Aretalogia/Hypnoosikurssi


5. Kristinuskon, joogan ja hypnoosin vertailua. Henkinen auktoriteetti.

Ihmiskunnan vuosituhansien historia on ollut jatkuvaa taistelua omasta olemassaolosta, elinympäristöstä, jokapäiväisestä toimeentulosta ja turvallisuudesta. Vuosituhansien saatossa ihminen on joutunut voittamaan mitä moninaisimpia ongelmia ja etsimään vastauksia näiden ongelmien ja elämän haasteiden voittamiseksi mitä moninaisemmilta tahoilta. Ilmeisesti siitä johtuen, että ihminen on koko olemassaolonsa ajan kokenut myös henkisiä kokemuksia niin omista henkisistä ulottuvuuksistaan kuin myös kokemuksia jostain ihmisen yläpuolella olevasta Suuremmasta ja Korkeammasta, ihminen on etsinyt vastauksia elämän haasteisiin sekä onnellisen elämän avaimia niin omista henkisistä voimavaroistaan kuin sovinnon tavoittelusta tämän Suuremman ja Korkeamman kanssa. Voidaan sanoa, että kaikki maailman valtauskonnot ja ihmisen henkistämiseen pyrkivät filosofiat, kuten Krishnamurtin filosofia, ovat syntyneet juuri näistä lähtökohdista. Näihin samoihin elämän haasteiden voittamiseen tähtäävän pyrkimyksiin voidaan liittää myös hypnoosi, jossa pyritään hyödyntämään ihmisen piilotajuisia voimavaroja ongelmien voittamisessa.

Siitäkin huolimatta, että jokaisella kansalla tai heimolla on omat uskontonsa, rituaalinsa ja muotomenonsa sekä omat vallitsevan kulttuurin synnyttämät terminsä, joilla he pyrkivät omat uskonnolliset tai filosofiset oppinsa ilmaisemaan, näissä uskonnoissa ja filosofioissa on kysymys aina samoista pyrkimyksistä ja samoista piilotajuisista tai henkiseen minään liittyvistä tekijöistä. Niin kuin aiemmin olemme jo suggestiivisia symboleita käsittelevässä osassa tulleet tuntemaan.

Ja kuitenkin koko ihmiskunnan historia on ollut jatkuvaa uskonsotaa ja taistelua "ainoan oikean uskon" puolesta. Näissä uskonsodissa on tapettu ihmisiä enemmän kuin minkään muun syyn vuoksi maailmassa; ja ovat olleet syynä suunnattomiin kärsimyksiin ihmisten elämässä. Näiden uskonsotien ja niistä aiheutuvien kärsimysten taustalla on aina ihmisten tietämättömyys, henkinen kypsymättömyys ja ennakkoluulot sekä niistä aiheutuvat pelot. Ratkaisuna näihin pelkoihin ja ennakkoluuloihin sekä näistä aiheutuviin uskonsotiin ja kärsimyksiin ei ole se, että käännyttäisimme kaikki maailman ihmiset omaan uskoomme, maailmankatsomukseemme tai kasvattaisimme heistä oman kulttuurimme mukaisia luomuksia. Ratkaisuna ihmiskuntaa raastavaan pelkoon, sotiin ja kärsimyksiin on se, että me yksilöihmisinä ja kansakuntana saavutamme sellaisen henkisen kypsyyden ja totuuteen pohjautuvan tiedon tason, että pystymme kohtaamaan toiset uskonnot, maailmankatsomukset ja filosofiat ilman ennakkoluuloja ja pelkoja sekä opimme kunnioittamaan toisten kansojen, heimojen ja yksilöihmisten vapautta omaan uskontoon, filosofiaan, kulttuuriin jne. nähden.

Kuten aiemmin olemme jo tulleet tuntemaan, ihmiskunta elää jatkuvassa hypnoosinkaltaisessa tilassa, jossa monet aatteelliset ja uskonnolliset suggestiot hallitsevat ihmisten ajatustottumuksia ja käyttäytymistä. Mutta. Nämä suggestiot hallitsevat vain niitä tietämättömiä, jotka eivät ole perillä näistä suggestioiden hallitsevasta vaikutteista. Sen sijaan me olemme tämän kurssin puitteissa matkalla kohti sitä tietämyksen tasoa, jossa saavutamme täyden vapauden auktoriteettien, mm. aatteiden ja uskontojen, joukkohypnoottisista vaikutteista ja pystymme avoimesti ja ennakkoluulottomasti kaivautumaan asioiden syvimpään olemukseen ja siihen totuuteen, joka vain voi ihmisen vapaaksi ja pelottomaksi tehdä. Tämän vuoksi meidän on hypnoosiasiantuntijoina syytä tarkastella eri filosofioita ja uskontoja sekä vertailla niitä keskenään.


