Ottakaamme alkuun pari erikoista esimerkkitapausta.

Kesäkuulla 1967 minulla oli laveranssisavotta Torvisen kylän läheisyydessä olevalla pienellä koivikkokummulla, jossa päivittäin työskentelin. Nuotiopaikakseni olin valinnut läheisen suon keskellä olevan kivirakan, jossa oli kivien lomassa raikasta vettä ja tulta saattoi pitää ilman metsäpalovaaraa. Yksi tämän kivirakan kivistä oli huomattavan iso ja pinnaltaan tasainen kuin pöytä koskakin, joten pidin tätä kiveä ruokapöytänäni.
    Eräänä aurinkoisena päivänä tulin jälleen keskipäivän aikaan keittämään päiväkahvia tälle asentopaikalleni. Samalla ilmeni, että pöytäkivelleni oli tullut ilmeisesti levänmurujen houkuttamina muutamia muurahaisia, joita aloin komentamaan pois kiveltäni. Komentaessani käytin voimakkaita äänenpainoja, ja kun sanani eivät näyttäneet tehoavan, kovensin ääntäni. Lopulta huusin kuin "kersantti Ärjylä", ilman minkäänlaista tulosta. Muurahaiset pyörivät kivelläni reagoimatta millään tavalla huutamiseeni. Kun sitten pannu nuotiolla kiehui, ja kun muurahaiset eivät olleet lähtökäskyäni totelleet, suutuin tosissani: "Nyt jos ette justiinsa lähde niin kaadan kuumaa vettä niskaanne", sanoin vihaisessa mielialassa. Ja seuraus oli, että kaikki muurahaiset, kuin yhteisestä käskystä, loikkivat tasajalkaloikkaa pois kiveltäni.

Kirjassaan Yli luonnollisten rajojen amerikkalainen biologi Lyal Watson kertoo tapauksen, jossa eräs amerikkalainen valheenpaljastuskoneasiantuntija, muistaakseni tohtori Bakster, oli eräänä päivänä istunut työhuoneessaan laitteidensa parissa. Viereisellä pöydällä oli ollut Peikonkieliniminen kukka. Hetken mielijohteesta tohtori Bakster oli päättänyt kokeilla, reagoiko tämä kukka millään tavalla valheenpaljastuskoneen herkkiin elektrodeihin. Asian selvittämiseksi hän oli kiinnittänyt muutamia elektrodeja kukan lehdille. Tämän jälkeen hän oli puhunut tälle kukalle ilmaa, että kukka olisi millään tavalla hänen puheeseensa reagoinut, niinpä hän oli koventanut ääntään ja lopulta huutamalla huutanut, mutta minkäänlaista reaktiota ei ollut havaittavissa. Lopulta hän oli suuttunut tosissaan ja ottanut tulitikut taskustaan, uhaten polttaa koko kasvin. Ja välittömästi tämän jälkeen valheenpaljastuskoneen piirturi oli alkanut liikkumaan. Eli että. Kukka oli reagoinut hänen vihaiseen mielialaansa. (Samanlaisia kokeita on tehty myös entisessä Neuvostoliitossa leskenlehdellä ja täysin yhteneviä tuloksia.)

Näissä parissa esimerkkitapauksessa liikumme niillä henkisen tiedostamisen alueilla, jotka ovat tavanomaisten aistihavaintojemme ja tietomme yläpuolella.
    Jos ajattelemme muurahaisia, niin näitä oli aivan turhaa huutamalla käskeä lähtemään kiveltäni sen vuoksi, että muurahaisilta puuttuu sekä kuuloaisti että ymmärrys puhutun sanan ymmärtämiseen. Sama koskee myös kukkaa. Ja kuitenkin molemmat reagoivat esimerkkitapauksissamme samalla tavalla. Peläten minun tai tohtori Baksterin vihaista mielialaa. Näiden reaktioiden lähtökohtana ei siis ollut aistittava sana ja siihen perustuva ymmärrys, vaan henkinen kokemus vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä. Näissä tapauksissamme vihasta.

Nyt jos lähdemme laajentamaan näiden kahden esimerkkitapauksen antamia kokemuksia koko elämänkentän alueelle, niin vastaavia tilanteita ja esimerkkejä löydämme kaikkialta niin ihmisten kuin koko luomakunnankin keskuudesta. Siitäkin huolimatta, että näitä ilmiöitä ei tiedosteta eikä osata yhdistää esim. syyn ja seurauksen, Karman, lain muodossa ihmisten elämään ja kohtaloihin, niin nämä hallitsevat monien kohtaloita keskuudessamme joko myönteisellä tai kielteisenä tavalla.

Ajatelkaamme vaikkapa pientä vastasyntynyttä vauvelia. Hänelle koko tämä meidän maailmamme on uusi ja täysin käsittämätön maailma, jonka tapahtumia hän ei vielä ymmärrä. Ei ymmärrä myöskään puhetta, joten näiltä osin hän on verrattavissa edellä olevissa esimerkkitapauksissamme oleviin muurahaisiin tai kukkaan. Ja aivan samalla tavalla kuin muurahaiset tai kukka tiedostavat vallitsevan henkisen ilmapiiriin, niin myös vastasyntynyt vauva aistii henkisenä kokemuksena vallitsevan henkisen ilmapiirin joko kielteisenä tai myönteisenä ja näistä, aivan ensimmäisistä kokemuksista alkaa sen ihmisen persoonallisuuden kehitys ja elämän suuntautuminen joko kielteiseen tai myönteiseen suuntaan.

