Sivistyneen oikeusvaltion yksi sivistystason keskeisimpiä kriteereitä on se, miten yhteyskunta kohtelee vähempi- ja kovaosaisia kansalaisiaan. Vuosisatojen aikana näillä alueilla on ollut todella huomattavia epäkohtia ja puutteita. Keskuudessamme on vielä niitä lähimmäisiä, jotka ovat joutuneet lapsuudessaan myydyksi kunnan huutolaisiksi ja monille nämä lapsuuden monenkirjavat kokemukset ovat jättäneet ikuiset jäljet, joita joutuvat sielussaan kantamaan aina hautaan saakka. Samoin yhteiskunnan ja ympäristön suhtautuminen ikääntyneisiin tai muutoin terveytensä ja työkykynsä menettäneisiin on ollut ihmisarvoa alentavaa; ja ilman hyväsydämisten naapureiden huolenpitoa lähes katastrofaalista.
     Sotien jälkeisenä aikana, sen myötä kun YK:n Yleismaailmallinen Ihmisoikeusjulistus sekä Euroopan Neuvoston Ihmisoikeussopimus ovat saaneet sijaa julkisuudessa sekä päässeet vaikuttamaan niin lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön kuin viranomaistoimintaan, korjauksia vähempi- ja kovaosaisten kohtelussa on saatu aikaan. Kuitenkin, kuten viereisellä sivulla olevasta varatuomari Juhani Parkkarin haastattelusta ilmenee, vähempi- ja kovaosaisten ihmisoikeuksien toteutuminen on maassamme vasta puolitiessään ja sanoisin, että Sodankylässä vasta alkutekijöissään.

Yksi todellinen ja loistava esimerkki Sodankylän kunnan päättäjien kuin myös poliisiviranomaisten kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta ymmärtää ja huomioita ihmisoikeusnäkökohtia päätöksenteossa ja viranomaistoiminnassa on Sodankylän keskustaan 1990-luvun puolivälissä toteutetut liikenteen uudelleenjärjestelyt. Eli rakennettiin pelkkä idylli idyllin vuoksi - taivaallisen rauhan aukio, johon invalidit, vanhukset ja vammaiset eivät enää sopineet. Niinpä ainoat kunnan toimesta rakennetut invalidipysäköintipaikat löytyvät Kasarmintien, eli sivukadun varresta. Sen sijaan pääkatuna olevan Jäämerentien varresta, missä valtaosa liikkeistä sijaitsee, ei löydy ainuttakaan invalidipysäköintipaikkaa. Kasarmintien varressa olevien invapaikkojen reunakiveys on niin korkea ja jyrkkä, että suoraan ei pääse kevyen liikenteen väylälle. On kierrettävä ajotien kautta suojatielle ja sen kautta eteenpäin. Tämän lisäksi kevyen liikenteen väylien keskelle on tehty vesiura, joka merkitsee todella suuria vaikeuksia pyörätuolilla liikkuville. Jopa niin, että yhdellä kädellä kelaten näitä kaltevia väyliä on täysin mahdotonta liikkua.

YK:n Yleismaailmallisen Ihmisoikeusjulistuksen, samoin kuin Euroopan Neuvoston Ihmisoikeussopimuksen keskeisiä periaatteita on ihmisten täydellinen tasavertaisuus, riippumatta synnynnäisistä lähtökohdista, terveydentilasta tai muistakaan ihmisestä itsestään riippumattomista syistä. Etenkin Euroopan Neuvoston Ihmisoikeussopimuksen 14 artikla painottaa sitä, että kansalaisia ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan. Ja kuitenkin Sodankylän keskustan liikennejärjestelyissä invalideista tehtiin arvotonta hylkysakkia, jota ei tarvitse keskustassa näkyä. "Tyhjän pällistelijöitä", niin kuin mm. nimismies Heikki Vihanta lausunnossaan invalidia nimitteli.

