Asia: Kansallinen herääminen ja säästötalkoot.

Sallittakoon, että alkuun kerron jotain omasta menneisyydestäni.

Lapsuudenkotini oli pieni tilapäisasunnoksi tarkoitettu vanha sauna, jonka lattiapinta-ala oli vain 13 neliötä, ja jossa meitä asui kymmenhenkinen perhe. Toimeentulomme oli täysin riippuvainen isän pölli- ja tukkisavotoilta saadusta tulosta sekä yhdestä lehmästä saadusta maidosta. Näissä oloissa halusin jo 11-vuotiaana perheen vanhimpana poikana ottaa vastuuta perheen toimeentulosta ja lähdin pari vuotta nuoremman veljeni kanssa isän avuksi pöllintekoon kesällä 19ä6. Työ oli raskasta ja muistan kuinka monet kerrat jouduin työmaalta kotiin kävelemään jalat leveällä pysyäkseni pystyssä. Olin niin väsynyt, mutta kun kysymyksessä oli omasta tahdosta tapahtuva auttaminen, niin jaksoin.
     Seuraavana kesänä, niin pian kuin kesäloma koulussa alkoi, lähdettiin jälleen isän mukaan pöllisavottaan.
     Työmaalle käveltiin aamulla seitsemältä ja raskaan työpäivän jälkeen kotiin illalla kuuden aikoihin. Mutta. Sinä kesänä työpäivä ei päättynytkään siihen. Sitä syötyä lähdettiin vielä perkaamaan peltoa, kaivamaan ojaa tai repimään kantoja aina lähelle keskiyötä, joten työpäivän pituudeksi muodostui jopa 1ä tuntia. Kun tätä yli-inhimillistä raatamista oli jatkunut muutaman viikon, olin lopulta niin loppuun väsynyt, että ilta illan jälkeen tärisin pelkästä väsymyksestä. Niinikään minulla oli loputon nälkä, joka ei enää syömällä lähtenyt.
     Se kesä omalla hirvittävällä tavallaan osoitti sen, mitä on käyhän elämä tässä maailmassa; ja jätti oman synkän varjonsa niin persoonallisuuteeni kuin tulevan elämänikin ylle. Nyt kun niissä oloissa ei ollut minkäänlaisia koulutusmahdollisuuksia ja toivoa paremmasta elämästä; ja kun silloisilla uskovaisillakaan ei ollut muuta kuin ylenkatseet, haukkumiset ja halveksunta köyhän mökin pojalle tarjota, pyörivät synkät ajatukset, jopa itsarimietteet jatkuvasti mielessäni. "Köyhän elämä ei ole elämisen arvoista".

Elokuulla 1962 olin 17-vuotiaana poikasena Metsähallituksen leimausporukan mukana ja majailtiin eräällä tukkikämpällä. Iltaisin kuunneltiin kämpällä ollutta radiota.
     Eräänä iltana radiosta tuli tunninmittainen joogaa käsittelevä ohjelma. Sen tunnin makoilin silmät kiinni omalla petilläni ja kuuntelin tarkkaavaisena kyseistä ohjelmaa ja sen tunnin aikana koin monta kertaa "Ahaa-elämyksen". Tämä ohjelma oli kuin viesti suurista ja meille tuntemattomista mahdollisuuksista ja minulle tämä ohjelma antoi toivon paremmasta tulevaisuudesta. Sinä iltana oivalsin, että ainut toivoni paremmasta tulevaisuudesta on siinä, että kasvan itse henkisesti niin voimakkaaksi persoonaksi, että pystyn henkisesti nousemaan kaiken yläpuolelle ja voittamaan hengen voimassa kaikki vastaani tulevat elämän kovimmatkin realiteetit.
     Ja tapahtui, että syksyn tultua ja sen kesän leimaustöiden loputtua jäin jälleen ilman työtä ja työttömyyskorvausta. Niinpä menin kirjakauppaan ja ostin viimeisillä rahoillani Joogaa käsittelevän oppikirjan ja lähdin kaivautumaan ihmisen minään ja henkisen kasvun voittoisalle tielle.
     Vuotta myöhemmin laajensin tutkimuskenttääni hypnoosin alueelle ja on sanottava, että nämä kaksi asiaa muuttivat täysin elämäni ja elin valtavan rikkaan nuoruuden. Vaikka ei ollut työtä, ei edes päivärahaa, minulla oli elämälleni selvät tavoitteet, joita kohti kulkea. Kun samalla jatkuvasti näin, kuinka henkistä kehitystä tapahtui ja "mahdottomista tuli mahdollisia", antoi tämä uutta intoa pyrkiä vieläkin pitemmälle. Niinikään omakohtaisen tutkisteluni kohteeksi tulivat psykologia, parapsykologia, filosofia, erilaiset uskonnot jne. Ja yksi tämän kehitykseni huippukohta oli siinä, että syyskuulla 1968 astuin esiintyvänä hypnotisoijana näyttämölle kotikyläni Vuojärven Maamiesseuran talolla ja esitin tunnin mittaisen hypnoosiohjelman salintäyteisen yleisön suureksi hämmästykseksi.

