Merkillepantavaa kautta aikain on ollut se piirre, että yksilöön ja hänen oikeuksiinsa on suhtauduttu eri viranomaisten ja päättävien elimien taholta sen mukaisesti, mihin yhteiskunnalliseen statusluokkaan hän kuuluu. Niinpä synnynnäiset lähtökohdat, oppisivistys, terveydentila ym. seikat ovat näytelleet keskeistä osaa yksilön oikeusturvan ja jopa ihmisoikeuksien toteutumisessa. Samoin merkillepantavaa on ollut aivan näihin aikoihin asti, että vähempiosaisilta yksilöiltä on puuttunut keinot omien oikeuksiensa puolustamiseksi. On puuttunut asiallista tietoa lakien sisällöstä ja eri mahdollisuuksista oikeuksien voittoon viemiseksi. Samoin yksilöiltä on puuttunut mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin ja asiansa julki tuotua. Esim. päivälehtien mielipidesivut kun eivät juuri yksittäisen ihmisen asialle sijaa anna. Niinpä yksilön on ollut tyytyminen osaansa ja vaikeneminen tai sitten hyvityksen ottaminen omalla tavallaan. Kaatamalla hyvitykseksi muutama hirvi tai vastaavaa.

Tämän päivän Suomessa on tapahtunut kaksi merkittävää seikkaa yksilöiden paremman oikeusturvan toteutumiseksi.

Ensinnäkin Suomi kuuluu nykyään niin Euroopan Neuvostoon ja on ratifioinut EN:n keskeiset ihmisoikeussopimukset. Eli sitoutunut noudattamaan niitä niin lainsäädännön kuin oikeuskäytännönkin osalta. Samoin EU:n jäsenyys asettaa Suomelle huomattavia velvoitteita.
     Toinen huomattava edistysaskel yksilöiden oikeuksien toteutumisen saralla on tietokoneet ja internetyhteydet, joiden kautta jokaisen halukkaan saatavilla on kaikki tarvittava tieto mm. kansainvälisistä ihmisoikeuksista kuin eurooppalaisista tuomioistuimistakin. Samoin internet on mahdollistanut sen, että vääryyttä kärsimään joutuneet saavat nyt äänensä kuuluviin internetin kautta ja niinpä tämän päivän netistä löytyy lukematon määrä erilaisia ihmiskohtaloita, virkarikoksien ja jopa oikeusmurhien kohteeksi joutuneiden suoranaisia hätähuutoja, jotka ovat herättäneet monet oikeamieliset ja vastuuntuntoiset pohtimaan yksilöiden oikeusturvan toteutumista vakavassa mielessä.

Ilmeisesti tapahtuneen kehityksen myötä yksilöt ovat entistä paremmin tietoisia omista oikeuksistaan ja niinpä tämä on poikinut enenevässä määrin kanteita Suomen valtiota vastaan EN:n Ihmisoikeustuomioistuimessa ja EY tuomioistuimessa ja monissa tapauksissa Suomen valtio on tuomittu huomattaviin korvauksiin mm. henkisistä kärsimyksistä. Hyvä näin, mutta ongelmalliseksi Suomen valtiota kohtaan tämä muodostuu sikäli, että maamme maine sivistyneenä oikeusvaltiona rapistuu sitä mukaa, mitä enemmän kanteita valtiotamme vastaan nostetaan. Samoin lisääntyvät, jopa tuhansiin nousevat, kanteet tukkivat eurooppalaiset tuomioistuimet niin, että asiain käsittely venyy kohtuuttoman pitkäksi ja tämä on vahingoksi yksilöiden oikeusturvan toteutumiselle.

