Oikeusvaltiomme vakavien kysymysten edessä. Merkillepantavaa kautta aikain on ollut se piirre, että
yksilöön ja hänen oikeuksiinsa on suhtauduttu eri viranomaisten ja
päättävien elimien taholta sen mukaisesti, mihin yhteiskunnalliseen
statusluokkaan hän kuuluu. Niinpä synnynnäiset lähtökohdat, oppisivistys,
terveydentila ym. seikat ovat näytelleet keskeistä osaa yksilön
oikeusturvan ja jopa ihmisoikeuksien toteutumisessa. Samoin
merkillepantavaa on ollut aivan näihin aikoihin asti, että
vähempiosaisilta yksilöiltä on puuttunut keinot omien oikeuksiensa
puolustamiseksi. On puuttunut asiallista tietoa lakien sisällöstä ja eri
mahdollisuuksista oikeuksien voittoon viemiseksi. Samoin yksilöiltä on
puuttunut mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin ja asiansa julki tuotua.
Esim. päivälehtien mielipidesivut kun eivät juuri yksittäisen ihmisen
asialle sijaa anna. Niinpä yksilön on ollut tyytyminen osaansa ja
vaikeneminen tai sitten hyvityksen ottaminen omalla tavallaan. Kaatamalla
hyvitykseksi muutama hirvi tai vastaavaa.
Tämän päivän Suomessa on tapahtunut kaksi merkittävää seikkaa
yksilöiden paremman oikeusturvan toteutumiseksi.
Ensinnäkin Suomi kuuluu nykyään niin Euroopan Neuvostoon ja on
ratifioinut EN:n keskeiset ihmisoikeussopimukset. Eli sitoutunut
noudattamaan niitä niin lainsäädännön kuin oikeuskäytännönkin osalta.
Samoin EU:n jäsenyys asettaa Suomelle huomattavia velvoitteita.
Ilmeisesti tapahtuneen kehityksen myötä yksilöt ovat entistä paremmin
tietoisia omista oikeuksistaan ja niinpä tämä on poikinut enenevässä
määrin kanteita Suomen valtiota vastaan EN:n Ihmisoikeustuomioistuimessa
ja EY tuomioistuimessa ja monissa tapauksissa Suomen valtio on tuomittu
huomattaviin korvauksiin mm. henkisistä kärsimyksistä. Hyvä näin, mutta
ongelmalliseksi Suomen valtiota kohtaan tämä muodostuu sikäli, että maamme
maine sivistyneenä oikeusvaltiona rapistuu sitä mukaa, mitä enemmän
kanteita valtiotamme vastaan nostetaan. Samoin lisääntyvät, jopa tuhansiin
nousevat, kanteet tukkivat eurooppalaiset tuomioistuimet niin, että asiain
käsittely venyy kohtuuttoman pitkäksi ja tämä on vahingoksi yksilöiden
oikeusturvan toteutumiselle.
Käytännössä tämä asettaa maamme lainsäädännön ja koko oikeuskäytännön
uusien ja vakavien haasteiden eteen. Eli meidän on lähdettävä kehittämään
viranomaistoimintaa ja tuomioistuinkäytäntöä siihen suuntaan, että
eurooppalaisiin tuomioistuimiin muutoin menevät jutut voitaisiin käsitellä
omassa maassa ja mahdollisimman lähellä niitä olosuhteita, joissa yksilö
on joutunut vääryyttä kärsimään. Samoin maassamme tarvitaan riittävä määrä
ihmisoikeusviranomaisia, joiden tehtäväkenttään kuuluu asioiden tarkastelu
vääryyttä kärsimään joutuneen yksilön näkökulmasta ja toiminta hänen
oikeuksiaan puolustaen riippumatta yksilön varallisuudesta. Samoin
kotivakuutuksiin liittyvien oikeusturvavakuutusten kattavuutta on syytä
laajentaa niin, että tämä kattaa asioiden käsittelyn myös EU:n
Ihmisoikeustuomioistuimessa sekä EY tuomioistuimessa.
Näihin päiviin asti viranomaisten virheiden tai virkarikosten vuoksi
kärsimään joutuneet tai oikeusmurhien uhrit ovat olleet se vaiennut tai
vaiennettu ryhmä, joiden asiat eivät ole juuri julkisuutta saaneet ja
jokainen uhri on joutunut kärsimään omat kärsimyksensä yksin tai aivan
läheistensä keskuudessa. Merkillepantavaa on myös ollut, että monet
avioliitot, parisuhteet ja perheet ovat hajonneet näissä kurimuksissa.
