Ottakaamme muutamia esimerkkejä Raamatusta:

Apostolien tekojen kolmannessa luvussa kerrotaan, kuinka Pietari ja Johannes menivät erään kerran pyhäkköön. Samaan aikaan kannettiin pyhäkön portin pieleen syntymästään saakka rampana ollutta miestä kerjäämään almua pyhäkköön menevillä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen hän pyysi almua myös heiltä.

"Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin". Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen, nimessä. NOUSE JA KÄY". Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen nilkkansa ja jalkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmetystä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut".

Tai menkäämme Paavalin ja Siilaan mukana Lystran kaupunkiin.

"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa hamasta äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: NOUSE PYSTYYN JALOILLESI. Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaonin kielellä: 'Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet meidän luoksemme".

Silloin kun lähdemme tarkastelemaan itse elämää ja tapahtumia elämään liittyvinä, me löydämme kaksi erillistä ulottuvuutta. Löydämme aineellisen, fyysisen, ulottuvuuden ja löydämme henkisen, metafyysisen, ulottuvuuden.
    Tieteellinen ajattelu ja tieteellisen maailmankuvan luominen on ollut viimeisten kahden vuosisadan ajan todellisen ihannoinnin ja jumaloinnin kohde. Lähes kaikki asiat ja tapahtumat on pyritty pukemaan tieteellisyyden kaapuun ja hyväksytty todellisuudeksi vain ne asiat ja tapahtumat, jotka voidaan tieteellisesti tutkia ja todistaa. Tämä ajattelu on tuonut ihmisten tietoisuuteen monet eri tieteenalat. Ydinfysiikan, tähtitieteen, kemian, lääketieteen jne. Tämän tieteellisen ajattelun piiriin on yleisesti hyväksytty psykologia, joka kartoittaa ihmisten ja eläinten sielullista toimintaa ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Samoin tämän tieteellisen ajattelun ahtaaseen kaavaan on hyväksytty myös hypnoosi. Tämä sen vuoksi, että hypnoosiin ja suggestioihin liittyvät ilmiöt ja tapahtumat voidaan toistaa yhä uudelleen ja uudelleen ja näin näitä ilmiöitä ja tapahtumia tieteellisen kriittisesti tutkia.
    Ihmisen aisteista kaikki viisi: maku, haju, näkö, kuulo ja tuntoaistit, ovat erikoistuneet havainnoimaan vain aineellista, fyysistä, maailmaa. Tässä suhteessa ihmisen aistit ovat sopusoinnussa tieteellisen ajattelun ja tieteellisen maailmankuvan kanssa ja hyvin yleisenä asennoitumisella ihmisillä onkin: "Minä uskon vain sen, minkä minä näen". Näin useimmat ihmiset ovat rajanneet maailmankuvansa käsittämään vain tämän näkyvän, aineellisen - fyysisen - tieteellisen maailman. Ja tämä asennoituminen näkyy kaikkialla ihmisten elämässä. Myös lääkäreiden toiminnassa ja terveydenhoitotyössä yleensä.

Kuitenkin kautta ihmiskunnan historian olemme saaneet merkkejä jostain korkeammasta ulottuvuudesta. Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, niin kauan on kaikkina aikoina tapahtunut asioita ja ilmiöitä, joita ei voida ihmisjärjellä ymmärtää ja tieteellisen ajattelun ahtaisiin kaavoihin asettaa. Nämä ilmiöt ja tapahtumat ovat herättäneet ihmisissä monenlaisia uskomuksia. Synnyttäneet tabuja, pelonsekaisia tunteita näitä ilmiöitä ja tapahtumia kohtaan sekä niitä ihmisiä kohtaan, joiden kautta nämä ilmiöt ja tapahtumat ovat tapahtuneet.
    Siitäkin huolimatta, että näitä ilmiöitä ja tapahtumia ei voida ihmisjärjellä ymmärtää tai tieteellisesti tutkia, ovat nämä ilmiöt kiehtoneet ihmismieltä; varsinkin, jos näistä ilmiöistä tai tapahtumista on toivottu apua ajallisten ahdinkojen keskellä kamppailevien ihmisten vaikeuksiin.