Käytännössä tämä asettaa maamme lainsäädännön ja koko oikeuskäytännön uusien ja vakavien haasteiden eteen. Eli meidän on lähdettävä kehittämään viranomaistoimintaa ja tuomioistuinkäytäntöä siihen suuntaan, että eurooppalaisiin tuomioistuimiin muutoin menevät jutut voitaisiin käsitellä omassa maassa ja mahdollisimman lähellä niitä olosuhteita, joissa yksilö on joutunut vääryyttä kärsimään. Samoin maassamme tarvitaan riittävä määrä ihmisoikeusviranomaisia, joiden tehtäväkenttään kuuluu asioiden tarkastelu vääryyttä kärsimään joutuneen yksilön näkökulmasta ja toiminta hänen oikeuksiaan puolustaen riippumatta yksilön varallisuudesta. Samoin kotivakuutuksiin liittyvien oikeusturvavakuutusten kattavuutta on syytä laajentaa niin, että tämä kattaa asioiden käsittelyn myös EU:n Ihmisoikeustuomioistuimessa sekä EY tuomioistuimessa.

Näihin päiviin asti viranomaisten virheiden tai virkarikosten vuoksi kärsimään joutuneet tai oikeusmurhien uhrit ovat olleet se vaiennut tai vaiennettu ryhmä, joiden asiat eivät ole juuri julkisuutta saaneet ja jokainen uhri on joutunut kärsimään omat kärsimyksensä yksin tai aivan läheistensä keskuudessa. Merkillepantavaa on myös ollut, että monet avioliitot, parisuhteet ja perheet ovat hajonneet näissä kurimuksissa. Varsinkin runsaan kymmenen vuoden takaisissa talousepäselvyyksissä jopa satojen tuhansien ihmisten elämä meni totaalisesti pilalle.

Nyt tänä päivänä Suomessa ollaan tiedostettu nämä ajan haasteet ja niiden suuruus. On arvioitu, että meillä Suomessa on noin 270.000 virkarikosten tai oikeusmurhien uhriksi joutunutta ja nyt olemme puuhaamassa maahamme valtakunnallista järjestöä ajamaan näiden uhrien ja heidän omaistensa asioita. Näkemyksemme on, että asioihin saadaan merkittäviä korjauksia vain ongelmat totuudenmukaisesti tiedostamalla ja rakentavalla yhteistyöllä maamme hallituksen ja kansanedustajien kanssa. Samoin näkemyksemme on, että silloin kun valtio tai kunta pestaa palvelukseensa kelvottomia viranomaisia, on oikeus ja kohtuus, että valtio tai kunta vastaa niistä vahingoista ja kärsimyksistä, joita nämä kelvottomat viranomaiset ovat yksilökansalaisille aiheuttaneet.

Sodankylässä 23.6.2003
Leo Salmela

"Te olette maan suola ja maailman valkeus", opetti Suuri Mestari aikanaan ja meidän päivinämme nämä sanat sopivat enemmän kuin mihinkään muualle, juuri vapaaseen lehdistöön ja vapaaseen julkiseen sanaan.

Merkillepantavaa kautta historian on ollut ja on edelleenkin se piirre, että niissä yhteiskunnissa, mistä vapaa julkinen sana ja kansalaisten vallanpitäjiin ja viranomaisiin kohdistavan kritiikin mahdollisuus on puuttunut, siellä vallanpitäjien ja viranomaisten moraali on pitkälle korruptoitunutta ja läpimätää ja koko yhteiskunta on sairas yhteiskunta. Meillä Suomessa on jo itsenäisyytemme alkuajoista lähtien rakennettu yhteiskunnastamme avointa ja demokraattista yhteiskuntaa, missä kansalaisten sananvapaus ja mielipiteen ilmaisun vapaus on kirjattu jo perustuslakiin. Samoin rikoslaissamme on turvattu lehdistölle ja julkiselle sanalle riittävät julkisen kritiikin harjoittamisen mahdollisuudet. Niinpä Rikoslain 24 luvun 8 ja 9 §:ssä osoitetaan, että kunnianloukkausta ei ole se arvostelu, joka kohdistuu julkisoikeudellisiin henkilöihin heidän toimiessaan julkisessa virassa tai tehtävässä. Samoin sanotun lainkohdan 8 §:ssä osoitetaan, että myös yksityisyyden suojaa voidaan raottaa mikäli tällä on riittävät perusteet.

