Kansakuntien vuosituhantinen historia on ollut jatkuvaa aalto­lii­kettä, jossa nousun ja kukoistuksen kuin myös rappion ja alen­nuk­sen ajat ovat seuranneet toisiaan; ja jossa aaltoliik­keessä monet kukoistavatkin valtiot ovat kuihtuneet lähes olemattomiin tai hä­vinneet kokonaan. Näin on ollut kreikka­laisen kukoistuk­sen ajan ja näin ollut Israelin kansan historia ja niin monen muun kansakun­nan kohtalo maailmassa. Israe­lin kansan moni­vaiheista historiaa voimme lukea Raamatusta, kenties tarkem­min kuin minkään muun kansakunnan historiaa ja tätä historiaa tutkiessamme voimme panna merkille monet henkisen ja mo­raalisen rappion kaudet, mutta myös aikoja jolloin kansa on voimallisten profeettain (Esim. Elia) julistuksen vaikutuk­sesta tehnyt paran­nuksen ja sitä seuran­neen henkisen ja mo­raalisen ryhdistäytymi­sen, joka on aina nosta­nut kansakunnan uuteen kukoistukseen.

Aamunkoittoja korkeudesta

Eversti Gustaf Creutz (1683 – 1746) - Osallistui suu­reen pohjan sotaan suomalai­sen ratsuväen upseerina, yleni sittemmin everstiksi ja nimitettiin Pohjanmaan maa­herraksi 1739. Gustaf Creutz oli pietismin ensi-airu­eita Suomessa. (Kuva Helge Poh­jolan-Pirhosen teok­sesta ”Kansakunnan historia”)

1. Kansa, joka pimey­dessä vael­taa, näkee suuren valkeu­den; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
2. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edes­säsi, niin kuin elon­ai­kana iloi­taan, niin kuin saa­liin­jaossa rie­mui­taan.

1. Hallen pietismi ja Abraham Achrenius

1700-luvun alkupuolella Baltiassa vaikutti Philipp Jacop Spenerin ja August Her­mann Franken toi­mesta syntynyt Hallen pietismi, joka sai voimakkaan jalansijan Si­perian sotavankileireille joutunei­den karolii­niarmeijan upseerien keskuudessa. Näillä vankileireillä vangit joutuivat olemaan jat­ku­vasti kasvotusten kuoleman kanssa ja tar­vit­sivat sellaista perustusta, joka kestää ajassa ja iankaikkisuudessa. Sen jälkeen kun nämä up­seerit hä­vityn suursodan jälkeen Suomeen palasivat kansan suunnattoman hä­dän ja kur­juuden keskelle, oli tälle Hallen pietismille olemassa suora­nainen sosiaalinen tilaus. "Liik­keelle joutuneille hengen ki­pinöille riitti sytykkeitä yllin kyl­lin, ja his­torialli­sen tapahtuman tylyt tuulet vaikut­tivat jättiläis­palkeiden tavoin", kuvaa Holger Pohjolan-Pirhonen senaikaisia yh­teiskun­nallisia ja henkisiä olosuh­teita.

Vaikka alkuun maahamme vir­rannut "us­konnollinen sotakieltota­vara", Hallen pie­tismi, sai jalansijaa etupäässä säätyläisväes­tön keskuu­dessa ja korkeiden upseerien, ku­ten kenraalien Karl Gustaf Armfeldin ja Karl Gustaf Greutzin, kapteeni Adam Reinhold Brunovin ym. piirissä, levisi tämä syvähenkinen, osaltaan karukin, sotilaskris­tillisyys ennen pitkää myös kansan keskuu­teen ja ratkaisevaa osaa pietismin leviämi­sessä kansan keskuuteen näytteli Abraham Achrenius – ”ajan merkki ajallaan", joka nuo­rena vastavalmistuneena pappina oli tullut kotiopettajaksi eversti Gustaf Greutzin kar­tanoon, joka oli sy­vällisen pietismin kes­kuk­sia Itä-Suomessa. Täällä suruton pappi sai voimakkaita vaikutuksia pietis­mistä ja joutui eräänä talvisena yönä, 1726, taivaan tähdet ainoina seuralaisinaan syvälliseen hengelli­seen murrokseen, joka johti vapa­uttavan Ju­malan armon kokemiseen ja uuteen elämään. Abraham Ach­reniuksen, myöhemmin myös hä­nen poikansa Antin, elämäntyö Herran elo­vainioilla kantoi erittäin runsaan sadon. Mm. monet ny­kyisinkin käytössä olevat vir­ret ja hengelliset laulut, kuten Ah' saavu Jeesus seurahamme, Joutukaa sielut on aikamme kallis, O' armo ja rakkaus suur, Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on ym. ovat syntyneet heidän hanhen­sulka­kynästään. Vaikka myöhemmin tämä syväl­linen hen­genliike vähitellen hiipui, pohjusti tämä kui­tenkin maaperää 1800-luvun mahtaville he­rätysliik­keille.

