Ensimmäisiä askeleita invalidilla oli, rauhan maan rakentaakseen, pyrkiä elämään sovinnossa kaikkien kanssa ja niinpä hän puolusti ihmisten liikkumisen vapautta järvelle johtavalla tiellä kuin kalastajien kalastamisen vapauttakin tämän pienen järven vähäisellä valtion vesiosuudella. Mutta ei tiennyt invalidi näitä vapauksia puolustaessaan, minkälaisen "pullon hengen" hän tuli irti päästäneeksi. Eli tuli vapauttaneeksi itsensä pirun riehumaan niin vesillä kuin tielläkin.

Niin. Tällä pienellä järvellä on valtion vesiosuutta 9 ha, eli 40% koko järven pintaalasta ja tällä vesiosuudella Metsähallitus harjoitti tuottavaa liiketoimintaansa, eli myi kotitarvekalastuslupia tälle vesiosuudelle. Nyt sen jälkeen kun invalidi näiden kalastajien kalastusoikeuksia tällä järvellä puolusti, tilanne riistäytyi muutamien kalastajien toimesta täysin hallinnasta ja seurauksena oli ennen näkemätön ryöstökalastus, jolla koko runsaskalainen järvi tyhjennettiin totaalisesti pyyntikelpoisista kaloista lyhyessä ajassa ja järven rannalla majaileva yksityisen vesialueen omistajaosakasinvalidi joutui itse hankkimaan kaupasta järven rannalla paistamansa kalat.

No. Kalastuslaissa olivat pykälät tällaista yksityistä oikeutta loukkaavaa ryöstökalastusta varten ja niinpä invalidi lähti peräämään oikeuksiaan ottamalla yhteyttä metsähallituksen paikalliseen johtajaan ja vaati toimenpiteitä kalakannan uudelleen elvyttämiseksi mm. rajoittamalla kalastusta tai lopettamalla kokonaan verkkolupien myynti määräajaksi.

Kuukausia myöhemmin invalidi sai paikalliselta aluejohtajalta Hannu Tiljalta hyvin ylimielisen kirjeen, jossa hän väitti ettei valtion vesiosuudella tapahtuvalla kalastuksella ole mitään vaikutusta yksityisen vesialueen kalakantaan ja syytti yksityisen vesialueen osakkaita kalakannan romahtamisesta. Eli syyllinen olikin nyt se invalidi, joka itse ei pysty minkäänlaista kalastusta harjoittamaan ja jonka pyynti muutoinkin rajoittuu lähinnä siihen, mitä invalidin opettajavaimo lomien aikaan yrittää parilla verkolla pyytää, eikä siis ne useat pyyntikunnat, jotka kesät - talvet järvellä verkkoineen nuohosivat. Ja niin järjestelmällinen ryöstökalastus sai jatkua nyt metsähallituksen erityisessä suojelussa entiseen tapaan.

Tämän jälkeen, koska oikeutusta asialleen ei paikalliselta taholta saanut, invalidi kävi vuosia jatkuneessa kamppailussaan läpi kaikki mahdollisuudet oikeutta saadakseen. Otti yhteyttä Metsähallituksen pääjohtajaan, Pentti Takalaan, mutta turhaan. Otti yhteyttä Lapin kalastuspiirin biologiin Olli Tuunaiseen, mutta taaskin turhaan. Teki kanteluita eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajalle, mutta kaikki turhan. Eli niin Olli Tuunaisen kuin Lauri Lehtimajankin mielestä tässä tuhansien järvien maassa Metsähallituksen liiketoimet tällä 9 ha:n vesiläntillä olivat ilmeisesti niin korvaamattomat, ettei sen rinnalla invalidin yksityisellä oikeudella ollut mitään arvoa.