Esimerkkitapauksissamme vallitsevaa henkistä ilmapiiriä hallitsi viha, johon niin muurahaiset kuin kukkakin reagoivat pelolla. Muurahaiset lähtivät loikkimaan kiiruusti pois kiveltäni. Samoin kukka reagoi tohtori Baksterin vihaiseen mielialaan vastaavalla tavalla, jonka valheenpaljastuskoneen piirturit osoittivat. Aivan samalla tavalla myös vastasyntynyt vauva kokee vallitsevan henkisen ilmapiirin ja reagoi kokemuksiaan vastaavalla tavalla.

Rakkauden ja turvallisuuden leimaamassa henkisessä ilmapiirissä vauvan olemus ja käyttäytyminen on avointa ja vapautunutta. Iloista ja harmitonta jokeltelua ja myönteistä kehitystä kohti myönteistä tulevaisuutta. Sen sijaan vihan, katkeruuden, pelon tai muiden kielteisten piirteiden leimaamassa henkisessä ilmapiirissä lapsi on sulkeutunut, pelokas ja arka. Itkee paljon, jopa ilman ymmärrettävää syytä. Tapahtuva kehitys on hidasta ja monien ongelmien sävyttämää sekä oman lisänsä tähän kielteiseen kehitykseen luo myös vanhempien huolestuminen lapsen kielteisistä piirteistä. Syntyy ns. "noidankehä", joka vain pahentaa vallitsevaa tilannetta ja kehitystä.
    Nämä, jo hyvin varhaisessa lapsuudessa koetut kokemukset vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä leimaavat yksilön persoonallisuutta ja säätelevät yksilön kohtaloa ja menestystä koko elämän ajan. "Kaikki sanovat, että Jeppe juo, mutta kukaan ei koskaan sano, miksi Jeppe juo", ovat jo tutuksi tulleet sanat ja kuvaavat osuvasti Jepen syvimpiä ongelmia. Niinikään monta kertaa yksilö leimataan hänen persoonallisten ominaisuuksien mukaisella leimalla. "Se on semmonen". Mutta juuri koskaan ei pysähdytti ajattelemaan, miksi se on se semmonen? Nyt, jos taustalla ovat varhaisessa lapsuudessa koetut kielteiset henkiset kokemukset ja niistä aiheutuva ahdistuneisuus tai itseensäsulkeutuminen, niin tämä ihminen saa koko elämänsä ajan kärsiä näistä kielteisistä kokemuksista ihmisten karttamisena, syrjintänä ja tyrkkimisenä. Siitäkin huolimatta, että kyseinen ihminen on itse täysin syytön vallitsevaan tilanteeseen. Ja näitä "tyrkittyjä" ihmisiä löytyy keskuudestamme kaikkialta.

Mikä sitten neuvoksi näissä tilanteissa ?

Sanotaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus onnelliseen ja myönteiseen elämään. Oikeus rakkauteen jne. Viimeaikoina on käyty jopa keskustelua siitä, että yksilön oikeus rakkauteen pitäisi kirjata maamme perustuslakiin. Mutta. Ongelmana on kaiken aikaa se, mistä nämä onnellisen ja menestyvän elämän avaimet, rakkaus jne. löytyvät.

Voidaan sanoa, että lähes jokainen yksilö on oman aikansa lapsi ja oman ympäristönsä kasvatti, joka ajattelee, puhuu ja toimii ympäristönsä vaatimusten mukaisesti. On yhteiskuntahypnoosin uhri. Nyt jos yhteisössä on joku leimattu syystä tai toisesta kielteisenä leimalla, sen ihmisen on lähes mahdoton siinä yhteisössä ystävää ja ymmärtäjää löytää. Kukaan ei uskalla asettua leimatun ystäväksi sen vuoksi, että tulee leimatuksi samalla kielteisenä leimalla ja tässä ei auta edes perustuslain säännökset.

Aiemmin on jo ollut juttua yksilön henkisistä tarpeista ja niiden täyttymyksestä. Hyväksyminen, rakkaus, tarpeellisuus jne. Nämä ovat yksilön henkistä hyvinvointia ajatellen ratkaisevan tärkeitä. Mutta nämä eivät vielä riitä silloin kun liikutaan varsinaisen henkisen sielunhoitotyön alueella. Tarkastelkaamme siis asiaa tarkemmin.

