Aretalogia/Ajan merkki

4. Suomen herätyksistä.

1700-luvun alkupuolella Baltiassa vaikutti Philipp Jacop Spenerin ja August Hermann Franken toimesta syntynyt Hallen pietismi , joka sai voimakkaan jalansijan Siperian sotavankileireille joutuneiden karoliiniarmeijan upseerien keskuudessa. Näillä vankileireillä vangit joutuivat olemaan jatkuvasti kasvotusten kuoleman kanssa ja tarvitsivat sellaista perustusta, joka kestää ajassa ja iankaikkisuudessa. Sen jälkeen kun nämä upseerit hävityn suursodan jälkeen Suomeen palasivat kansan suunnattoman hädän ja kurjuuden keskelle, oli tälle Hallen pietismille olemassa suoranainen sosiaalinen tilaus. "Liikkeelle joutuneille hengen kipinöille riitti sytykkeitä yllin kyllin, ja historiallisen tapahtuman tylyt tuulet vaikuttivat jättiläispalkeiden tavoin", kuvaa Holger Pohjolan-Pirhonen senaikaisia yhteiskunnallisia ja henkisiä olosuhteita.

Vaikka alkuun maahamme virrannut "uskonnollinen sotakieltotavara", Hallen pietismi, sai jalansijaa etupäässä säätyläisväestön keskuudessa ja korkeiden upseerien, kuten kenraalien Karl Gustaf Armfeldin ja Karl Gustaf Greutzin, kapteeni Adam Reinhold Brunovin ym. piirissä, levisi tämä syvähenkinen, osaltaan karukin, sotilaskristillisyys ennenpitkää myös kansan keskuuteen ja ratkaisevaa osaa pietismin leviämisessä kansan keskuuteen näyttäli Abraham Achrenius "ajan merkki ajallaan", joka nuorena vastavalmistuneena pappina oli tullut kotiopettajaksi eversti Gustaf Greutzin kartanoon, joka oli syvällisen pietismin keskuksia Itäsuomessa. Täällä suruton pappi, Achrenius, sai voimakkaita vaikutuksia pietismistä ja joutui eräänä talvisena yönä, 1726, taivaan tähdet ainoina seuralaisinaan syvälliseen hengelliseen murrokseen, joka johti vapauttavan Jumalan armon kokemiseen ja uuteen elämään. Abraham Achreniuksen, myöhemmin myös hänen poikansa Antin, elämäntyö Herran elovainioilla kantoi erittäin runsaan sadon. Mm. monet nykyisinkin käyttössäolevat virret ja hengelliset laulut, kuten Ah' saavu Jeesus seurahamme, Joutukaa sielut on aikamme kallis, O' armo ja rakkaus suur, Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on ym. ovat syntyneet heidän hanhensulkakynästään. Vaikka myöhemmin tämä syvällinen hengenliike vähitellen hiipui, pohjusti tämä kuitenkin maaperää 1800-luvun mahtaville herätysliikkeille.

Heinäkuussa 1796 tapahtui Iisalmen Savojärven kylän Telppäsniityllä outoja asioita. Kahden talon heinäväki oli kokenut oudon voiman koskettavan ja painavan heidät maahan. Samalla he olivat joutuneet hurmostilaan ja alkaneet puhumaan outoa kieltä. Aluksi tätä outoa tapahtumaa kummasteltiin, mutta sitten joku muisti lukeneensa Raamatusta kuinka Pyhä Henki vuodatettiin apostoleihin ja kuinka myös he olivat alkaneet puhumaan muilla kielillä. Nyt pääteltiin, että Telppäsniityn oudoissa tapahtumissa oli kysymys samanlaisesta Hengen vuodatuksesta; ja että Jumalalla oli suuria suunnitelmia Savon ja koko Suomen kansaa kohtaan. Niinpä tätä Telppäsniityn tapahtumaa voidaan pitää Savon herännäisyyden syntyhetkenä. Hyvin pian näiden tapahtumien jälkeen muodostui Savojärvelle pieni heränneiden joukko, jonka johtoon aluksi tuli pyöräntekijä Juhani Puustjärvi. Hänet heränneet hyvin pian kuitenkin hylkäsivät hänen maailmanmielisyytensä takia ja myöhemmin hänen paikalleen nousi yksi Suomen kristillisyyden mittavimmista persoonista Paavo Ruotsalainen, "erämaan profeetta", joka poikasena oli lukenut Raamatun kolme kertaa kannesta kanteen ja löytänyt seppä Högmanin opastuksella armon ja uuden elämän - Päässyt Kristuksen sisäiseen tuntemiseen. Nyt kun Paavo Ruotsalainen tiesi omasta kokemuksestaan mitä on synnin hätä ja ahdinko, osasi hän toimia armoitettuna sielunhoitajana ja elävän sanan julistajana, joka sana sai vastakaiun ihmisten sydämissä ja valtava on se työ, minkä hän Jumalan palvelijana teki Savon ja Kainuun kansan keskuudessa. Yksi kauneimmista virsistä, "Koska valaissee koin tähtönen, mua köyhää kerjääjää", on nimetty Paavo Ruotsalaisen lempivirreksi sen vuoksi, että hän pitkillä saarnamatkoillaan Savon hiekkateitä Valkko-tammalla ajellessaan usein veisasi tätä virttä, hiekan rahinan kärrynpyörissä urkurina toimien.

