äärimmäisestä idästä, missä Siperian Suomen sukuiset heimot ovat olleet ahtaalla, hamaan länteen, missä Amerikan alkuperäisväestön kohtalot me kaikki tiedämme. Kymmenet miljoonat intiaanit menettivät henkensä, isiensä maan ja oman kulttuurinsa eurooppalaisten valloittajien aseiden edessä. Seurauksena on ollut se, että ennen niin suurista heimoista on enää rippeet jäljellä ja niin monet heistä ovat itsetuntonsa ja ihmisarvonsa menettäneinä alkoholisoituneet ja vaipuneet täydelliseen apatiaan.

Tämä on ollut todellisuutta vuosituhansia ja on edelleenkin kaikkialla maailmassa. Krimin tataarit pakkosiirrettiin aikanaan Siperiaan eikä yhtään sen parempi ole tshetsheenien kohtalo tämän päivän Venäjän puristuksessa. Kokonainen kansakunta on murskattu suuren asemahdin voimin ja samalla on murskattu heidän itsetuntonsa ja kansalliset arvonsa ja ne, jotka vielä yrittävät taistella ihmisarvonsa ja ihmisoikeuksiensa puolesta, on maailman silmissä leimattu ihmiskunnalle vaarallisiksi terroristeiksi. Näin toimii vahvemman oikeus - oikeus, josta todellisia ihmisoikeuksia on turhaa lähteä edes etsimään.


Saamelaiset - Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa.

Vuosituhansia sitten saamelaisten asuinalue on ulottunut Laatokalta Jäämerelle ja Vienanlahdesta Norjan vuoristoon ja varhaisimmat merkit saamelaisasutuksesta on runsaan 9000 vuoden takaa. Sittemmin saamelaiset ovat joutuneet väistymään asuinalueiltaan kohti pohjoista lantalaisen valtaväestön - vahvemman oikeuden - edessä ja vain jotkut paikkojen nimet ovat enää muistona saamelaisesta asutuksesta. Imatrankosken me kaikki tiedämme, mutta vain hyvin harvat tietävät, että kosken nimi pohjautuu saamen kielestä, jossa "imatra" on tarkoittanut "juokseva vesi". Samoin Lappeenrannan nimi pohjautuu sanasta "Lapin ranta"; ja kertoo saamelaisesta asutuksesta. Ennen nykyistä Vuotsossa sijaitsevaa saamelaisalueen rajaa tämä raja on sijainnut Sodankylän kunnan eteläosassa Seipävaaran kohdalla ja niinpä Seipävaaran pohjoispuolelta löytyy Lappalaisjärvi ja Lappalaisselkä. Sodankylä-nimi yhdistetään yleensä sodankäyntiin ja niinpä Sodankylä tunnetaan myös nimellä "Pyssykylä". Tämän Sodankylä-nimen alkuperästä on sellainenkin tulkinta, että saamenkielessä on harria kutsuttu nimellä "soda"; ja kun Kitisessä on ollut Sodankylän kohdalla runsaasti harreja, on kylän nimeksi tullut Sodankylä - eli Harrinkylä, jolla ei ole sotimisen ja pyssyjen kanssa mitään tekemistä.

Ratkaisevaa osaa saamelaisten pohjoiseen vetäytymisessä on näytellyt se, että saamelaiset ovat halunneet pysytellä perinteisessä pyyntikulttuurissa kun taas suomalaisten pääasialliseksi elinkeinoksi on muodostunut maanviljely ja niinpä saamelaiset ovat vetäytyneet uusille riistamaille sitä mukaa kuin maanviljelys on edennyt. Näin tätä saamelaisten mierontietä on jatkunut aina viimeisiin vuosisatoihin ja vuosikymmeniin asti - vakiintuen nykyisille asuinalueille. Vaikka saamelaisten asemassa ja kohtalossa on paljon yhtäläisyyttä muun maailman alkuperäisväestöjen kohtaloiden ja jo tuhoutuneiden kulttuurien kanssa, on saamelainen kulttuuri edes jossain määrin säilynyt näihin päiviin asti ja ratkaisevaa osaa tässä säilymisessä ovat näytelleet Lapin tunturit ja porot. Eli sellaiset elinolosuhteet, missä maanviljelyä ei voi enää harjoittaa kun taas paimentolaistyyppinen porotalous on turvannut saamelaisille elinkeinon näinkin arktisissa oloissa. Samoin metsästyksellä ja kalastuksella on ollut merkittävä osa saamelaisten elinkeinossa.


