Avoin kysymys poliitikkojen moraalisesta vastuusta.

Arvoisat poliittiset päättäjät

Huolimatta siitä, että Presidentti Kekkonen on joutunut kuolemansa jälkeen valtavien parjausten ja mustamaalaamisien uhriksi, hänen valtakautensa merkitsi maallemme ja kansakunnallemme todellista nousun ja kukoistuksen aikaa. Sen lisäksi, että hänen johtamansa ulkopolitiikka sai tunnustusta kaikkialla maailmassa, hän oli myös todellinen maan isä, joka välitti kansastaan. Huolehti vaikeuksien ja ongelmien keskellä kamppailevien kansalaisten selviytymisestä mm. armahtamalla asutustilallisten velat sekä puolustamalla vähäosaisten oikeuksia. Niinpä eräskin tuntemani kaveri sai Sodankylän sairausvakuutustoimiston aiheettomasti eväämät päivärahat taannehtivasti kirjoittamalla Presidentti Kekkoselle. Samoin monet meistä muistavat kuinka Kekkonen runnasi maallemme hätätilahallituksen siinä vaiheessa kun työttömien määrä ylitti 76.000. Näin siis todellinen maan isä hoitaa asioita ja huolehtii kansansa selviytymisestä ja menestyksestä.

Mutta sitten koitti väistämätön. Eli presidentti Kekkosen terveys alkoi iän myötä hiipumaan ja hän joutui vetäytymään presidentin virasta kesken virkakauden ja hänen sijaansa astui virkaan presidentiksi Mauno Koivisto, joka oli todellinen onnettomuus maallemme ja kansallemme. Ilmeisesti presidentti Koivisto ei tajunnut sitä, että hän 1980-luvulla tapahtuvilla rötösherrojen järjestelmällisillä armahtamisilla sekä vastustamalla oikeuskansleri Kai Kortteen toimia rötösherrojen edesvastuuseen saattamiseksi, presidentti Koivisto antoi moraalisen oikeutuksen ennen näkemättömät mittasuhteet saaneille talousrikoksille ja väärinkäytöksille ja kylvi yhteiskuntaamme pääministeri Harri Holkerin ja valtionvarainministeri Erkki Liikasen avustamana sen amerikkalaistyylisen kasinokapitalismimentaliteetin, jonka seurauksena satojen tuhansien kansalaisten elämä tuhoutui totaalisesti ja kansakuntamme joutui ennen näkemättömän ahdingon kouriin.

Tämän päivän Suomessa huomattava osa kansasta elää edelleenkin todella syvää ahdingon ja toivottomuuden aikaa ja jopa satojen tuhansien kansalaisten elämä on lähes katastrofaalinen. Maassamme on kymmeniä tuhansia kansalaisia, joilta on suoranaisesti ryövätty kaikki normaalin elämisen ja yrittämisen mahdollisuudet pankkien, verottajan ym. moraalittoman ja jopa lainvastaisen ryöväämisen kohteina "hyvä-veli-hengessä" toimivien nimismiesten ja muiden viranomaisten myötävaikutuksella. Meillä on tuhansittain kansalaisia, jotka elää kituuttavat nälkärajalla tai leipäjonoissa sen vuoksi, että ovat ilman omaa syytään joutuneet elinikäiseen velkaorjuuteen ja tämän lisäksi meillä on liki 300.000 meitä kansalaisia, jotka olemme joutuneet virkamiesten mielivallan, valheiden ja jopa suoranaisten oikeusmurhien uhreiksi saamatta oikeutta mistään ja tuhannet kansalaisista eivät ole jaksaneet enää. Ovat uskonsa yhteiskuntaan, oikeusvaltioon ja tulevaisuuteen menettäneinä katsoneet parhaaksi lähteä oman käden kautta. Eli joitakin päiviä sitten Espanjassa tapahtunut räjähdysten sarja, jossa kuoli 200 ihmistä, on vain pientä nappikauppaa sen rinnalla, mitä maassamme on tapahtunut ja kaiken aikaa tapahtuu.

