Huolimatta siitä, että sana hypnoosi on ollut käytössä vain runsaat sata vuotta, voidaan sanoa, että hypnoottisten ilmiöiden historia on yhtä vanhaa kuin ihmisen tietoisuuden historia. Darwinin kehitysopin mukaan ajatellen emme voi määritellä aikaa milloin ihminen on saavuttanut sen tietoisuuden tason, jolloin hän on alkanut tiedostamaan itseään ja ympäristöään niin, että on voinut tehdä havaintoja itsensä ja ympäristönsä välisistä suhteista. Emme näinollen voi myöskään määritellä aikaa, jolloin hypnoottiset ilmiöt ovat alkaneet toimia ihmisen tietoisuuden tasolla.

Sensijaan jos menemme Raamatun luomiskertomuksen tapahtumiin niin jo Raamatun alkulehdiltä löydämme esimerkin hypnokirurgisesta operaatiosta.
    Ensimmäisen Mooseksen Kirjan toisessa luvussa, jakeessa 21 kerrotaan: "Ja Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen ja hänen nukkuessaan otti yhden hänen kylkiluistaan..." Kun muistamme, että Mooseksen Kirjojen ensimmäiset osat kirjoitettiin noin 1000 vuotta ennen Kristusta, niin se seikka, että tämä raskaaseen uneen vaivuttaminen tässä luomiskertomuksessa mainitaan, antanee aiheen uskoa, että kyseinen ilmiö oli tuttua jo silloisten heprealaisen keskuudessa. Tämän jälkeen löydämme esimerkkejä hypnoottisten ilmiöiden toiminnasta mm. profeettojen, Jeesuksen ja apostolien toiminnan yhteydessä sekä monien luonnonkansojen uskonnollisista rituaaleista.

Varsinaisena tieteellisen hypnoosin isänä pidetään kuitenkin Itävallassa vuonna 1734 syntynyttä lääkäriä, Frans Anton Mesmeriä, joka lääkärintointa hoitaessaan oli pannut merkille, että kun hän oli potilaiden sairaita kohtia kädellä sivellyt, näissä oli tapahtunut paranemiseen viittaavia oireita. Jopa täydellisiä paranemista. Tästä havainnosta hän oli tehnyt sen johtopäätöksen, että ihmisten sairauksien syynä on ihmiseen vaikuttavien kosmisten magneettivoimien häiriötila; ja että hän potilaita sivellessään oli vaikuttanut tämän magneettisen häiriötilan korjaantumisen ja sen myötä potilaan paranemisen. Tästä magneettisesta voimastaan hän alkoi käyttämään nimitystä animaalinen magnetismi.

Kuitenkin Mesmerille kävi, niinkuin niin monille omaa aikaansa edellä oleville käy, että hän joutui lääkärigollekoidensa taholta niin suuren vastustuksen ja vainon kohteeksi, että hänen oli lähdettävä omasta maastaan ja muutettava Pariisiin, jossa hän arveli vapaampien tuulien puhaltavan. Pariisissa Frans Anton Mesmer jatkoi magneettista sivelyhoitoaan parantaen suuret määrät mitä moninaisempia sairauksia ja saaden maailmanlaajuista kuuluisuutta. Myöhemmin, potilasmäärien kasvaessa, Mesmer rakensi suuren altaan, jonka hän täytti rautajauheella. Tästä altaasta lähtivät lasiset rautajauheella täytetyt sarvet, joihin potilas saattoi käsin tarttua ja kokea parantavan voiman virtaavan näiden rautajauheella täytettyjen lasisarvien kautta koko ruumiiseen. Myös tällä tavalla monet potilaat paranivat sairauksistaan. Frans Anton Mesmer kuoli pitkän uraa-uurtavan elämäntyön tehneenä vuonna 1815.