Kuten jo aiemmin on ollut esillä, yksilön täyttymättömät henkiset tarpeet tekevät ihmisestä ikuisen etsijän. Mutta. Tätä etsimistä jatkuu vain niin kauan kuin toivoa etsityn tarpeen täyttymyksestä on. Tämän jälkeen tapahtuu ns. etsityn tarpeen arvoa kieltäminen. "Happamia ovat", sanoi kettu pihlajanmarjoista sen jälkeen kun oli ensin turhaan yrittänyt näitä suuhunsa kurkotella, ja meidän asiassamme tämä on osuva vertauskuva.
    Silloin kun kysymyksessä on rakkauden tarve ja sen täyttymys, niin täyttymätön rakkauden tarve synnyttää jatkuvan tuskan ihmisen sisimpään. Tästä sisäisestä tuskastaan yksilö vapautuu kieltämällä rakkauden arvon ja korvaamalla tämän vastakkaisella voimalla eli vihalla ja aggressioilla, joita ei paranneta vankiloilla, poliisivoimin tai edes pillereiden avulla. Ainut ratkaiseva hoitomuoto aggressioiden hoidossa on rakkaus. Mutta. Silloin kun ihminen on kieltänyt rakkauden arvon, hän on astunut tietyn tuskakynnyksen yli rakkauden ulkopuolelle. Nyt tämän ihmisen on, pystyäkseen kohtaamaan rakkauden, astuttava saman tuskakynnyksen yli sisälle rakkauteen. Ja tässä piilee sen ihmisen vaikeus. Mistä tämän rakkauden löytää ja pystyykö luottamaan tarjottuun rakkauteen, vai onko jälleen edessä samat pettymykset ja raastavat tuskat, joista hän on vapaaksi päässyt?

Silloin kun toimimme henkisen sielunhoitotyön kentällä, tarvitsemme erityistä oivallusta, rakkauden sävyttämää henkeä sekä erityisiä sisäisen tykökäymisen neuvoja, pystyäksemme kohtaamaan ongelmiensa kanssa kamppailevia ihmisiä, johtamaan heitä sisäiseen vapauteen ja uuteen parempaan elämään.

Ensinnäkin. Sisäinen tykökäyminen.

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssa".

Ajatelkaamme, että joku elämässään monet kolhut, pettymykset ja vastoinkäymiset kokenut ihminen on elämänarvot kiellettyään asettunut erakoituneena asumaan pieneen paksuseinäiseen mökkiin. Tämä mökki paksuine seinilleen on hänelle turvallisuuden vertauskuva. Ovet ovat lujasti lukitut ja ikkunoissa on paksut verhot, joiden läpi on mahdotonta nähdä, mitä sisällä on. Ajatelkaamme, että tämän erakoituneen ihmisen terveydentila horjuu; ja että hän tarvitsisi välttämättä ulkopuolisten apua. Nyt tulee eteen kysymys siitä, miten päästä sisälle hänen mökkiinsä toimittamaan tarvittavaa apua? Mökki on tälle erakoituneelle turvallisuuden vertauskuva, eikä hän uskalla avata sen vuoksi, että avaamalla hän menettäisi turvallisuutensa.
    Nyt jos tämän mökin ovelle mennään kovaäänisesti ja vaativasti kolkuttamaan, merkitsee tämä erakoituneelle uutta uhkaa ja sen sijaan, että hän avaisi, hän lisää lukkoja oveensa. Tämän vuoksi ainut mahdollisuus sisään pääsyyn ja avun toimittamiseen on, että sisäänpyrkijä kolkuttaa hyvin hiljaa ja rauhallisesti ja yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä hiljainen ja uskollinen kolkuttaminen ei merkitse uhkaa erakoituneelle ja samalla osoittaa, että joku todella välittää hänestä. Sitten pitkän ja uskollisen hiljaisen kolkuttamisen jälkeen hän uskaltaa kurkistaa verhonsa raosta sisäänpyrkijää; ja jos havaitsee tulijan turvalliseksi, vihdoin avaa ja päästää tulijan sisälle.

Alussa oli puhetta vauvelin kokemasta ympäristön henkisestä ilmapiiristä ja sen vaikutuksesta pienen lapsen persoonallisuuden kehitykseen ja hänen kohtaloonsa. Ajatellaanpa, että nämä koetut henkiset kokemukset ovat kielteisiä, vihan ja pelon sävyttämiä. Alussa kertomassani muurahaisten tapauksessa muurahaiset lähtivät lipettiin uhkaavasta tilanteesta. Sen sijaan pieni vauva ei voi mihinkään paeta. Tämän vuoksi hänen suojautumiskeinonsa on se, että hänen sisimmän ja herkimmän minuuden ympärille kehittyy suojakuori, jonka sisällä lapsi kokee turvallisuutta. Samalla tämä merkitsee sitä, että hän sulkee uhkaavan ympäröivän maailman enemmän tai vähemmän tietoisuutensa ulkopuolelle. On itseensäsulkeutunut kuin erakko omassa turvallisessa mökissään. Yleensä on myös niin, että tällainen persoonallisuuden sisäinen suojakuori hallitsee ihmisen olemusta koko elämän ajan. Nyt jos tähän liittyy vielä useita kielteisiä kokemuksia suhteessa muihin ihmisiin, syventää tämä entisestäänkin vallitsevaa olotilaa. Lisää "lukkoja" sisäiseen oveen ja vahvistaa "verhoja" ikkunoihin. Näiden kokemusten jälkeen sisäisen yhteyden saavuttaminen on entistäkin vaikeampaa vaikka näiden kriisien ja ongelmien voittamiseksi syvällisen henkisen yhteyden saavuttaminen olisi välttämätöntä.
    Nyt jos palaamme edellä kuvattuun mökissä asuvaan erakkoon ja hänen tykönsä pääsyyn, niin aivan samat menettelytavat pätevät myös itseensäsulkeutuneeseen ja erakoituneeseen yksilöön nähden. joskaan ei pidä lähteä 'voimatoimin' murtamaan yksilön sisäistä suojakuorta eikä kovaäänisesti kolkuttamaan. Tällaisissa tilanteissa yksilö kokee tilanteen uutena uhkana ja reaktiot voivat olla hyvinkin aggressiivisia. Tarvitaan hiljaista ja uskollista "ovelle kolkuttamista". Sellaista suhtautumista, joka viestii sanatonta viestiään siitä, että me välitämme hänestä ja tahdomme tulla hänen sellaiseksi ystäväksi, jonka seurassa on hyvä ja turvallista olla; ja johon voi luottaa.