Näiden ilmiöiden tiimoille on syntynyt eräs tieteenala, parapsykologia, joka yrittää näitä ilmiöitä tutkia ja tieteellisen ajattelun ahtaisiin kaavoihin sovittaa. Yleensä parapsykologiaa pidetään kuitenkin ns. epätieteiden joukkoon kuuluvana ja niinpä maailmasta löytyykin parapaykologian professuurin oppituoli vain kahdesta yliopistosta. Ultrechin yliopistosta Hollannista ja Duken yliopistosta Yhdysvalloista. (Tiedot 1960 luvulta).

Hengen toimintaan ja henkiseen maailmaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia on hyvin vaikea tieteellisesti tutkia sen vuoksi, että henkeä, ajattomana ja aineettomana, kaiken yläpuolella olevana absoluuttina, ei pystytä laboratorioihin tai muihin tieteellisiin kokeisiin alistamaan. Henkiseen maailmaan liittyvät ilmiöt ja toiminnat tapahtuvat yleensä ennalta arvaamatta ja yllättäen ja miltei kaikki henkiseen maailmaan liittyvät ilmiöt ja tapahtumat joudutaan tutkimaan jonkun ihmisen kokemana jo tapahtuneena tapahtumana, jolloin kertomukset tapahtuneesta ovat yleensä monien hallusinaatioiden ja uskomusten värittämiä ja muokkaamia ja tieteellisen luotettavaa kuvaa tapahtuneesta ei voida saada.

Vielä muutama vuosikymmen sitten, ennen television tuloa, ihmiset kävivät paljon naapureissa ja näissä yhteisissä tapaamisissa kerrottiin paljon myös kummitusjuttuja. Vanhoja kertomuksia joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten tapahtuneista oudoista tapauksista, joita ei osattu selittää; ja jotka sen vuoksi saivat yliluonnollisuuden leiman. Nämä usein lapsuudessa kuullut kummitusjutut ja muut yliluonnollisista tapahtumista kertovat tarinat ovat luoneet ihmisten alitajuntaan tietyt käsitteet ja uskomukset, jotka sävyttävät ihmisten mielikuvia suhtautumisessa kaikkeen henkiseen tai tuonpuoleiseen liittyvään. Nämä alitajuntaan piirtyneet uskomukset ja ennakkoasenteet synnyttävät suggestiovaikutteisia hallusinaatioita ja tämän vuoksi kaikkeen tavanomaisesta tieteellisestä maailmankuvasta poikkeaviin kertomuksiin on suhtauduttava hyvin kriittisesti. Kaikki ei ole sitä, mitä ihmiset uskovat tai toivovat nähneensä tai kokeneensa. Otan omakohtaisen esimerkin:

1960. luvulla luin erään Sherlok Holmesin seikkailusta kertovan kirjan: Baskervillen koira. Tämän kirjan tapahtumat pyörivät mielessäni sinä tammikuisena yönä kun keskiyön aikaan kävelin kotiini kyläreissulta. Oli täydenkuun aikaa ja luminen maisema oli valoisa, lähes kuin päivällä. Samoin tie oli lumisen valkea.
    Yhtäkkiä edestäni alkoi kuulumaan kuin kynsien rapinaa jäiseltä tieltä. ääni tuli suoraan edestäni ja lähestyi lähestymistään. Kuu valaisi tien ja maiseman hyvin kirkkaasti, mutta mitään en tiellä nähnyt, ja kuitenkin kysien rapina tuli suoraan kohti. Tässä tilanteessa mieleeni muistui lukemani kirjan aavekoira ja ajatukseni oli, että nyt on kysymyksessä joku aavekoiran tapainen henkiolento, kummitus. Tunnustettakoon, että siinä tilanteessa katselin kauhuissani lumisenvalkeaa tietä ja kaikki mahdolliset karvani nousivat pystyyn.
    Kun sitten tämä kynsien rapina tuli lähelleni, hyppäsin sivuun ja väistin tätä lähestyvää rapinaa, joka meni minusta ohi ja jatkoi matkaansa nyt minusta poispäin. Siinä hetkessä otin itseäni niskasta kiinni, karaisin mieleni ja lähdin perään: "Katothampa", ajattelin ja lähdin ottamaan tätä "aavekoiraa" kiinni. Ja kävi ilmi, että tämä "aavekoira" oli pieni valkea rypistynyt paperinpala, jota hiljainen tuulenhenki kuljetti pitkin lumista ja uraiseksi karhuttua tietä.