2. Savon ja Pohjanmaan herätykset – Herännäisyys.

Heinäkuussa 1796 tapahtui Iisal­men Savo­jär­ven kylän Telppäsnii­tyllä outoja asioita. Kahden talon heinäväki oli kokenut oudon voi­man koskettavan ja painavan heidät maa­han. Samalla he olivat joutu­neet hurmosti­laan ja alkaneet pu­humaan outoa kieltä. Aluksi tätä outoa tapahtumaa kummasteltiin, mutta sitten joku muisti lukeneensa Raama­tusta kuinka Pyhä Henki vuodatettiin apos­toleihin ja kuinka myös he olivat alkaneet puhumaan muilla kielillä. Nyt pääteltiin, että Telppäs­niityn oudoissa tapahtu­missa oli ky­symys samanlaisesta Hengen vuodatuksesta; ja että Ju­malalla oli suuria suunnitelmia Sa­von ja koko Suomen kansaa koh­taan. Niinpä tätä Telppäsniityn ta­pahtumaa voidaan pitää Sa­von he­rännäisyyden syntyhetkenä.

Hyvin pian näiden tapahtumien jälkeen muodostui Savojärvelle pieni he­ränneiden joukko, jonka johtoon aluksi tuli pyöräntekijä Juhani Puustjärvi. Hänet heränneet hyvin pian kui­tenkin hylkäsivät hänen maailman­mielisyy­tensä takia ja myöhemmin hänen paikalleen nousi yksi Suomen kristillisyyden mitta­vim­mista persoonista Paavo Ruotsalai­nen, (1777 - 1852) "erä­maan profeetta", joka poi­kasena oli lu­kenut Raamatun kolme kertaa kannesta kan­teen ja löytänyt seppä Högma­nin opastuk­sella armon ja uuden elämän - päässyt Kris­tuksen sisäiseen tuntemiseen. Nyt kun Paavo Ruotsalainen tiesi omasta ko­ke­muksestaan mitä on synnin hätä ja ah­dinko, osasi hän toimia armoitettuna sielun­hoitajana ja elä­vän sanan julistajana, joka sana sai vas­takaiun ihmisten sydämissä ja valtava on se työ, minkä hän Ju­malan palve­lijana teki Sa­von ja Kainuun kansan keskuu­dessa. Yksi kau­neimmista virsistä, "Koska va­laissee kointähtönen, mua köyhää kerjää­jää", on nimetty Paavo Ruot­salaisen lempi­virreksi sen vuoksi, että hän pitkiltä saarna­matkoiltaan palatessaan, Savon hiekkateitä Valkko-tam­malla ajelles­saan usein veisasi tätä virttä, hie­kan rahinan kär­rynpyörissä ur­kurina toi­mien.

Samoihin aikoihin kun herätyksen tuulet pu­halsivat Savon suunnalla, myös Kalajoki­laak­sossa alkoi ta­pahtua. Vallitseva yhteis­kun­nalli­nen tilanne Pohjanmaan pitäjissä oli se, että puukkojunkkarit terrorisoi­vat kylissä kylväen pelkoa, hävi­tystä ja kuolemaa viran­omaisten pystymättä tilannetta juuri hallit­se­maan. Samoin juoppokurjuus ja muu pa­heel­linen elämä oli jokapäi­väistä todelli­suutta kaikissa yhteis­kuntakerroksissa. Myös pappi­loissa. Kuitenkin aiemmin kuvatun Hallen pietismin kuin myös Savon suunnalta kan­tautuvien herätys­viestien vaikutuksesta talon­poikien keskuudessa oli alkanut ilmetä he­rä­tyksen merkkejä, jopa syvällistä hengen elä­mää.

