|
|
Muistuupa mieleeni kesällä 1966 radiosta kuulemani Esa Niemitalon laulama laulu:
"Lähdettiinpä ruunalla muuten vaan, juttua tutkimaan.
No. Lattia me kauniisti pyyhittiin, rattaille miehet taas. Ja pääsiväthän kaverukset monien vaiheiden jälkeen lopulta senaattiin ja kuultuaan, että kaikki oli kohdallaan, saattoivat lähteä huolettomin mielin kotimatkalle. Maan asiat olivat hyvässä hoidossa. Tämän päivän Suomessa meidän tarvitse enää lähteä ruunalla Helsinkiin tutkimaan presidentin, ministerien ja kansanedustajien edesottamuksia. Näitä edesottamuksia saamme seurata TV:n kuvaruudusta ja eri uutiskanavilta päivittäin. Valitettavaa on vain se, että enempää TV:n kuin muutkaan uutistoimittajat eivät ole kaikesti tehtäviensä tasalla ja kansalaisille annetaan yksipuolista ja harhauttavaa tietoa poliittisten päättäjien edesottamuksista. Merkillepantavaa viimeaikojen TV-uutisten uutisoinnissa on ollut se, että poliittisten päättäjien edesottamuksista uutiskynnyksen ovat ylittäneet jotkut puhemies Uosukaisen vesisängyt, jotkut näyttävät, mutta sinänsä vähäpätöiset oikeudenkäynnit, puhemies Lipposen EU-komission puhemieshaaveet tai EU- ja Natokysymykset. Eli ne asiat, joilla ei ole tavallisen kansalaisen kannalta mitään merkitystä ja tällä yksipuolisella ja suppealla uutisoinnilla on luotu kansalaisten mieliin se käsitys, että poliittiset päättäjät ovat jättäneet kansalaiset suorastaan heitteille - oman onnensa varaan ja tämä mielikuva on ollut omiaan lisäämään kansalaisten syrjäytymistä ja vieraantumista yhteiskunnallisten asioiden hoidosta sekä ollut omiaan lisäämään rikollisuutta, alkoholisoitumista ja muita lieveilmiöitä. Tutkittu juttu kun on, että niissä kunnissa, missä äänestysaktiivisuus on muita alhaisempi, esiintyy keskivertoa enemmän rikollisuutta. Viereisestä oikeusministeri Johannes Koskisen sekä useista muilta ministereiltä saamistani kirjeistä ilmenee, että vastoin yleistä käsitystä, ministerit ja muut poliittiset päättäjät kantavat todellista huolta kansakuntamme tilasta ja ilmenevien ongelmien hoitamisesta, ja että ministeriöissä tehdään kaiken aikaa työtä kansakunnan ja kansalaisten hyväksi. Samoin ilmenee se, että kansalaisaktiivisuudella on merkitystä kansakuntamme tulevaisuuden rakentamisessa; ja että ministerit ottavat huomioon kansalaisten esittämät järkevät, realistiset ja hyvin perustellut näkökohdat. Vakaa näkemykseni on, että mikäli yleisessä uutisoinnissa käsiteltäisiin enemmän tavallisten kansalaisten arkipäivään liittyviä poliittisia päätöksiä ja toimenpiteitä sekä kirkastettaisiin niitä mahdollisuuksia, joita meillä kansalaisilla on itsenäisen, vapaan, terveen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa, tämä olisi omiaan herättämään kansalaisissa; ja ennen kaikkea nuorissa, vastuuntuntoa omasta ja koko kansakunnan tulevaisuudesta, olisi omiaan vähentämään rikollisuutta, alkoholin ja huumeiden käyttöä ja äänestysaktiivisuus nousisi kokonaan uusiin lukemiin. |
|
Palautetta Aretalogian lukijoilta:
Leon vahvin kohta on ehkä hänen luja uskonsa tehtäväänsä ja hänen kirjoituksistaan käy selvästi ilmi se, että hän myös täysin omistaa elämänsä sen toteuttamiseen. Hän on henkilö, jonka vakaumus on niin vahva, että hän uhraa itsensä asialle ja vetoaa näin toisiin ja kannustaa heitäkin seuraamaan omaa esimerkkiään. Tällainen tietysti vaatii fanaattista itsepäisyyttä, jota Leolla toki onkin suuri määrä. Pohjimmiltaan Leo on rauhan mies, joka ei halua mitään muuta niin paljon kuin saada tehdä työtä sorrettujen ja hyljeksittyjen ihmisten kohtalon hyväksi rauhassa ja rakentavalla tavalla, sillä hän on sydämestään rakentaja ja taiteilija, ja tämä osoittaa että hänen luonteensa luovat ja rakentavat elementit ovat hallitsevia. Kaikkein kiinnostavin asia on kuitenkin hänen ajatusprosessinsa, joka tuntuu kulkevan tunneperäisestä tietoperäiseen sen sijaan että alkaisi tiedoista, kuten intellektuellin kohdalla normaalisti tapahtuisi. Leon ajatteluprosessin tämä piirre tuottaa tavallisille ihmisille vaikeuksia ymmärtää häntä tai ennakoida hänen toimiaan. Hän on tässä suhteessa niin kuin taiteilija eikä niinkään matemaatikko. Leo on parhaimmillaan kuin peräänantamaton henki. Monien takaiskujenkin jälkeen, jotka murskaisivat muut, ainakin tilapäisesti, näyttävät vain kannustavan Leoa yhä suurempiin ponnistuksiin. Kaikkein arvokkain lahjakkuus, minkä Leo omaa on se, että hänen keskittymiskykynsä on erinomainen, ja hän pystyy paneutumaan hyvin monimutkaisiin pulmiin ja pelkistämään ne muutamiksi yksinkertaisiksi perustekijöiksi. Hänellä on näin ollen taito seurata kaikkia teorioita niiden todellisiin juuriin saakka. Ja hänellä todella on se. Tällainen taipumus lähentelee jo neroutta. Loppupäätelmä: Leo on sellainen persoonallisuus, että kyllä hän poikkeuksetta ansaitsee kaikkien kunnioituksen ja miksi ei myös ihailunkin. Siksi varsinkin niiden, jotka haluavat täydentää omia lahjojaan on syytä kuunnella ja myös kuulla häntä. (Teksti tallennettu Jippiin Usko ja elämä-foorumilta) |