Pietarilainen Ivan Petrovits Pavlov (1849-1936) on yksi maailman kuuluisimpia neurofysiologian tutkijoita maailmassa ja hänen 1920-luvulla suorittamansa koirakokeet tunnetaan kaikkialla maailmalla. Näissä kokeissaan Pavlov toi maailman tietoisuuteen ne mekanismit, jotka vaikuttavat koirien ehdollisten refleksien, ja niiden myötä käyttäytymishäiriöiden, muodostumiseen. Niin kauan kuin koira tiesi kellon äänenkorkeudesta mitä tämä ääni merkitsi ja mitä tuleman piti, koira osasi suhtautua järkevällä ja normaalilla tavalla tulossa olevaan. Mutta sitten kun Pavlov lähensi vähitellen kellojensa äänen korkeuksia niin lähelle toisiaan, ettei koira enää tiennyt, mitä oli tulossa ja tässä vaiheessa koirilla alkoi ilmetä käyttäytymishäiriöitä ja neuroottisia oireita.
     Nyt kaikki se, mikä näissä Pavlovin kokeissa päti koiriin, pätee kaikkiin elollisiin. Niin hevosiin kuin ihmisiinkin. Eli että. Niin koirista, hevosista kuin ihmisistäkin voidaan huonolla ja väärällä kohtelulla tehdä Pavlovin koirien kaltaisia neurotisoituneita häiriköitä, joiden elkeet voivat olla hyvinkin arvaamattomat ja ympäristölleen vaaralliset. Kuten jatkuvasti saamme uutiskuvista seurata milloin minkäkinlaisia piiritystilanteita ja pommien järkyttäviä aikaansaannoksia.

Yksi ratkaisevimpia tekijöitä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa on ihmisen kokemukset oman oikeusturvansa toteutumisesta kuin myös se, miten hänen kokemuksensa ympäristöstä on sopusoinnussa hänen oikeuskäsitteidensä kanssa. Voidaan sanoa, että niin koirilla, hevosilla kuin ihmisilläkin on sisäsyntyinen kyky ymmärtää totuutta ja oikeutta varsinkin lapsuudessa ja nyt kaikki totuuteen ja oikeuteen liittyvät myönteiset kokemukset tai havainnot rakentavat ja vahvistavat yksilön oikeustajua ja hänen käsitystään oikeasta tai väärästä tai vastaavasti kielteiset kokemukset tai havainnot murtavat yksilön itseluottamusta ja tekevät ihmisestä sisäisesti ristiriitaisen ja häiriintyneen neurootikon. Juuri kuten Pavlovin kokeet osoittivat.
     Yksilön anarkistisen käyttäytymisen lähtökohtana on yleensä yksilön auktoriteettien taholta kokema vääryys ja anarkistinen käyttäytyminen pysyy voimassa ja vahvistuu niin kauan kuin tämä hänen kokemansa vääryys on oikaisematta ja hyvittämättä ja jos yksilö ei saa ns. "laillista" tietä oikaisua asialleen ja hyvitystä kokemalleen vääryydelle, hänen käyttäytymisensä voi saada hyvinkin arvaamattomia ja ympäristölleen vaarallisia piirteitä.