Voidaan sanoa, että meitä ihmisiä hallitsee kaksi persoonaa. On ulkoinen, ympäröivän kulttuurin rakentama persoonallisuus ja sisäinen "salattu" ihminen, joka asuu enemmän tai vähemmän kovan ulkoisen kuoren sisällä.
    Tunnusomaista tälle ulkoiselle persoonallisuudelle ovat tietyt roolit ja niiden vaikutus persoonallisuuden muodostumisessa. On opettajien ammattirooli. Poliisin, psykologin, papin, jopa uskovaisten roolit, jotka ovat muodostuneet kyseisen ammatin koulutuksen ja käytännön elämän myötä. Näiden roolipersoonien on hyvin vaikeaa ymmärtää sellaista, joka on tämän heidän roolielämän ulkopuolella. Niinikään tunnusomaista näille roolipersoonille on, että nämä arvostetaan omaan arvojärjestykseen suhteessa muihin ammatteihin tai titteleihin nähden.

Silloin kun liikutaan sisäisen tykökäymisen ja henkisen sielunhoitotyön alueella, nämä roolipersoonat ovat suoranaisena esteenä menestykselliselle toiminnalle. Sisäinen tykökäyminen on mahdollista vain, jos me itse olemme aitoja, sisäisiä, ihmisiä. Tämän vuoksi meidän on syytä unohtaa oma itsemme. Kieltää itsemme ja ottaa orjan muoto, niin kuin Raamatussa tätä kuvataan. Tässä pätee myös eräs sääntö, joka meidän on syytä painaa mieliimme: Vain henkisesti suuret ihmiset voivat tulla pieneksi ihmisiksi pienten ihmisten rinnalle ja myötäelää heidän kohtaloissaan.
    Kaikki ulkoiset roolit, olkoonpa ne millaisia tahansa, luovat epäaidon ja teennäisen henkisen ilmapiirin ja estävät toisen ihmisen aidon sisimmän kohtaamisen. Samoin näihin roolihahmoihin liittyvät arvojärjestykset painavat vähempiosaiset henkisesti alas, lisäävät taakoitettujen taakkaa ja estävät rakentavan ja tuloksellisen kanssakäymisen.
    Henkinen, sisäinen, minuus meissä ei tunne arvojärjestyksiä. Henkisesti me jokainen olemme tasavertaisia ja yhtä arvokkaita suhteessa toisiin ihmisiin. Vain tältä pohjalta lähtien voimme rakentaa todellisia ja tuloksellisia yhteyksiä toisiin ihmisiin. Riippumatta ulkoisista puitteista.

Toiseksi. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa pelon".

Aiemmin on jo ollut juttua henkisestä kasvusta ja menetelmistä tämän kasvun saavuttamiseksi. Mm. Jooga, usko sekä hypnoosi ja suggestio. Tämän henkisen kasvumme päämäärä on, kuten muistamme, se, että meistä kasvaa todellisia hengen jättiläisiä, uskon sankareita, itsemme ja elämämme voittajia, jotka pystyvät katsomaan elämän vaikeimpiakin tilanteita, jopa kuolemaa voittajan silmin.
    Tätä henkistä kasvuamme ja uskon sankaruuttamme tarvitsemme erityisesti silloin kun joudumme tekemisiin kovia kokeneiden tai monien kriisien ja vaikeuksien keskellä kamppailevien lähimmäistemme kanssa. Yli 17. vuoden omakohtaisten kokemusteni perusteella voin sanoa, että esim. meillä Sodankylässä ihmisten suhtautuminen autokolarissa vaikeasti vammautuneeseen ihmiseen on jatkuva karttaminen. (En halua tästä syyttää ketään tai ketään sormella osoittaa.) Tämä karttaminen on merkkinä ihmisten henkisestä kypsymättömyydestä, tietämättömyydestä ja uskon puutteesta. (Varsinkin uskovaisina esiintyvillä). Aivan samanlaista karttamista ihmisten parissa ilmenee myös ihmisten suhtautumisessa vaikeuksien keskellä kamppaileviin lähimmäisiin. Masentuneiden, ahdistettujen tai ympäristön leimaamien lähimmäisten on lähes mahdotonta ystävää ja ymmärtäjää löytää. Puuttuu henkinen kypsyys, puuttuu rohkeus ja aito pyyteetön rakkaus.

Nyt kun olemme lähteneet henkisen kasvumme tielle ja paneutumaan henkisen sielunhoidon alkeisiin, nämä vammautuneet, ahdistetut, masentuneet, tyrkityt jne. ovat meidän erikoisalaamme. Hypnoosiin ja uskon periaatteisiin perehtyneinä ja kasvaneina meillä on jotain sellaista, joka tästä nykyisestä yhteiskunnastamme puuttuu. Meillä on henkistä kypsyyttä, rohkeutta ja myös taitoa kohdata lähimmäisemme niissä tilanteissa, joissa he arkipäivän elämässään elävät. Me voimme olla niitä "hiljaisia kolkuttajia", jotka eivät ole "lyötyä lyömässä" eivätkä "särjettyä ruokoa murtamassa". Meidän henkinen suuruutemme yhtyneenä palvelevaan lähimmäisenrakkauteen tekee meistä pelottomia vaikeiden elämäntilanteiden kohtaajia.
    Kun meidän toimintamme vaikuttimena on hyvyys, laupeus ja rakkaus, meidän ei tarvitse pelätä vaikeintakaan kriisiä tai vaarallisintakaan rikollista. Otan esimerkin.