Juhannuksena 1983 olin osallisena rajussa risteyskolarissa, jossa moottoripyörä rysäytti valtavalla ylinopeudella autoni oven läpi suoraan syliini. Seurauksena oli mm. niskanikaman murtuminen, sijoiltaan meno ja lähes täydellinen kaulan alapuolinen halvautuminen. Tämä jälkeen makasin useita kuukausia Lapin keskussairaalassa letkuissa pystymättä syömään, puhumaan tai liikuttamaan edes sormiani. Nyt kun lääketieteelliset realiteetit eivät Medullan vammaksi diagnostoidulle Tetra Plegia-potilaalle juuri toivoa paremmasta tarjonneet, tilanteeni oli vakava, lähes toivoton, ja on sanottava, että ilman -60 luvun taustaani en olisi jaksanut siitä vuoteesta edes yrittää nousta. Seurauksena olisi ollut henkinen alistuminen ja lopun elämääni viettäminen jossain hoitolaitoksessa ja yhteiskunnalle tästä olisi aiheutunut jopa miljooniin nousevat kustannukset.

Tietoisuus siitä, että minulla on "takataskussa" jotain sellaista, jonka vain harvat ovat löytäneet, antoi minulle rohkeuden katsoa siinäkin tilanteessa toivorikkaana tulevaisuuteen ja lähteä pitkäjänteiselle tielle kohti kuntoutusta. Määrätietoinen meditaation, suggestion ja voimakkaan uskoni hyväksikäyttäminen kuntoutuksessa on johtanut siihen, että vastoin kaikkia lääketieteellisiä realiteetteja pystyn kävelemään apuvälineen avulla a liikkumaan automaattivaihteisella autolla liikenteessä sekä selviytymään kotioloissa ilman yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Katsonkin, että nuoruudessani köyhänä työttömänä panostamalla henkiseen kasvuun olen säästänyt viimeisen 12 vuoden aikana yhteiskunnan varoja jopa 3-4 miljoonaa. Tämän lisäksi minulla olisi oikeus yhteen kuntoutusjaksoon vuodessa, mutta 10 vuoteen minun ei ole tarvinnut tutu oikeuttani hyväksikäyttää, joten tästäkin yhteiskunnalle aiheutuneet säästöt ovat noin 300.000mk.n luokkaa.

Meitä, niin yksilöihmisiä kuin koko kansakuntaakin sitoo lahjomaton syyn ja seurauksen Karman laki. Jokainen teko tai valinta, minkä yksilö tai kansakunta tekee tai jättää tekemättä, synnyttää aina tämän teon tai valinnan seurauksen. Joko myönteisen tai kielteisen riippuen teon tai valinnan luonteesta. "Sen, minkä ihminen kylvää, sen hän myös niittää ... Joka lihaan kylvää, se lihasta turmeluksen niittää. Mutta joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää", sanotaan Pyhän Kirjan sivuilla ja tämä koskee myös koko kansakuntaakin.