Ratkaisevaa osaa Pohjanmaan he­rätyksessä näytteli nuori pappi, Jo­nas Lagus, jota erään kerran oli haettu kuolevan vanhuksen luo. Iloluontoisena ja tanssiaisissa viih­tyvänä pappina hän oli kuitenkin viivytellyt sääty­läisten tansseista lähtöä siinä määrin, että vanhus oli kuollut juuri kun hän oli astunut ovesta sisään. Nyt kun talon van­hurskas isäntä oli kuullut, että vii­vyttelyn syynä oli tanssiaiset, oli hän katsonut pappia kiinteästi ja sanonut: "Kirottu olkoon se, joka Herran työtä kelvottomasti tekee". Nämä sanat oli­vat sattuneet nuo­reen pappiin syvästi ja isäntä itse, nähtyään papin synninhädän, oli lähtenyt saattamaan pappia koti­matkalle. Matkalla isäntä oli selit­tänyt papille Jumalan armovan­hurskauden ja Jeesuksen sovitus­työn siinä ja näin nuori pappi, Jonas Lagus, oli löytänyt Jumalan armon avukseen oike­aan aikaan.

Nyt tämän kokemuksen jälkeen Jonas La­guksesta tuli yksi tu­lisieluisempia sananju­listajia, mitä maassamme on koskaan ollut. Hä­nen vaikutuksestaan herätyksen tuli levisi kulovalkean tavoin Pohjan­maan pitäjissä. Samoin toinen he­rännyt tulisieluinen pappi, Nils Kustaa Malmberg, osallistui aktii­vi­sesti Jumalan voimallisen sanan kylvötyöhön sil­loisten pohjalaisten "kytökontioiden" sy­dämille. Kerrotaan, että kun Malmberg oli mennyt Härmän kappalaiseksi ja noussut saarnatuo­liin saarnaamaan oli kuin ukon­pysty olisi noussut kirkon perälle, niin voi­makkaat hä­nen saarnansa olivat olleet. Nyt seurauksena näiden kahden tu­lisielun sekä muutamien muiden saarnatyöstä oli se, että elämä muut­tui täysin pohjalaisissa pitä­jissä ja tämä he­rätys oli ainut, joka pystyi puuk­kojunkka­rien yli 70 vuotta jatkuneen terro­rismin lo­pet­ta­maan. Heränneen kansan kes­kuu­dessa ei puukkojunkkareilla ollut enää sijaa.

Myös Paavo Ruotsalaisen kor­viin oli kan­tautunut viestejä Poh­janmaan herätyksestä ja niinpä hän päätti lähteä kaverinsa, Ju­hani Niskasen, kanssa tut­kaile­maan tä­män herätyksen laatua. Malmberg oli pitänyt seu­roja Ni­valan Pirttipe­rällä helluntaina 1834, jonne Paavo oli matkannut ja seu­rata­lon porstuassa muina miehinä istuen kuun­nellut pirtistä kuluvaa Malmbergin saar­naa. Ai­kansa kuunneltuaan hän oli pukannut ka­veri­aan ja tuumannut: "Kato tuata sua­tanoo ko lahtoo kansoo". Ja sen voimme us­koa, että saarna on ollut todellista hen­gen ja voiman osoittamista. Tällä samalla mat­kalla Malmberg ja Paavo Ruotsalainen ystä­vystyivät ja sa­malla Savon ja Pohjan­maan he­rä­tykset yhtyivät ja itseoikeutetuksi koossa­pitäväksi voimaksi nousi Paavo Ruot­salainen aina kuole­maansa saakka.
(Kirj. Aapeli Saa­risalo: Paavo Ruotsalai­nen – Erämaan profeetta).

Paavo Ruotsalainen tuntemattoman te­kijän litogra­fian mukaan. Ainoan Paavoa esittävä kuva on alkujaan pastori K. Tornbergin piirtämä.