Kesällä 1981 toimin hengellisen työn merkeissä Sodankylässä ja vierailin monissakin kodeissa. Usein hyvinkin pienissä ja mustissa murjuissa asuvien ja kriisien keskellä kamppailevien lähimmäisten parissa. Näissä vierailuissa lähdin siitä, etten mene näihin koteihin edustamaan jotain uskonlahkoa, tyrkyttämään joitain erityisoppeja tai käännyttämään ihmisiä johonkin uskontoon. Näissä vierailuissa tavoitteeni oli, että kohtaan ihmiset aitona ihmisenä niissä tilanteissa, joissa he elävät. Pyrin avoimeen ja vapauttavaan keskusteluun ja jatkuvaan yhteydenpitoon ystävänä ja lähimmäisenä. Näistä vaikuttimista lähtien minun ei koskaan tarvinnut pelätä vaarallisimpienkaan rikollisten kohtaamista.

Eräänä lauantaipäivänä menin jälleen käymään eräässä pienessä mökissä, jossa olin jo muutaman kerran aiemmin vieraillut. Tällä kertaa mökissä oli ns. ryyppyremmi koolla ja asenteet ja äänenpainot olivat muutamilla vierailla sen mukaiset. Lopulta tämä tilanne kehittyi hyvinkin uhkaavaksi ja äänenpainot kovenivat. Mutta. Kaiken aikaa koin valtavaa sisäistä rauhaa ja vastailin asiallisesti ja rauhallisesti näihin huutamisiin. Lopulta eräs kaveri istui lähelleni sohvalle, tarkasteli minua pitkään ja tutkivasti ja lopulta rupesi puhumaan: "Kyllä minun sitten käy katheksi"... "Kyllä minun käy katheksi"... "Voi että minun käy katheksi"... "Mikä sinun niin käy katheksi", kysyin. "No kun sinä olet niin rauhallinen", kaveri vastasi.

Silloin kun toimintamme motiivit ovat oikeat ja pyyteettömät; ja kun kohtaamme aitoina ihmisinä lähimmäisiämme, meidän ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään. Voimme "hiljaisina kolkuttajina" kolkutella niin ihmisten kotien kuin sydäntenkin ovia. Lähestyä ihmisiä rakkauden hengessä ystävinä. Viipyä heidän seurassaan ja viedä rohkaisun ja toivon vapauttavaa, parantavaa ja nostavaa sanomaa silloin kun ihmiset tällaista kipeästi tarvitsevat. Sen sijaan meidän tehtävämme ei ole ihmisten käännyttäminen tai muu manipulointi. Jokaisella on täysi vapaus valita itse omat maailmankatsomuksensa ja uskoa niin kuin he omassa sydämessään oikeaksi tuntevat. Yleinen palaute näistä kodeissa vierailemisistani on aina ollut se, että pyydettiin käymään yhä uudestaan ja uudestaan. "Käy sinä usiammasti meillä. Sillä aina kun sinä käyt, niin siihen kotiin jää niin merkillinen rauha". Ja. "Sinun kanssa on niin helppo puhua kaikista asioista". Niin. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon'.

Kolmanneksi.
Harmonia - universaalista yhteyttä.

Syksyllä 1967 olin eräretkellä Luostotunturin suunnalla ja pidin kahvitaukoa erään erämaapuron rannalla olevalla pienellä kummulla. Sinä päivänä aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä myöhäissyksyn taivaalta. Puista varisseet ruskalehdet kaunistivat omilla punakeltaisilla väreillään sammaleista maastoa. Muuttolinnut olivat jo lähteneet ja niinpä erämaassa vallitsi täydellinen hiljaisuus, jota tyynellä säällä ei rikkonut edes tuulen humina.
    Horisonttia hallitsi idässä muutaman kilometrin päässä olevan Luostotunturin massiivinen siluetti. Pohjoisessa korkea Sainselkä, lännessä Vuoselkä ja etelässä Vuovaara aihkipetäjineen ja ikihonkineen. Niinpä tämä erämaapuron seutu oli kuin rauhanlaakso ja erittäin otollinen paikka hiljentymiseen.
    Tulen humina nuotiossa ja kahvipannun porina olivat siinä hetkessä ainoat äänet, jotka olivat havaittavissa. Koirani makoili sivummalla kuono etukäpälien päällä ja seurasi silmiensä liikkeillä toimintaani. Muutoin oli täydellisessä lepotilassa. Ja siinä hiljaisessa sinisen taivaan kattamassa "pyhäkössäni" koin jälleen kerran henkisenä kokemuksena tajuntani laajentumisen. Siinä hetkessä olin hengessä yhtä oman henkisen minuuteni kanssa. Yhtä sivummalla liikkumattomana makoilevan koirani kanssa. Yhtä ympäröivän erämaan kanssa ja yhtä myös universaalisen Ikuisen Hengen, Jumalan, kanssa. Siinä hetkessä aistin hengessä kuinka koirani, Hupi, koki samanlaisena kokemuksena sen hetken kuin itse koin.