Mikäli siinä tilanteessa en olisi ottanut todellista selvyyttä tästä "aavekoirasta", kertoisin vielä tänäkin päivänä vilpittömin mielin tosikertomusta "aavekoirasta", jonka kynsien rapina kuuluu, mutta jota kukaan ei näe. Ja kuitenkin kysymyksessä oli pelkkä paperinpalan aiheuttama ääni, josta senhetkiset mielikuvat Baskervillen aavekoirasta tekivät tämän mielikuvan mukaisen "aavekoiran".

Ehkä kaikkein voimakkaimmin nämä uskomusten luomat hallusinaatiot, illuusiot ja harhakuvat ilmenevät nykyisin erilaisten uskonnollisten yhdyskuntien, lahkojen, toiminnassa. Näihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien elämänkatsomukset ja maailmankuvat ovat yleensä rajoittuneet hyvin ahtaaseen suljettuun kehään ja ovat pitkälle harhautuneita utopistisia haihatteluja, joista terveen ymmärryksen tuntomerkit puuttuvat; ja joita sen vuoksi ulkopuolisen on hyvin vaikea enää ymmärtää. Tunnusomaista näille uskonnollisille illuusioille ja harhoille on, että näissä pyritään kaikki mahdolliset ja yksinkertaisimmatkin asiat tulkitsemaan ihmeiksi silloin kun ne palvelevat kyseisen uskontokunnan itsekkäitä pyrkimyksiä.

Kuitenkin, huolimatta siitä, että nämä uskonlahkot, ja länsimainen kristillisyys yleensä, ovat onnistuneet luomaan ihmisten mieliin hyvin harhautuneen kuvan kristinuskosta ja Raamatusta, on Raamattu yksi parhaita teoksia lähdettäessä tutkimaan henkiseen maailmankuvaan ja henkisen minän toimintaan liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia.

Silloin kun lähdemme tutkimaan ennakkoluulottomasti ja avoimesti Raamatussa kerrottuja tapahtumia profeettojen (mm. Elian ja Elisan), Jeesuksen ja apostolien (Pietari, Johannes, Paavali ym.) elämäntyöstä ja toiminnasta, me pääsemme suorastaan "aitiopaikalle" näitä tapahtumia tutkistelemaan. Näissä kertomuksissa tapahtumat kuvataan sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, pyrkimättä selittämään miksi ja miten nämä ovat tapahtuneet, mutta nyt kun olemme perillä suggestion toiminnasta ja hypnoottisista ilmiöistä yleensä, me pystymme tarkastelemaan näitä tapahtumia asiantuntijan silmin ja pystymme näkemään asioiden syvimpään olemukseen ja löytämään vastauksen kysymykseen miksi?

Palatkaamme nyt alussa kertomaani tapaukseen, jossa Pietari ja Johannes pyhäkköön mennessään parantavat syntymästään saakka ramman liki neljänkymmenen ikäisen miehen.

Ensinnäkin.
Pietari ja Johannes olivat syntyjään Galilean kalastajia, jotka eivät olleet saaneet minkäänlaista koulutusta. (Esim. Simon Pietari ei osannut edes kirjoittaa). Sen sijaan nämä kalastajat olivat olleet, ammattinsa ja entisen elämänsä hylättyään, yli kolme vuotta Jeesuksen seurassa ja nähneet ne teot, jotka hän teki; ja saaneet sen opetuksen, jonka hän, köyhä koulua käymätön rakentajan poika antoi. Näissä teoissa ja opetuksissa liikuttiin niillä alueilla, jotka eivät sopineet minkäänlaisiin tieteellisiin tai muihin tunnettuihin raameihin. (Eivätkä sovi vieläkään). Näiden vuosien aikana Pietari ja Johannes olivat päässeet sisälle hengen toimintaan ja siihen voimaan, joka on kaikkein ylin ja voimakkain. (Henki on enemmän kuin ruumis). Ja nyt tämä hengen voima oli muuttunut Pietarissa ja Johanneksessa toimivaksi voimaksi suhteessa toisiin ihmisiin.