3. Herätystä tunturien mailla

1800-luvun puolivälissä elämä meillä La­pissa oli vähintäänkin yhtä kurjassa jamassa kuin Poh­janmaallakin. Porovarkaudet, jatku­vat tappelut, jopa miestapot olivat enem­män­kin sääntö kuin poikkeus. Samoin jokai­sessa kylässä oli oma viinaporvari, joka piti huolen siitä, että kansan rahat menivät kur­kusta alas ja lapset olivat lähes alastomia, suuressa puutteessa ja kurjuudessa. Mutta myös tämän kurjuuden kes­kelle koitti "aa­munkoitto kor­keu­desta"

Karesuvannon kirkkoherra Lars Leevi Laes­tadius kävi vaikean sai­rauden myötä läpi myös syvällisen hengellisen murroksen ja lähti uu­dessa voimassa saarnaaman voimal­lista sanaa kansalle, kuin Jeesus omana aika­naan. Samaan ai­kaan Lainion lä­hetyskou­lussa katekeettana toiminut Juhani Raat­tama koki kutsua Jumalan valta­kunnan työ­hön ja piti iltaisin voi­mallisia seuroja lähe­tyskou­lulla. Raattaman saarnojen vaiku­tuk­sesta mo­net kuulijoista joutuivat suureen hä­tään omasta iankaikkisuuskohta­lostaan ja Raat­tama oli jo huolis­saan syntyneestä ti­lan­teesta kunnes eräänä iltana oli lukenut Luthe­rin kirkkopostillaa ja löytänyt sieltä ehdotto­man synninpäästön opin.

Nyt seuraa­vissa seu­roissa oli taas joku nuori nainen joutunut suu­reen synninhätään jonka joh­dosta Raat­tama oli mennyt hänen luokseen, laskenut kätensä hänen päälleen ja julistanut Jeesuksen ni­messä ja ve­ressä kaikki synnit anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Välitön seu­raus tästä oli ollut, että naisen koko olemus oli muuttunut. Hänen kasvonsa olivat olleet kuin enkelin kasvot ja koko hä­nen olemuk­sensa oli säteillyt syvää rau­haa ja vapa­utta.

Pietari Antin­poika – An­tin-Pieti, Pietari Hanhivaara – Hanhi-Pieti, Posti-Heikki, Fredrik Paksu­niemi, Heikki Aikio jne. saattamana kaik­ki­alle Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin aina Pietaria ja Amerikkaa myöten ja seuraus tästä hengen tu­lesta oli se, että kokonaisia kyläkun­tia tuli täysin raittiiksi. Viinaporva­rit kaatoivat vii­nansa maahan, po­rovarkaat me­nivät ja tun­nustivat itse omat rikoksensa, jopa haitarit, "pirunkeuhkot", poltettiin pirtinuu­nissa ja täysin uusi elämä vi­risi La­pin kylissä ja ih­misten sydä­missä aivan samoin kuin Savossa ja Pohjanmaalla oli tapahtunut.
(Kirj. Hjalmar Westeson: Lapin profeetan oppilaita).

Lars Leevi Laestadius

Uskonpuhdistuksen aika

Ei kukaan ompele vanutta­matto­masta kankaasta paikkaa vanhaan vaip­paan; muutoin uusi täytetilkku repii pa­lasen van­hasta vaipasta, ja reikä tu­lee pahemmaksi.
Eikä kukaan laske nuorta viiniä van­hoi­hin nahkaleileihin; muutoin viini pa­kahut­taa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leilei­hin. (Mark 2 luku)

Raamatussa, 1. Kun. 19 luvusta lähtien, on juttua Elisan kutsumuk­sesta ja niistä yhteis­kunnallisista oloista, jotka sil­loi­sen turmeltu­neen ja harhautuneen juma­latto­man ku­nin­kaan, Ahabin, aikana Is­rae­lissa vallitsi. Kuinka valheet ja vääryydet ynnä väärät valat olivat oikeuden ja jopa kuole­mantuo­mioiden perus­tana – muusta turme­luksesta ja rap­piosta puhumattakaan. Tämän tur­meluk­sen ja rap­pion keskeltä nousi yksi voimalli­simmista profeetoista, jota kos­kaan on, sitten Moosek­sen, tällä planeetalla astellut. Nousi Elia, joka hengen voimassa pani ku­ningas Ahabin ja koko Israelin kansan totisen paikan eteen. Tulos Elian toiminnasta oli, että ku­ningas Ahab vaimoineen menetti hen­kensä, yli nel­jäsataa Baalin pro­feettaa ta­pettiin ja kansa nöyrtyi pa­rannukseen Juma­lan edessä.