Näitä tällaisia henkisiä kokemuksia tahtoisin kokea yhä uudelleen ja uudelleen. Nämä ovat sitä henkistä rikkautta, jota ei voi millään aineellisella hyvinvoinnilla ja ulkoisella kunnialla ja loistolla saavuttaa. Tämän voi saavuttaa vain hengen vapaudessa tapahtuvalla hiljaisella yhtymisellä Universaalisen Ajattoman Hengen kanssa ja saavuttamalla harmoninen ykseys koko luomakuntaan.

Meitä ihmisiä ympäröi universaalinen henkinen maailma ja meidän henkinen minuutemme on samaa olemusta tämän Ikuisen Hengen kanssa. Samoin jokaisen elävän olennon, muurahaisten, koirien sekä myös kukan syvin olemus on samaa Ikuisen Hengen olemusta - eläväksi tekevää henkeä.

Silloin kun olemme saavuttaneet yhteyden omaan henkiseen minuuteemme, olemme löytäneet myös tien kaiken yläpuolella olevaan ja kaikkia yhdistävän Universaalisen Hengen, Jumaluuden, kanssa. Tähän perustui myös alussa kertomani esimerkit muurahaisten ja kukan mahdollisuudesta aistia vallitseva henkinen ilmapiiri. Samoin tästä on ollut kysymys myös aiemmin suggestiivisia symboleita käsittelevässä osassa esille ottamassani lappalaisten henkisessä kokemuksessa jonkin suuremman ja korkeamman kanssa, jonka lappalainen on nimennyt tunturin suureksi hengeksi, Staaloksi.
    Sanoisin, että meidän ihmisten suurin onni täällä ajassa on löytää todellinen ja pysyvä yhteys omaan henkiseen minäämme, yhteys kaiken yläpuolella olevan Suuren Hengen kanssa sekä henkinen yhteys toistemme ja koko luomakunnan kanssa. Että me yhtä olisimme. Käytännössä tämä henkinen yhteytemme merkitsee mm. sitä, ettemme välttämättä tarvitse enää sanoja syvimpiä tuntojamme tulkitsemaan. Voimme olla vapautuneesti hiljaa toistemme seurassa ja kuitenkin aistia toistemme ajatuksia ja tunteita - "hiljaisuus on keskustelua ystävien kesken" - eli kokea henkisenä kokemuksena niinkuin muurahaiseni tai tohtori Baksterin kukka, Silloin kun voimme luoda levollisen ja aidon rakkauden sävyttämän henkisen ilmapiirin, tämä antaa vapauttavan kokemuksen, antaa sisäisen rauhan, eheyttää psyyken ja johtaa myös fyysiseen hyvinvointiin.
    Jos ajattelemme henkistä sielunhoitotyötä, niin sellainen, vaikka vain pieni yhteisö, jossa tällainen keskinäinen harmonia vallitsee, olisi paras mahdollinen yhteisö. Tällaisessa yhteisössä voisimme tarjota ahdistetuille ja itseensä sulkeutuneille lähimmäisille mahdollisuuden vapautumiseen ja myönteiseen henkiseen kokemukseen ja sen myötä onnelliseen ja menestykselliseen elämään.
    Tässä yhteydessä meidän on myös syytä muistaa, että ihmisen henkinen minuus on aina terve. Mikäli ihmisellä on psyykkisiä ongelmia tai fyysisiä vaivoja, nämä ongelmat ja sairaudet ovat aina sielun tai ruumiin alueella, (psyyke, soma), ei henkisellä (pneuma). Siitäkin huolimatta, että usein puhutaan ns. henkisistä vaikeuksista; ja että joku on "henkisesti sairas". Mikäli pystymme vapauttamaan ihmisen henkisen minuuden, nämä sielulliset ongelmat; ja sen myötä myös monet fyysiset sairaudet hoituvat vähitellen kuin itsestään.
    Ihmisen suurin vaikeus nyky-yhteiskunnassa on löytää lähelleen niitä ihmisiä, joiden kanssa voisi tämän henkisen yhteyden kokea aitona kokemuksena. Harvassa ovat ne ihmiset, joiden kanssa voisi keskustella edes jokapäiväisistä asioista, syvällisemmistä puhumattakaan. Nyt kun televisio on syrjäyttänyt naapurit ja elintasokilpailu tehnyt lähimmäisistä pahimpia kilpailijoita, harvoin ihmiset löytävät aidolla ja syvällisellä tavalla toisensa. Edes parisuhteessa. Oman rasitteensa tämä tilanne tuo erityisesti niiden kohdalla, jotka joskus ovat luottaneet toiseen ihmiseen ja tulleet petetyksi. Heidän on erityisen vaikea enää luottaa kehenkään ja avautua. Tällaisissa tapauksissa henkistä sielunhoitoa harjoittava yhteisö on paras mahdollinen vapauttaja, eheyttäjä sekä uuden elämän tarjoava yhteisö.