Ensinnäkin.
Meidän länsimainen kristillisyytemme on, alkaen Jeesuksen ja apostolien päivistä, kokenut monet vaiheet ja kulttuurien muokkaamat muutokset. Näiden kulttuurien muokkaamien muutosten vuoksi, huolimatta uskonpuhdistuksista ja monista suuristakin herätysliikkeistä, länsimainen kristillisyys on lähinnä vain häilyvä varjo siitä mitä oli apostolien aikana ja jota sen pitäisi olla nytkin. Länsimainen kulttuuri perustuu lähes täysin aineellisten arvojen tavoitteluun ja jumalointiin, josta ihmisen henkisyys ja hengellisyys täysin puuttuvat. Samalla puuttuvat myös ne henkiset arvot, jotka pystyisivät vastaamaan ajan haasteisiin. Esim. meillä kotoisessa Suomessamme noin 90 % kansasta kuuluu kirkkoon ja maamme luetaan maailmaa luterilaisimmaksi maaksi. Kuitenkin valtaosalle kansasta uskonto ja kirkon jäsenyys on vain näennäinen muotoseikka, jolla ei juuri merkitystä elävän elämän realiteeteissa ole. Varsinkin, kun ihmisten elämäntavat jatkuvasti etääntyvät Raamattua opettamista eettisistä ja moraalisista periaatteista. Poissa on raittiusihanteet. Poissa on korkea sukupuolimoraali. Poissa ovat totuus ja oikeudenmukaisuus. Poissa on myös pyyteetön lähimmäisenrakkaus jne. Sen sijaan meillä riittää tuomiohenkisyyttä kaikkea sitä kohtaan, joka vähänkin poikkeaa tavanomaisesta kulttuurikristillisyydestämme. Esim. itämaiset uskonnot, jooga ja hypnoosi on kotoisessa kristillisyydessämme tuomittu itsestään paholaisesta peräisin oleviksi riivaajien opeiksi ja noituudeksi.
    Niin ikään leimaa-antavana piirteenä ennen kaikkea valtiokirkkojärjestelmissä on aina ollut se, että näissä uskonto on valjastettu vallanpitäjien käsikassaraksi kansan hallitsemiseksi ja orjuuttamiseksi; ja että ihmiset on aina luokiteltu omiin syntyperäisiin tai koulutuksella saavutettuihin arvojärjestyksiin. 1600-luvulla oli mm. Turun Linnakirkossa penkkirivit määrätty vastaamaan kunkin kansalaisen yhteiskunnallista arvojärjestyksessä. Esim. aateliset, maisterit jne. ovat istuneet etummaisissa penkkiriveissä, papit ja heidän perheenjäsenet jossain kirkon keskivaiheilla ja tavalliset vähempiosaiset takimmaisilla penkkiriveillä. Tämä kirkon penkkien arvojärjestys on ollut niin ehdoton, että jos alempiarvoinen on vaikka vain vahingossa istunut ylempiarvoisen penkkiriviin, on seurauksena ollut sakkotuomio tai raipparangaistus, jolla "herran pelkoa" on rahvaan mieliin iskostettu. Ja aivan samaa on käytäntö ollut kaikkialla muuallakin maassamme ja ns. kristityssä maailmassa. Vähempiosaiset ihmiset ovat aina olleet henkisesti ja sosiaalisesti alistetussa asemassa ja tässä alistamisessa on uskontoa ja Raamattua häikäilemättä hyväksi käytetty. Tässä tarkoituksessa esim. Jumalasta on tehty lähinnä "hirviö-Jumala", vähempiosaisten ihmisten vikojen ja virheiden etsijä ja kaiken kostaja ja kaikki aivan luonnollisetkin sairaudet ja vastoinkäymiset on selitetty Jumalan rangaistukseksi jostain tottelemattomuudesta tai pahasta teosta. Niinikään oman piirteensä länsimaisen kristillisyyden sairaalloisuudesta kertoo sekin, että keskiaikaisissa noitavainoissa kidutettiin ja tapettiin Euroopassa noin. 2 miljoonaa ihmistä. Myös meillä Suomessa. Vielä niinkin myöhään kuin 1700 luvulla maassamme uskottiin, että jos joku oppilas oli tavallista lahjakkaampi oppimaan, hänellä oli noitavoimia käytössään.
    Seurauksena on ollut lähinnä neuroottinen Jumalan pelko, joka on estänyt niin henkisen kasvun kuin muunkin kehityksen ihmisten elämässä. Näin kristinusko, jonka alkuperäinen tarkoitus oli tarjota vähempiosaisille ihmisille henkinen kasvualusta kohti tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, on näissä valtiokirkkojärjestelmissä käännetty itseään vastaan.