Toiseksi. Uskon sana ihmeitä tekevän uskoa välineenä.

Myöhemmin Pietari selittää kaikelle kansalle tapahtunutta paranemisihmettä vakuuttamalla, että ramman miehen oma usko oli ollut tämän paranemisen perustana. "Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te tunnette, ja usko, jonka Jeesus (SANA) vaikuttaa, on antanut hänelle hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne

Ihmisen persoonallisuus käsittää kolme eri ulottuvuutta. Hengen, sielua ja ruumiin. (Paeuma. psyykhe, soma). Näistä kolmesta ulottuvuudesta henki on suurin ja voimakkain, joka säätelee pitkälle ihmisen kaikkia toimintoja. Siitäkin huolimatta, että tämä ihmisen sisin olemus on monille ihmisille tiedostamaton. Se, mitä on ihmisen henkisessä minuudessa, heijastuu ihmisen elämän kaikilla alueilla ja: Usko on avain henkisen minän myönteiseen aktivoimiseen. (Niin kuin uskot, sinulle tapahtukoon). Tämä toteutui myös alussa kertomassani Paul Yonggi Chon paranemisessa. Hän uskoi, että on parantunut ja toimi uskonsa mukaan. Vastaavasti pelko johtaa ihmisen henkisen minän kielteiseen ohjelmoitumiseen. (Sen, mitä sinä pelkäät, sen sinä kohtaat).

Sana on uskon työkalu. Siis vain uskonsa sanalla ihminen voi siirtää oman uskonsa voiman toiseen ihmiseen. Kysymys on siis suggestioluonteisesta tapahtumasta, jossa sana toimii työvälineenä. Uskon sanalla ihminen voi ohjelmoida henkisen minän tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Se, mitä ihminen puhuu, piirtyy ihmisen alitajuntaan, henkiseen minään, ja synnyttää siellä puheen mukaisen ohjelmoinnin joko toisille ihmisille tai puhujalle itselleen. Tämä ohjelmointi johtaa vähitellen puhutun sanan toteutumiseen. Ennemmin tai myöhemmin. Tästä oli kysymys Raamatussa kerrotussa Pietarin ja Johanneksen tekemässä ihmeparantamisessa. Se hengen voima, jonka Pietari oli saavuttanut, muutti Pietarin sanan todelliseksi uskon sanaksi, joka tekee "mahdottomasta mahdollisia"; ja joka paransi myös kyseisen ramman miehen. Samoin nuoren ms. potilaan makuuhaavan. "Jos joku sanoisi vuorelle tälle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi".

Raamatun kreikankielessä annetaan puhutulle sanalle kolme eri käsitettä.

1. Lalei, joka tarkoittaa: Puhua, rupatella.
2. Remanos, joka merkitsee uskon sanaa.
3. Logio Theu, joka merkitsee: Puhua Jumalan sanoja.

Näistä kolmesta tavallisten ihmisten puhuminen on lalei-puhumista, josta puuttuu hengen voima, eikä tämä puhuminen synnytä juuri minkäänlaisia seurannaisvaikutuksia. Sen sijaan suggestio- ja hypnoositapahtumissa liikumme uskoa sanan, remanos, alueella. (Suggestio = uskoa, uskotella). Tämä syvältä ihmisen sisimmästä lähtevä sana saavuttaa kuulijan alitajunnan ja aikaansaa siellä sanan mukaisen ohjelmoinnin ja sen mukaisen seurannaisvaikutuksen. Esim. parantumisen. Niin kuin tapahtui alussa kertomassani nuoren ms-potilaan makuuhaavan paranemisessa. Uskon sana synnytti potilaan alitajunnassa ohjelmoinnin, joka sen jälkeen hallitsi potilaan kaikkia elintoimintoja, aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa jne. ja lopputuloksena oli parantuminen. Niin kuin olin potilaalle sanomassani uskon sanassa sanonut.