Samoihin aikoihin kun herätyksen tuulet puhalsivat Savon suunnalla, myös Kalajokilaaksossa alkoi tapahtua. Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne Pohjanmaan pitäjissä oli se, että puukkojunkkarit terrosisoivat kylissä kylväen pelkoa, hävitystä ja kuolemaa viranomaisten pystymättä tilannetta juuri hallitsemaan. Samoin juoppokurjuus ja muu paheellinen elämä oli jokapäiväistä todellisuutta kaikissa yhteiskuntakerroksissa. Myös pappiloissa. Kuitenkin aiemmin kuvatun Hallen pietismin kuin myös Savon suunnalta kantautuvien herätysviestien vaikutuksesta talonpoikien keskuudessa oli alkanut ilmetä herätyksen merkkejä, jopa syvällistä hengen elämää.

Ratkaisevaa osaa Pohjanmaan herätyksessä näytteli nuori pappi, Jonas Lagus, jota erään kerran oli haettu kuolevan vanhuksen luo. Iloluontoisena ja tanssiaisissa viihtyvänä pappina hän oli kuitenkin viivytellyt säätyläisten tansseista lähtöä siinä määrin, että vanhus oli kuollut juuri kun hän oli astunut ovesta sisään. Nyt kun talon vanhurskas isäntä oli kuullut, että viivyttelyn syynä oli tanssiaiset, oli hän katsonut pappia kiinteästi ja sanonut: "Kirottu olkoon se, joka Herran työtä kelvottomasti tekee". Nämä sanat olivat sattuneet nuoreen pappiin syvästi ja isäntä itse, nähtyään papin synninhädän, oli lähtenyt saattamaan pappia kotimatkalle. Matkalla isäntä oli selittänyt papille Jumalan armovanhurskauden ja Jeesuksen sovitustyön siinä ja näin nuori pappi, Jonas Lagus, oli löytänyt Jumalan armon avukseen oikeaan aikaan.

Nyt tämän kokemuksen jälkeen Jonas Laguksesta tuli yksi tulisieluisempia sananjulistajia, mitä maassamme on koskaan ollut. Hänen vaikutuksestaan herätyksen tuli levisi kulovalkean tavoin Pohjanmaan pitäjissä. Samoin toinen herännyt tulisieluinen pappi, Nils Kustaa Malmberg, osallistui aktiivisesti Jumalan voimallisen sanan kylvötyöhön silloisten pohjalaisten "kytökontioiden" sydämiin. Kerrotaan, että kun Malmberg oli mennyt Härmän kappalaiseksi ja noussut saarnatuoliin saarnaamaan oli kuin ukonpysty olisi noussut kirkon perälle, niin voimakkaat hänen saarnansa olivat olleet. Nyt seurauksena näiden kahden tulisielun sekä muutamien muiden saarnatyöstä oli se, että elämä muuttui täysin pohjalaisissa pitäjissä ja tämä herätys oli ainut, joka pystyi puukkojunkkarien yli 70 vuotta jatkuneen terrorismin lopettamaan. Heränneen kansan keskuudessa ei puukkojunkkareilla ollut enää sijaa.