Toiseksi.
Sen myötä, että valistuksen ajan uudet tuulet pääsivät puhaltamaan Euroopassa ja mm. lukutaidon yleistyttyä tämä perinteinen länsimaisen kristillisyyden kahlitseva ja neurotisoiva hallintavalta yksilöön nähden alkoi murtumaan. Monet suuret ja oppineet ajattelijat kyseenalaistivat silloisen kristillisyyden ja toivat esiin uusia aatteita ja näköaloja. Enää ei pappien oppineisuus latinankielen taitoineen sokaissut ja alistanut kansaa ja niinpä koko Eurooppa joutui uusien aatteiden ja muutoksen kouriin. Kopernikuksella oli tarjottavana täysin uusi malli aurinkokunnasta, Galileo Galilein ajattelussa maa ei ollut enää se liikkumaton maailmankaikkeuden keskus, jollaiseksi se oli katolisen kirkon toimesta ihmisten mieliin iskostettu. Niinikään noitavainojen synkistä kahleista vapautunut Frans Anton Mesmer, tieteellisen hypnoosin isämme, lähti toteuttamaan praktiikassaan täysin uusia ja aiemmin noituudeksi luokiteltuja hoitomuotoja. Samoin yksi ihmiskunnan historiaan oman leimansa antanut ajattelija, Karl Marx, toi julki omat aatteensa oikeudenmukaisemmasta maailmasta, jossa veljeys ja tasa-arvo vallitsevat. Eli juuri ne arvot, jotka olivat kristinuskon alkuperäisenä tarkoituksena.
    Silloisessa Euroopassa tsaarinvallan ja ortodoksikirkon hallitsema Venäjä oli yksi kurjuudenpesä, jossa nämä Karl Marx'in aatteet saivat niin suuren kannatuksen, että johtivat vallankumoukseen, jonka innoittamana samaa yritettiin myös Suomessa. Seurauksena noin 25.000 ihmisen kuolema ja suunnattomat kärsimykset sekä vuosikymmeniä kansan mieliä raastanut katkeruus. Nyt jos syitä näihin tapahtumiin lähdetään etsimään, niin suuria syyllinen on silloinen valtiokirkkojärjestelmä, joka ei pystynyt antamaan henkisesti ja sosiaalisesti alistetulle kansalle toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta ja tällä harhautuneella asenteellaan ja käytännöllään silloinen kirkko työntämällä työnsi vähäosaisen kansan niiden aatteiden pariin, joista se toivoi paremman tulevaisuuden koittavan.


Kolmanneksi.
Ne monet harhat ja puutteet, jotka myös kotoisessa kristillisyydessämme ovat olleet kaikkien vilpittömästi totuutta etsivien havaittavissa, ovat, paitsi johtaneet huomattavan osan kansasta ateististen aatteiden piiriin, pohjustaneet myös maaperää monille ulkomailta tuleville uskonnoille ja uskonnollisille filosofioille. Voidaan sanoa, että huolimatta kirkon hallitsevasta asemasta, kansakuntamme on vuosikymmenien ajan ollut monien uskontojen temmellyskenttänä ja taistelua ihmisten sieluista on käyty mitä moninaisimmin opein ja hengenilmiöin.

Kun omassa lapsuudessani rakensin omaa maailmankuvaani ja tulevaisuuttani, oli Raamattu yksi keskeisimpiä kirjoja, joita niihin aikoihin tutkin. (Muuta ei juuri ollut saatavissakaan). Niihin aikoihin jouduin panemaan merkille sen valtavan ristiriidan, jotka Raamatun opetusten ja silloisen kirkon ja ns. uskovaisten elämän välillä vallitsi. Jo pienenä köyhänä koulupoikana jouduin tekemään sen johtopäätöksen, että silloisella kristillisyydellä ja uskovaisilla ei ollut toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta tarjota. Niinpä elokuulla 1962, 17-vuotiaana poikasena, kuuntelin erään savottakämpän petillä makoillen tarkkaavaisesti radiosta tullutta joogaa käsittelevää ohjelmaa. Sen tunninmittaisen ohjelman aikana koin monta kertaa "ahaa-elämyksen" ja oivalsin, että siinä oli jotain uutta, jotain sellaista, jota silloinen kristillisyys ei pystynyt tarjoamaan; mutta jota välttämättä tarvitsin elämän haasteet voittaakseni. Seurausta tämän ohjelman tarkkaavaisesta kuuntelemisesta oli se, että muutamaa kuukautta myöhemmin ostin kirjakaupasta joogaa käsittelevän oppikirjan ja lähdin kaivautumaan omaan henkiseen minääni ja henkisen maailman mittaamattomiin ulottuvuuksiin. Samalla tehden selvän pesäeron länsimaisen kristillisyyden harhautuneisiin ja kahlitseviin perinteisiin.