Nämä voimallisten profeettojen, Elian ja Eli­san, elämän työt kantoi­vat hedelmää vain heidän sukupol­vensa ajan ja niin kansa suis­tui jäl­leen uuteen turmelukseen ja rappi­oon ja tarvittiin jatkuvasti uusia profeettoja, uutta parannusta ja uutta kääntymistä Jumalan puoleen. Ja näin oli koko Vanhan Liiton ajan ja näin on ollut kautta kristikunnan historian ja tulee jatkossakin ole­maan.

Yllä on lyhyt katsaus Suomessa syntynei­siin voimallisiin herätyk­siin, joilla on ollut sama kansakun­nan henkistä ja moraalista ryhtiä kohottava vaikutus kuin mitä oli Van­han Liiton profeettojen toimin­nassa Israelin maalla. Kristikun­tamme historiassa on ollut monia voimallisia hengen miehiä, jotka ovat Hengen johdatuksesta oivalta­net ajan haasteet ja ovat mitään pel­käämättä, jopa henkensä kaupalla, vastanneet näihin haasteisiin ja hei­dän elämäntyönsä on ollut siunauk­seksi lu­kemattomille ihmisille ja koko yhteiskun­nalle.

Mutta myös meillä on ollut samoin kuin oli Vanhan Liiton profeettojen aikana. Voimal­listen hengen mies­ten elämäntyönä syntyneet herätyk­set ovat ajan saatossa muuttuneet lä­hinnä muotomenoiksi. Kaavojen ja tapojen noudattamiseksi, josta uutta elämää synnyt­tävä tuoreus ja elinvoima ovat kadonneet ja on käynyt kuten Jeesus aikanaan toi esille: Viini on käynyt vanhaksi ja leilit kovettuneet eivätkä pysty enää muuttuneessa maail­manajassa ja muuttuneessa kulttuurissa toi­mi­maan ja ajan haasteisiin vastaa­maan. Tar­vitaan siis uusia leilejä ja nuorta elinvoi­maista viiniä tämän sukupolven keskelle.

Kristikansa luisumisen tiellä

13. Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suo­lai­seksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muu­hun kuin pois heitettäväksi ja ihmis­ten tallattavaksi. (Matt 5 luku)

104. Sinun asetuksistasi minä saan ym­mär­rystä; sentähden minä vihaan kaik­kia val­heen teitä.
105. Sinun sanasi on minun jal­kaini lamppu ja valkeus minun tielläni. (Psalmi 119)

Eräs koulun; ja myös Raamatun, keskeisiä avioliittoa koskevia ope­tuksia oli yksiavioi­suus. Eli avioero hyväksytään vain toisen osapuolen aviorikoksen vuoksi eikä uutta avioliittoa hyväksytä niin kauan kuin toinen osapuoli elää. Tämä oli keskeinen opetus Jee­suksen opetuk­sissa ja pätee kaikkiin sukupol­viin niin kauan kuin ihmiskuntaa tällä pla­neetalla elää.
Valitettava totuus kristikunnan keskuu­dessa on kuitenkin se, että todella rajua lui­sumista tällä alu­eella on tapahtunut viimeis­ten vuo­sikymmenien aikana. Susiparit, avio­erot ja uudet avioliitot yhä uu­delleen ja uu­delleen ovat jokapäi­väisiä ja hyväksyttyjä to­dellisuuksia niin kirkon piirissä kuin sen ul­ko­puolisissa herätysliikkeissä kaikki­alla Suomessa. Tällä maailmalli­sella menolla kristikunta pitää Jee­suksen opetuksia pilkka­naan ja hal­veksii Jumalan selkeää Sanaa:

9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyl­jätyn, se tekee huorin."

Malakian Kirjan 2 luku:

8. Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kom­pastu­maan, olette turmelleet Leevin lii­ton, sanoo Herra Sebaot.
9. Niinpä minäkin teen teidät halpana pi­detyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuk­sessa.

