Tässä lyhyt kertomus sanoin ja kuvin elämästäni, kokemuksistani ja toiveistani.

Syntymiseni aikoihin joulukuussa 1944 käytiin Lapin sotaa, jossa saksalaiset perääntyessään tuhosivat ja polttivat kaiken. Miinoittivat tiet, rumput, sillat jopa talojen pihapiirejäkin. Tähän tuhottuun Lappiin, miinojen ja puutteen keskelle palattuamme ympäröivät olosuhteet sanelivat varhaislapsuuteni puitteet ja ne elämisen ehdot, joiden mukaan oli elämästä selviydyttävä. Koulunkäyntimahdollisuuksia ei ollut supistettua kansakoulua pitemmälle. Sen sijaan luonto ja ympäröivät erämaat tarjosivat valtavan hyvät henkisen ja fyysisen kasvun puitteet tulla itsensä ja elämänsä voittajaksi sekä henkisesti, että fyysisesti.

Kiinnostusta uskon alueille ja henkiseen minään ja maailmaan minulla on ollut pienestä pitäen. Kansakouluiässä tutkistelin paljon raamattua, 17-vuotiaana aloin syventymään jooga-meditaatioon ja konteplaatioon ja vuotta myöhemmin aloitin aktiivisen hypnoosin tutkistelun. Asepalveluksen suoritin Oulun Hiukkavaarassa 1964-1965, välillä kävin lääkintäkoulussa Lahdessa, jonka jälkeen toimin Hiukkavaaran poliklinikalla kotiutumiseeni saakka. Kuvat alla ovat näiltä ajoilta.

Sunnuntai 11.1.1965 Oulun Hiukkavarassa. Edessä oli lähtö lääkintäkouluun Lahteen.

Varustukset täyspakkauksessa. Eli kaikki mukaan.

Toukokuussa 1965

Armeijan jälkeinen aika oli satunnaisia töitä Metsähallituksessa, naapurin isännällä, sittemmin laveranssihommeleita. Elämän pääpaino oli kuitenkin kaiken aikaa hypnoosiopinnoissa, fakiirin elkeiden harjoittelussa sekä henkisen maailman ja henkisen minän kartoittamisessa. Kesäiltaiset kalaretket ja pitkät syksyiset eräretket olivat todellista rikkautta ja tarjosivat valtavan hyvät puitteet luetun ja tutkitun tiedon sisäistämiseen.

Yksi elämäni virstanpylväistä oli 1968 syyskuussa esittämäni hypnoosinäytäntö. Pääsiäisenä 1969 esitin seuraavan hypnoosiohjelman ja tavoitteeni oli kokemuksen kartuttua lähteä kiertämään Suomea hypnoosinäytäntöjen merkeissä. Nämä suunnitelmani kuitenkin muuttuivat sen vuoksi, että "eksyin" kotikyläni koulun vintille ja lopputulos selviää allaolevista kuvista.

28.12.1969 Näin kävi vannoutuneelle poikamiehelle. (Ps. Ei ole tarvinnut katua)

2.4.1972 Esikoinen syntyi kaksi vuotta myöhemmin.

Kansakoulu kotikylälläni Sodankylän Vuojärvellä lakkautettiin vuonna 1973, jonka jälkeen muutin perheineni Sodankylän kirkonkylälle asumaan. Syksyllä 1975 hakeuduin paikallisen helluntaiseurakunnan piiriin, jossa minut syyskuussa 1978 siunattiin evankelistan virkaan ja matkustin raamattukouluun Hämeenlinnaan. Raamattukoulusta palattuani lähdin toteuttamaan kutsumustani Sodankylässä, pääasiallisena tavoitteena mm. henkinen sielunhoito sekä seurakunnan sisäisten ristiriitojen kuntoon hoitaminen. Tulos tästä oli kuitenkin se, että elokuun 19. 1979 minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa aikani siinä seurakunnassa päättyneeksi ja pyytää eroa seurakunnasta.

Paikallisesta helluntaiseurakunnasta eroamiseni jälkeen tein kolmisen vuotta sitoutumatonta hengellistä työtä lähinnä nuorten parissa. Kaiken aikaa odotin myös, että Sodankylään tulisi todella voimallinen Jumalan profeetta, joka panisi asiat järjestykseen paikallisessa helluntaiseurakunnassa; ja että sen jälkeen voisin palata jatkamaan kutsumustyötäni siinä seurakunassa.

No. Sitä Jumalan profeettaa ei Sodankylään koskaan tullut, sen sijaan Jumala oli varanut minua varten jotain todella suurta ja dramaattista. Allaolevat kuvat kertonevat kaiken.

23.6.1983 Täysosuma moottoripyörältä Tämän auton kuskipukilta minut nostettiin "kuolleena" ulos.

Tilanteeni vuotta myöhemmin.

Kävelemisen opettelua sairaanoitajan avustamana elokuussa 1984.

Terveyteni menettämisen vastapainoksi minulle avautuivat täysin uudet ulottuvuudet niin henkisesti kuin toiminnallisestikin. Vakuutusyhtiöltä saamani sähkökirjoituskone sekä ennakkomaksu vakuutuskorvauksista mahdollistivat jo vuosia mielessäni kypsyneen ajatuksen oman ilmaisjakelulehden toimittamisesta. ARETALOGIAn ensimmäinen numero jaettiin jokaiseen kotiin Sodankylässä marraskuussa 1984. Seuraavana vuonna ARETALOGIA rekisteröitiin YK:n alaisessa ISDN-rekisterissä tunnuksella ISSN 0782-1336.

Tänä päivänä, joulukuussa 2002 nämä kotisivuni, perustamani lehden sähköinen jatke, on pyörinyt netissä jo useita vuosia ja saavuttanut kansainvälistä ulottuvuutta. Toiveeni on, että voisin näiden kotisivujeni kautta jakaa kaiken elämäni aikana tutkimalla ja kokemalla oppimani lähimmäisteni, kansakuntani ja koko ihmiskunnan hyväksi. Itselleni en etsi kiitosta enkä kunniaa. Sen sijaan toivon, että tämä maailma olisi lapsilleni ja lasteni lapsille parempi ja turvallisempi paikka elää ja toivon, että vaivan näkeminen sekä uhrautuminen näiden tavotteiden hyväksi ei olisi turhaa.