Myös Paavo Ruotsalaisen korviin oli kantautunut viestejä Pohjanmaan herätyksestä ja niinpä hän päätti lähteä kaverinsa kanssa tutkailemaan tämän herätyksen laatua. Jonas Lagus oli pitänyt seuroja Nivalan Pirttiperällä, jonne Paavo oli matkannut ja seuratalon porstuassa muina miehinä istuen kuunnellut pirtistä kuluvaa Jonas Laguksen saarnaa. Aikansa kuunneltuaan hän oli pukannut kaveriaan ja tuumannut: "Kato tuata suatanoo ko lahtoo kansoo". Ja sen voimme uskoa, että Laguksen saarna on ollut todellista hengen ja voiman osoittamista. Tällä samalla matkalla Jonas Lagus ja Paavo Ruotsalainen ystävystyivät ja samalla Savon ja Pohjanmaan herätykset yhtyivät ja itseoikeutetuksi koossapitäväksi voimaksi nousi Paavo Ruotsalainen aina kuolemaansa saakka. (Kirj. Aapeli Saarisalo: Paavo Ruotsalainen).

1800-luvun puolivälissä elämä meillä Lapissa oli vähintäänkin yhtä kurjassa jamassa kuin Pohjanmaallakin. Porovarkaudet, jatkuvat tappelut, jopa miestapot olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Samoin jokaisessa kylässä oli oma viinaporvari, joka piti huolen siitä, että kansan rahat menivät kurkusta alas ja lapset olivat lähes alastomia, suuressa puutteessa ja kurjuudessa. Mutta myös tämän kurjuuden keskelle koitti "aamunkoitto korkeudesta".

Karesuvannon kirkkoherra Lars Leevi Laestadius kävi vaikean sairauden myötä läpi myös syvällisen hengellisen murroksen ja lähti uudessa voimassa saarnaaman voimallista sanaa kansalle, kuin Jeesus omana aikanaan. Samaan aikaan Lainion lähetyskoulussa kadekeettana toiminut Juhani Raattama koki kutsua Jumalan valtakunnan työhön ja piti iltaisin voimallisia seuroja lähetyskoululla. Raattaman saarnojen vaikutuksesta monet kuulijoista joutuivat suureen hätään omasta iankaikkisuuskohtalostaan ja Raattama oli jo huolissaan syntyneestä tilanteesta kunnes eräänä iltana oli lukenut Lutherin kirkkopostillaa ja löytänyt sieltä ehdottoman synninpäästön opin. Nyt seuraavissa seuroissa oli taas joku nuori nainen joutunut suureen synninhätään jonka johdosta Raattama oli mennyt hänen luokseen, laskenut kätensä hänen päälleen ja julistanut Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Välitön seuraus tästä oli ollut, että naisen koko olemus oli muuttunut. Hänen kasvonsa olivat olleet kuin enkelin kasvot ja koko hänen olemuksensa oli säteillyt syvää rauhaa ja vapautta. Nyt Juhani Raattama oli taas ollut ymmällä tilanteesta ja kun Laestadius oli seuraavan kerran tullut lähetyskoululle tarkastusmatkallaan, oli Raattama kautta rantain varovasti selittänyt mitä lähetyskoulun seuroissa oli tapahtunut ja kun he olivat yhdessä tutkineet Lutherin kirkkopostillaa, he olivat todenneet, että siinä oli Raamatullinen synninpäästöoppi. Ja sinä talvisena yönä, piisivalkean ääressä Laestadius oli julistanut Raattamalle synninpäästön ja Raattama vuorostaan Laestadiukselle ja tätä keskiyön hetkeä, tammikuussa 1846, voidaan pitää lestadiolaisen herätysliikkeen syntyhetkenä ja täältä Lainion lähetyskoululta lähti tuli, joka kulovalkean tavoin levisi monien voimallisten sananpalvelijoiden, kuten Pietari Antinpoika – Antin-Pieti, Pietari Hanhivaara – Hanhi-Pieti, Posti-Heikki, Fredrik Paksuniemi, Heikki Aikio jne. saattamana kaikkialle Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin aina Pietaria ja Amerikkaa myöten ja seuraus tästä hengen tulesta oli se, että kokonaisia yläkuntia tuli täysin raittiiksi. Viinaporvarit kaatoivat viinansa maahan, porovarkaat menivät ja tunnustivat itse omat rikoksensa, jopa haitarit -"pirunkeuhkot" - poltettiin pirtinuunissa ja täysin uusi elämä virisi Lapin kylissä ja ihmisten sydämissä aivan samoin kuin Savossa ja Pohjanmaalla oli tapahtunut. (Kirj. Hjalmar Westeson: Lapin profeetan oppilaita),

