Tällä taloudellisella suuruudenhulluudella ajettiin koko kansakuntamme ennennäkemättömän laman ja ahdingon kouriin.
    Kun ihminen lähtee omaa henkistä kääpiöityneisyyttään peittämään aineellisella hyvinvoinnilla, niin aina tarvitaan yhtä "voitonmaksimoijaa" kohti tuhansia tavallisia vähäosaisia kansalaisia, jotka näiden "voitonmaksimoijien" voitonmaksimoinnit kustantavat. Ja tuloksena lopulta on koko kansakunnan varallisuuden kasautumien joidenkin yksityisten tahojen haltuun ja katoaminen pois talouselämän käytöstä. Ja seurauksena on taloudellinen lama, josta kaikkein vähäosaisimmat joutuvat eniten kärsimään. Siis ne, jotka jo taloudellisen korkeasuhdanteen aikana joutuivat näiden "voitonmaksimoijien" voitonmaksimoinnit kustantamaan.
    Nyt tänä päivänä, syksyllä -91 kansakuntamme huokaa raskautettuna ennennäkemättömän laman ja ahdingon kourissa. Maamme hallituksen konstit tilanteen ratkaisemiseksi ovat loppuneet. Pankkilaitosten perustukset natisevat ja uhkaavat hajota liitoksistaan. Työmarkkinajärjestöt ovat ajautuneet seisovaan asemasotaan. Tuhannet konkurssit ja niiden myötä kymmenien tuhansien uusien työttömien määrä varjostaa talouselämäämme. Tuhannet yksityiset kansalaiset ovat ajautuneet taloudelliseen vararikkoon ja pakkohuutokauppojen kiroukseen. Henkinen ahdinko ajaa ihmisiä jatkuvasti itsemurhan tielle kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vain muutamia piirteitä vallitsevasta kansakuntamme tilasta mainitakseni.

"Miten me olemme tähän tilanteeseen joutuneet ja kenen syytä tämä on?" "Mitä pitäisi tehdä, että tästä selvittäisiin?" Nämä kysymykset askarruttavat milteipä kaikkien ihmisten mieliä tämän päivän yhteiskunnassamme. Alkaen Tasavallan Presidentistä ja pääministeristä aina tavalliseen rivikansalaiseen asti. Kansakuntamme on herännyt siihen todellisuuteen, jossa me joudumme perusteellisesti selvittämään syyt vallitsevaan tilanteeseen ja löytämään viisaat neuvot vastaisen varalle, ettei tällaista kohtaloa vastaisuudessa enää kansakuntamme osalle lankeasi. Ja näitä syitä vallitsevaan tilanteeseen löytyy useita:

Ensinnäkin. Yleinen henkinen ja moraalinen kehitys maassamme viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

Kansakuntamme historia on useiden miespolvien ajan ollut työn, taistelun ja uskon historiaa. Jo hamasta muinaisuudesta saakka isät ja isämme isät ovat uurastaneet miltei paljain käsin kansakuntamme menestyksen ja tulevaisuuden hyväksi. Tässä taistelussa ja uurastuksessa on kysytty yksilön korkeaa henkistä ja moraalista ryhtiä sekä vastuuta niin omasta kuin naapureiden ja koko kansakunnankin menestyksestä. On vallinnut itsensä uhraamisen mentaliteetti ja korkeiden eettisten ja moraalisten arvojen kunniassapitäminen niin omassa kuin koko kansakunnankin elämässä. Kotien ja perheiden kunnioittaminen yhteiskunnan pienimpänä soluna. Raittiusihanteiden ja korkean sukupuolimoraalin kunnioittaminen. Suhtautuminen rikoksiin ja niiden rangaistuksiin on ollut vakavaa. Jne. Nyt kaikki nämä ovat kasvattaneet yksilöistä henkisesti voimakkaita ihmisiä, jotka ovat selvinneet monista nälkävuosista ja vainojen kausista. Nämä korkeat eettiset ja moraaliset ihanteet ovat kasvattaneet ihmisistä niitä "Saarijärven Paavoja", jotka ovat olleet valmiit panemaan "omaan leipään puolet petäjäistä", jotta naapurinkin ruokapöydällä olisi jotain syötävää. Nämä vaikeat ajat ovat kasvattaneet ihmisissä todellista talkoohenkeä ja vastuuntuntoa lähimmäisten selviytymisestä ja menestyksestä.