Jooga, usko ja hypnoosi - Tiet ihmisen henkiseen kasvuun.

Lapsuuteni vuodet maassamme elettiin sotienjälkeistä aikaa, jolloin Isänmaatamme ja kansakuntaamme nostettiin sodan raunioista suurten puutteiden ja surun keskellä. Toimeentulo oli niukkaa ja lapset joutuivat raatamaan aikuisten töissä jo 10.vuotiaasta lähtien. Koulunkäyntimahdollisuuksia ei niihin aikoihin varsinkaan köyhän kodin lapsilla ollut ja niinpä oma lapsuuteni oli tulevaisuudennäkymineen synkkääkin synkempi. Joskus 10-vuotiaana etsin vastauksia elämän kysymyksiin Raamatusta ja uskon alueelta, mutta silloisten uskovaisten nurja ja halveksiva asenne köyhiä kohtaan sammutti hyvin pian sen toivon ja niinpä jouduin etsimään vastauksia ja tulevaisuudentoivoa muilta alueilta. Tässä suhteessa aiemmin mainitsemani radiosta tullut joogaa käsittelevä ohjelma tuli kuin tilauksesta ja vastauksena tulevaisuuttani koskeviin kysymyksiin.
    Sen tunninmittaisen ohjelman aikana oivalsin, että ainut toivo paremmasta tulevaisuudesta on se, että itse kasvan henkisesti niin voimakkaaksi, että pystyn henkisesti nousemaan vaikeuksien ja ympäristön kielteisen henkisen ilmapiirin yläpuolelle ja pystyn hengen voimassa voittamaan elämän kovimmatkin realiteetit.

Joogan, samoin kuin aidon apostolisen kristinuskonkin, lähtöajatuksena on se, että meissä ihmisissä asuu kaksi vastakkaisuutta. Fyysinen, lihallinen minuus sekä henkinen minuus. Jooga lähtee siitä, että meidän todellinen minuus ei ole tämä fyysinen ruumiimme, vaan todellinen Minä olemme se henki, joka asuu tässä fyysisessä lihallisessa ruumiissamme. Tämä henkinen minä on samaa olemusta Jumalan olemuksen kanssa, kuin merestä erillään oleva pisara, jonka suurin ja korkein tavoite on yhtyä ikuisesti tämän Suuren Iankaikkisen Hengen kanssa. Saavuttaa nirvana, niin kuin intialaisessa uskontofilosofiassa tämä asia ilmaistaan ja tämä henkinen yhteys Jumaluuden kanssa saavutetaan vain sillä, että ihminen löytää yhteyden omaan henkiseen minäänsä. Käyttämäni sanonta "ihmisen henkistäminen" tarkoittaa juuri tätä henkisen minätietoisuuden saavuttamista ja kehittämistä.