Saamelainen kulttuuri myötätuulessa

Kristinuskon alkuperäinen tarkoitus oli toteuttaa veljeys ja tasavertaisuus kaikkien kansojen, rotujen ja heimojen kesken - että ihmisoikeudet toteutuisivat täysipainoisesti maailmassa.
     Aikanaan saamelaiset käännytettiin kylläkin kristinuskoon, mutta kristinuskon ihanteena olleet veljeys ja tasavertaisuus eivät toteutuneet käytännössä. Päinvastoin. Kristinuskosta tuli ennemminkin uusi alistaja jo alistetulle kansanheimolle ja niinpä lantalaisten ja saamelaisten keskinäinen kanssakäyminen on ollut ajoittain hyvinkin ongelmallista ja ristiriitojen sävyttämää. Näitä lantalaisten ja saamelaisten ristiriitoja on yritetty ratkoa mm. kuninkaallisilla säädöksillä määräämällä Lapin kylien ympärillä olevat metsästysmaat ja kalavedet Lapinkylän yhteiseen hallintaan; jotka säädökset sittemmin ovat unohtuneet ja lantalaisten valtaherruus Saamenmailla on jatkunut jatkumistaan. Yhtenä suurimpana valtaherrana Metsähallitus. Samoin saamelaisiin kohdistuneet rasistiset asenteet ja suomettaminen ovat olleet sitä luokkaa, että vielä muutama vuosikymmen sitten saamelaiset pyrkivät salaamaan alkuperänsä eivätkä opettaneet lapsilleen edes saamen kieltä, jotta lapset säästyisivät siltä kohtelulta, minkä kohteeksi vanhemmat saamelaiset olivat joutuneet.

Todelliset muutosten tuulet saamelaisten asemassa eivät siis alkaneet puhaltamaan kristinuskon myötä, vaan ennen kaikkea YK:n Yleismaailmallisen Ihmisoikeuksien julistuksen ja EN:n Ihmisoikeussopimusten saatua jalansijaa ihmisten ajatustottumuksissa ja asenteissa sekä tultua sittemmin kirjattua maamme Perustuslakiin sekä muuhun lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.
     Vuonna 1992 toteutettu Kielilaki turvaa saamenkielen aseman virallisena kielenä saamelaisalueilla sekä valtiovallan taholta toteutettu kulttuuri-itsehallinto turvaa saamelaisen kulttuurin säilymisen ja edelleen kehittämisen alkuperäiseen saamelaiseen kulttuuriin. Eli elämään matkailunähtävyytenä olemisen sijasta aitoa saamelaista elämää.

Euroopan Neuvoston jäsenyys sekä EN:n Ihmisoikeussopimuksen ratifioiminen ovat merkinneet muutoksia myös rikoslaissa, jossa kiihotus kansanryhmää kohtaan ja kansalaisten eriarvoinen kohtelu on nykyään kriminalisoitu. Rikoslain 11 luku:

8 § Kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

9 § Syrjintä.

Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1. ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2. kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3. asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Käytännössä nämä myönteisiksi muuttuneet asenteet sekä uudistunut lainsäädäntö turvaavat saamelaisille ja saamelaiselle kulttuurille tähänastista paremman tulevaisuuden tasavertaisina kansalaisina lantalaisten kanssa. Samalla tämä asettaa omat haasteensa myös saamelaisille itselleen. Eli jokaisen on omalta kohdaltaan pyrittävä siihen, ettei elämällään ja toiminnallaan ole häpäisemässä oman heimonsa mainetta ja vaarantamassa saamelaisten parempaa tulevaisuutta. Jo yksikin kielteisiin edesottamuksiin syyllistynyt yhteisön jäsen voi saada aikaan huomattavaa hallaa ja sen, että koko yhteisö leimataan tämän yhden kielteisellä leimalla. Sen sijaan rehellinen ja kunniallinen elämä on turvaamassa myönteisiä mielikuvia suuren yhteisön ajatustottumuksissa ja on turvaamassa yhteisön menestystä. Tämä pätee kaikkiin heimoihin, kansoihin ja yhteisöihin - myös saamelaisiin.
     Saamelaisten kansallispäivä on helmikuun 6 ja Helsingin yliopisto on päättänyt merkitä tämän kansallispäivän almanakkaan ja kaikkiin kalentereihin. Täksi kansallispäiväksi on nimetty se päivä, jolloin Norjan ja Ruotsin saamelaiset pitivät ensimmäisen yhteisen kokouksen vuonna 1917.


Ihmisoikeusliitto toimii myös saamelaisten puolesta

Saamelaiskäräjien lisäksi maassamme toimii lukuisia saamelaisten yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka on perustettu puolustamaan saamelaisten oikeuksia ja ajamaan heidän asiaansa. Tällaisia yhdistyksiä toimii pohjoisimmasta Lapista aina Helsinkiä myöten.
     Saamelaisten tukeminen ja heidän oikeuksien puolustaminen on osa myös Ihmisoikeusliiton toimintaa. Ihmisoikeusliitolla on oma Saamelaisprojekti, josta vastaa asianajaja Johanna Ojala.