Ottaen huomioon, että tämä kansallinen onnettomuutemme on maamme korkeimman poliittisen johdon kyvyttömyyden ja poliittisten päättäjien suoranaisen valehtelemisien ja kansan pettämisen seurausta, (mm. Suomen markan devalvointi vastoin hallituksen aiempia vakuutteluja, jolloin valuuttaluottoja ottaneet joutuivat ylivoimaisten vaikeuksien eteen ja takuumiehet elinikäiseen velkaorjuuteen) rohkenen kysyä: Mikä on poliitikkojen moraalinen vastuu jopa satojen tuhansien kansalaisten elämän tuhoutumisesta ja tuhansista itsemurhista? Vai onko poliitikoilla enää minkäänlaista moraalia ja vastuuntuntoa? Yleinen mieliala kansan keskuudessa kun on, että maamme poliittinen johto, alkaen presidentti Tarja Halosesta aina maamme hallitukseen ja eduskuntaan asti, on täysin kuuro ja sokea kansalaisten hädälle ja kärsimyksille ja ovat jättäneet kansalaiset suorastaan heitteille.

Omalla tavallaan presidentin, hallitusten ja kansanedustajien piittaamattomuutta ja vastuunpakoilua kuvastaa se, että kansanedustaja Raimo Vistbacka on jo vuosien ajan, aina väsyksiin asti, yrittänyt puhua eduskunnassa ahdinkoon joutuneiden kansalaisten puolesta, mutta hänen puheensa ovat kaikuneet lähes täysin kuuroille korville. Samoin edustaja Vistbacka on yrittänyt esillä pitää ajatusta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen valvonnassa toimivasta kansalaisten oikeusaputoimistosta (liite 1), mutta tämäkään ajatus ei ole saanut kansanedustajia ryhtymään toimenpiteisiin jotta oikeutta vaille jääneet kansalaiset saisivat oikeuden osakseen omassa maassa. Viime vuoden elokuussa esitin kansanedustaja Bjarne Kallikselle ja Kristillisdemokraateille kysymyksen kristityn vastuusta (liite 2), mutta vastausta vaille tämä kysymys jäi, niin kuin ovat jääneet kaikki muutkin Tasavallan Presidentille, ministereille ja kansanedustajille lähettämäni tai julkaisemani kysymykset ja vetoomukset. (Yksi tällainen liitteessä 3).

Arvoisat poliittiset päättäjät

Vaikuttaa siltä, että Te kuvittelette välttävänne Teille kuuluvan poliittisen ja moraalisen vastuun sillä, että yritätte jättää omat virheenne, kyvyttömyytenne ja välinpitämättömyytenne taaksenne ja painaa ne unohduksen yöhön samalla kun itse olette hankkineet itsellenne huomattavia palkankorotuksia ja muita taloudellisia tai poliittisia etuja; ja olette jättäneet huomattavan osan kansasta suorastaan heitteille ja elinikäiseen ahdinkoon. Haluan kuitenkin muistuttaa teille, että nämä syyttään ahdinkoon joutuneet kansalaiset eivät pysty työttömyyden, elinikäisen velkaorjuuden tai leipäjonojen keskellä unohtamaan.

Vaikuttaa siltä, että te kuvittelette maamme työllisyystilanteen kohentuvan sillä, että tuhannet ja taas tuhannet yrittäjät on ilman omaa syytään poliittisten päättäjien kyvyttömyyden tai suoranaisten petosten uhreina ajettu konkurssiin ja leipäjonoihin; ja että te avuttomina ja passiivisina sivusta seuraatte kun elinvoimaisiakin tuotantolaitoksia maastamme siirretään Kiinaan, Viroon tai muualle halpatyövoiman maihin ja oman maan ammattitaitoiset työntekijät jäävät työttömiksi kipuilemaan mikä asuntolainojen, mikä minkäkin ongelman keskelle.

Arvoisat poliittiset päättäjät

On tullut moraalisen vastuun kantamisen aika. Suomen kansalla on oikeus tietää, mitä te aiotte tehdä kansalaisten ahdingon lievittämiseksi? Että kansalaisen saisivat vihdoin oikeuden osakseen ja että syyttään velkaorjuuteen joutuneet kansalaiset vapautettaisiin orjuudestaan, alkamaan uuden elämän ja uuden yrittämisen puhtaalta pöydältä luottaen siihen, että vastaisuudessa heidän oikeutensa ja tulevaisuutensa on valtiovallan toimesta turvattu.

Vastauksianne odottamaan jääden

Sodankylässä 22.3.2004
Leo Salmela