Kun lähdemme vertaamaan profeettojen ja apostolien toimintaa tunnettuihin suggestioon ja hypnoosiin liittyviin ilmiöihin ja toimintoihin, niin huomaamme näissä pieniä eroavaisuuksia. Niihin ihmeparantumisiin, joita mm. apostolit tekivät, tarvittaisiin tavanomaisessa suggestio- ja hypnoosihoidossa vähintään syvin, somnambulinen, transsi. Eikä parantumista tapahtuisi aina silloinkaan. Sen sijaan apostolit paransivat valvetilassa olleita toivottomasti sairaita potilaita. Mm. spitali, sokeus, erilaiset halvautumiset jne. Ja nyt herää kysymys: Miksi näin? Eikö kysymys olekaan pelkästä suggestiosta? Ja vastaus on, että kysymys on enemmästä kuin suggestiosta.

Kuten jo aiemmin oli esillä, ihmisen persoonallisuus käsittää kolme eri ulottuvuutta. Ruumiin, sielun ja hengen. Samoin olemme aiemmin tulleet tuntemaan, että ihmisen sielu on kaksiulotteinen. Päivätajunta ja alitajunta. Silloin kun toimimme suggestion ja hypnoosin menetelmin, liikumme ihmisen sielunelämän alueella. Kuten muistamme, suggestio on ihmisen alitajunnan hallintaa ja ohjelmoitumista. Myös tällä tavalla tapahtuu paljon paranemista mitä moninaisimmista sairauksista, mutta voimakkaamman, paranemiseen johtavan, suggestion synnyttämiseksi potilas on vaivutettava hypnoosiin, jolloin hänen suggestioalttiutensa kasvaa. Niinikään hypnoosin avulla saavutetut paranemiset vaativat yleensä useita hoitokertoja. Huom. Hypnotisoijan ei välttämättä tarvitse olla hengellinen ihminen.
    Sen sijaan kun menemme apostoliseen toimintaan, tähän tarvitaan hengellinen ihminen, joka on päässyt sisälle henkisen minän toimintaan ja voimaan. Silloin kun ihminen puhuu hengen voimassa, (Logio Theu), ihmisen sana tulee suoraan hänen henkisestä minästään ja löytää kohteensa kuulijan henkisestä minästä. Tämä hengen voimassa puhuttu on voimakkaampi kuin tavanomainen suggestion ja niinpä esimerkiksi paranemisihmeen tapahtumiseksi ei tarvita hypnoosiin vaivuttamista. Henki puhuu hengelle ja synnyttää sanan mukaisen seurannaisvaikutuksen.

Näistä pienistä suggestion ja hypnoosin sekä apostolien toiminnan eroavuuksista huolimatta liikumme samoilla alueilla. Niin samankaltaisia nämä ilmiöt ja toiminnat ovat. Tarkkaa rajaa ihmisen sielun ja hengen välille ei voida määrittää ja vasta pitkällisen kokemuksen myötä hypnotisoija oppii tunnistamaan mitkä ilmiöt ovat sielullista ja mitkä hengellisiä. (Mikäli on näistä ylipäätään kiinnostunut). Olen joskus kuvannut suggestiota, vertaillessani sitä apostolien toimintaan, että suggestio on hengen voimassa puhutun uskon sanan. logio Theu, pikkuveli. Tämä määritelmä riittänee nytkin vertaillessamme näitä ilmiöitä keskenään.

Jumalako parantaa?

Nykyisessä kotoisessa kristillisyydessämme esiintyy jatkuvasti mitä moninaisimpia kaatajia, naurajia tai muita ihmeidentekijöitä, jotka omalla toiminnallaan pyrkivät olemaan Jumalan ainoita valtuusmiehiä" täällä ajassa. Hyvin yleisesti esitetään sitä mielikuvaa, että Jumala kaataa tai Jumala parantaa tai tekee muita ihmetekoja. Nämä esitetyt väitteet ja "ihmeteot" menevät täydestä sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole perillä hengen ja sielun toiminnoista ja suggestiivisista ilmiöistä yleensä. Kuitenkin meille, jotka tahdomme paneutua asioiden syvimpään olemukseen ja edustaa syvintä totuutta, nämä kaatamiset, nauramiset ja muut ilmiöt edustavat lähinnä vain illuusiota, todeksi uskottua harhaa, joten tarkastelkaamme näitä alueita vähän tarkemmin.

