Tämän päivän yhteiskunnassamme on yksi merkillepantava
piirre, joka leimaa koko kansakuntamme olemusta yhteiskunnallisesta
päätöksenteosta aina yksilöihmisten toimintoihin ja asioiden
arvostukseen asti. Ja tämä piirre on ennennäkemätön
voitontavoittelu, mammonanpalvonta ja keskinäinen kilpailu sekä oman
paremmuuden osoittaminen suhteessa toisiin ihmisiin. Miltei kaikki asiat maassamme
asetetaan niiden taloudellisen käyttöarvon ja hyötysuhteen mukaisiin
arvojärjestyksiin. Ihmisillä on valtava tarve pyrkiä saavuttamaan
sellaisia titteleitä, statussymboleita ja arvostettuja ystävyyssuhteita, jotka
palvelevat hänen itsekkäitä pyrkimyksiä oman
paremmuutensa ja tärkeytensä korottamiseksi toisten ihmisten
silmissä. Nyt tämä muutaman vuosikymmenen kansakuntamme
keskuudessa vallinnut mentaliteetti on ajanut koko kansakuntamme
ennennäkemättömään henkiseen ja taloudelliseen
ahdinkoon. Kun ihminen ei tule koskaan saavuttamaan aineellisesta hyvinvoinnista ja
rakkaudesta todellista ja kestävää tyydytystä, hänen
tarpeensa on entistäkin suurempien voittojen ja rikkauksien saavuttaminen. Ja
jos hän näissä pyrkimyksissään vaikka vain hetkellisesti
onnistuu, hänen suuruudenhulluudellaan ei ole rajoja. Tästä ovat
1980 luvun loppupuolen esimerkit maamme hallituksen, pankki ym. liikelaitosten ja
yksityisten osakekeinottelijoiden edesottamuksista erittäin hyvänä
osoituksena.
Tällä taloudellisella suuruudenhulluudella ajettiin koko kansakuntamme
ennennäkemättömän laman ja ahdingon kouriin.
Kun ihminen lähtee omaa henkistä
kääpiöityneisyyttään peittämään
aineellisella hyvinvoinnilla, niin aina tarvitaan yhtä
"voitonmaksimoijaa" kohti tuhansia tavallisia vähäosaisia
kansalaisia, jotka näiden "voitonmaksimoijien" voitonmaksimoinnit
kustantavat. Ja tuloksena lopulta on koko kansakunnan varallisuuden kasautumien
joidenkin yksityisten tahojen haltuun ja katoaminen pois talouselämän
käytöstä. Ja seurauksena on taloudellinen lama, josta kaikkein
vähäosaisimmat joutuvat eniten kärsimään. Siis ne, jotka
jo taloudellisen korkeasuhdanteen aikana joutuivat näiden
"voitonmaksimoijien" voitonmaksimoinnit kustantamaan.
Nyt tänä päivänä, syksyllä -91 kansakuntamme
huokaa raskautettuna ennennäkemättömän laman ja ahdingon
kourissa. Maamme hallituksen konstit tilanteen ratkaisemiseksi ovat loppuneet.
Pankkilaitosten perustukset natisevat ja uhkaavat hajota liitoksistaan.
Työmarkkinajärjestöt ovat ajautuneet seisovaan asemasotaan.
Tuhannet konkurssit ja niiden myötä kymmenien tuhansien uusien
työttömien määrä varjostaa
talouselämäämme. Tuhannet yksityiset kansalaiset ovat ajautuneet
taloudelliseen vararikkoon ja pakkohuutokauppojen kiroukseen.
Henkinen ahdinko ajaa ihmisiä jatkuvasti itsemurhan tielle kaikissa
yhteiskuntaluokissa. Vain muutamia piirteitä vallitsevasta kansakuntamme
tilasta mainitakseni.
"Miten me olemme tähän tilanteeseen joutuneet ja kenen
syytä tämä on?" "Mitä pitäisi tehdä,
että tästä selvittäisiin?" Nämä kysymykset
askarruttavat milteipä kaikkien ihmisten mieliä tämän
päivän yhteiskunnassamme. Alkaen Tasavallan Presidentistä ja
pääministeristä aina tavalliseen rivikansalaiseen asti.