Nyt kun ilmeni ne ongelmat, joiden uhreiksi invalidiautoilijat olivat Sodankylän keskustan liikennejärjestelyissä joutuneet, kävin mittavan ihmisoikeustaistelun invalidien ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Yhteydenottoja ja tutkintapyyntöjä eri tahoille. Mm. silloisen EN:n puheenjohtajamaan ulkoministeriin Tarja Haloseen, Sosiaali- ja Terveysministeriöön, Invalidiliittoon jne. Kuitenkaan mitkään yhteydenottoni ja tutkintapyyntöni eivät johtaneet toivottuun lopputulokseen ja niinpä tein viimeisenä toivonani ihmisoikeusrikkomuskanteen oikeuskanslerin virastoon. Tämän kanteluni johdosta Sodankylän kunnan tekninen johtaja, Yrjö Meltaus, oli kirjoittanut oman lausuntonsa, jonka totuudenmukaisuus vaatii erityistä tarkastelua.

Yllä olevassa lausunnossaan Yrjö Meltaus sepittää mm. "Samalla huolehdittiin siitä, että liikuntavammaisilla on riittävä määrä pysäköintitaskuja ja pysäköintialueita, joilta on niin vaaraton, vaivaton kuin lyhytkin pääsy liikkeisiin." "Toteutuksessa on erityisesti otettu huomioon lasten, vammaisten ja vanhusten liikkuminen ja asioiminen keskusta-alueella"

Kuten ylempänä on tullut jo esille, näillä Sodankylän keskustan liikennejärjestelyillä ja ratkaisuilla tehtiin invalidiautoilijoista toisen luokan kansalaisia, jotka joutuivat eriar-voiseen asemaan terveisiin verrattuna mm. siten, että Kasarmientien varressa olevilta ainoilta kunnan toimesta rakennetuilta invapaikoilta asiointimatka keskustan liikkeisiin on kohtuuttoman pitkä ja kaltevia tasoja kelaten todella vaikeaa. Esimerkiksi Osuuspankin tuntumassa on kaikkiaan yksitoista liikettä, näiden liikkeiden asiakkaille peräti yksitoista parkkipaikkaa Jäämerentien varressa eikä ainuttakaan invapaikkaa. Ei myöskään liikkeiden takapihoilla olevilla pysäköintialueilla. Ja kuitenkin Meltaus satuilee, että keskustassa on liikuntavammaisille riittävä määrä pysäköintipaikkoja, joista on lyhyt, vaivaton ja vaaraton pääsy liikkeisiin. Kysyn lukijoiltani: Onko tämä Meltauksen lausunto täyttä ja harkittua valhetta?
     Tämän Meltauksen kirjoittaman lausunnon perusteella apulaisoikeuskanslerin varamies Klaus Helminen teki keväällä 1988 invalidien kannalta kielteisen ja sinänsä perusteettoman ratkaisun: "Sodankylän keskustassa on riittävä määrä invalidipysäköintipaikkoja".

Ja näinhän ei ole. Kun kaiken lisäksi oikeuskanslerinvirasto oli tehnyt ratkaisunsa tarjoamatta minulle tilaisuutta vastineen antamiseen Meltauksen ilmeiseen harhauttavaan lausuntoon, minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa Sodankylän piirin nimismiehelle kirjelmä ja vaatia tutkintaa, jopa syyteharkintaa sekä korvauksia.

Alla olevan, Sodankylän piirin nimismiehelle osoittamani kirjeen lähetin tekemäni uuden kantelun liitteenä oikeuskanslerinvirastoon, mutta kumpikaan taho ei reagoinut asiaan millään tavalla. Nimismies Heikki Vihanta lienee paiskannut tutkintapyyntöni suoraan roskikseen, samoin huomioimatta valheellisen lausunnon jätti myös apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen. Siitäkin huolimatta, että todisteeksi liitin kunnan tekniseltä toi-mistolta hankkimani karttapiirroksen. Eli että. Kunnallisvirkamiehet saavat kirjoittaa oikeuskanslerin virastoon sepitettyjä ja invalidien ihmisoikeuksia loukkaavia lausuntoja.