On täysin käsittämätöntä se, että vaikka Jeesuksen sovitustyö ja sitä seurannut kristinusko on aidoimmillaan valtava Jumalan lahja ihmiskunnalle, kansakunnille ja yksilöihmisille, niin ne, jotka ovat tämän Jumalan rakkauden viestinviejinä toimineet ja maataan ja kansaansa palvelleet, ovat joutuneet tekemään tätä työtä vihattuna, vainottuna, jopa henkensä kaupalla. Fransiskus assisilainen on jäänyt historian kirjoihin todellisena rakkauden lähettiläänä, sairaiden ja köyhien ystävänä, ja kuitenkin hän joutui matkaamaan jatkuvissa kivisateissa. Huss poltettiin roviolla, Luther tuomittiin henkipatoksi, jonka kuka tahansa olisi saanut tappaa joutumatta syytteeseen. Samoin meillä Suomessa kaikki herätysjohtajat ovat joutuneet vihatuiksi ja tuomituiksi. Abraham Achrenius pidätettiin papinvirantoimituksesta ja määrättiin Turkuun vankilapapiksi moneksi vuodeksi. Henrik Renxwist lähetettiin Loviisan edustalla olevaan Kastholman linnakkeeseen vankien sielunhoitajaksi. Tältä vankilasaarelta hän ei saanut poistua kahteen vuoteen. Paavo Ruotsalainen sekä 10 herännäispappia tuomittiin sakkoihin ja viraltapantavaksi määräajaksi. Laestadius joutui käymään jopa Ruotsin kuninkaan edessä vastaamassa toiminnastaan jne. jne. Samoin omakohtaisten kokemusteni perusteella tiedän mitä on olla Jumalan palvelija tässä pimeyden ja synkeyden maailmassa. Olen Sodankylän vihatuin kaveri, on potkittu mustelmille, on uhattu moneen kertaan oikeustoimilla jne. Ja tämä kaikki vain sen vuoksi, että Jumalan kutsumana palvelijana haluan ahkeroida isänmaani ja kansani menestystä, sillä ymmärrän, että ilman näitä 1700 - 1800 luvun suuria herätyksiä kansakuntamme olisi huutavassa hukassa; ja että nykyinen kehitys kansakuntamme keskuudessa on sitä luokkaa, että jos todellista henkistä heräämistä ja moraalista ryhdistäytymistä ei tapahdu, kansakuntamme on tuhoon tuomittu kansakunta.

Vanhan virsikirjan virsi 128.

1. Ne, jotka täällä uskossa tunnusti Herraa Kristusta, ne kalliimmakasi katsoivat taivaiset aarteet, tavarat kuin tämän turhan maailman, sen kullan, maineen, kunnian	2. Ei saaneet heitä milloinkaan, ei vallat eikä mahdit maan kuvia kunnioittamaan ja eteen luotuin lasnkeemaan. Ei voineet muuta Jumalaa he palvella kuin ainoaa.
3. He tuskaa kärsi ankaraa ja piinaa, pilkkaa katkeraa, he kesti vainot vaikeat ja kahlehet ja ruoskinnat. Myös monet käydä kuolohon sai liekkiin polttorovion.	4. Nyt kunniassa suuressa he ovat taivaan riemussa, he saaneet on jo autuuden, perintöön päässeet pyhien. Jumalan lasten joukkohon, luo valittuin he tulleet on
5, Suo, Jeesus, meidän taivaassa myös heidän kanssaan riemuita ja katsella sun kasvojas ja veisata sun kiitostas. Vie itkun jälkeen ilohon. Ylistys sulle olkohon.

Klikkaa seuraavaan: Suomalaisen kristillisyyden alennustila