Kansakuntamme on herännyt siihen todellisuuteen, jossa me joudumme
perusteellisesti selvittämään syyt vallitsevaan tilanteeseen ja
löytämään viisaat neuvot vastaisen varalle, ettei tällaista
kohtaloa vastaisuudessa enää kansakuntamme osalle lankeasi. Ja
näitä syitä vallitsevaan tilanteeseen löytyy useita:
Ensinnäkin. Yleinen henkinen ja moraalinen kehitys maassamme viimeisten
kolmen vuosikymmenen aikana.
Kansakuntamme historia on useiden miespolvien ajan ollut työn, taistelun ja
uskon historiaa. Jo hamasta muinaisuudesta saakka isät ja isämme
isät ovat uurastaneet miltei paljain käsin kansakuntamme menestyksen ja
tulevaisuuden hyväksi. Tässä taistelussa ja uurastuksessa on kysytty
yksilön korkeaa henkistä ja moraalista ryhtiä sekä vastuuta niin
omasta kuin naapureiden ja koko kansakunnankin menestyksestä. On vallinnut
itsensä uhraamisen mentaliteetti ja korkeiden eettisten ja moraalisten arvojen
kunniassapitäminen niin omassa kuin koko kansakunnankin
elämässä. Kotien ja perheiden kunnioittaminen yhteiskunnan
pienimpänä soluna. Raittiusihanteiden ja korkean sukupuolimoraalin
kunnioittaminen. Suhtautuminen rikoksiin ja niiden rangaistuksiin on ollut vakavaa.
Jne. Nyt kaikki nämä ovat kasvattaneet yksilöistä henkisesti
voimakkaita ihmisiä, jotka ovat selvinneet monista nälkävuosista ja
vainojen kausista. Nämä korkeat eettiset ja moraaliset ihanteet ovat
kasvattaneet ihmisistä niitä "Saarijärven Paavoja", jotka
ovat olleet valmiit panemaan "omaan leipään puolet
petäjäistä", jotta naapurinkin ruokapöydällä
olisi jotain syötävää. Nämä vaikeat
ajat ovat kasvattaneet ihmisissä todellista talkoohenkeä ja vastuuntuntoa
lähimmäisten selviytymisestä ja menestyksestä.
Mutta miten on nyt? Sitä mukaa kun taloudellinen elintaso maassamme alkoi
saavuttamaan nykyisen tasonsa, ihmisten eettiset ja moraaliset arvot alkoivat
muuttamaan muotoaan ja henkinen ja moraalinen ryhti rapistumaan. Nyt kun elintaso
nousi, sen myötä tuli elintasokilpailu ja keskinäinen
kyynärpäätaktikointi. Ja nyt kun omalla pöydällä
riitti syötävää ja yhteiskunta otti vastuun mm.
terveydenhuollosta ja työttömyysturvasta, naapureita ei enää
tarvittu eikä heidän selviytymisestään tarvinnut huolta ja
vastuuta kantaa. Raittiusihanteet ja korkean sukupuolimoraalin kunnioittaminen
kärsivät inflaation. Avioliitto ja koti menettivät arvonsa niin
yksilö-ihmisten kuin lainlaatijankin silmissä. Rikoksiin ja niiden seurauksiin
ei enää suhtauduta asiaankuuluvalla vakavuudella. Vain muutamia
piirteitä mainitakseni ja kaiken tämän seurauksena koko
kansakuntamme henkinen ja moraalinen ryhti on kadonnut kaikista
yhteiskuntapiireistä. On tapahtunut erittäin voimakas henkinen
kääpiöityminen kansakuntamme keskuudessa. Ja tämän
henkisen kääpiöitymisen peittämiseksi ihmiset tarvitsevat
valtavan paljon kaikenlaista omaisuutta, taloudellista menestystä sekä
titteleitä ja arvovaltaa. On tultava ulkonaisesti suureksi, jotta kukaan ei
näiden kulissien läpi näkisi todellista henkistä pienuutta. Ja
tähän ulkoiseen suuruuteen päästäkseen henkisesti
kääpiöitynyt ihminen ei kaihda keinoja. Esimerkkinä
mainittakoon viime-aikoina valtavat mittasuhteet saavuttaneet talousrikokset sekä
sydämettömän riiston tunnusmerkit täyttävä
voitonmaksimointi liikemiesten ja liikelaitosten toim nnassa.
Näyttää siltä, että niin poliittisten
päättäjien, liikemiesten kuin tavallisten rivikansalaistenkin
sydämessä raksuttaa tunteeton kassakone.
