Poro on kansalaisten yksityistä omaisuutta, jonka tulee olla valtakunnan erityisessä suojeluksessa. Poronhoito on myös keskeinen osa saamelaista kulttuuria, jota on kaikin tavoin vaalittava.
Jokainen, joka oikeudettomasti kajoaa toisen omaisuuteen, syyllistyy rikokseen niin maallista kuin taivaallistakin lakia vastaan.
Poika- ja nuoruusvuosinani erämaita samoillessani monien eräkämppien ja tunturimajojen seinältä löytyivät vaneriseen tauluun kuudella kielellä kirjoitut ”Kulkijan käskyt”, joissa sanottiin mm. näin: ”Erämaiden kirjoittamaton laki säätää, että joka lukitsemattomien ovien takaa jotain vie, ei tee vain rikosta, vaan myös raukkamaisen teon…”. Näitä erämaiden kirjoittamattomien lakien säädöksiä voidaan soveltaa, ei vain eräkämppiin ja tunturimajoihin, vaan kaikkeen luonnossa ja erämaissa olevaan – yhtenä osana myös yksityisten omistamat ja vapaana luonnossa liikkuvat porot.
Jo vuosituhansien ajan Lapin poronhoitoa ovat varjostaneet monet uhkatekijät. Ahmat ja sudet ovat voineet tehdä lyhyessäkin ajassa rikkaasta poronomistajasta keppikerjäläisen tahi sitten poronomistajien keskinäiset vihanpidot ja kostotoimet ovat kohdistuneet vapaana luonnossa liikkuviin poroihin, viattomiin kostotoimien uhreihin, muusta tavanomaisista porovarkauksista puhumattakaan.
Lapissa elää legendana kertomuksia entisajan mahtavista lovinoidista, jotka olivat loveen langettuaan menneet suteen ja aiheuttaneet suurta vahinkoa riitanaapurinsa porokarjassa. Kristinuskon leviämisen myötä nämä lovinoidat ovat jääneet vain legendaksi kansan huulille ja muutoinkin kristinuskon vaikutus on ollut kansalaisten rehellisyyttä ja lainkuuliaisuutta kohottavaa. Varsinkin lestadiolaisen herätysliikkeen vaikutus on parhaimmillaan ollut se, että Lapissa ei olla tarvittu edes lukkoja kotien oville.
Nyt sen myötä, että kristinuskosta on tullut lähinnä kulttuuriuskonto; ja kun lestadiolaisen herätysliikkeen vaikutus kaiken kansan keskuudessa on hiipunut, ovat monet paheet, rikokset ja synnin hallayöt vallanneet Lapin ihmisten elämän ja tämän vuoksi myös porovarkaudet ovat eräillä alueilla saaneet todella suuret mittasuhteet. Kuten Aretalogian aiemmissa numeroissa on kerrottu.
Poliisi tutkii Käsivarren porovarkauksia
Silloin kun jonkun kansalaisen omatunto on paatunut eikä kirkasta oikean ja väärän rajaa tai muutoin kostotoimissaan sortuu lain väärälle puolen ja rikosten tielle, tarvitaan esivaltaa palauttamaan rötöstelijät oikeille teille ja esivaltahan ei tunnetusti turhaan miekkaansa kanna.
Näin on tapahtunut myös Käsivarren porovarkauksien suhteen. Keskusrikospoliisi on aloittanut, nähdäkseni sisäasiainministeri Kari Rajamäen myötävaikutuksella, tutkinnat tapahtuneiden porovarkauksien selvittämiseksi ja uskoisinpa, että syyllisillä tulee olemaan jopelot oltavat ja moni saattaa hartaasti toivoa, ettei ikinä olisi rötösten tielle sortunut. Tekojensa seurauksia kun yksikään ihminen ei voi mihinkään paeta.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa myös siitä, että jokaisen porovarkauksista tietävän on syytä kertoa tietonsa totuudenmukaisesti, siihen mitään lisäämättä tai mitään salaamatta, muussa tapauksessa liittoutuu väärien puolelle totuutta ja oikeutta vastaan ja tällaisia ei voi kunnian miehiksi mainita ja poliisille valehteleminen on yleensä myös rangaistava teko.
Vakava ja tutkiva on Pyhän Pietarin ilme, joka merkitsee sitä, että porovarkaiden ja muiden rötöstelijäin on turhaa tulla Taivaan porteille kolkuttamaan niin kauan kuin on selvittämättömiä rikoksia tunnolla.
Puhtaan ja loukkaamattoman omantunnon ja taivaskelpoisuuden saavuttaakseen on tehtävä parannus synneistään ja rikoksistaan ja selvittämättömät porovarkaudet ja muut rikokset on selvitettävä yhdessä poliisin kanssa ja sovitettava ne. Muussa tapauksessa iankaikkisuusosa on siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa.
