Aretalogia/Hypnoosikurssi

2. SUGGESTION TEORIA JA KÄYTÄNNÖNSOVELLUTUKSET


Koko ihmiskunnan historia on täynnään mitä merkillisimpiä ilmiöitä ja tapahtumia ja mitä merkillisimpiä ihmisiä. Raamatun sivuilla meille kerrotaan monista voimallisista profeetoista, Jeesuksesta ja apostoleista, jotka tekivät lähes mahdottomilta näyttäviä ihmeitä ja tunnustekoja. Maailman- historia tuntee monet ihmeparantumiset milloin Betesdan lähteen kuohutetun veden, milloin Lourdesin lähteen pyhän veden, milloin pyhäinjäännöksen jne. aikaansaamina. Meillä Lapissa on vanhojen kertomina tulleet tutuiksi monet entisajan voimalliset sanan mahtajat, jotka sanallaan pystyivät mm. pysäyttämään verenvuodon voimakkaasti vuotavasta haavasta. Niinikään hypnoosin ja suggestion tiimoilta olemme nähneet lähes uskomattomilta tuntuvien asioiden tapahtuvan. Olemme nähneet kuinka pelkällä lyijykynän kosketuksella voidaan aikaansaada kolmannen asteen palovamma. Olemme nähneet kuinka koehenkilö voi lämpimässä huoneessa väristä kylmästä niin, että hänen ihonsa on noussut kananlihalle kun hänelle on annettu suggestio, jonka mukaan hän on Grönlannin jäätiköllä; mutta joka voi hetkeä myöhemmin hikoilemalla hikoilla kun hänelle annetaan suggestio joko saunan lauteilla olemisesta tai polttavan kuumasta Saharan hiekkaerämaasta, jossa hän kuumissaan ja janoissaan harhailee. Olemme nähneet kuinka koehenkilö saa turhaan yrittää kiskoa "aikojaan irti lattiasta sen jälkeen kun hänelle on annettu suggestio, jonka mukaan jalat ovat tarttuneet lattiaan kiinni. Tai että koehenkilö voi turhaan yrittää vastustaa 'kätensä kohoamista sen jälkeen kun hänen kätensä on suggeroitu kohoamaan kohti kattoa. Ja mistä tässä kaikessa on kysymys?

Oppiaksemme ymmärtämään suggestion toimintaa, meidän on kaikkein ensimmäiseksi luotava katsaus ihmisen sielun rakenteeseen, ja sen syvimpään olemukseen.
     Ihmisillä on hyvin yleisenä kuvana ihmisestä se, että ihminen on valtaosaltaan se fyysinen olemus, jonka näemme ja tunnemme ja jota voimme käsin kosketella. Niin ikään ihmiset yleisesti hyväksyvät sen, että ihmisellä on eräänlainen sielu, psyyke, jota psykologit tutkivat ja hoitavat. Mutta tähän tämä ihmiskuva useimmilla ihmisillä sitten jääkin. Nyt kaikki se, mikä poikkeaa tästä tavanomaisesta ihmiskuvasta on jotain salattua, yliluonnollista jne.
     Kuitenkin me, jotka olemme perillä suggestion ja hypnoosin salaisuuksista tiedämme, että ihmisen sielu rakentuu kahdesta kerroksesta. Toisen sielun kerroksen muodostaa ns. päivätajunta, tietoisen tahdon ja tunne-elämän alue, jolla me tiedostamme jokapäiväisessä elämässä ympäristössämme tapahtuvat asiat. Toisen ihmisen sielunkerroksen muodostaa tiedostamaton piilo eli alitajunta. Nämä kaksi sielunkerrosta erottaa toisistaan, Freudin sanoja lainatakseni, ns. sensuroiva yliminä, joka kontrolloi kaikki alitajunnasta tulevat heijasteet ja "suodattaa" ne ympäristöön, kulttuuriin, yleisiin moraalikäsitteisiin, jengeihin jne. sopiviksi. Päivätajunnan toiminta-alueena ihmisen aivoissa pidetään myöhäsyntyisempiä isoja aivoja, kortexia, kun taas alitajunnan toimintakeskuksena pidetään yleisesti väliaivoja ennen kaikkea hypothalamusta. Nyt kun lisäksi tiedämme, että tämä samainen hypothalamus toimii ihmisen tahdosta riippumattoman vegetatiivisen hermoston toiminta keskuksena; ja että hypothalamus säätelee mm. ihmisen hormoonitoimintaa, aineenvaihduntaa, verenkiertoa jne. Eli vegetatiivisen hermoston kautta kaikkia ihmisen elintoimintoja, alamme päästä "jyvälle" suggestion ja hypnoosin toiminnasta ihmisessä. (Samalla alamme ymmärtämään ns. psykosomaattisten sairauksien syntymekanismia).