Mutta miten on nyt? Sitä mukaa kun taloudellinen elintaso maassamme alkoi saavuttamaan nykyisen tasonsa, ihmisten eettiset ja moraaliset arvot alkoivat muuttamaan muotoaan ja henkinen ja moraalinen ryhti rapistumaan. Nyt kun elintaso nousi, sen myötä tuli elintasokilpailu ja keskinäinen kyynärpäätaktikointi. Ja nyt kun omalla pöydällä riitti syötävää ja yhteiskunta otti vastuun mm. terveydenhuollosta ja työttömyysturvasta, naapureita ei enää tarvittu eikä heidän selviytymisestään tarvinnut huolta ja vastuuta kantaa. Raittiusihanteet ja korkean sukupuolimoraalin kunnioittaminen kärsivät inflaation. Avioliitto ja koti menettivät arvonsa niin yksilö-ihmisten kuin lainlaatijankin silmissä. Rikoksiin ja niiden seurauksiin ei enää suhtauduta asiaankuuluvalla vakavuudella. Vain muutamia piirteitä mainitakseni ja kaiken tämän seurauksena koko kansakuntamme henkinen ja moraalinen ryhti on kadonnut kaikista yhteiskuntapiireistä. On tapahtunut erittäin voimakas henkinen kääpiöityminen kansakuntamme keskuudessa. Ja tämän henkisen kääpiöitymisen peittämiseksi ihmiset tarvitsevat valtavan paljon kaikenlaista omaisuutta, taloudellista menestystä sekä titteleitä ja arvovaltaa. On tultava ulkonaisesti suureksi, jotta kukaan ei näiden kulissien läpi näkisi todellista henkistä pienuutta. Ja tähän ulkoiseen suuruuteen päästäkseen henkisesti kääpiöitynyt ihminen ei kaihda keinoja. Esimerkkinä mainittakoon viime-aikoina valtavat mittasuhteet saavuttaneet talousrikokset sekä sydämettömän riiston tunnusmerkit täyttävä voitonmaksimointi liikemiesten ja liikelaitosten toim nnassa. Näyttää siltä, että niin poliittisten päättäjien, liikemiesten kuin tavallisten rivikansalaistenkin sydämessä raksuttaa tunteeton kassakone.

Toiseksi. Kirkon harhautuminen pois alkuperäisestä tehtävästään.

Liki pari vuosituhatta sitten eli Nasaretin kaupungissa Galilean maalla köyhä rakentajan poika, jota Jeesukseksi kutsuttiin. Tämän köyhän rakentajan ihanteet ja aatteet eivät olleet vallitsevien valtaherrojen ja vallitsevan kulttuurin mukaisia. Tämän köyhän rakentajan aatokset ja toiminnat olivat oikeuden, totuuden ja vanhurskauden ihannointia ja niiden puolesta toimimista. Tämän köyhän rakentajan suurin elämäntyö oli toiminta palvelevan rakkauden hengessä sairaiden, köyhien ja alaspainettujen ihmisten parissa. Heidän oikeuksien puolustamiseksi, alaspainettujen nostamiseksi sekä sairaiden auttamiseksi ja parantamiseksi. Tällä toiminnallaan tämä köyhä rakentajanpoika pystyi auttamaan lukemattomat aikalaisensa ihmisarvoiseen elämään. Pystyi nostamaan heidän itsetuntoaan ja johtamaan heidät henkiseen kasvuun ja sen mukaiseen uuteen elämään. Totuudenvanhurskauteen, pyhyyteen ja palvelevaan lähimmäisenrakkauteen. Ja kaiken sen, mitä hän omana aikanaan teki, sen hän teki esikuvaksi, että kaikki hänen nimissään toimivat hänen seuraajansa tekisivät samoin.