Toiseksi. Kirkon harhautuminen pois alkuperäisestä
tehtävästään.
Liki pari vuosituhatta sitten eli Nasaretin kaupungissa Galilean maalla
köyhä rakentajan poika, jota Jeesukseksi kutsuttiin. Tämän
köyhän rakentajan ihanteet ja aatteet eivät olleet vallitsevien
valtaherrojen ja vallitsevan kulttuurin mukaisia. Tämän köyhän
rakentajan aatokset ja toiminnat olivat oikeuden, totuuden ja vanhurskauden
ihannointia ja niiden puolesta toimimista. Tämän köyhän
rakentajan suurin elämäntyö oli toiminta palvelevan rakkauden
hengessä sairaiden, köyhien ja alaspainettujen ihmisten parissa.
Heidän oikeuksien puolustamiseksi, alaspainettujen nostamiseksi sekä
sairaiden auttamiseksi ja parantamiseksi. Tällä toiminnallaan
tämä köyhä rakentajanpoika pystyi auttamaan lukemattomat
aikalaisensa ihmisarvoiseen elämään. Pystyi nostamaan
heidän itsetuntoaan ja johtamaan heidät henkiseen kasvuun ja sen
mukaiseen uuteen elämään. Totuudenvanhurskauteen, pyhyyteen ja
palvelevaan lähimmäisenrakkauteen. Ja kaiken sen, mitä hän
omana aikanaan teki, sen hän teki esikuvaksi, että kaikki hänen
nimissään toimivat hänen seuraajansa tekisivät samoin.
Mutta miten on meidän kansankirkkomme laita; onkohan se muistanut
tämän köyhän rakentajan antaman esikuvan? Ja valitettavasti
on sanottava, että ei ole.
Koko valtiokirkkomme monta vuosisataa kestänyt historia, aina Ruotsinvallan
ajoilta asti, on ollut vallitsevien kulttuurien ja valtasuhteiden myötäilemisen
historiaa. Vuosisatojen ajan kirkko, piispojen ja pappien johdolla, on pyrkinyt
myötäilemään vallitsevien valtaherrojen valtapyrkimyksiä
ja valta-asemassa säilymistä. Juuri koskaan kirkon piiristä ei ole
löytynyt sitä vähäosaisia ja alaspainettuja ihmisiä
puolustavaa; ja kansalaisia totuuteen johdattavaa ja heidän itsetuntoaan
kohottavaa toimintaa, jota köyhä rakentajanpoika omana aikanaan omilla
toimillaan esikuvaksi antoi. Samoin tämä vallitsevien kulttuurien ja
ajanhengen myötäileminen on johtanut siihen, että juuri koskaan
kirkon piiristä ei ole löytynyt sitä todellista totuutta, jonka mukaan
kansalaiset voisivat kestävän maailmankuvan ja
elämänsä ihanteet rakentaa. Nyt kun nykyinen aikakausi on kaikkien
eettisten ja moraalisten ihanteiden romuttamisen aikaa, myötäilee
myös kirkkomme vallitsevia ajan muotivirtauksia. Merkillepantavaa
niinikään on, että myötäillessään vallitsevaa
ajanhenkeä ja uusien vapaampaa aatteita, kirkkomme pyrkii muokkaamaan jopa
Raamatun Sanan näiden ihanteiden ja uusien aatteiden mukaiseksi.
Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa uusi
raamatunkäännösehdotus.
Käytännössä tämä on johtanut siihen, että
kansalaisten usko kirkon sanomaan ja toimintaan; ja jopa Raamatun Sanaan, on
hyvää vauhtia rapistumassa. Nyt kun ihmiset, ja ennenkaikkea nuoret,
tarvitsisivat yksinkertaisia ja luotettavia elämänohjeita oman
maailmankuvansa ja minuutensa ja tulevaisuutensa rakentamiseksi, nämä
luotettavat ja iäti kestävät elämänohjeet puuttuvat
täydelleen kansamme keskuudesta. Niin kirkosta, kuin sen ulkopuoleltakin. Ja
kun mikään ei nykyaikana ole enää syntiä; eikä aina
edes rikoksiakaan, vallitsee tämä sama käytäntö
myös kirkon piirissä. Myös kirkkoherrojen ja pappien
elämässä. Niinikään. Kun nykyaikana kaikki arvot
yhteiskunnassamme mitataan rahassa; ja kun rakkaudenhengessä
palvelevat esikuvat puuttuvat, on palveleva lähimmäisenrakkaus ja
lähimmäisistä välittäminen lähes täydelleen
kuollut kansamme keskuudesta. Mammonasta on tullut niin poliittisten
päättäjien, kirkon kuin koko kansakunnankin jumala. Ja
tämän vuoksi kansakuntamme elää sitä henkisen ja
moraalisen rappion sekä henkisen ja taloudellisen ahdingon aikaa, joka
kaikkialla on nähtävillä. Ennennäkemätön
rikkauden tavoittelu, lähimmäisistä piittaamaton itsekkyys sekä
henkinen ja moraalinen rappeutuminen ovat jokapäiväistä todellisuutta
kansakuntamme keskuudessa.