Kaikissa suggestioon ja hypnoosiin liittyvissä toiminnoissa liikutaan aina ihmisen tiedostamattoman alitajunnan alueella. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hypnologi "menee" ihmisen tietoisen päivätajunnan ja sensuroivan yliminän "läpi" ihmisen alitajuntaan ja antaa "käskyt" alitajunnalle, joka koehenkilön omasta tietoisesta tahdosta riippumatta toteuttaa nämä käskyt. Silloinkin kun ihminen itse omalla tahdollaan yrittää näitä käskyjä vastustaa. (Ihmisen alitajunta on voimakkaampi kuin päivätajunta eli ihmisen oma tahto).

Palatkaamme nyt jo tutuksi tulleen Chawruelin heilurin toimintaan. Selitys siihen, miksi heilurissa oleva esine liikkui ajatuksesi voimalla sinun itse sitä tietoisesti liikuttamatta, on siinä, että sinä voimakkaasti keskittyneellä ajatuksellasi annoit tietämättäsi alitajunnallesi käskyn toteuttaa keskittyneen ajatuksesi kohteena ollut asia. Siinä, kun keskittyneenä ajattelu tiettyä heilurin liikettä, tämä ajatus "piirtyi" sinun alitajuntaasi, joka sinun puolestasi toteutti tämän ajatuksen. Kaikki tietoisen itsesuggestion toiminta perustuu siihen, että ihminen keskittyneenä ajattelulla siirtää tietyn mielikuvan alitajuntaan, joka spontaanisti toteuttaa tämän ajatuksen kohteena olleen mielikuvaa, Esimerkiksi ihminen ei omalla tietoisella tahdollaan pysty kipua voittamaan ja pois eliminoimaan. Sen sijaan keskittymällä siihen, että kipu häipyy pois, tämä kipu myös häipyy pois. Sama koskee monia muita ihmisen toimintoja. Esimerkiksi moni alkoholisti on turhaan yrittänyt parantaa elämäntapojaan yrittämällä omalla tahdollaan lopettaa ryyppäämisen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paremmat onnistumismahdollisuudet hänellä on jos hän oman tietoisen yrittämisen sijasta keskittyy siihen, että: "Minä vapaudun viinan orjuudesta". Tai: "Minä olen vapaa". Alkoholinkäytössä, samoin kuin tupakoinnissakin on yleensä kysymys alitajuntaan "ohjelmoituneista" tapojen orjuuksista, joita ihminen ei oman tahtonsa voimalla pysty voittamaan. Vielä kerran: Alitajuntajunta on ihmisessä voimakkaampi kuin päivätajunta eli ihmisen oma tahto.

Silloin kun toimitaan itsesuggestion alueella niin meidän ei välttämättä tarvitse käyttää sanaa suggestion aikaansaamisessa. Keskittynyt ajatus riittää yleensä toivotun suggestiovaikutuksen aikaansaamiseen. Kuitenkin myös sanalla tai puhumisella yleensä on oma merkityksensä suggestiovaikutuksen vahvistajana joko kielteisessä tai myönteisessä merkityksessä. Se, mitä ihminen puhuu, heijastaa hänen sielunsa tilaa ja puhuminen vahvistaa ihmisen vallitsevaa sieluntilaa. Joko kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. Vanha sanonta kuuluu: "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki". Ja tämä pitää yleensä myös paikkansa. Silloin kun ihminen syystä tai toisesta "vajoaa" itsesäälin valtaan tai, kielteisten olosuhteiden orjaksi ja alkaa vaikertamaan omia vaivojaan itselleen ja toisille, tällä asenteellaan ja toiminnallaan hän vajottaa itsensä entistä syvemmän itsesäälin ja toivottomuuden valtaan. Lopputuloksena voi olla niin syvä itsesuggeroitu noidankehä, josta ammattiauttajienkin on hyvin vaikeaa häntä enää vapauteen johdattaa. Meille, jotka olemme hengellisessä sielunhoitotyössä toimineet, nämä vaivojensa loputtomat vaikertajat ovat todellisia painajaisia.