Nyt se tie, jota Suomen kansa yksilöinä ja kansakuntana, kirkko mukaan luettuna, sekä poliittiset päättäjät ovat viimeisten vuosikymmenien ajan kulkeneet, on ollut jatkuvan ja syvenevän henkisen ja moraalisen rappion tien kulkemista. Nyt tänä ahdingon aikana koko Suomen kansa kärsii kulkemansa tien seurauksista. Meillä oli kukoistava hyvinvointivaltio, mutta poliittiset päättäjät eivät osanneet kansaamme hallita, piispat ja papit eivät osanneet hengellisinä johtajina kansaamme johtaa eikä kansalaiset tässä hyvinvointivaltiossa elää, jotta tällä hyvinvoinnilla ja menestyksellä olisi ollut jatkuvuutta. Se henkisen ja moraalisen rappion tie, jota poliittiset johtajat, kirkko ja koko kansakuntamme on viimeiset vuosikymmenet kulkenut, on väistämättä johtanut siihen, missä me tänä päivänä olemme. Suomen kansan juotavaksi on tullut se liemi, jonka poliittiset johtajat, kirkko ja kansakuntamme on henkisen ja moraalisen rappionsa tiellä keittänyt, eikä tule hallitukseemme sellaista "Moosesta", joka pystyisi tämän henkisesti ja moraalisesti rappeutuneen kansan nykymenolla jaloilleen jälleen nostamaan ja menestykseen johtamaan. Ei, vaikka pastorit kuinka rukoilisivat. Päinvastoin. Kehityksen kulku tulee väistämättä kulkemaan entistä suurempia vaikeuksia. Pelastusta Suomen kansalle ei tule myöskään EU:sta tai muusta ulkopuolisesta "pelastajasta", vaikka tätä pelastusta yritetään EU:n edessä nöyristelemällä sieltä "ostaa".
     Meillä Suomen kansana on vain yksi tie menestykseen ja parempaan tulevaisuuteen. Ja tämä tie on se, että me yksilöinä ja koko kansakuntana lähdemme perusteellisen kansallisen heräämisen ja henkisen ja moraalisen ryhdin kohottamisen tielle. Meidän yksilöinä on tajuttava, että kansakuntamme muotoutuu jokaisesta meistä ja kansakuntamme henkinen ja moraalinen ryhti on samaa kuin yksilöiden henkinen ja moraalinen ryhti. Niinikään jokaisen kansalaisen tulisi oivaltaa ne valtavat mahdollisuudet, jotka jokaisen ihmisen henkiseen minään kätkeytyvät ja ottaa henkilökohtainen vastuu omasta selviytymisestään, terveydestään ja tulevaisuudestaan.
     Omakohtaisten tutkimusteni ja henkilökohtaisten kokemusteni pohjalta rohkenen väittää, että mikäli jokainen kansalainen olisi käynyt läpi saman henkisen kehityksen tien, jonka itse nuoruudessani köyhän kodin poikana läpi kävin, kansakuntamme olisi täysin velaton, vauras ja menestyvä kansakunta. Ja vielä nytkin, jos me kansakuntana lähdemme kansallisen heräämisen ja muutoksen tielle, me voimme kääntää kehityksen myönteiseen menestykseen ja tulevaisuuteen. "Vanhurskaus kansakunnan kohottaa", sanotaan jälleen Pyhän Kirjan sivuilla.
     Esim. Jos kaikki ne rahat, jotka kansakuntamme käyttää tupakkaan, alkoholiin, huumeisiin ym. turmelukseen, käytettäisiin järkevämpään tarkoitukseen, tällä elvytettäisiin kotimarkkinoita useilla miljardeilla vuosittain ja luotaisiin kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Niinikään tämä terveellisemmän ja vanhurskaamman elämäntavan seurauksena säästettäisiin kymmeniä miljardeja terveydenhuoltokustannuksissa, työkyvyttömyyseläkkeissä, rikollisuuteen ja vankeinhoitoon liittyvissä kustannuksissa jne. Hallituksemme ei tämän jälkeen tarvitsisi leikata tai höylätä. Päinvastoin. Hallituksemme huoleksi jäisi se, miten nämä säästyvät varat voitaisiin käyttää järkevällä tavalla kansakunnan parhaaksi.