Nyt jos ajattelemme joitain vähemmistöryhmiä yhteiskunnassamme, kuten invalidit, vanhukset ja vammaiset, ja heidän kokemuksiaan omien ihmis ym. oikeuksien toteutumisesta eri viranomaisten ja jopa yksittäisten kansalaisten taholta, niin näillä alueilla on todella suuria puutteita ja epäkohtia. On asennesyrjintää ym.
     Nyt valtaosin nämä epäkohdat ja ihmisoikeusloukkaukset aiheutuvat ihmisten ja jopa viranomaisten tietämättömyydestä tai ajattelemattomuudesta ja niinpä ainut mahdollisuus korjausten aikaansaamiseksi on juuri julkinen sana. Se, että näitä puutteita ja epäkohtia ja jopa yksittäisten viranomaisten edesottamuksia tuodaan riittävän tehokkaasti julkisuuteen. Samoin merkillepantavaa on ollut se piirre, että epäkohtia ja puutteita voidaan korjata ja ne korjaantuvat mikäli on riittävän laajaa tietoutta näistä epäkohdista ja puutteista ja riittävän suuret joukot puutteita korjaamassa. Tässä merkityksessä julkisen sanan merkitys on täysin korvaamaton.
     Yhtenä huolestuttavana piirteenä, joka julkista sanaa vastaan on viimeaikoina nostanut päätään, on se, että julkisen sanan toimintamahdollisuuksia ollaan kaventamassa milloin yksityisyyden suojaan vedoten, milloin kunnianloukkaussyytteitä nostamalla jne. Käytännössä tämä kehityksen suunta jatkuessaan johtaa väistämättä myös meillä Suomessa siihen, että julkiselta sanalta ja myös kansalaisilta riistetään mahdollisuus mielipiteiden ilmaisemiseen ja avoimeen kritiikkiin silloinkin kun tämä on perusteltua ja tämä tie tulee johtamaan väistämättä siihen, että maamme vallankäyttäjistä ja virkamiehistä tulee korruptoitunutta ja läpimätää joukkoa, josta merkkejä jo nyt on havaittavissa.
     Eli että. Jo siinä vaiheessa kun joku lähtee julkisoikeudelliseen virkaan tai politiikkaan hakeutumaan, hänen tulee varautua siihen, että hänen toimintansa tulee olemaan jatkuvasti julkisuuden valokeilassa ja myös kestää kaikki arvostelu ja kritiikki. Samoin sellaisten julkiseen virkaan hakeutuneiden henkilöiden, joiden toimintaa ei voida julkisesti arvostella ilman rikosilmoitustehtailuja, pitää vaihtaa ammattia välittömästi eikä missään nimessä hakeutua ainakaan politiikkaan. Siellä kun laineet lyövät jatkuvasti kaikilta suunnilta ja "herkkähipiäisen" kaikki aika ja jopa veronmaksajien varat tuhraantuvat jatkuviin rikosilmoituksiin ja poliisitutkintoihin. Kuten "Sodankylätaudin" tiimoilta olemme jo vuosia saaneet nähdä.

Ja lopuksi. Maamme lainsäädännössä ja oikeuskäytännöissä tulee jatkossakin turvata vapaan lehdistön ja vapaan julkisen sanan toimintamahdollisuudet ja ymmärtää niiden merkitys korkean virkamies ja yhteiskuntamoraalin ylläpitäjänä maassamme. Samoin yhteiskuntamme on pyrittävä entistäkin aktiivisemmin tukemaan taloudellisestikin sellaisia julkaisuja, jotka pystyvät ja haluavat ottaa kantaa ilmeneviin epäkohtiin ja puutteisiin; ja jotka pyrkivät rakentamaan tästä yhteiskunnastamme oikeudenmukaisemman ja paremman yhteiskunnan.

Sodankylässä 30.5.2003
Leo Salmela
(Artikkeli julkaistu Lapin Kansassa ja Attacin foorumilla)