Ja aivan samaa opettaa myös Raamattu. Me ihmisinä voimme olla joko lihallisia ihmisiä, joille minä on tämä ruumis, jonka kaikki näkevät ja tuntevat tai sitten hengellisiä ihmisiä, joille minä on henki, joka asuu tässä ruumiissa; ja jonka ikuinen kaipaus on päästä tästä ruumiista ja muuttaa ikuisiksi ajoiksi Jumalan yhteyteen. Saavuttaa ikuinen autuus Jumalan yhteydessä.
    Näissä peruskysymyksissä joogan ja alkuperäisen kristinuskon erottaa toisistaan vain muutamat ympäröivän kulttuurin antamat nimikkeet muuten joogan ja kristinuskon perustavoitteet ovat täysin samat. Niinikään näitä yhtäläisyyksiä alkuperäisen kristinuskoa ja joogaa väliltä löydämme yllättävän paljon, mikäli lähdemme näitä etsimään.
    Kummankin, niin joogan kuin apostolisen uskonkin lähtökohtana on, kuten edellä jo ilmeni, ihmisen henkistäminen, eli yhteyden löytäminen omaan henkiseen minään ja sen kautta Ikuiseen Henkeen, Jumalaan. Samoin molemmissa ilmenee samat kaksi perusominaisuutta. Passiivinen ja aktiivinen jooga sekä passiivinen ja aktiivinen usko.
    Passiivisella tarkoitan tässä yhteydessä ihmisen fyysistä ja sielullista lepotilaa, jossa ihminen passiivisesti lepää yhtyneenä henkiseen minään ja jumaluuteen. Joogassa tätä mielen ja ruumiin lepotilaa verrataan tyynessä paikassa vakaana ja palavan kynttilän liekkiin, joka palaa; mutta jossa ei ilmene minkäänlaista liikettä. Raamatussa tätä mielen vakautta kuvataan yksinkertaisesti sanoilla "Vakaamieliselle sinä talletat rauhan". Hypnoosin ja suggestion alueilla tällaista passiivista vakaamielisyyttä esiintyy lähinnä vain suggestiorentoutuksessa, jossa pyritään täydelliseen ruumiin ja sielua lepotilaan. Ihmisen henkistä hyvinvointia ja jaksamista sekä terveenä pysymistä ajatellen tällaiset ajoittaiset passiiviset lepotilat ovat suorastaan elämisenehto. Aivan liian monet ihmisen henkiset loppuunpalamiset ja sairaudet johtuvat siitä, että nykyajan ihmisellä ei ole aikaa eikä taitoa hiljentyä ja "ladata henkisiä akkujaan".

Sen sijaan kun menemme aktiivisen joogan ja uskoa alueelle, niin löydämme näistä hyvin paljon yhtymäkohtia myös suggestion ja hypnoosin kanssa.
    Joogassa tämä aktiivisuus tarkoittaa määrätietoista fyysisen minuuden hallintaa ja henkistä kehitystä lähinnä askeettisten elämäntapojen avulla. Aktiivisen joogan päämääränä on savuttaa niin suuri henkinen hallintavalta omaan lihalliseen ruumiiseen nähden, että joogi pystyy kestämään tyynesti kaikkein kovimmatkin fyysiset tuskat, pystyy hallitsemaan suolistoa ja sisäelinten toimintaa täydellisesti, pystyy hallitsemaan verenkiertoa jne. Näihin päämääriin joogi pyrkii ajatuksen ja mielen täydellisen hallinnan kautta.
    Samoin aktiivisessa uskossa ilmenee samoja lähes askeettisia piirteitä, joiden pyrkimyksenä on henkisen minuuden kehitys ja kasvu. Apostoli Paavali kirjoittaa mm. "Niin minä en heti alunpitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä". "Minä kuritan ruumistani ja minä masennan sitä". Eli samoja pyrkimyksiä kuin joogeilla. Samoin Raamatussa luetellut uskon tunnusmerkit ovat yhteneväisiä joogan kanssa: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat":


1. Minun nimessäni he puhuvat uusilla kielillä.
2. Nostavat käsin käärmeitä.
3. Jos he juovat jotain kuolettavaa, ei se heitä vahingoita.
4. Kun he panevat kätensä sanasten päälle, nämä tulevat terveiksi."

Ensinnäkin.
Pitkälle kehittynyt joogi on saavuttanut niin syvällisen yhteyden iankaikkisen Hengen ja koko luomakunnan kanssa, että pystyy kosmisen tajunnan kautta olemaan yhteydessä kaiken elollisen kanssa. Pystyy ymmärtämään lintujen ja eläinten kieltä sekä pystyy puhumaan sellaistenkin ihmisten kanssa, joitten kieltä hän ei ole aiemmin osannut.


Toiseksi.
Käärmeenlumoojat ovat kuuluneet intialaiseen kulttuuriin jo vuosituhansia. Eli samaa kuin edellä luetellussa uskoa tunnusmerkistössä.


Kolmanneksi.
Kuten edellä jo mainitsin, joogan päämäärä on elintoimintojen täydellinen hallinta.
    Yhtenä saavutetun tasoa testausmenetelmänä joogeilla on se, että he juovat maitoa ja tämän jälkeen hallitsevat suoliston toimintaa niin, että maito tulee läpi ruumiin kuljettuaan muuttumattomana maitona ulos. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että he voivat juoda mitä myrkkyä tahansa niin, ettei tämä myrkky vahingoita heidän terveyttään. Siis jälleen samaa kuin aidossa apostolisessa uskossa.


Neljänneksi.
Sairaiden parantaminen on aina ja kaikissa kulttuureissa ollut yksi ihmisen hengen voiman keskeinen tunnusmerkki. Intiaanien poppamiehet, shamaanit, joogit, apostolit tai vaikkapa Lapin menneiden polvien verenseisottajat.