Tämä Mesmerin toiminta on hänen kuolemansa jälkeen ollut perusteellisen tieteellisen tutkimuksen kohteena kaikkialla maailmassa. Ranskassa tunnetaan Nancyn koulukunta. Ultrehin yliopisto Hollannissa ja Duken yliopisto Yhdysvalloissa ovat saavuttaneet kuuluisuutta näiden ilmiöiden tieteellisistä tutkimuksista. Samoin tätä ilmiötä on tutkittu Englannissa, Neuvostoliitossa jne. Tästä Mesmerin käyttämästä animaalisesta magnetismista on esitetty monia teorioita, mutta lopulta on päätytty nykyisin yleisesti tunnettuun käsitykseen, jonka mukaan Mesmerin toimivana voimana ei ollut kosminen, enempää kuin animaalinenkaan magnetismi. Signund Freudin psykoanalyysitutkimusten tuotua ihmisen alitajunnan - piilotajunnan - tieteellisen maailman tietoisuuteen, tultiin siihen tulokseen, että Mesmerin toiminnan perustana olivat potilaan omat piilotajuiset tekijät, joihin Mesmer oli pystynyt myönteisesti vaikuttamaan ja aikaansaamaan potilaissaan paranemisprosesseja.
    1800 luvun puolivälin tienoilla tästä magneettisia vaikutuksia synnyttävästä tekijästä alettiin käyttämään nimitystä suggestio, joka vapaasti Suomennettuna merkitsee uskoa, uskotella. Niinikään tästä Mesmerin toiminnan yhteydessä tutuksi tulleesta ilmiöstä alettiin käyttämään nimitystä hypnoosi. Tämä nimitys pohjautuu Kreikan kielen sanasta Hypnos, joka on kreikkalaisessa tarustossa Unen Jumala. Yön ja kuoleman kaksoisveli. Käytännössä hypnoosilla ymmärretään suggestion avulla saavutettua unenkaltaista tilaa, jossa ihminen on herkistynyt vastaanottamaan hänelle annettavat suggestiot. Hypnoosissa ihmisen oma tietoisen tahdon alue, päivätajunta, on enemmän tai vähemmän paitsiossa, riippuen hypnoosin syvyydestä, ja kaikki toiminta tapahtuu ihmisen tiedostamattoman piilotajunnan alueella.

Maailmassa on valtavan paljon kielteistä ennakkoluuloa hypnoottista ilmiöitä kohtaan vielä meidän, muuten niin tieteellisen ajattelun, aikanammekin. Lähinnä katolisen kirkon harjoittaman noitavainon seurauksena ihmisten mieliin on lähes lähtemättömästi pesiytynyt noituuden pelko, joka leimaa lähes kaiken tavanomaisesta ja turvalliseksi koetusta elämästä poikkeavan noituudeksi, paholaisen voimasta lähteväksi jne. Tästä johtuen myös hypnoosia on länsimaisessa kristillisyydessä totuttu pitämään itsestään paholaisesta peräisin olevana noituutena. Kuitenkin se valtava tieteellinen tutkimus, jota kaikkialla maailmassa on hypnoottisista ilmiöistä viimeisen liki kahden vuosisadan aikana tehty, osoittaa, ettei hypnoosissa ole kysymys mistään yliluonnollisesta ilmiöstä. Kysymys on ihmisen itsensä piilotajuisista tekijöistä, jotka nykyisin tunnetaan; ja että hypnotisoija, hypnologi, ei toimi minkään yliluonnollisen voiman avulla, vaan kysymys on opittavissa olevasta taidosta, jonka useimmat ihmiset voivat oppia. Tätä oppimistapahtumaa voidaan verrata esimerkiksi nuoteista soittamiseen. Useimmat ihmiset oppivat nuotteja lukemaan ja soittamaan, mutta läheskään kaikista ei tule huippumuusikkoja.