Mitä meidän sitten pitää tekemän?
Nyt jos me lähdemme etsimään ratkaisua vallitsevaan henkisen ja
taloudelliseen ahdinkoon, niin mitään yksioikoista ja helppoa ratkaisua ei
ole. Elämässä vallitsee lahjomaton "Karman laki", joka
merkitsee sitä, että niin yksilöihmiset kuin kansakunnatkin ovat
vastuussa omien tekojensa ja valintojensa seurauksista. Nyt kun kansakuntamme,
lainlaatijoita ja kirkkoa myöten, on valinnut sen tien, jota se on viimeiset
vuosikymmenet kulkenut, kantaa kansakuntamme täyden vastuun valitsemansa
tien seurauksista. Se katkera liemi, jonka kansamme on keittänyt, on
tämän kansan juotava pohjaan saakka.
Tämän kirjasen sivuilla olemme puhuneet sisäisen vapautumisen ja
henkisen kasvun askelista ja näissä askelissa on ratkaisu niin
yksilöihmistä kuin koko kansakuntaakin koskeviin ongelmiin ja
eväät kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi:
Ensinnäkin. Lähtiessämme ratkomaan yksilöihmisten ja koko
kansakunnan tulevaisuutta koskevia ongelmia, meidän on
yksilöihmisinä ja koko kansakuntana perusteellisesti selvitettävä
todelliset syyt vallitsevaan ongelmaan. On vilpittömästi tunnustettava ne
virheet joita on tehty ja tehtävä näistä virheistä todellinen
parannus. On muistettava, että menneisyyttään ei ihminen,
eikä kansakuntakaan, voi paeta; ja että yksilöihminen ja kansakunta
voivat rakentaa tulevaisuutensa vain menneisyytensä perustukselle.
Tämä pitäisi oppia jokaisen. Poliittisista
päättäjistä aina rivikansalaiseen asti.
Toiseksi. Meidän on perusteellisesti selvitettävä se, mitä me
todella haluamme ja valittava sellaiset elämänarvot ja ihanteet, jotka voivat
turvata yksilön ja kansakunnan henkisen kasvun ja menestyksen. Mitä se
hyödyttää ihmistä vaikka hän saisi omakseen koko
maailmaan; tai että hän voi vapaasti, ilman syyllisyydentuntoa, toteuttaa
omia itsekkäitä mielihalujaan, jos sen seurauksena on yksilön ja
samalla koko kansakunnan henkinen ja moraalinen rappeutuminen ja sen mukainen
henkinen ja taloudellinen ahdinko. Meidän on yksilöihmisinä ja koko
kansakuntana muutettava tavoitteidemme suuntaa aineellisen hyvinvoinnin
tavoittelusta henkisen hyvinvoinnin tavoitteluun. On muutettava kurssia
itsekkäistä omanvoiton ja menestyksen tavoittelusta yhteisen hyvän ja
yhteisen menestyksen tavoitteluun. On lähdettävä nostamaan omaa
ja samalla koko kansakunnankin henkistä ja moraalista ryhtiä kohti
korkeuksia ja uutta kestävää tulevaisuutta.
Kolmanneksi. On palattava ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin siihen
aikaan, jolloin annettiin arvoa ihmisten hyvyydelle ja palvelevalle
lähimmäisenrakkaudelle.