Tokihan on oikein ja hyvä, että ihminen voi omista huolistaan ja murheistaan puhua; ja että hänellä on joku, joka haluaa empaattisesti häntä kuunnella. Mutta sitten. Jos tällä onnettomalla ystävänä on pakonomainen tarve etsiä omasta elämästään tai toisten ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä jatkuvia itsesäälin ja vaikertamisen aiheita, niin lopputuloksena on, että se onneton menettää viimeisetkin ystävänsä ja ymmärtäjänsä. Kukaan ei jaksa hänen loputtomia vaivojensa vaikertamisia kuunnella. (Kaiken hengellisen sielunhoitotyön tavoitteena on, että siinä autetaan vaikeuksien keskellä kamppaileva lähimmäinen nousemaan omien vaikeuksiensa yläpuolelle. Seisomaan itse omilla jaloillaan ja voittamaan itse elämässään eteen tulevat vaikeudet.)

Aivan samalla tavalla kuin toiset ihmiset omilla vaivojensa vaikertamisilla luovat ja ylläpitävät kielteistä itsesuggestiota, me voimme omilla asenteillamme ja puheillamme luoda ja ylläpitää kaiken voittavaa asennoitumista elämään ja eteemme tuleviin vaikeuksiin. Otan tähän omakohtaisen esimerkin:

Syksyllä 1967 minulla oli elämäni ensimmäinen hirvenkaatolupa. Niinpä monet syksyiset päivät kuluivat hirvimetsällä suurissa erämaassa. Sinä marraskuisella aamuna lähdin kotoa jo hyvissä ajoin ennen päivän vaikenemista ja vaikka lunta oli jo yli 20 senttiä, halusin liikkua metsällä jalkapelillä. Suksista kun on yleensä vain harmia hirvimetsällä liikuttaessa. Sinä päivänä kahlasin liki 30 kilometriä pitkin ja poikin erämaita kunnes illalla kuuden tienoilla olin erään metsäautotien päässä. Matkaa maantien varteen oli liki 8.kilometriä ja siitä vielä pari kilometriä maantietä kotiini. Tämän metsäautotien päähän päästyäni olin rättiväsynyt ja masentunut. Koko päivänä en ollut tavannut hirviä, en hirven jälkiä, enkä muutakaan riistaa ja siinä vaiheessa tympäsi koko touhu. Samalla hirvitti se liki kymmenen kilometrin matka, jonka joutuisin rättiväsyneenä kotiini raahustamaan. Ja ajatukseni olivat mielialani mukaiset: "Kyllä tämä on hullun hommaa. Kahlata nyt päivät pitkät pitkin tyhjää erämaata. Ei hirviä. Ei hirven jälkiä. Ei siiville nousijaa. Eikä mitään muutakaan riistaa. Ainakaan minä en huomenna lähde mihinkään....".
     Näissä synkissä mietteissäni muistin kuitenkin hypnoosiopintoni ja otin kertakaikkiaan itseäni niskasta kiinni: "Eipäs vaivuta synkkyyteen", sanoin itselleni ja jatkoin: "Kuuleppas Leo! NYT MENTIIN".
     Sinä iltana paistoi täysi kuu kirkkaalta taivaalta ja sillä metsäautotiellä oli kilometritolpat, joten saatoin seurata kellosta kilometrillä käyttämääni aikaa. Ensimmäinen kilometri meni 8-minuuttiin. Toinen 8-minuuttiin ja kun kolmas meni jo 6,5-minuuttiin, niin tajusin, että nyt tosiaan mennään. Sen liki kymmenen kilometrin matkan kävelin pitkin, vetävin ja rautaisin askelin runsaassa tunnissa. Kaikki masennus häipyi ja voimani olivat palautuneet niin, että olisin voinut kahlata toisen samanlaisen päivämatkan samantien. Kotiin päästyäni koin valtavaa voitonriemua ja iltakahvin juotuani aloin pakkaamaan reppuani päästäkseni aamulla entistä aiemmin hirvimetsälle.