Lääketieteen palveluksessa hypnoosia on käytetty viimeisen kahden vuosisadan aikana kaikkialla maailmassa. Ennenkuin nykyinen anestesialääketiede otettiin käyttöön, suoritettiin paljon suuriakin kirurgisia operaatioita hypnoosin avulla täysin kivuttomasti. Amerikassa on tuhansia silmäkirurgeja sekä hammaslääkäreitä, jotka jatkuvasti käyttävät hypnoosia apuna jokapäiväisessä praktiikassaan. Niinikään hypnoosi on osoittautunut valtavan hyväksi avuksi ns. psykosomaattisia sairauksia sekä alkoholiongelmia hoidettaessa. Meillä Suomessa on, lähinnä sotienjälkeisenä aikana, toiminut useita lääkäreitä, jotka työssään ovat käyttäneet hypnoosia koululääketieteen rinnalla. Nykyisin kehitystä on tapahtunut sikäli, että mm. Suomen hypnoosiyhdistys ry. kouluttaa jatkuvasti uusia suggestoterapeutteja ja tällä hetkellä maassamme on jo noin 100 2-vuotisen koulutuksen saanutta diplomiterapeuttia.

Kuitenkin. Huolimatta siitä, että hypnoosi on osoittautunut varteenotettavaksi ja monissa tapauksissa ainoaksi hoitomuodoksi monia sairauksia parannettaessa, hypnoosi ei ole maassamme saavuttanut sitä asemaa, joka sille kuuluisi. Näkemykseni onkin, että lääkintöhallituksen tulisi kiinnittää asiaan enemmän huomiota ja lähteä kouluttamaan hypnoterapeutteja niin, että jokaiseen keskussairaalaan, yliopistolliseen sairaalaan jne. saataisiin päätoiminen hypnoterapeutin virka.

Tämän lisäksi olen näkemässä, että tavanomaisen hypnoterapian lisäksi tarvitaan, ja johon mm. tällä hypnoosikurssilla pyrin, tavallisen kansan keskuuteen, työpaikoille, sairaaloihin jne. niitä miehiä ja naisia jotka ovat perillä suggestioon, hypnoosiin ja ihmisen henkiseen minään liittyvistä lainalaisuuksista; ja jotka omalla henkisellä panoksellaan pystyvät myötävaikuttamaan myönteisen henkisen ilmapiirin syntymistä ympäristössään. Niitä miehiä ja naisia, joilla on taito kuunnella mitä kanssaihmisellä on sanottavana. Niitä miehiä ja naisia, jotka uskon sanalla (= suggestio) pystyvät vapauttamaan, virvoittamaan ja nostamaan ahdistettuja, alaspainettuja ja masentuneita kanssaihmisiä. Tarvitaan niitä alan asiantuntijoita, jotka omalla henkisellä panoksellaan pystyvät kantamaan huolta kanssaihmisten henkisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Ja nyt. Mitä enemmän kansan keskuudessa on henkistä hyvinvointia, niin sitä vähemmän meillä on mm psykosomaattisia sairauksia, mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, itsemurhia jne. Mielestäni vastuuta kanssaihmisten henkisestä hyvinvoinnista ja sen mukaisesta terveydestä tulisi siirtää ammattiauttajien harteilla enemmän tavallisten kansalaisten lähimmäisenrakkauden kannettavaksi.

Tässä yhteydessä lienee tarpeen kertoa lyhyesti myös omasta hypnoosiin liittyvästä taustastani:

Olen yksi niistä onnellisista kavereista, joka syntymälahjanaan on saanut luovan ajattelijan ja kaiken tutkivan ominaisuuden. Aivan pienestä pitäen minulla on ollut pakonomainen tarve kaivautua kaiken syvimpään olemukseen ja etsiä vastaus kysymykseen: Miksi? Ottakaamme eräs esimerkki syyskuulta 1963.