Mutta miten on meidän kansankirkkomme laita; onkohan se muistanut tämän köyhän rakentajan antaman esikuvan? Ja valitettavasti on sanottava, että ei ole.
    Koko valtiokirkkomme monta vuosisataa kestänyt historia, aina Ruotsinvallan ajoilta asti, on ollut vallitsevien kulttuurien ja valtasuhteiden myötäilemisen historiaa. Vuosisatojen ajan kirkko, piispojen ja pappien johdolla, on pyrkinyt myötäilemään vallitsevien valtaherrojen valtapyrkimyksiä ja valta-asemassa säilymistä. Juuri koskaan kirkon piiristä ei ole löytynyt sitä vähäosaisia ja alaspainettuja ihmisiä puolustavaa; ja kansalaisia totuuteen johdattavaa ja heidän itsetuntoaan kohottavaa toimintaa, jota köyhä rakentajanpoika omana aikanaan omilla toimillaan esikuvaksi antoi. Samoin tämä vallitsevien kulttuurien ja ajanhengen myötäileminen on johtanut siihen, että juuri koskaan kirkon piiristä ei ole löytynyt sitä todellista totuutta, jonka mukaan kansalaiset voisivat kestävän maailmankuvan ja elämänsä ihanteet rakentaa. Nyt kun nykyinen aikakausi on kaikkien eettisten ja moraalisten ihanteiden romuttamisen aikaa, myötäilee myös kirkkomme vallitsevia ajan muotivirtauksia. Merkillepantavaa niinikään on, että myötäillessään vallitsevaa ajanhenkeä ja uusien vapaampaa aatteita, kirkkomme pyrkii muokkaamaan jopa Raamatun Sanan näiden ihanteiden ja uusien aatteiden mukaiseksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa uusi raamatunkäännösehdotus.
    Käytännössä tämä on johtanut siihen, että kansalaisten usko kirkon sanomaan ja toimintaan; ja jopa Raamatun Sanaan, on hyvää vauhtia rapistumassa. Nyt kun ihmiset, ja ennenkaikkea nuoret, tarvitsisivat yksinkertaisia ja luotettavia elämänohjeita oman maailmankuvansa ja minuutensa ja tulevaisuutensa rakentamiseksi, nämä luotettavat ja iäti kestävät elämänohjeet puuttuvat täydelleen kansamme keskuudesta. Niin kirkosta, kuin sen ulkopuoleltakin. Ja kun mikään ei nykyaikana ole enää syntiä; eikä aina edes rikoksiakaan, vallitsee tämä sama käytäntö myös kirkon piirissä. Myös kirkkoherrojen ja pappien elämässä. Niinikään. Kun nykyaikana kaikki arvot yhteiskunnassamme mitataan rahassa; ja kun rakkaudenhengessä palvelevat esikuvat puuttuvat, on palveleva lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisistä välittäminen lähes täydelleen kuollut kansamme keskuudesta. Mammonasta on tullut niin poliittisten päättäjien, kirkon kuin koko kansakunnankin jumala. Ja tämän vuoksi kansakuntamme elää sitä henkisen ja moraalisen rappion sekä henkisen ja taloudellisen ahdingon aikaa, joka kaikkialla on nähtävillä. Ennennäkemätön rikkauden tavoittelu, lähimmäisistä piittaamaton itsekkyys sekä henkinen ja moraalinen rappeutuminen ovat jokapäiväistä todellisuutta kansakuntamme keskuudessa.

Mitä meidän sitten pitää tekemän?

Nyt jos me lähdemme etsimään ratkaisua vallitsevaan henkisen ja taloudelliseen ahdinkoon, niin mitään yksioikoista ja helppoa ratkaisua ei ole. Elämässä vallitsee lahjomaton "Karman laki", joka merkitsee sitä, että niin yksilöihmiset kuin kansakunnatkin ovat vastuussa omien tekojensa ja valintojensa seurauksista. Nyt kun kansakuntamme, lainlaatijoita ja kirkkoa myöten, on valinnut sen tien, jota se on viimeiset vuosikymmenet kulkenut, kantaa kansakuntamme täyden vastuun valitsemansa tien seurauksista. Se katkera liemi, jonka kansamme on keittänyt, on tämän kansan juotava pohjaan saakka.

Tämän kirjasen sivuilla olemme puhuneet sisäisen vapautumisen ja henkisen kasvun askelista ja näissä askelissa on ratkaisu niin yksilöihmistä kuin koko kansakuntaakin koskeviin ongelmiin ja eväät kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi:

Ensinnäkin. Lähtiessämme ratkomaan yksilöihmisten ja koko kansakunnan tulevaisuutta koskevia ongelmia, meidän on yksilöihmisinä ja koko kansakuntana perusteellisesti selvitettävä todelliset syyt vallitsevaan ongelmaan. On vilpittömästi tunnustettava ne virheet joita on tehty ja tehtävä näistä virheistä todellinen parannus. On muistettava, että menneisyyttään ei ihminen, eikä kansakuntakaan, voi paeta; ja että yksilöihminen ja kansakunta voivat rakentaa tulevaisuutensa vain menneisyytensä perustukselle. Tämä pitäisi oppia jokaisen. Poliittisista päättäjistä aina rivikansalaiseen asti.

Toiseksi. Meidän on perusteellisesti selvitettävä se, mitä me todella haluamme ja valittava sellaiset elämänarvot ja ihanteet, jotka voivat turvata yksilön ja kansakunnan henkisen kasvun ja menestyksen. Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän saisi omakseen koko maailmaan; tai että hän voi vapaasti, ilman syyllisyydentuntoa, toteuttaa omia itsekkäitä mielihalujaan, jos sen seurauksena on yksilön ja samalla koko kansakunnan henkinen ja moraalinen rappeutuminen ja sen mukainen henkinen ja taloudellinen ahdinko. Meidän on yksilöihmisinä ja koko kansakuntana muutettava tavoitteidemme suuntaa aineellisen hyvinvoinnin tavoittelusta henkisen hyvinvoinnin tavoitteluun. On muutettava kurssia itsekkäistä omanvoiton ja menestyksen tavoittelusta yhteisen hyvän ja yhteisen menestyksen tavoitteluun. On lähdettävä nostamaan omaa ja samalla koko kansakunnankin henkistä ja moraalista ryhtiä kohti korkeuksia ja uutta kestävää tulevaisuutta.