Eläkeläinen Erkki Niemelällä on rajattomat kalastusmahdollisuudet lukuisissakin vesissä. On useita tekoaltaita, on metsästysseuran jäsenenä osakas useissakin vuokravesissä, omistaa mökin kalaisen Seipäjärven rannalla, joten hänen ei olisi tarvinnut välttämättä pyytää invalidin ikkunan alta ainuttakaan kalaa - vielä vähemmän liki 365 vuorokautta vuodesta, niin kuin hänen kohdallaan kävi. Ja kun kalat loppuivat järvestä, hän hommasi jopa sukulaistenkin nimiin verkkolupia jotta saisi viimeisenkin kalan invalidin ikkunan alta pyydettyä.
     Nyt kun mitkään toimet olleet johtaneet kalastuksen rajoittamiseen ja invalidin oikeuksien turvaamiseen viranomaistietä, invalidi, kuultuaan, että Erkki Niemelän kyseiseltä järveltä pyytämiä kaloja oli myyty Sodankylässä varuskunnan siviilityöntekijöille, katsoi, ettei ole velvollinen omilla eläketuloillaan kustantamaan tietä sellaisen ulkopuolisen käyttöön, jolla ei ole minkäänlaista lakiin perustuvaa oikeutta metsänparannusrahoituksella rakennetun tien käyttämiseen - edes tilapäiseen autoiluun ilman tieosakkaiden myöntämää lupaa; ja jonka väärinkäytöksistä hän oli joutunut vahinkoa kärsimään. Niinpä invalidi 24.5.1995 lähettämällään kirjeellä teki Yks.TL:n 100 §:n oikeutuksella selväksi, että Erkki Niemelä lopettaa yksityisen metsätien luvattoman käytön. Nyt, sen sijaan, että Erkki Niemelä olisi kunnioittanut Yksityistielain säädöksiä ja invalidin oikeuksia, Erkki Niemelän taholta alkoivat erittäin rajut vastareaktiot. "Pois tieltä risut, männynkävyt ja invalidit" kun Erkki Niemelä nyrkkeineen kuokkavieraana yksityisellä metsätiellä riehui ja raivosi.Yritti jopa lyödä puolustuskyvytöntä invalidia kasvoihin.
     Niin raivosi Erkki Niemelä nyrkkeineen myös kesäkuun 5 päivänä 1998; ja kun invalidi ei aiempien kokemustensa viisastuttamana avannut auton ikkunaa, hänen seurassaan ollut mieshenkilö otti esille kännykän, josta invalidi arveli kutsuttavan poliisi paikalle.
     No, ajatteli invalidi. Nytpä hänellä on tilaisuus poliisin läsnä ollessa turvallisesti tehdä kyseisen tien tiekunnan varaesimiehenä selväksi Erkki Niemelälle tien käyttöön liittyviä Yksityistielain säädöksiä ja uudistaa poliisin todistaessa Yks.TL 100 §:n mukainen henkilökohtainen tienkäyttökielto. Mutta kaikkea muuta. Kun konstaapeli Xxx Xxxxxxxx.n paikalle tuli, hänen kymmenen metrin päästä huutamiaan ensimmäisiä sanojaan oli "Salmela siirtää autonsa siltä paikalta…. ja niin helvetin äkkiä". Ja. "Jos sinä et itse siirrä, poliisi siirtää, ja ensi yön vietät putkassa". Eli Xxx Xxxxxxx:lla ei ollut minkäänlaista tajua en enempää aiemman Poliisilain 12 §:stä kuin Yksityistielaistakaan (101 § ja 102 §) ja lopputulos oli, että tiekunnan varaesimieheksi nimettyä invalidia missään vaiheessa kuulematta kirjoitti invalidille sakon ja tämän sakon kiistettyään syyttäjä Anita Haapakoski asetti kaiken huipuksi invalidin syytteeseen.

Perustuslain 8 §:n mukaan syytteen ja tuomion on perustuttava voimassaolevaan lakiin, mutta tästä huolimatta syyttäjä Anita Haapakoski haki syytteensä perusteeksi mm. joitain sellaisia ministeriön erityispäätöksiä, joista kukaan kansalainen ei ole tietoinen; ja jotka eivät metsänparannusrahoituksella rakennettuja metsäteitä mitenkään koske. Sen sijaan Anita Haapakosken mieleen ei tullut, että myös syytettyä itseään on kuultava ennen syyteharkintaa ja niin tulos oli: Näkemykseni mukaan suoranainen oikeusmurha.

Nyt kysynkin, Arvoisa Tasavallan Presidentti:

Elämmekö me ylipäätään oikeusvaltiossa?
Ja.
Olisikohan Teillä syytä paneutua Kiinan ihmisoikeustilanteen lisäksi myös oman maamme ihmisoikeustilanteeseen?