Kun joulukuussa 1978 palasin raamattukoulusta ja lähdin toteuttamaan kutsumustyötäni Sodankylän helluntaiseurakunnassa, oli hengellinen sielunhoitotyö ensimmäisiä haasteitani, joihin halusin vastata. Se seikka, että olin itse elämässäni monet kerrat kokenut mitä on elämä kun elämä on kovaa; ja että olin itse löytänyt avaimet kovien kohtaloiden voittamiseen, antoivat erittäin hyvät lähtökohdat sielunhoitotyölle. Varsinkin, kun minkäänlaista sielunhoitotyötä ei aiemmin Sodankylässä ollut. Ei ainakaan uskonnollisten yhteisöjen piirissä.

Näitä tavoitteita silmälläpitäen meille syntyi tammikuulla 1979 pieni, lähinnä nuorten muodostama evankelioimis- ja sielunhoitoryhmä, jossa yhdessä paneuduttiin sielunhoitotyön erikoiskysymyksiin. Viikottain pidettiin koti-iltoja, joissa oltiin yhdessä koolla ja keskusteltiin kaikista mahdollisista ongelmista. Periaatteena meillä oli, että Jumalan edessä ei ole miestä eikä naista; ja että olemme Jumalan edessä täysin samanarvoisia; ja että Jumala rakastaa jokaista samalla rakkaudella. Seurauksena näistä jumalaisista periaatteista oli se, että saavutimme tässä yhteisössä täydellisen hengen vapauden ja henkisen ykseyden.
    Kun sitten lähdimme toteuttamaan toimintaamme ulospäin, saavutimme lähes ihmeeksi luokiteltavia tuloksia. Helmikuulla samana vuonna joukkoomme tuli eräs nuori kaveri, joka oli erittäin suurissa vaikeuksissa. Mm. 8. erilaiset lääkkeet käytössä ja näistäkin huolimatta jokapäiväinen elämä oli yhtä tuskaa. Tämän kaverin kohdalla kävi niin, että pari viikkoa joukossamme oltuaan hän sai jättää kaikki lääkkeet pois ja kokonaan uusi elämä versoi hänen herkässä sisimmässään.
    Mutta. Siitäkin huolimatta, että tämän toiminnan tulokset olivat myönteiset ja tarvetta tämäntyyppiselle toiminnalle olisi ollut ja mukaantulijoita riittänyt, tämä toiminta jyrättiin silloisen saarnaajan ja vanhemmiston toimesta nurin. Seurauksena oli, että: "Hyvästi herätys ja hyvästi herätysliike". Minua ei kiinnosta jotkut kuolleet perinteet tai jonkun herätysliikkeen markkinointi kaikelle kansalle ja ihmisten käännyttäminen siihen. Varsinkaan, kun näistä ei ole juuri kenellekään todellista apua löytynyt.
    Tämän päivän todellisuus on, että "hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin luullahan", mutta ainakin meiltä Sodankylästä puuttuvat sellaiset tahot, jotka pystyisivät näihin ajan haasteisiin vastaamaan. Me tarvitsemme todellista paneutumista ihmisen syvimpiin ongelmiin ja tarpeisiin sekä henkistä voimaa ja rohkeutta lähteä määrätietoisesti tekemään työtä toinen toistemme, lähimmäistemme ja koko kansakunnan hyväksi.

Suggestiorentoutus - henkilökohtaista sielunhoitotyötä.

Meidän elämämme, vaikka onkin usein haasteita ja vastoinkäymisiä täynnään, on tarkoitettu elämäksi, jonka pystymme hengen voimassa voittamaan ja myös nauttimaan tästä elämästämme. Elämämme on siinä määrin lyhyt ja ainutkertainen, ettei tätä elämää saa tuhlata jatkuviin kriiseihin, ahdistuksiin tai muihin vaikeuksiin. Vaikeudet ovat aina voittamista varten. Mutta. Monilta puuttuvat henkilökohtaiset eväät näiden vaikeuksien voittamiseen. Meillä on aikojen saatossa muotoutuneet luutuneet käsitykset niin uskonnosta kuin muistakin asioista. Nämä käsitteet, yleisenä mielipiteellä, hallitsevat psykologisella auktoriteettina yksilöiden ajatustottumuksia, valintoja ja käyttäytymistä, mutta näistä tavanomaisista käsitteistä ja totutuista uskomuksista ei juuri vastauksia vaikeuksien voittamiseksi löydy. Tarvitaan enemmän.

Menneiden miespolvien aikana meillä Lapissa on eletty aikaa, jolloin ihmisten on pitänyt selviytyä lähes omin neuvoin kaikista elämän haasteista. Ei ole ollut sosiaaliturvaa enempää kuin lääkäreitäkään. Nämä olosuhteet ovat kasvattaneet yksilöistä todellisia itsensä ja elämänsä voittajia. Hengen jättiläisiä, verenseisottajia, kansanparantajia ym. myrrysmiehiä, joita on tarvittu niissä oloissa selvitäkseen.
    Mutta nyt. Meidän jokapäiväinen elämä on, niihin aikoihin verrattuna, lähes kuin "ruusutarhoissa tanssimista". Meillä on niin sosiaali- kuin terveydenhuoltokin huolehtimassa ihmisten perustarpeista ja selviytymisestä. Hyvä näin. Mutta oman vaikeutensa tässä on siinä, että nykyisin ihmiset ovat helppoa elämää eläessään menettäneet henkisen suuruutensa ja kyvyn voittaa henkilökohtaisesti omat vaikeutensa. Hyvin yleinen käsitys ihmisillä on, että kyllä yhteiskunta huolehtii, kyllä lääkärit parantavat jne. ilman, että ihmiset itse tekisivät jotain oman hyvinvointinsa, terveytensä tai kuntoutumisensa hyväksi.