Vielä -50 luvulla, jolloin elämä maassamme oli monessa suhteessa
köyhempää ja mm. terveydenhuolto paljon alkeellisempaa kuin
nykyisin, tunnettiin todellista huolta kanssaihmisten selviytymisestä ja
toimeentulosta. Kyläyhteisöistä löytyi aina niitä
"laupiaita samarialaisia", joilla oli aikaa ja vilpitöntä halua
käydä tervehtimässä naapureita ja kantaa vastuuta heidän
selviytymisestään ja toimeentulostaan. Varsinkin, jos naapurissa oli
sairautta tai puutetta jokapäiväisestä toimeentulosta. Se henkinen
suuruus, jota silloisen kansakunnan keskuudessa ilmeni, ei voinut
jäädä kylmin sydämin sivusta katsomaan jos jollakin
lähimmäisellä oli vaikeata. Henkinen kypsyys ja suuruus johtaa aina
sinne, missä on hätää ja kärsimystä. Johtaa
auttamaan vaikeuksissa. Johtaa nostamaan alaspainettuja. Johtaa virvoittamaan
väsyneitä. Johtaa puolustamaan vähäosaisten oikeuksia silloin
kun nämä joutuvat vääryyttä kärsimään.
Ja tämä henkinen suuruus tekee ihmisistä niitä
"Saarijärven Paavoja", jotka ovat valmiit panemaan pettua omaan
leipäänsä, jotta naapurillakin olisi jotain suuhunpantavaa.
Niissä sisäiseen vapauteen ja henkiseen kasvuun johdattavissa askelissa,
joita olemme edellä tarkastelleet, on ollut avaimet lukemattomien
yksilöihmisten ja kokonaisten kansakuntienkin onneen ja menestykseen.
Ennen meitä ja meidän aikanamme. Me, jotka olemme näiden
askeleiden avulla päässeet sisälle henkiseen minään ja
henkiseen kasvuun, olemme löytäneet elämällemme sellaisen
perustuksen, joka kestää kaikki mahdolliset koetukset ja
vastoinkäymiset. Samalla olemme löytäneet todellisen
elämänviisauden ja elämänrikkauden. Sellaisen viisauden, jota
ei voi tämän maailman tiedekunnassa ja opinahjoissa saavuttaa; ja
sellaisen rikkauden, jota ei mitkään aineelliset rikkaudet ja arvot voi korvata.
Ihmistä ei tee onnelliseksi helppo ja yltäkylläinen, itsekkyyteen ja
oman hyvän tavoitteluun pyrkivä, elämä. Ihmisen tekee
onnelliseksi se, että hän voi elämässään toteuttaa
elämän korkeimpia ihanteita ja päämääriä.
Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi omalla
elämällään ja toiminnallaan tehdä monet kanssaihmiset
onnelliseksi. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi olla
kärsivien, taakoitettujen ja ahdingoissa elävien lähimmäisten
rinnalla. Osallistua pyyteettömän rakkauden hengessä heidän
koettelemuksiin ja jakaa heidän kohtalonsa. Olla sokeain silmänä,
ontuvan jalkana, kuuron korvana jne. Ja. Ihmistä ei tee rakkaaksi hänen
omaisuutensa suuruus. Vaikka sitä miten paljon olisi. Ihmisen todellinen rikkaus
ei ole siinä, mitä hänellä on tai mitä hän saa, vaan
ennenkaikkea siinä, mitä hän voi lähimmäisilleen antaa.
Ja vielä. Ihmisen todellinen suuruus ei ilmene ulkoisissa puitteissa, hienoissa
vaatteissa, titteleissä tai etummaisissa istuimissa julkisissa tilaisuuksissa.
Ihmisen todellinen henkinen suuruus ilmenee siinä, että hän voi tulla
pieneksi ihmiseksi. Siinä, että hän voi aitona pienenä
ihmisenä olla pienten ihmisten rinnalla. Ottaa orjan muodon ja tulla kaikkien
ihmisten palvelijaksi.
Hyvä ja suuri sydän ei voi salassa pysyä. Hyvä sydän
johtaa aina palvelevan rakkauden tekoihin kanssaihmisten keskuudessa. Ja
nämä rakkaudenteot ovat niitä hengen hedelmiä, joista ihmisen
todellinen sisäinen olemus tunnetaan. Ja aina silloin kun me voimme omalla
toiminnallamme osoittaa hyvyyttä ja palvelevaa rakkautta toinen toisillemme,
tämä hyvyys ja rakkaus palkitsee meidät hyvyydellä ja
rakkaudella.