Tämä kymmenen kilometrin matka olisi ollut todellista synkissä mietteissä tapahtuvaa raskasta laahustamista jos olisin antanut mielialani vajota siihen synkkyyteen, johon se oli vajoamassa. Nyt kun olemme päässeet sisälle itsesuggestion toimintaan meissä, voimme jättää synkkyyteen vaipumiset ja itsesäälit ja vaivojen vaikertamiset toisten asiaksi. Näitä vaivojensa vaikertajia ja kohtalonsa nurkujia tässä maailmassa lienee jo tarpeeksi ilman meitäkin. Me voimme asennoitua jokaiseen tilanteeseen elämässämme voittajan elkein ja lähteä katsomaan elämäämme ja tulevaisuuttamme; ja jopa kuolemaa, voittajan silmin.

Itsesuggestiossa emme siis välttämättä tarvitse sanaa suggestiovaikutuksen aikaansaamisessa. Sen sijaan suggestiovaikutuksen aikaansaamiseksi toiselle henkilölle, heterosuggestio, me tarvitsemme sanankäyttöä. Sana on meidän työkalumme. Ellei koehenkilösi ennestään tiedä mitä mikin toimenpiteesi tarkoittaa, sinun on sanallasi luotava koehenkilöllesi mielikuva kyseisestä toimenpiteestä ja sen vaikutuksesta Heterosuggestion teho on täysin riippuvainen siitä, miten vakuuttuneeksi sinä saat koehenkilösi kyseisen suggestion voimasta ja ratkaisevaa tässä on se, miten sinä puhut. "Ja kaikki ihmettelivät häntä, sillä hän puhui niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa", kerrotaan Raamatussa Jeesuksesta.


Menkäämme nyt aiemmin esillä olleeseen kaatumistestiin.

Ensinnäkin.
Jotta tämä kaatumistesti onnistuu, sinun on ensin keskityttävä tähän suoritukseen. Toiseksi. Sinun on omassa mielessäsi luotava mielikuva siitä, että kun pidät kättäsi kymmenen sentin päässä koehenkilösi selästä ja vedät hiljaa taaksepäin, niin koehenkilösi tuntee vetoa selässään ja seuraa mukana. Kolmanneksi. Sinun on sanallasi siirrettävä" tämä mielikuvasi koehenkilön alitajuntaan', joka toteuttaa sinun mielikuvasi. Sinun kädessäsi ei todellisuudessa ole magneettista vetovoimaa. Tämä voima perustuu siihen, että koehenkilösi USKOO sinun kädessäsi olevan vetovoimaa, joka vetää häntä taaksepäin.
     Ne ihmiset, jotka ovat nähneet hypnoosiesityksiä sirkuksessa tai näyttämöllä, uskovat, että hypnoosin voima on niissä eleissä, joita hypnotisoija tekee. Kuitenkin totuus on, että nämä hypnoottiset eleet ovat vain tehosteita hypnoosivaikutuksen aikaansaamisessa tai vain yleisöä varten. Nämä hypnoottiset eleet ovat täysin turhia, ellei hypnotisoinnin kohteena oleva henkilö ymmärrä näiden tarkoitusta. Sen jälkeen kun hypnotisoitu on vaipunut transsiin, näillä hypnoottisilla eleillä ei ole enää mitään merkitystä. Kaikki kontakti perustuu puheyhteyteen. Sana on meidän työkalumme.
     Itse käytin yleisölle esiintyessäni hypnoottisia eleitä vielä senkin jälkeen kun koehenkilöt olivat jo vaipuneet hypnoottiseen uneen, mutta näiden tarkoitus oli vain saada näyttämään esitys yleisön silmissä mahdollisimman "maagiselta".