Siihen aikaan kun Jeesus valitsi apostolinsa ja lähetti heidät kaksittain matkalle, hän antoi tehtäväksi mm. parantaa sairaita, herättää kuolleita ja ajaa ulos riivaajia.
    Kun sitten Pietari ja kumppanit lähtivät, he toimivat niin kuin oli käsketty. He paransivat mitä moninaisimpia sairauksia voitelemalla sairaita öljyllä. Mutta. Kaiken aikaa Jeesus itse oli muilla paikkakunnilla eikä siis ollut parantamassa. Sama koskee Jumalan mahdollisuuksia parantaa sairaita.     Ajattomana ja aineettomana Henkenä hän ei voi parantaa sairaita enempää kuin tehdä muitakaan ihmeitä. Kuten on jo aiemmin tullut esille, SANA on uskon työkalu ja ihmisille on puhuttava ihmisten kieltä, jotta paranemiseen tarvittava usko syntyy sairaan mieleen. Ja tähän tarvitaan niitä ihmisiä, joilla on usko, jonka voi toiseen ihmiseen sanan kautta siirtää. Paranemisihmeiden taustalla on aina sairaan tai vammautuneen oma alitajunta, jonka uskon sana (suggestio) herättää toiminnan.
    Jos ajattelemme alkuun kertomaani Paul Yonggi Chon paranemista, niin syy siihen miksi hän ei parantunut Buddhaa rukoilemalla, on siinä että hän passiivisesti rukoili ihmettä itsensä ulkopuolelta. Sen sijaan se usko, jonka hän omin avuin Raamatusta löysi, teki hänen uskostaan aktiivisen uskon, joka herätti hänen omat piilotajuiset tai henkiset voimavaransa tautien voittamiseen.

Olen monta kertaa esittänyt sen rohkean väitteen, että ihmisen itsensä ulkopuolella ei ole sellaista "Korkeampaa" voimaa, joka voi parantaa ihmisen. Kaikki paranemisprosessit toimivat ihmisen itsensä sisällä ja nämä sisäiset voimavarat on ihmisen itsensä herätettävä aktiiviseen toimintaan. Mutta. Koska useimmilta ihmisiltä puuttuu kyky henkiseen aktivoitumiseen, tarvitaan niitä "uskonsankareita" ja "hengen jättiläisiä", jotka voivat tätä parantavaa uskon sanaa esillä pitää. Kaikki apostolien, profeettojen tai vastaavien toiminta perustui juuri tähän. Heidän edustamansa uskon sana herätti kuulijoiden uskon ja johti paranemisiin. Valitettavasti kotoinen kristillisyytemme on suistunut samaan passiiviseen ulkopuolelta tulevien "Jumalan ihmeiden" odottamiseen, "kyllä Herra hoitaa", mentaliteettiin, kuin mitä Yonggi Chon Buddhalainen uskonsa oli. "Niin kuin uskot, sinulle tapahtukoon", sanottiin Raamatussa ja muuta toivoa meillä ei paranemis- enempää kuin muidenkaan ihmeiden saavuttamiseksi ole.

Lopuksi muutamia askeleita ongelmien, kriisien, sairauksien tai vammautumisen voittamiseksi.

Ensinnäkin. Kartoita perusteellisesti ongelman tai sairauden todellinen syy.

On sanottu, että ongelman tai sairauden todellisen syyn löytäminen merkitsee jo puolittaista ratkaisua ongelmaan tai pysyvään paranemiseen sairaudesta. Tässä suhteessa ihmisen on oltava ehdottoman rehellinen itselleen ja terapeutilleen. Vain ongelman tai sairauden taustan perusteellinen selvittäminen johtaa oikeiden hoito- tai terapiamuotojen löytämiseen ja hyväksikäyttöön. Puolustelemiset, selittelyt tai taustatekijöiden vähättelyt ei johda koskaan mihinkään tai pahimmassa tapauksessa johtavat väärään tulkintaan ja väärien hoito- ja terapiamuotojen valintaan ja lopputulos voi olla lähtökohtaa pahempi.

Toiseksi. Luo selvä kuva tavoitteesta ja ohjelmoi tämä tavoite alitajuntaan.