Ihmisoikeusliiton osoite on: Unioninkatu 45 B 41, 00170 Helsinki
Ihmisoikeusliitto tarjoaa myös ilmaista oikeusapuneuvontaa tiistaisin klo 12-14 ja torstaisin klo 17-19 Puhelin (09) 4155 2500

Ihmisoikeusliiton jäseneksi voi liittyä ottamalla yhteyttä yllä olevaan puhelinnumeroon. Jäsenmaksu työssäkäyviltä 20 euroa, muilta 10 euroa. Jäsenlehtenä tuleva Ihmisoikeusraportti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Ihmisoikeusliiton kotisivuilta poimittua:

YK:n Ihmisoikeuskomitean päätös

YK:n Ihmisoikeuskomitea velvoitti Suomen maksamaan korvauksia Saamelaisille Poromiehille

Genevessä kokoontunut YK:n ihmisoikeuskomitea antoi 7.11 2001 päätöksen kahden saamelaisen poromiehen marraskuussa 1997 tekemään valitukseen.

Valitus koski Metsähallituksen tekemiä Sallivaaran paliskunnan alueella sijaitsevan Kariselän leimikon hakkuita, joita oli Lapin käräjäoikeudessa vaadittu kiellettäväksi. Hakkuut olisi poromiesten mielestä tullut kieltää, koska ne uhkasivat saamelaista poronhoitoa ja siis saamelaisen kulttuurin harjoittamista. Käräjäoikeus kielsi hakkuut, mutta Rovaniemen hovioikeus muutti päätöksen suullisen käsittelyn jälkeen vuonna 1997 ja velvoitti samalla poronhoitajat maksamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, yhteensä yli 73.000 markkaa. Korkein oikeus ei myöntänyt poronhoitajille asiassa valituslupaa. Hakkuut on oikeudenkäynnin jälkeen toteutettu.

Metsähallitus peri oikeudenkäyntikulut ulosoton kautta ja totesi niistä julkisuudessa, että "[t]ietysti Metsähallitukselle kyse ei ole rahasta, vaan periaatteesta. Toivomme, että korvauksilla on ennaltaehkäisevä vaikutus. Jatkuvat toimenpidekiellot ja oikeusjutut eivät helpota meidän toimintaa" (Kaleva 19.8.1997). Oikeudenkäyntikulut on maksettu Metsähallitukselle viivästyskorkoineen.

Poronhoitajat valittivat päätöksestä YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Ihmisoikeuskomitean mukaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulujen määrääminen poronhoitajien maksettavaksi loukkasi poronhoitajien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohtaa yhdessä sopimuksen 2 artiklan kanssa. 14 artiklan 1 kohta koskee oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja yhdenvertaisuutta tuomioistuimen edessä ja 2 artikla syrjimättömyyttä sekä oikeutta saada oikeutensa ratkaistuksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Komitean mukaan yksityisten poronhoitajien velvoittaminen korvaamaan Metsähallituksen oikeudenkäyntikulut asiassa, jossa on kyse poronhoitajien oikeudesta saamelaisina harjoittaa kulttuuriaan, saattaa estää mahdollisen ihmisoikeusloukkauksen tutkimisen tuomioistuimessa. Siten päätös oikeudenkäyntikulujen osalta loukkasi poronhoitajien oikeuksia.

Ihmisoikeuskomitea määräsi päätöksessään Metsähallituksen maksamaan poronhoitajien maksamat oikeudenkäyntikulut takaisin.

Komitean päätöksen mukaan poronhoitajien KP-sopimuksen 14 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukattiin hovioikeudessa, kun Metsähallituksen Rovaniemen hovioikeudelle valituksen määräajan jälkeen jättämä oikeudenkäyntikirjelmä jätettiin antamatta poronhoitajille tiedoksi ja otettiin kuitenkin huomioon asiassa. Oikeudenkäynnin loukkaus jäi pysyväksi, koska korkein oikeus ei myöntänyt saamelaisille valituslupaa.

Komitea ei katsonut voivansa ottanut kantaa siihen, loukkasivatko Kariselän hakkuut saamelaisten poronhoitajien 27 artiklan mukaisia oikeuksia. Alioikeus oli kieltänyt hakkuut, kun taas hovioikeuden lopullinen päätös hakkuiden sallimisesta seurasi menettelystä, jossa oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutunut. Komitean mukaan Suomella on velvollisuus tutkia hakkuiden haitat poronhoidolle - asia siis palautettiin Suomeen uudelleen käsiteltäväksi. 27 artikla koskee muun muassa kansallisten vähemmistöjen, eli tässä tapauksessa saamelaisten kulttuurisia oikeuksia: artiklan mukaan saamelaisilta ei saa kieltää heidän oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan.

Komitea velvoittaa Suomen valtion päätöksessään lisäksi varmistamaan sen, että vastaavia oikeudenloukkauksia ei tulevaisuudessa tapahdu.


Kansakunta-kansioon
Kotisivulle