Niihin aikoihin olin 18 vuotias ja henkeen ja vereen asti innokas erämies ja syksyiset päivät kuluivatkin pitkillä eräretkillä yhdessä koirani kanssa. Sinä syyskuisena päivänä olin jälleen palaamassa pitkältä eräretkeltä kotiini. Repussani oli elämäni paras saalis. Ukkometso, kaksi koppeloa sekä teeri ja olin erittäin tyytyväinen päivän saaliiseen. Tyytyväinen siihen, että nuorena perheen riistanhankkijana saatoin viedä kotiini kunnon saaliin muutoin niin niukan toimeentulon lisäksi. Tyytyväisin miettein ja hyvillä mielin astelin pientä metsäpolkua kohti kotiani liki kahdeksan kilometrin päässä kotoani. Koirani juoksenteli samaa metsäpolkua edelläni muutaman kymmenen metrin päässä ja niine hyvine mietteineni kiinnitin katseeni edelläni juoksevaan koiraan ja ajattelin: "Ja on minulla hyvä koira". Ja samalla hetkellä kun tämä ajatus mieleeni tuli, koirani katsoi taaksensa ja alkoi heiluttamaan häntäänsä. "Ahaa"- ajattelin, pantuani merkille oman ajatukseni ja koirani rektion välisen yhteyden. Nyt se seikka, että koirani reagoi mieleeni nousseeseen ajatukseen, osoitti, että minulla ja koirallani oli jokin korkeampi aisteista riippumaton yhteys.

Ja tämän yhteyden perusteiden selvittäminen tuli valtavaksi haasteekseni moniksi vuosiksi eteenpäin. Halusin perusteellisesti selvittää mistä tässä tapauksessa oli kysymys? Mihin tämä korkeampi yhteys perustui ja miten tätä yhteyttä voitaisiin hyödyntää elävässä elämässä? Ja tästä "ahaa-elämyksestä" voidaan katsoa alkaneeksi hypnoottisten ilmiöiden ja henkiseen minään ja henkiseen maailmankuvaan liittyvien tekijöiden vuosia ja vuosikymmeniä jatkunut tutkimuksieni historia.

Saman vuoden marraskuussa huomasin Apu-lehdessä pienen ilmoituksen, jossa kaupattiin tri Emile Couen kirjeellistä hypnoosikurssia. Tämän kurssin saattoi tilata jostain postilokero-osoitteesta Turusta, ja niin päätin ottaa selvää, mistä tässä hypnoosikurssissa oli kysymys ja tilasin tämän kirjeellisen hypnoosikurssin. Muutaman päivän kuluttua sain postissa parikymmentä sivua harvaa konekirjoitustekstiä sisältävän monisteen, joka maksoi liki kahden silloisen pruttopäiväpalkan verran. Paljoa tässä kurssissa ei asiaa ollut ja vaikuttikin siltä, että joku halusi tehdä rahaa sillä hommalla. Kuitenkin tämä kurssi antoi sen verran, että siinä olevien valmennusohjeiden perusteella pääsin paljolta ja syvällisellä tutkistelulla "jyvälle" suggestioon ja hypnoosiin liittyvien ilmiöiden salatusta maailmasta. Tässä kurssissa opetettuja valmennusohjeita harjoittelin vapaa-aikoinani päivittäin ja sovelsin oppimaani elävän elämän tilanteissa mitä moninaisimmissa asioissa. (Näistä myöhemmin).

Helmikuulla 1964 löysin kirjakaupasta juuri ilmestyneen kirjan Jarl Fahler: Hypnoosi. Ostin tämän kirjan ja tästä kirjasta muodostui todellinen oppikirjana vuosiksi eteenpäin. (Suosittelen luettavaksi. Kirjakaupoista lienee loppunut mutta ehkä kirjastosta löytyy)

Myöhemmin 1960 luvulla laajensin tutkimukseni käsittämään Jooga-meditaatiota ja Itämaista, lähinnä Krisnamurtin, filosofiaa. (Mm. Krisnamurti: Avaimena vapaus. Uuteen ulottuvuuteen. Oivalluskyky herää. Vain muutamia kirjoja mainitakseni.)