Palatkaamme vielä aiemmin esilläolleeseen kaatumistestiin. Jos suoritat samalle henkilölle saman kokeen useamman kerran, sinun ei enää tarvitse suorittaa ennakkovakuuttelua, mikäli hän on aiemmin kokenut vetovoiman selässään ja kaatunut. Riittää kun toimit vakuuttavasti. Pyydät koehenkilöäsi ottamaan jälleen hyvän ryhdin ja rentoutumaan. Sulkemaan silmänsä ja hengittämään syvään ja rauhallisesti. Asetat sormesi hänen selkäänsä ja sitten jatkat vaikka tähän tapaan: Sinä tiedät mitä kohta tulee tapahtumaan. Pienen tauon jälkeen irrotat kätesi hänen selästään ja jatkat: Hyvä. Nyt pidän kättäni kymmenen sentin päässä selästäsi ja vedän taaksepäin. Tunnet voimakasta vetoa selässäsi. Tunnet, kuinka voima vetää sinua yhä voimakkaammin ja voimakkaammin. Yhä voimakkaammin. Ja koehenkilösi kaatuu jälleen sinun syliisi.
     Mitä useammin ihminen on suggestiovaikutuksen alaisuudessa, sitä herkemmin ja nopeammin hän reagoi annettuihin suggestioihin. Syntyy ns. suggestioherkkyys eli suggestibilineetti. Nyt jos tämän saman kaatumistestin suoritat usein samalle henkilölle, sinun ei välttämättä tarvitse käyttää lopulta sanaa ollenkaan. Koehenkilösi tietää mitä eleesi ja toimenpiteesi merkitsevät ja reagoi niiden mukaan. Niinikään nyt kun olet perillä suggestion todellisesta luonteesta ja sanankäytöstä siinä, voit kaataa koehenkilösi useiden metrien, jopa kymmenien metrien päästä. (Tähän tarvitset avustajan, joka ottaa koehenkilösi vastaan hänen kaatuessaan). Tässä kokeessa et voi käyttää sormiesi kosketusta suggestiovaikutuksen tehostajana, mutta voit käyttää "katseesi ja ajatuksesi voimaa". Esimerkiksi tähän tapaan:
     Kun koehenkilösi on ottanut hyvän ryhdin ja rentoutunut ja sulkenut silmänsä jatkat: Hyvä on. Olen kiinnittänyt katseeni sinun selkääsi ja ajattelen kaatumistasi. Tunnet kuinka ajatukseni synnyttää selkääsi vetovoiman, joka vetää sinua taaksepäin ja seuraat mukana. Ja mitä enemmän ja voimakkaammin ajattelen, sitä voimakkaammin voima vetää sinua taaksepäin. Pidät lyhyen tauon ja jatkat: Hyvä on. Olen keskittynyt kaatumiseesi ja tunnet kuinka voima vetää sinua yhä voimakkaammin ja voimakkaammin... Ja jos olet toiminut riittävän vakuuttavasti, koehenkilösi kaatuu avustajasi syliin. (Huom. Käyttämäsi äänenvoimakkuuden on oltava etäisyyden mukainen. Älä ota liian suurta etäisyyttä ettei sinun tarvitse alkaa huutamaan. Tämä häiritsee koehenkilön keskittymistä ja kokeen onnistumista.)

Tarkastelkaamme tässä yhteydessä lyhyesti myös "Ylivainiolaisuudesta" tutuksi tulleita kaatumisia.

Monille tietämättömille ihmisille tämä toiminta on ollut valtava Jumalan voiman ilmentymä ihmisten keskuudessa. Kuitenkin todellinen totuus on kokonaan toinen. Tässä toiminnassa keskeisenä voimana on ollut suurkokouksen suggestiivinen ilmapiiri, joka on luonut pohjan näille kaatumisilmiöille. Ihmisillä on yleensä taipumus nähdä asiat sellaisina kuin he haluavat ne nähdä, ja joka palvelee joidenkin tahojen itsekkäitä pyrkimyksiä. Silloin kun jotain yliluonnollista ilmiötä tarvitaan jonkun uskonsuunnan tai herätysliikkeen markkinoimiseksi kaikelle kansalle, näitä yliluonnollisia ilmiöitä löydetään milloin mistäkin. Tai sitten aivan luonnollisetkin asiat pyritään sellaisiksi selittämään. Kun jossain suurkokouksessa luodaan joukkosuggestiivinen ilmapiiri, jota julkisen sanan ym. joukkotiedotusvälineiden avulla tehostetaan; ja käytetään tehosteena mm. näkyvällä paikalla olevaa paksua kirjepinoa niiltä, jotka ovat mielestään tämän voiman avulla parantuneet, niin tällä saadaan ihmiset altistumaan tulevan "voiman" kokemiseen. Ja ihmiset kokevat sen, minkä uskovat tai toivovat kokevansa.