Tämän kurssin puitteissa olemme käsitelleet ihmisen piilotajuntaa ja niitä mahdollisuuksia, joita henkiseen minäämme kätkeytyy, ja niitä ongelmia, joita alitajuntaamme voi varastoitua. Mennäksemme eteenpäin ja pystyäksemme hyödyntämään asiantuntemustamme omassa ja toisten elämässä, meidän on syytä oppia suggestiorentoutuksen tekniikka niin hyvin, että voimme päivittäin vapautua ja ammentaa omia sisäisiä voimavarojamme osaksi arkipäivän menestystä.

Ensinnäkin.
Kun lähdet tavoittelemaan suggestion avulla täydellistä rentoutusta ja sisäistä vapautumista, niin suhtaudu alusta-alkaen asiaan täydellä vakavuudella. Sinun on aivan turhaa odottaa tuloksia näillä alueilla, ellet paneudu asiaan kokosydämisesti.

Toiseksi.
Valitse rentoutumistasi varten tarkoitukseen sopiva rauhallinen paikka, jossa voit olla hetken kaikessa rauhassa. Alkuvaiheessa lepoasento vuoteessa on luonnollisin ja tämän vuoksi tarkoitukseen sopiva. Myöhemmin opittuasi voit rentoutua missä vain. Linja-autossa matkatessasi tai jopa kävellessäsi.

Kolmanneksi.
Kuten aiemmin on jo suggestioharjoitusten yhteydessä tullut esille, sinun on keskityttävä suoritukseesi niin, että ajatuksesi on vakaa. Tämän jälkeen lähdet rentouttamaan yhden ruumiinosan kerrallaan, kunnes olet käynyt läpi koko kehon. Voit aloittaa vaikkapa oikeasta jalasta. Ajattele oikeaa jalkaasi, pidä ajatuksesi oikeassa jalassa ja ajattele, että alkaen varpaista ylöspäin jalkasi rentoutuu. Kaikki jännitys häipyy vähitellen pois. Tunnet kuinka jalkasi käy vähitellen painavaksi ja rennnoksi. Hengitä sopivan syvään ja rauhallisesti ja anna jalkasi levätä rentona alustallaan ja jätä jalkasi lepäämään rentona alustalleen.
    Tämän jälkeen siirryt vasempaan jalkaan ja toistat saman, kunnes myös vasen jalkasi lantioon saakka lepää rentona alustallaan. Sen jälkeen siirryt lantion seutuun. Annat pakaralihasten ja koko lantion seudun rentoutua täydellisesti, pitäen jalat edelleen täysin rentona. Näin etenet vatsan kautta rinnan alueelle, olkapäihin, ensin toiseen sitten toiseen käteen. Huolehdi, että jokainen lihas on vapautunut ja rentoutunut ennen kuin siirryt seuraavaan. Edelleen etenet kaulan ja niskan kautta kasvolihaksiin ja aina päänahkaan saakka. Tätä järjestystä sinun on syytä noudattaa sen vuoksi, että näin sinun ei tarvitse ponnistella muistaaksesi rentouttaa kaikki lihakset.

Mikäli olet keskittynyt suoritukseesi riittävästi, koko sinun ruumiisi lepää nyt koko painollaan alustallaan. Hengityksesi on vakaata ja rauhallista. Tunnet kuinka veri suonissasi sykkii vakaana ja kaikki elintoimintasi vapautuvat ja sinun on hyvä ja rauhallista olla.

Paitsi, että meitä vaivaavat monet lihasjännitykset ja kireydet, joista rentoutuksen kautta voi vapautua, meitä vaivaa myös monet sielulliset jännitykset ja kireydet, joista myös voidaan suggestiorentoutuksen avulla vapautua. Siispä kun olet täysin rentoutunut, annat myös ajatuksesi vapautua. Kun olet ollut hetken aikaa ajattelematta erityisesti mitään, lähdet suuntaamaan ajatustasi johonkin myönteiseen ja myönteisiä tunteita herättävään ajatukseen. Tämä voi olla joku itse kokemasi myönteinen kokemus, jota on mukava mielessä muistella. Tällä ajatuksen keskittämisellä myönteiseen muistikuvaan sinä tulet kokemaan saman tunteen, jonka koit itse tapahtuman yhteydessä. (Vältä eroottisperäisiä tai muutoin kiihottavia ajatuksia, nämä sen sijaan että vapauttaisivat, kiihottavat mielikuvitusta ja hormonitoimintaa ja rentoutumista on sen jälkeen turhaa enää ajatella.)

Nämä mielikuvat, fantasiat, ovat ratkaisevia silloin kun toimitaan suggestioterapian alueella. Näillä fantasioilla pystymme suuntaamaan ajatuksen ja tunteen kauniisiin ja myönteisiin asioihin ja näin voimme rakentaa asiakkaamme maailmankuvaa ja tunne-elämää myönteiseen suuntaan. Maailmamme on täsmälleen yhtä kaunis kuin me ajattelemme sen olevan. Näitä fantasioita tarkastelemme myöhemmin varsinaisten hypnoositapahtumien yhteydessä.