Edellä esittämäni näkökohdat ja säästömahdollisuudet katson täysin realistiseksi mikäli me niin poliittisten päättäjien, kirkon, julkisen sanan kuin kansalaistenkin taholta kiinnitettäisiin näihin näkökohtiin julkisesti huomiota ja luotaisiin kansakuntamme keskuuteen uskon ja menestyksen mentaliteetti. Me selvitään ja pärjätään, mikäli me uskomme selviävämme ja lähdemme tositarkoituksella paneutumaan elämän peruskysymyksiin ja kulkemaan määrätietoisesti sitä tietä, joka yksin voi kansakuntamme menestyksen ja tulevaisuuden turvata. Tämän vuoksi poliittisten päättäjien on oivallettava, että me emme tarvitse enempää moraalia rappeuttavia lakeja. Emme homo-avioliittoja, emme vapaampaa alkoholipolitiikkaa, emme kauppojen sunnuntai aukioloja, emme rikollisia puolustelevaa ja suojelevaa oikeuskäytäntöä jne. Me tarvitsemme sellaista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, jolla on kansakuntamme henkistä ja moraalista ryhtiä kohottava vaikutus.

Niinikään piispojen ja pappien on oivallettava se, että me emme tarvitse enempää kirkon taholta tapahtuvaa tapainturmeluksen ja moraalisen rappion myötäilyjä. Me tarvitsemme selkeää opetusta sukupuolimoraalin, avioliiton pyhyyden, raittiuskysymysten, lainkuuliaisuuden jne. osalta. Tämän lisäksi me tarvitsemme sitä, että kirkon taholla opetuksen painopistettä siirretään uskonnon opetuksesta uskon opetukseen, jossa opetettaisiin kansalaisia hyödyntämään niitä henkisiä voimavaroja, joita jokaisella on; ja jotka uskon kautta voidaan aktivoida palvelemaan ihmistä selviytymään vaikeistakin tilanteista.

Tämän lisäksi me kansalaisina tarvitsemme sitä, että julkinen sana oivaltaa sen vastuun, joka sillä on kansalaisten mielipiteiden, ajatustottumusten ja henkisen ilmapiirin luojana. Tämän vuoksi toivonkin, että näitä henkiseen minään liittyviä mahdollisuuksia käsiteltäisiin entistä enemmän myös julkisessa sanassa. Tässä henkisen ja taloudellisen ahdingon ajassa kansalaiset tarvitsevat täysin uusia ulottuvuuksia ja visioita uusista mahdollisuuksista ja tien osoittamista uuteen tulevaisuuteen. Tässä suhteessa lehdistö, radio ja televisio ovat suorastaan temppelin harjalla, mutta vaikeutena on se, että julkinen sana laahaa jatkuvasti vain vanhojen ja tutuksi tulleiden ajatustottumusten ja käsitteiden sekä "tieteellisten" totuuksien perässä, pystymättä luomaan mitään uutta. (Esim. Lapin keskussairaalassa tapaukseni hyvin tiedetään ja tiedetään myös, että tapahtuneen lähes sensaatiomaisen kehityksen ja tästä yhteiskunnalle aiheutuneiden säästöjen taustalla on ollut mm. hypnoosiin ja uskoon liittyvä asiantuntemukseni. Tämän vuoksi minulle on moni Lapin keskussairaalassa esittänyt sen toivomuksen, että kirjoittaisin mahdollisimman paljon näiltä alueilta ja opettaisin näitä taitoja ihmisille. Ja omalta puoleltani haluaisinkin kirjoittaa ja palvella näin maatani ja kansaani, mutta vaikeutena kaiken aikaa on ollut se, että varaa omakohtaiseen kustantamiseen minulla ei ole ja esim. Lapin Kansan Mielipidesivuille kirjoittamani tätä aihepiiriä koskevat kirjoitukset on poikkeuksetta "sensuroitu", eikä yhtäkään näistä ole julkaistu. Ilmeisesti ovat siinä määrin uusia ja outoja asioita, että käyvät yli Lapin Kansan toimittajien ymmärryksen.)

Kansakuntamme tilanne on vakava ja synkät ovat mm. työttömäksi joutuneiden nuorten tulevaisuudennäkymät. Tämän vuoksi toivonkin, että edellä esiintuomistani näkökohdista löytyisi edes pieni toivonkipinä, kuin kointähti paremmasta huomisesta, jota kohti lähteä määrätietoisesti kulkemaan. Elämä on haaste kaikille meistä ja kokemuksestani voin sanoa, että kovinkin elämä on voitettavissa, mutta tämän voittamisen täytyy tapahtua ensin ihmisen henkisessä minuudessa.

Maalleni ja kansalleni parempaa huomista toivoen

Sodankylässä 9.5.1996.
Leo Salmela