Kun syksyllä 1983 lähdin määrätietoisesti kamppailemaan omaa vammautumistani vastaan, sovelsin nuoruudessani oppimiani uskon periaatteita käytäntöön tässä kamppailussani. Esim. marraskuulta samana vuonna, yli viisi kuukautta tapahtuneesta autokolarista, olin vielä niin heikossa kunnossa, että hoitajien piti nostaa ylös vuoteesta pyörätuoliin ja päinvastoin. Eräänä päivänä otin tavoitteekseni pyörätuolista ylösnousemisen. Keskityin päivittäin pitkiä aikoja tähän suoritukseen; sen jokaiseen liikkeeseen ja "piirsin" näin tämän tavoitteen alitajuntaani. Tämän jälkeen lähdin määrätietoisesti toteuttamaan tätä tavoitetta. Ponnistelin päivittäin ylös pyörätuolista. Ensimmäisenä päivänä en saavuttanut minkäänlaista tulosta, mutta jo parin päivän ponnistelujen jälkeen takamukseni nousi muutaman sentin pyörätuolista ja tästä eteenpäin päivä päivältä yhä ylemmäs ja ylemmäs; kunnes kahden viikon päivittäisen työn tuloksena saatoin yllättää vuoteeseen nostamaan tulleet hoitajat sillä, että istuin jo valmiiksi vuoteeni reunalla.

Edellä tuli jo esille kolmas askel voittamisen tiellä:

Tee määrätietoista työtä ongelman tai sairauden voittamiseksi.

Ihmisen elämään sisältyy mitä moninaisempia ongelmia ja sairauksia. Kuitenkin meidän on aina syytä muistaa, että miltei jokainen ongelma tai sairaus on voitettavissa. Mutta. Tämä voittaminen edellyttää sitä, että ihmisen on lähdettävä kokosydämisesti voittamaan ongelmaansa tai sairauttaan. Ja tämä vaatii jatkuvaa ponnistelua ja päivittäistä työtä tavoitteen saavuttamiseksi.
    Esimerkiksi. Meillä Suomessa halvautuu 12.000 ihmistä vuosittain. Näissä tilanteissa ihmisen henkinen kestävyys perusteellisesti punnitaan. Ne ihmiset, jotka pystyvät tilanteensa henkisesti voittamaan ja lähtevät tekemään määrätietoista työtä sairautensa voittamiseksi, kuntoutuvat hyvinkin pitkälle halvautumisestaan. Sen sijaan ne ihmiset, joiden henkinen kestävyys murtuu ja sen myötä menettävät otteensa tilanteen hallintaan, ovat niitä, jotka yleensä menettävät mahdollisuutensa lopullisesti. Joka sängyn orjuuteen jää, se siellä myös lopun ikäänsä pysyy.

Neljänneksi. Puhu uskosi mukaan.

Kuten jo aiemmin on moneen kertaan tullut esille, puhuttu uskon sana (remanos) ohjelmoi alitajunnan tämän puhutun asian toteuttamiseen. Silloin jos me alennumme vaikertamaan vaivojamme itsellemme ja toisille ihmisille, tällä on taipumus syventää ja voimistaa vaikeuksiamme tai pahentaa sairauksiamme. Sen sijaan voittavassa uskonhengessä puhutut asiat luovat alitajuntaamme myönteistä ohjelmointia ja monet ongelmat ja sairaudet häipyvät vähitellen pois. Silloin kun olemme kanssakäymisessä kriisien, sairauksien tai vammautumisen keskellä kamppailevan lähimmäisemme kanssa, meillä pitää aina olla myönteinen ja toivorikas suhtautuminen hänen tilanteeseensa. Koskaan ei pidä erehtyä vaikertamaan lähimmäistemme vaikeuksia, olkoon ne miten vakavia tahansa. Vaivojen vaikertaminen syventää aina itsesääliä ja pahentaa vallitsevaa tilannetta. Sen sijaan myönteisten yksityiskohtien esillä pitäminen ja korostaminen (ja näitä on jokaisessa tilanteessa ja jokaisella ihmisellä) synnyttää myönteistä ja voittoisaa mielialaa ja auttaa lähimmäistämme nousemaan henkisesti tilanteensa yläpuolelle ja vaikeuksiensa voittamiseen.