Nämä aktiivisen joogan ja uskon tunnusmerkit ovat yhtä myös hypnoottisten ilmiöiden kanssa. Kuten jo tiedämme, ihmisen alitajunta, hypothalamus, säätelee ihmisen kaikkia tahdosta riippumattomia elintoimintoja. Eli siis. Meidän elintoimintamme eivät tottele meidän tahtoamme, ne tottelevat meidän alitajuntaamme. Siinä, että joogi pystyy mm. täydelliseen suoliston toiminnan hallitsemiseen, joogi pystyy hallitsemaan omaa alitajuntaansa ja sen kautta omia elintoimintojaan. Sama pätee myös apostolisen uskon suhteen. Voimakas usko synnyttää suggestiovaikutuksen, joka ohjelmoi ihmisen alitajunnan toteuttamaan uskon kohteena olevan asian. Kuten muistamme, sana suggestio merkitsee Suomeksi käännettynä uskoa, uskotella.


Tässä yhteydessä meidän on syytä tarkastella erästä merkillistä kaveria, Grigori Rasputinia, ja hänen edesottamuksiaan.
    Rasputin, (1871-1916), oli siperialaisen talonpojan poika, joka hakeutui luostariin v. 1904. Sen lisäksi, että hänellä oli erittäin voimakas suggestiivinen ote ihmisiin, hän pystyi myös verenseisottamiseen ja tämän lahjansa ansiosta hän pääsi verenvuototautia sairastavan tsaarin perheen suosioon ja hoviväen keskuuteen. Tätä Rasputinin hoviväen suosiota ei kuitenkaan kaikilla tahoilla suopein silmin katseltu, varsinkin, kun hänen lähes hypnoottista hallintavaltaa tsaarin perheeseen nähden pidettiin uhkana Venäjän turvallisuudelle. Niinpä tehtiin salaliitto hänen murhaamisekseen. Ruhtinas Jusupovin ja muutamien duuman jäsenten toimesta järjestettiin illanvietto, jonne myös Rasputin kutsuttiin. Tässä illanvietossa hänen viinipikariin sekoitettiin syanidia 7. kertainen annos kuin mitä riittää yhden ihmisen tappamiseen. Rasputin oli tietoinen tästä salaliitosta ja viinissä olleesta myrkystä, mutta oli juonut tämän myrkkypikarin ilman, että tällä myrkyllä olisi ollut häneen mitään vaikutusta. Myöhemmin illanvieton päätteeksi hänet ammuttiin kotimatkalla kuoliaaksi. Tähänkin tarvittiin 7.n revolverin laukausta.
    Eli että. Rasputinin toiminnassa ilmeni niitä piirteitä, jotka kuuluvat aidon apostolisen uskon tunnusmerkistöön, ja joita pitäisi ilmetä myös kotoisessa kristillisyydessämme. Mutta. Kuten jo aiemmin on ollut esillä, länsimainen harhautunut kristillisyys on noitavainoineen estänyt ihmisten henkisen kasvun ja kehityksen ja kotoinen kristillisyytemme on kaikissa muodoissaan vain kulttuurikristillisyyttä ja näennäisuskontoa, josta hengen voima ja uskonteot täysin puuttuvat. Tämän vuoksi kristillisyytemme ei myöskään pysty vastaamaan ajan haasteisiin eikä mm. kärsivien lähimmäisten taakkaa kantamaan. Ei ainakaan meillä Sodankylässä. Jotain uutta ja parempaa on löydettävä. Elämän kovien realiteettien keskellä ihmiset eivät jaksa lähteä oppimaan sellaisia oppeja tai harrastamaan sellaista autuaallisuutta, josta ei vastauksia vallitseviin elämäntilanteisiin löydy.


Henkinen auktoriteetti voittoisan uskon perustana.

Etenimmepä henkisen kasvun tiellä joogan, apostolisen uskon tai suggestion ja hypnoosin tietä, on lopputuloksemme aina sama. Sellainen hengen voima, jonka avulla pystymme katsomaan elämää kaikkine haasteineen voittajan silmin. Hengen voima, jonka avulla pystymme hallitsemaan itsemme kaikissa tilanteissa ja tekemään mahdottomista mahdollisia. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo", sanotaan Raamatussa. Samaa sanoo myös jooga; ja samaa korostaa myös hypnoosi. "Voita itsesi - voita elämä" on ollut yksi keskeinen motto, jota olen vuosikymmenien aikana monissa tilanteissa noudattanut.
    "Henki on enemmän kuin ruumis", korostaa edelleen Raamattu. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että: Silloin kun olemme saavuttaneet riittävän henkisen kasvun tason, me pystymme käyttämään henkistä hallintavaltaa itseemme sekä vallitsevaan tilanteeseen nähden milteipä kaikissa tilanteissa. Otan pari esimerkkiä.