Kolmanneksi. On palattava ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin siihen aikaan, jolloin annettiin arvoa ihmisten hyvyydelle ja palvelevalle lähimmäisenrakkaudelle.

Vielä -50 luvulla, jolloin elämä maassamme oli monessa suhteessa köyhempää ja mm. terveydenhuolto paljon alkeellisempaa kuin nykyisin, tunnettiin todellista huolta kanssaihmisten selviytymisestä ja toimeentulosta. Kyläyhteisöistä löytyi aina niitä "laupiaita samarialaisia", joilla oli aikaa ja vilpitöntä halua käydä tervehtimässä naapureita ja kantaa vastuuta heidän selviytymisestään ja toimeentulostaan. Varsinkin, jos naapurissa oli sairautta tai puutetta jokapäiväisestä toimeentulosta. Se henkinen suuruus, jota silloisen kansakunnan keskuudessa ilmeni, ei voinut jäädä kylmin sydämin sivusta katsomaan jos jollakin lähimmäisellä oli vaikeata. Henkinen kypsyys ja suuruus johtaa aina sinne, missä on hätää ja kärsimystä. Johtaa auttamaan vaikeuksissa. Johtaa nostamaan alaspainettuja. Johtaa virvoittamaan väsyneitä. Johtaa puolustamaan vähäosaisten oikeuksia silloin kun nämä joutuvat vääryyttä kärsimään. Ja tämä henkinen suuruus tekee ihmisistä niitä "Saarijärven Paavoja", jotka ovat valmiit panemaan pettua omaan leipäänsä, jotta naapurillakin olisi jotain suuhunpantavaa.

Niissä sisäiseen vapauteen ja henkiseen kasvuun johdattavissa askelissa, joita olemme edellä tarkastelleet, on ollut avaimet lukemattomien yksilöihmisten ja kokonaisten kansakuntienkin onneen ja menestykseen. Ennen meitä ja meidän aikanamme. Me, jotka olemme näiden askeleiden avulla päässeet sisälle henkiseen minään ja henkiseen kasvuun, olemme löytäneet elämällemme sellaisen perustuksen, joka kestää kaikki mahdolliset koetukset ja vastoinkäymiset. Samalla olemme löytäneet todellisen elämänviisauden ja elämänrikkauden. Sellaisen viisauden, jota ei voi tämän maailman tiedekunnassa ja opinahjoissa saavuttaa; ja sellaisen rikkauden, jota ei mitkään aineelliset rikkaudet ja arvot voi korvata.
    Ihmistä ei tee onnelliseksi helppo ja yltäkylläinen, itsekkyyteen ja oman hyvän tavoitteluun pyrkivä, elämä. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi elämässään toteuttaa elämän korkeimpia ihanteita ja päämääriä. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi omalla elämällään ja toiminnallaan tehdä monet kanssaihmiset onnelliseksi. Ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän voi olla kärsivien, taakoitettujen ja ahdingoissa elävien lähimmäisten rinnalla. Osallistua pyyteettömän rakkauden hengessä heidän koettelemuksiin ja jakaa heidän kohtalonsa. Olla sokeain silmänä, ontuvan jalkana, kuuron korvana jne. Ja. Ihmistä ei tee rakkaaksi hänen omaisuutensa suuruus. Vaikka sitä miten paljon olisi. Ihmisen todellinen rikkaus ei ole siinä, mitä hänellä on tai mitä hän saa, vaan ennenkaikkea siinä, mitä hän voi lähimmäisilleen antaa. Ja vielä. Ihmisen todellinen suuruus ei ilmene ulkoisissa puitteissa, hienoissa vaatteissa, titteleissä tai etummaisissa istuimissa julkisissa tilaisuuksissa. Ihmisen todellinen henkinen suuruus ilmenee siinä, että hän voi tulla pieneksi ihmiseksi. Siinä, että hän voi aitona pienenä ihmisenä olla pienten ihmisten rinnalla. Ottaa orjan muodon ja tulla kaikkien ihmisten palvelijaksi.

Hyvä ja suuri sydän ei voi salassa pysyä. Hyvä sydän johtaa aina palvelevan rakkauden tekoihin kanssaihmisten keskuudessa. Ja nämä rakkaudenteot ovat niitä hengen hedelmiä, joista ihmisen todellinen sisäinen olemus tunnetaan. Ja aina silloin kun me voimme omalla toiminnallamme osoittaa hyvyyttä ja palvelevaa rakkautta toinen toisillemme, tämä hyvyys ja rakkaus palkitsee meidät hyvyydellä ja rakkaudella.