Myös tässä, niin kuin kaikissa muissakin suggestiovaikutuksen kokemisissa syntyy altistuminen, suggestibilineetti, kyseiselle suggestiovaikutukselle. Ottakaamme esimerkki:

Kun syksyllä 1978 olin Raamattukoulussa Hämeenlinnassa, kyseinen "Ylivainiolaisuus" eli uljainta kukoistuskauttaan. Sillä kertaa taisi olla kaatumisen Suomen ennätys eräällä kaverilla, joka oli kaatunut 86 kertaa. Ja tämä altistuminen myös näkyi tämän kaverin koko olemuksesta. Eikä välttämättä myönteisenä piirteenä. (Liiallinen altistuminen suggestiovaikutuksille, samoin kuin uskonnollinen hurmahenkisyyskin, aiheuttaa muutoksia ihmisen psyykeen). Otan tästä altistumisesta erään omakohtaisen esimerkin:
     Eräänä sunnuntaina teimme koulun puitteissa seurakuntavierailun Seinäjoelle, jossa olin mukana alttaripalvelussa muutamien toisten oppilaiden kanssa. Esille tuli eräs nuorehko naishenkilö, joka pyysi saada kokea Jumalan voimaa. "Okei", vastasin. "Rukoillaan". Laskin toisen käteni tämän nuoren naishenkilön olkapäälle ja kohotin toisen käteni suoraan ylös ja jatkoin: "Katso, Herra, tässä me olemme..." Ja tämän pitemmälle en ehtinyt kun kyseinen henkilö putosi polvilleen lattialle.

Tässä tapauksessa itse en kokenut mitään erikoista ja vaikuttikin siltä. että kyseinen henkilö oli niitä "ammattikaatujia, jolle oli jo muodostunut erittäin voimakas suggestioherkkyys. Tämä naishenkilö koki sen minkä etukäteen uskoi tai toivoi kokevansa. Samoin ne muutamat tapaukset, joissa olen sormillani toisen otsaan koskenut ja saanut näin heidät kaatumaan, kertovat omaa kieltään siitä, että näissä kaatumisissa toimitaan yksinomaan suggestiovaikutusten pohjalla. Jos olisin halunnut aikanaan jatkaa tällä tiellä, saattaisin olla hyvinkin "maankuulu Jumalan valtuusmies", mutta tähän ei omatuntona suostunut. En voi lähteä vastoin parempaa tietoa levittämään ihmisten keskuuteen illuusioita tai epätodellisia fantasioita. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala ei ole Suomessa kaatanut ainuttakaan ihmistä eikä koskaan tule kaatamaankaan. Mielestäni minun on edustettava syvintä totuutta kaikissa asioissa sillä vain totuus voi tehdä meidät vapaiksi.

Mutta menkäämme eteenpäin ja ottakaamme seuraavaksi askeleeksi heterosuggestion käytännönsovellutuksesta katalepsia.
     Joskus julkisissa hypnoosiesityksissä on nähty, ja jonka myös omissa yleisöesityksissäni esitin, kuinka ihminen voidaan saada jäykistymään niin, että hänet voidaan nostaa kahden tuolin väliin kuin puupökkelön. Nilkat toiselle tuolille ja hartiat toiselle tuolille ja tässä koehenkilö pystyy olemaan loputtomia aikoja. Jopa toinen henkilö voi istua hänen päälleen painoksi ilman, että koehenkilö tätä millään tavalla reagoi. (Varoitus. Tämä koe voidaan tehdä vain täysin terveille henkilöille. Selkä, tai muut sairaudet huomioitava. Muista vastuusi koehenkilöstäsi.)