Nyt jos lähdemme näiden elämän ikuisten totuuksien valossa tarkastelemaan viimevuosien tapahtumia meillä Sodankylässä kuin myös viimeaikaista kehitystä koko Suomessa, niin kovin huolestuttavia piirteitä nämä tapahtumat ja kehitykset ovat saaneet.
     On sanottu, että esivalta on yhteiskunnan selkäranka, jonka varassa koko yhteiskunta joko pysyy pystyssä tai sitten romahtaa. Tämä käsite, "esivalta", pitää sisällään niin poliisin ja oikeusjärjestelmän kuin kaikki muutkin virkamiestahot yhteiskunnassamme. Eli ne tahot, joiden asiana on soveltaa voimassaolevia lakeja ja oikeuskäytäntöä käytäntöön ja päättää yksilökansalaisten asioista ja oikeuksista ja tässä joudumme kasvotusten aiemmin mainitsemani auktoriteettien taholta koetun vääryyden kanssa.
     Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että meillä Suomessa lainsäädäntömme edustaa maailman huipputasoa oikeudenmukaisuudessaan, mutta samaa huipputasoa eivät edustakaan enää ne virkamiestahot, joiden asiana on päättää yksilökansalaisten asioista, niin mätää ja niin valheiden ja vääristelyjen sävyttämää on ollut niin muutamien poliisien kuin kunnallisvirkamiestenkin toiminta Sodankylässä, ja näiden kelvottomien esivallan edustajien edesottamukset romuttavat koko lainsäädäntömme oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden ja tekevät laista ihmisten oikeuksia polkevan vääryyden välineen. Aseen, joilla ihmisten minäkuvaa ja persoonallisuutta murskataan ja ihmisistä tehdään Pavlovin koirien kaltaisia neurotisoituneita häiriköitä.

Joitakin vuosia sitten luin suomussalmelaisen Mauno Moilasen kirjoittaman kirjan "Kotkan kuolema", jossa hän kuvaili lain käytäntöön soveltamista silloin kun tässä käytäntöön soveltamisessa on unohtunut lain alkuperäinen tarkoitus ja laista on tehty väline ihmisten tyrannisoimiseksi ja alistamiseksi: "Kun hullu huutaa ja laukoo, siinä viisaan on syytä väistyä ja olla hiljaa"; ja juuri tätä "hullun huutamista ja laukomista" on eräiden edesottamukset ja lain käytäntöön soveltamiset viimevuosien Sodankylässä olleet. Tämän lisäksi huolestuttavaksi koko yhteiskuntamme tulevaisuutta ajatellen tekee se, että meillä Suomessa yksikään korkeampi virkamiestaso ei ole kiinnostunut siitä, mitä maassamme tapahtuu; ja varsinkaan siitä, toteutuuko yksilökansalaisen oikeusturva käytännössä vaiko ei, ja niinpä liian moni kansalainen on joutunut maassamme vääryyden uhriksi alistettuna nuolemaan omat haavansa ilman minkäänlaista oikeusturvaa ja itse kukin reagoi asiaan omalla tavallaan. Joko alistuu tai käyttää niitä keinoja, jotka lain ja oikeuden pettäessä käytettävissä enää on.

Huoli yksilökansalaisten oikeusturvan toteutumisesta ja ennen kaikkea huoli koko yhteiskuntamme tulevaisuudesta on ollut kannustimena tämän Aretalogian uudelle tulemiselle ja näiden huolien siivittämänä toivotan lehden entiset ja uudet lukijat tervetulleeksi ihastumaan tai vihastumaan Aretalogian parissa.
     Jokaisen vastuuntuntoisen kansalaisen on tänä aikana nähtävä se kehitys, mitä meillä Sodankylässä on tapahtunut ja mitä koko maassamme jatkuvasti tapahtuu; ja niin kauan kuin annamme kaiken olla ja tapahtuvan kehityksen jatkua, olemme itse kukin omalta kohdaltamme vastuussa tapahtuvasta kielteisestä kehityksestä ja koko kansakuntamme kohtalosta.
     Joitakin vuosia sitten TV:ssä oli entisen eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen, Pirkko K. Koskisen haastattelu, jossa häneltä kysyttiin, kenellä on vastuu yhteiskunnassamme tapahtuvasta kehityksestä? "Vastuu on jokaisella kansalaisella, joka tavalla tai toisella pystyy asiaan vaikuttamaan", oli hänen vastauksensa ja niinpä myös Aretalogia tahtoo olla omalla panoksellaan vaikuttamassa tapahtuneiden epäkohtien julkituomisessa ja uusien visioiden esille saattamisessa.