Syksyllä 1967 minulla oli pieni laveranssisavotta Luostotunturin suunnalla. Sen syksyn asuin viikot koirani kanssa pienessä eräkämpässä ja samalla kun tein pinotavaraa, harrastin myös metsästystä. Erämies henkeen ja vereen asti kun olin. Iltaisin kämpällä paistelin usein lättyjä sekä tutkistelin erästä aihepiiriimme liittyvää kirjaa: Harald Shjelderup. Salattu ihminen.
    Eräänä lokakuun alkupuolen maanantaina kävin asioillani kirkonkylällä ja illalla vielä polkupyörällä Vuojärven kylällä, josta palailin kotiin joskus 7. aikoihin. Samaan aikaan alkoi satamaan vettä oikein kaatamalla ja ulkona vallitsi sysimusta pimeys. Kuin vain lumettomana lokakuun iltana kaatosateessa voi vallita.
    Niihin aikoihin etsin jatkuvasti ns. "mahdottomia" tilanteita voidakseni kehittää kaiken voittavaa uskoani ja testata "fakiirin elkeitäni" käytännössä. Niinpä päätin, että kävelen sinä iltana kämpälle, ollakseni aamulla aikaisin töissä. Ja niin aloin pakkaamaan reppuani ja laittamaan varusteitani lähtökuntoon. Kotiväkeni katseli kauhuissaan touhuani ja joku sanoi: "Hullu mies. Lähtee eksymään pimeään korpeen". Mutta. Minä en aikonut eksyä. Haettuani kiväärini komerosta, ymmärsi varustautumistani tarkkaavaisesti seurannut koirani, Hupi, että nyt mennään. Ja niin mentiin.
    Kun sitten kävelin pienen peltoaukean yli ja pääsin metsän siimekseen, vallitsi niin synkeä pimeys, etten polun varteen puuta nähnyt. Metsä jyrisi valtavassa kaatosateessa ja siinä tilanteessa ymmärsin, että ainut mahdollisuuteni matkaa onnistumiseksi on se, että hallitsen itseni, ajatukseni ja tunteeni täydellisesti. "Pelko epäonnistumisesta on yhtä kuin täydellinen epäonnistuminen". Kuten muistamme.
    Sen 7-kilometrin matkan keskitin kaiken huomioni siihen pieneen polkuun, jota kävelin. Puolimatkassa ylitin siinä sysimustassa pimeydessä pienen puron pitkospuuta pitkin keskittymällä täydellisesti siihen pitkospuuhun. Loppumatkasta vaatteeni olivat niin litimärkiä, että vesi valui pitkin selkää ja kengät litisivät puolillaan vettä. Mutta minkäänlaisille kielteisille tunteille en sijaa antanut.
    Kun sitten runsaan puolentoista tunnin matkanteon jälkeen kuivattelin vaatteitani tulikuuman kaminan yllä ja join iltateetä, olin varmasti maailman onnellisin kaveri. Olin tehnyt jotain sellaista, jota vain harvat edes yrittävät. Olin voittanut itseni äärimmäisen vaikeissa tilanteissa ja tämä antoi uutta intoa etsiä vieläkin mahdottomampia tilanteita. Voittaakseni jälleen kerran.

Niin. Pelko epäonnistumisesta on yhtä kuin täydellinen epäonnistuminen. Tämä on läksy joka meidän on syytä piirtää lähtemättömästi alitajuntaamme, osaksi meidän persoonallisuuttamme, mikäli aiomme voittajan askelin elämän tiellä astella ja hypnoosin tiellä menestyä. Jokainen tilanne elämässämme, olkoonpa pieni tai suuri, on tilanne, jonka me joko voitamme tai tilanne voittaa meidät. Nyt itsemme hallintakyvystä erilaisissa tilanteissa riippuu täysin se miten me elämämme tilanteet hallitsemme ja voitamme. Ja. Kuten jo aiemmin on ollut esillä, meidän henkisestä suuruudestamme riippuu täysin kykymme hallita ja voittaa tilanteita. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo," sanotaan Raamatussa ja nämä sanat voimme myös omalle kohdallemme omistaa.


Otan vielä yhden esimerkin keskittymiskyvystä ja itseni hallitsemisesta äärimmäisissä tilanteissa. (En suosittele kelleen).