Sana katalepsia on Kreikan kieltä ja tarkoittaa paikalleen jäykistymistä ja muuttumatonta olotilaa. Tämä kataleptinen tila voidaan saada koehenkilössä joko jonkin ruumiinosan, sormen, käden, jalan jne. osalle tai sitten koko ruumiin alueelle, jolloin ihmisen jokainen lihas pysyy muuttumattomana siinä tilassa, johon se on suggestiolla asetettu. Ottakaamme esimerkkitapaukseksi toisen käden saattaminen kataleptiseen tilaa.
     Pyydä koehenkilösi seisomaan lattialla ja ottamaan hyvän ryhdin ja rentoutumaan. Pyydä hänet sulkemaan silmänsä ja hengittämään syvään ja rauhallisesti. (Tämä silmien sulkeminen sen vuoksi, että näköaistien kautta tulevat, koehenkilön keskittymistä häiritsevät, ärsykkeet eliminoidaan pois ja hän voi paremmin keskittyä siihen, mitä hänelle puhut). Tämän jälkeen pyydät koehenkilöäsi ojentamaan toisen kätensä suoraan eteenpäin ja jatkat vaikkapa tähän tapaan: Ojenna oikea kätesi suoraan eteesi. Ojenna kätesi suoremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Sormet ja koko käsi täysin suoraksi. Jännitä kätesi kaikki lihakset niin että kätesi on täysin suorana. Tämän jälkeen hivelet kädelläsi hänen käsivarttaan pari kertaa olkapäästä sormiin asti ja samalla annat suggestion: Hyvä. Nyt sinun kätesi jäykistyy täysin suoraksi. Jäykemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Kätesi tulee jäykemmäksi ja jäykemmäksi. Niin jäykäksi, ettet voi taivuttaa kättäsi. Lyhyen tauon jälkeen voit jatkaa: Hyvä. Nyt kätesi on niin jäykkä, ettet voi enää taivuttaa kättäsi. Yrität taivuttaa, mutta et enää voi... Yritä taivuttaa kättäsi, mutta kätesi ei enää taivu. Ja mitä enemmän yrität taivuttaa kättäsi, sen jäykemmäksi kätesi tulee... Kun koehenkilösi on yrittänyt taivuttaa kättään eikä ole voinut, annat vapauttavan suggestion: Hyvä on. Kätesi vapautuu ja rentoutuu. Hivelet jälleen hänen käsivarttaan kuten edellä ja jatkat vapauttavaa suggestiota: kätesi tulee täysin vapaaksi ja rennoksi... Vapaaksi ja rennoksi niin, että voit jälleen taivuttaa kättäsi... Pyydät koehenkilöäsi taivuttamaan ja ravistelemaan kättään varmistuaksesi siitä, että hän on täysin vapautunut antamastasi jäykistymissuggestiosta. Huom. Ellei kysymyksessä ole tietyt, lähinnä hypnoterapian yhteydessä annettavat posthypnoottiset suggestiot, sinun on muistettava "purkaa" jokainen antamasi suggestio niin, ettei siitä jää haitallisia jälkivaikutuksia koehenkilösi alitajuntaan. Aiemmin esillä olleeseen kaatumistestiin ei liittynyt minkäänlaisia jälkiseuraamusvaaroja. Tämän vuoksi otin sen ensimmäiseksi kokeeksesi. Sensijaan tähän kataleptiseen kokeeseen liittyy haitalliset jälkiseuraamusvaarat. Sen vuoksi. Tunne vastuusi ja toimi vastuusi mukaisesti. Keskity suoritukseesi niin perusteellisesti, että tiedät joka hetki mitä suggestioita olet antanut ja pura nämä suggestiot ja varmistu ennen kokeen loppumista, että koehenkilösi on täysin vapautunut antamiesi suggestioiden vaikutuksesta.

Tähän käden jäykistämiseen voit liittää myös suggestion käden kohoamisesta, mutta nämä samat suggestiot on aina purettava samassa järjestyksessä. Siis. Jos annat käden kohoamiseen johtavan suggestion, niin anna ensin suggestio käden laskeutumisesta suoraan eteenpäin ja vasta sitten, pura jäykistymiseen johtanut suggestio. Sen jälkeen varmistus että koehenkilösi voi vapaasti kohottaa ja laskea kätensä oman tahtonsa mukaan.


Tämä tällä erää. Tutki ja syvenny perusteellisesti tähän asti oppimaasi. Kertaa yhä uudelleen ja uudelleen jo oppimaasi, kunnes siitä muodostuu osa sinun persoonallisuuttasi. Lisäksi avarra oppimaasi omakohtaisilla "Ahaa-elämyksillä". Mieti, miten voisit hyödyntää tähän asti oppimaasi omassa elämässäsi esimerkiksi estojen, haitallisten riippuvuuksien tai muiden ongelmien voittamisessa. Samoin tarkastele lähiympäristöäsi työpaikoilla, kouluelämässä, harrastuspiireissä jne. onko siellä joku, jolle voisit jo oppimastasi taidosta apua tarjota. Esimerkiksi rohkaiseva uskonsana on tervetullut apu monille ongelmien ja ahdinkojen keskellä kamppaileville lähimmäisille. Kuitenkin. Suhtaudu kaikkeen riittävällä vakavuudella ja muista, että olemme tekemisissä sellaisen aihepiirin kanssa, jossa ei ole sijaa leväperäisyydelle tai inhimillisille erehdyksille.

Kansion otsikkosivulle
Kotisivulle