"Tää korutont' on kertomaa" ja antaa erittäin selkeän kuvan siitä, mitä on invalidien ihmisoikeudet ja mitä on heidän oikeus-turvansa tässä sivistyneeksi oikeusvaltioksi kutsutussa maassamme ja kaiken tämän jälkeen joudumme kysymään: Elämmekö me ylipäätään oikeusvaltiossa.
Ja.
Alpo Lintula: Yrjö Meltauksen oikeuksilla näyttää olevan puolustajansa, mutta kuka tässä Sodankylän pitäjässä puolustaa invalidien ihmisoikeuksia? Vai puolustaako kukaan?

Evankelista Leo Salmela
Ranniotie 4a6 99600 SODANKYLÄ
Puh. 016 612115 Autoon 049 392692

Sodankylän kihlakunnan nimismiehelle.

Asia: Tutkintapyyntö Sodankylän kunnan teknisen johtajan Yrjö Meltauksen Oikeuskanslerin virastoon lähettämän ilmeisen perättömän lausunnon selvittämiseksi.

Kuten oheen liittämästäni kirjelmästä käy ilmi, Sodankylän kunnan tekninen johtaja Yrjö Meltaus on lähettänyt 13.10.1997 Oikeuskanslerin virastoon asiaani koskevan kirjelmän, jossa hän on kirjoittanut mm: "Samalla huolehdittiin siitä, että liikuntavammaisilla on riittävä määrä pysäköintitaskuja ja pysäköintialueita, joilta on niin vaaraton, vaivaton kuin lyhytkin pääsy liikkeisiin." "Toteutuksessa on erityisesti otettu huomioon lasten, vammaisten ja vanhusten liikkuminen ja asioiminen keskusta-alueella"

Tätä lausuntoa kirjoittaessaan Yrjö Meltaus on ollut täysin perillä siitä, että Sodankylän kunnan toteuttamissa keskustan liikenteen uudelleenjärjestelyissä on rakennettu invalidipysäköintipaikka vain Kasarmintien, siis sivukadun, varteen 2:lle autolle. Sen sijaan pääkadun, eli Jäämerentien varteen, jossa valtaosa keskustan liikkeistä sijaitsee, ei ole ainuttakaan invalidipysäköintipaikkaa. Samoin katson Yrjö Meltauksen olleen tietoinen siitä, että näistä Kasarmintien varressa olevista invalidipysäköintipaikoista en pysty asioimaan yhdessäkään liikkeessä; ja että Merita-pankki on ainut liike Jäämerentien varressa, jossa pystyn henkilökohtaisesti asioimaan ja Merita-pankin seinusta ainut paikka Jäämerentien varressa, josta poliisi ei ole minua vielä pois ajanut.
     Näyttää siis ilmeiseltä, että Yrjö Meltaus on yllämainitulla lausumallaan tietoisesti pyrkinyt antamaan Oikeuskanslerinvirastolle totuudenvastaisen kuvan Sodankylän keskustan liikennesuunnittelusta ja näin harhauttamaan oikeuskansleria tekemään asiassani kannaltani kielteisen päätöksen.

Tämän johdosta pyydän poliisitutkintaa sen selvittämiseksi:

1. Missä ovat nämä Yrjö Meltauksen mainitsemat liikkeiden läheisyydessä olevat invalidipysäköintipaikat? Vaadin, että Yrjö Meltaus tulee ja henkilökohtaisesti paikanpäällä osoittaa kahden poliisin läsnä ollessa Jäämerentienvarressa, välillä Kasarmintie linja-autoasema, olevien liikkeiden läheisyydestä sellaiset invalidipysäköintipaikat, joista on lyhyt, vaivaton ja vaaraton pääsy liikkeisiin.

2. Mikäli Yrjö Meltaus ei pysty näitä invalidipysäköintipaikkoja liikkeiden läheisyydestä osoittamaan, katson hänen virkamiehenä syyllistyneen Oikeuskanslerinvirastoa harhauttaneiden ja oikeuksiani loukanneiden perättömien lausumien antamiseen ja vaadin asian saattamista syyteharkintaan. Samalla vaadin Yrjö Meltaukselta minulle asiasta aiheutuneista henkisistä kärsimyksistä 100.000 (sadantuhannen) mk:n kertakaikkista korvausta.
Sodankylässä 14. 4.1998
Leo Salmela

Tiedoksi: Oikeuskansleri Paavo Nikula Helsinki.