Tämän lisäksi paneuduin perusteellisesti Kristinuskon syvimpään olemukseen sekä profeettojen, Jeesuksen ja apostolien elämäntyöhön ja heidän tekoihinsa. Kaiken tämän tutkistelun tuloksena muodostui vähitellen maailmankuva, jossa olin päässyt perille mm. "mahdottoman mahdollistavan" uskon toimintaperiaatteista. Näitä periaatteita olen soveltanut käytännössä monissa eri tilanteissa ja nähnyt niiden toimivan ja tämän perusteella voin sanoa, että länsimainen kristillisyys kaikissa muodoissaan on vain häilyvä varjo siitä mitä oli apostolien päivinä; ja että kaikki se, mitä tapahtui apostolien aikana, voi tapahtua myös meidän aikanamme mikäli me oivallamme nämä henkisen minän ja henkisen maailman toimintaperiaatteet ja uskallamme irrottautui länsimaisen kristillisyyden kahlitsevista perinteistä ja elää todeksi kaiken sen mitä apostolit omana aikanaan todeksi elivät. (Kaatumiset jätettäköön omaan arvoonsa).

Lauantaina syyskuun 28 päivä 1968, viisi vuotta sen jälkeen kun olin hypnoottisia ilmiöitä alkanut tutkimaan, esitin yleisöesityksen - suoritin "hypnoosiopin mesterinäytteen" - kotikyläni Vuojärven maamiesseuran talolla kotikyläni salintäyteisen yleisön edessä kaikkien ihmetykseksi ja hämmästykseksi. Tässä yleisöesityksessä esitin tunnin mittaisen ohjelman, joka oli täydellinen läpimurto ja osoitus siitä, että turhaan en ollut hypnoosiin liittyvien salaisuuksien tutkimisessa vuosia uhrannut. Seuraavana keväänä, pääsiäisen aikaan, esitin toisen yleisöohjelman ja tarkoitukseni oli, että kokemuksen kartuttua lähden esittämään hypnoosiin liittyviä tieteisohjelmia ympäri Suomea.
    Kuitenkin kävi niin, että vielä samana pääsiäisiltana "eksyin" kotikyläni koulun yläkertaan ja kuvaan tuli avioliitto ja yhteisen kodin perustaminen opettajavaimoni kanssa ja niin hypnoosiin liittyvät tutkimukseni silläkertaa jäivät.

Myöhemmin, v. 1975, hakeuduin helluntaiherätyksen piiriin, jossa minut syyskuussa 1978 siunattiin evankelistan virkaan. Tämän jälkeen matkustin Raamattukouluun Hämeenlinnaan, josta palattuani lähdin toteuttamaan kutsumustyötäni pääasiallisena tehtävänäni hengellinen sielunhoitotyö. Halusin tässä tehtävässä hyödyntää kaiken sen ihmisen sielunelämään ja henkiseen minään liittyvän tuntemukseni, jonka vuosien uurastuksen tuloksena olin saavuttanut. Näissä merkeissä muodostui tammikuulla 1979 pieni, lähinnä nuorten muodostama sielunhoitoryhmä, jossa yhdessä paneuduttiin ihmisen sisäiseen vapauttamiseen ja eheyttämiseen ja psykosomaattisten sairauksien hoitoon.

Niiden muuta mien kuukausien aikana, minkä saatiin rauhassa toimia, saavutetut kokemukset olivat erittäin rohkaisevia. Mm. pari selvää paranemistapausta. Ja kuitenkin. Huolimatta myönteisiä ja rohkaisevista tuloksista ja siitä, että tarvetta tällaiselle toiminnalle oli; ja että mukaan tulijoita olisi ollut, tämä toiminta paikallisen helluntaiseurakunnan silloisen saarnaajan ja vanhemmiston toimesta jyrättiin nurin.
    Käytännössä tämä johti siihen, että kävelin elokuussa 1979 ulos kyseisestä seurakunnasta ja samalla koko Helluntaiherätyksestä. En halunnut jäädä näyttelemään jotain ulkoisen hurskauden roolia ja vaalimaan niitä perinteisiä hurskauden muotoja, joista ei aiemminkaan ollut juuri kenellekään todellista apua löytynyt.