Varsinkin runsaan kymmenen vuoden takaisissa talousepäselvyyksissä jopa
satojen tuhansien ihmisten elämä meni totaalisesti pilalle.
Nyt tänä päivänä Suomessa ollaan tiedostettu nämä ajan haasteet ja
niiden suuruus. On arvioitu, että meillä Suomessa on noin 270.000
virkarikosten tai oikeusmurhien uhriksi joutunutta ja nyt olemme
puuhaamassa maahamme valtakunnallista järjestöä ajamaan näiden uhrien ja
heidän omaistensa asioita. Näkemyksemme on, että asioihin saadaan
merkittäviä korjauksia vain ongelmat totuudenmukaisesti tiedostamalla ja
rakentavalla yhteistyöllä maamme hallituksen ja kansanedustajien kanssa.
Samoin näkemyksemme on, että silloin kun valtio tai kunta pestaa
palvelukseensa kelvottomia viranomaisia, on oikeus ja kohtuus, että valtio
tai kunta vastaa niistä vahingoista ja kärsimyksistä, joita nämä
kelvottomat viranomaiset ovat yksilökansalaisille aiheuttaneet.
Sodankylässä 23.6.2003 |
| Vapaa lehdistö korkean virkamiesmoraalin takeena.
"Te olette maan suola ja maailman valkeus", opetti Suuri
Mestari aikanaan ja meidän päivinämme nämä sanat sopivat enemmän kuin
mihinkään muualle, juuri vapaaseen lehdistöön ja vapaaseen julkiseen
sanaan.
Merkillepantavaa kautta historian on ollut ja on edelleenkin se piirre,
että niissä yhteiskunnissa, mistä vapaa julkinen sana ja kansalaisten
vallanpitäjiin ja viranomaisiin kohdistavan kritiikin mahdollisuus on
puuttunut, siellä vallanpitäjien ja viranomaisten moraali on pitkälle
korruptoitunutta ja läpimätää ja koko yhteiskunta on sairas yhteiskunta.
Meillä Suomessa on jo itsenäisyytemme alkuajoista lähtien rakennettu
yhteiskunnastamme avointa ja demokraattista yhteiskuntaa, missä
kansalaisten sananvapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus on kirjattu jo
perustuslakiin. Samoin rikoslaissamme on turvattu lehdistölle ja
julkiselle sanalle riittävät julkisen kritiikin harjoittamisen
mahdollisuudet. Niinpä Rikoslain 24 luvun 8 ja 9 §:ssä osoitetaan, että
kunnianloukkausta ei ole se arvostelu, joka kohdistuu julkisoikeudellisiin
henkilöihin heidän toimiessaan julkisessa virassa tai tehtävässä. Samoin
sanotun lainkohdan 8 §:ssä osoitetaan, että myös yksityisyyden suojaa
voidaan raottaa mikäli tällä on riittävät perusteet.
Nyt jos ajattelemme joitain vähemmistöryhmiä yhteiskunnassamme, kuten
invalidit, vanhukset ja vammaiset, ja heidän kokemuksiaan omien ihmis ym.
oikeuksien toteutumisesta eri viranomaisten ja jopa yksittäisten
kansalaisten taholta, niin näillä alueilla on todella suuria puutteita ja
epäkohtia. On asennesyrjintää ym. Ja lopuksi. Maamme lainsäädännössä ja oikeuskäytännöissä tulee
jatkossakin turvata vapaan lehdistön ja vapaan julkisen sanan
toimintamahdollisuudet ja ymmärtää niiden merkitys korkean virkamies ja
yhteiskuntamoraalin ylläpitäjänä maassamme. Samoin yhteiskuntamme on
pyrittävä entistäkin aktiivisemmin tukemaan taloudellisestikin sellaisia
julkaisuja, jotka pystyvät ja haluavat ottaa kantaa ilmeneviin epäkohtiin
ja puutteisiin; ja jotka pyrkivät rakentamaan tästä yhteiskunnastamme
oikeudenmukaisemman ja paremman yhteiskunnan.
Sodankylässä 30.5.2003
|