Eräänä maaliskuisena sunnuntaipävänä 1967 olin polkupyörälläni liikkeellä kotikylälläni Vuojärvellä. Ja taas kerran etsin mielessäni "mahdottomia" tilanteita voidakseni testata omia "fakiirin elkeitäni". Kotikylälläni kauppa sijaitsi maantien varressa korkean mäen päällä ja tästä lähtee pohjoiseen 600-700 metrin myötämäki loivaa kaarretta. Näitä mahdottomia tilanteita ajatellessani mieleeni nousi ajatus, josko laskisin tämän pitkän myötämäen polkupyörän telineellä seisten ja ohjaisin pyörääni ajatuksen voimalla.
    Hetken ajatusta pohdittuani, olin varma, että: Minä pystyn siihen. Ja täydessä uskonvarmuudessa otin mäenpäällä pyörääni rajun vauhdin ja nousin pyöräni telineelle seisomaan. Käteni levitin sivuille vaakatasoon ja otin itseeni nähden täyden henkisen hallintavallan ja keskityin siihen, että pyörä kulkee pitkin tienreunassa olevaa valkeaa viivaa. Ja koko tämän runsaan puolen kilometrin matkan pyöräni kulki loivaa kaarretta pitkin valkeaa viivaa horjumatta mihinkään suuntaan. ja on sanomattakin selvää, että jälleen olin maailman onnellisia kaveri, varsinkin, kun tienvarressa olevalla kylän maitolaiturilla oli joukko kylän nuoria ihmettelemässä suoritustani ja niinpä sen kevään aikana toistin tämän saman yhä uudelleen ja uudelleen.
    Myöhemmin asiassa kävi kuitenkin niin ikävästi, että vaikka monet kerrat varoitin toisia tekemästä samaa perässä, oli eräs kylän pojista päättänyt yrittää samaa. Vähän aikaa pyörän telineellä seistyään hän oli alkanut pelkäämään, että pyörä kaatuu. Ja niin oli myös käynyt. Pyörä oli kaatunut ja poika oli loukannut lonkkansa taka-akselitapin päähän ja ontua linkutti kaksi viikkoa. "Sinä vähäuskoinen. Miksi epäilit", sanoi Jeesus aikanaan ja nämä sanat toteutuivat tämän pojan tapauksessa kirjaimellisesti.


Tässä yhteydessä lienee syytä painottaa muutamia periaatteita, jotka meidän täytyy muistaa henkistä auktoriteetti- ja hallintavaltaa käyttäessämme.

1. Varmistu aina teon tai toiminnan oikeutuksesta.

Henkistä auktoriteettivaltaa voimme vapaasti käyttää omassa elämässämme ja itseemme nähden milteipä rajattomasti. Sen sijaan silloin kun käytämme tätä auktoriteettivaltaa suhteessa muihin ihmisiin, meidän on oltava täysin varmoja toimemme oikeellisuudesta. Monet ihmiset voidaan henkistä hallintavaltaa käyttäen saada toimimaan oman tahtomme mukaan jopa vastoin omaa tahtoaan. Mutta. Tähän meillä ei ole oikeutta. Meidän on aina kysyttävä kunkin ihmisen omaa tahtoa ja kunnioitettava yksilön identiteettivapautta. (Paitsi silloin kun toimimme totuuden ja oikeuden puolesta väärintekijöitä vastaan. Rikollisilla ei ole yksityisyyden suojaa, sanoi eräs KRP.n komisario televisiossa kerran). "Mitä tahdot, että sinulle tekisin". "Tahdotko tulla terveeksi", olivat Jeesuksen kysymykset hänen ihmisiä kohdatessaan.
    Ja sama koskee myös meitä. Meillä ei ole oikeutta edes parantaa sairasta kysymättä hänen vapaata tahtoaan.


2. Muistakaamme vastuumme.

Silloin kun testaamme "fakiirin elkeitämme" tai muutoin toimimme ihmisten parissa, meidän on syytä aina muistaa myös toimintamme esikuvallisuus; ja että monet voivat yrittää jäljitellä ilman taitoa tekojamme. Kuten edellä loukkaantunut nuori kaveri. Tämän vuoksi meidän on syytä välttää esittämästä julkisesti sellaisia tekojamme, joiden suorittamisessa joku toinen voi joutua jopa hengenvaaraan. Tai sitten julkisesti ja vakavasti varoitettava toisia jäljittelemästä tekojamme. Kyky näihin "ihmetekoihin" saavutetaan vain vuosien määrätietoisella harjoittelulla. Tämän vuoksi. Muistakaamme vastuumme.

Kansion otsikkosivulle
Kotisivulle