No. Nykyinen käytäntö raamatulli­suuttaan korostavissa vapaissa suunnissakin on luisu­nut siihen, ettei minkäänlaista parannusta eikä mistään asiasta tarvitse enää tehdä. Riit­tää kun ”jättäytyy” ja hänen puolestaan ru­koillaan tai kun ”ottaa Jeesuksen vastaan”. Nämä ovat niitä harhaoppeja, joilla vesitetään todellinen parannuksen teko – että ihminen tulee synnin tunnon kautta armon tuntoon – ja että ihmisen to­dellinen sisäinen minuus puh­distuu ja vapautuu vaikuttamaan uutta elä­mää, joka on kokonaan muuta kuin hurma­henkinen hihhulointi tai pel­kän pääntiedon pänttääminen kuten jehovalaisilla. Raamattu opettaa Je­saja 26 luvussa:

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeu­den maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korke­utta.

Peseytykää, puhdistautu­kaa.

Nyt kun kristillisyys kotoisessa Suomessa on luisunut niinkin alas kuin on luisunut eikä pysty enää ajan haasteisiin vas­taamaan ja joh­dattamaan kansakuntaa paran­nuk­sen tielle, kohti uutta toivoa ja uutta tule­vaisuutta, on jokaisen Jumalan vanhurskautta halajavan todellisen Jumalan palvelijan her­kistettävä hengen aistit näkemään ajan merkit ja sen, mitä tämä kansakunta todella tarvitsee.

Niin. Todellinen totuus, oikeus ja Jumalan vanhurskaus ovat käyneet hyvin harvinaiseksi kotoisen kris­tillisyyden ja koko kansakunnan keskuudessa. ”On valhe vallan päällä ja vää­ryys voimissaan”, runoilee Haqvin Spe­gel 1600-lu­vulla ja samaa se on nykyäänkin. Us­konnolliset yhteisöt mukaan lu­ettuna. Näyttää siltä, että nykyinen kristillisyys on täysin so­kea ja kuuro sille totuudelle, että Jumala ei ole enää pitkiin aikoihin tunnus­tautunut toi­mintaan mukaan ja an­tamaan siu­nausta toi­minnalle. Us­konsuuntia ja kirkko­kuntia, loh­koja ja lahkoja, tästä maasta ja myös So­dankylästä löytyy enemmän kuin koskaan aikaisem­min. Sa­malla löytyy kristikun­tamme keskuudesta en­nen näkemä­tön kaaos ja eksytyk­set ja on aivan turhaa toi­voa min­kään­laista muutosta yksilöiden ja koko kansakun­nan elämässä ja tu­levaisuu­dessa ennen kuin on kai­vauduttu Raamatun Saman alkuläh­teille ja toteutettu samanlainen us­konpuhdis­tus kuin mitä tapahtui Es­ran ja Nehemian päivinä Baabelin vankeudesta pa­lattaessa. (Vapaa­kirkon toiminnasta Sodankylässä kantautuu jo sellaisia viestejä, että tuhoon tuomittu on koko toiminta. ”Minkä Jumala on kaatanut, sitä ihminen älköön pystyttäkö)

Enää ei riitä kauniit laulut eikä kauniit fraasit eikä tavanomaiset kristilliset muoto­menot ja perintei­den vaaliminen. Jumalan Sanan koko totuuden on kirkastuttava tälle kansalle ja tä­män kansan on yksi­löinä ja kan­sakuntana nöyrryttävä Kaikkivaltiaan Juma­lan edessä us­konkuuliaisuuteen Hänen ja Hä­nen sanansa edessä. Muutoin ei aamun­koittoa paremmasta ole tälle kansa­kunnalle kajas­tava. 2. Kor. 6-luku:

14. Älkää antautuko kanta­maan vie­rasta iestä yhdessä us­kottomien kanssa; sillä mitä yh­teistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on val­keudella ja pimeydellä?
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yh­teistä osaa uskovai­sella on us­kottoman kanssa?
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjuma­lat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin­kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskel­lään ja oleva heidän Ju­malansa, ja he ovat minun kan­sani."
17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyt­tärikseni, sanoo Herra, Kaikki­valtias."