Juhannusaattona 1983 tapahtui se, mitä en kenellekään ihmiselle toivoisi. Sinä päivänä olin osallisena rajussa kolarissa, jossa moottoripyörä tuli autoni oven läpi suoraan syliini. Seurauksena oli mm. kaularangan toisen nikaman murtuminen ja sijoiltaanmeno ja kaulan alapuolinen lähes täydellinen halvautuminen. Tämän kolarin jälkeen olin yli viisi viikkoa Lapin keskussairaalan teho-osastolla, yli kuusi viikkoa kallovedossa, kaksi ja puoli kuukautta letkuissa pystymättä syömään, liikkumaan tai puhumaan. Ja hyvin yleinen tilannearvio lääkäreillä ja kaikilla muillakin oli se, etten tulisi siitä vuoteesta enää koskaan jaloilleni nousemaan ja on totuuden nimessä sanottava, että ellen 1960 luvulla olisi hankkinut niin parusteellista hypnoosiin, uskoon ja henkiseen minään liittyvien valtavien mahdollisuuksien tuntemusta, kuin mitä minulla oli, niin ikinä en olisi jaksanut siitä vuoteesta enää ylös yrittää.
    Kuitenkin se tietoisuus, että minulla oli "takataskussani" jotain sellaista, jonka vain harvat ovat löytäneet, antoi rohkeuden katsoa toivorikkain mielin tulevaisuuteen silloinkin kun lääkäreillä ei enää ollut paljoa toivoa annettavana. Viikot, kuukaudet ja vuodet kuluivat jatkuvan uskonhengessä tapahtuvan harjoittelun ja kuntoutuksen merkeissä. Ensin yhdessä fysioterapeuttien kanssa ja sen jälkeen yksin. Omaa uskoani ja sen mukaista itsesuggestiota sekä oivalluskykyäni hyväksikäyttäen. Ja tuloksia syntyi. Viisi kuukautta tämän kolarini jälkeen sain lusikan omin avuin suuhuni. Pari viikkoa myöhemmin pääsin omin avuin pyörätuolista jaloilleni seisomaan. Tästä pari kuukautta, niin pääsin jo omin avuin vuoteestani istumaan ja pian tämän jälkeen kävelin kuntoutuslaitoksen käytävällä pyörätuolia taluttaen. Elokuulla 1986 suoritin automaattivaihteisella autollani ajotutkinnon Sodankylässä ja olen siitä asti liikkunut päivittäin liikenteessä. Ja nyt. Pystyn kävelemään apuvälineen avulla. Pystyn puhumaan ja liikkumaan liikenteessä ja kaikki nämä saavutukset ovat olleet täysin omakohtaisen paranemiseen liittyvän uskon ja sen mukaisen itsesuggestion ansiota. Ilman, että minut olisi Jumala tai jokin muu itseni ulkopuolella oleva Korkeampi voima parantanut.

Nyt nämä kaikki paranemiseen ja kuntoutumiseen liittyvät kokemukseni, jotka olen itse kokenut, ja ne muutamat paranemistapaukset, jotka olen nähnyt, ovat olleet osoituksena niistä valtavista mahdollisuuksista, jotka suggestioon, hypnoosiin ja ihmisen henkisen minän toimintoihin liittyvät vaikeidenkin sairauksien ja elämäntilanteiden voittamisessa, ovat antaneet minulle rohkeuden lähteä opettamaan näitä asioita ihmisille. Pahanpäivän varaksi heille itselleen, mutta myös sitä varten, että he voisivat tämän alan tieto-taitoa hyödyntää omassa ympäristössään olevien vaikeuksien keskellä kamppailevien lähimmäisten auttamisessa.

Näiden kokemuksien ja ajatuksien rohkaisemana haluan onnitella sinua tämän tien valinnasta ja toivottaa sinut tervetulleeksi oppilaakseni ja kanssamatkaajakseni yhteiselle tutkimusmatkallemme suggestioon, hypnoosiin ja henkiseen minään liittyvien valtavien mahdollisuuksien suureen ja salattuun maailmaan.