|
1. Kristinuskon syntyhistoriaa
Evankeliumi
Matteuksen mukaan 23.luku
1. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta
heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne
ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa.
5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.
He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia
synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset
kutsuvat heitä nimellä 'rabbi.'
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän
opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän
Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän
mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se
ylennetään.
13. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te
ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te
ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
14. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun
syötte leskien talot, jopa näön vuoksi pitkiä rukouksia pitäen! Sentähden
saatte sitä kovemman tuomion.
15. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te
kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on
siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman,
kuin te itse olette!
16. Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo
temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin
kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!
17. Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan
pyhittää?
18. Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos
joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa
sidottu.'
19. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan
pyhittää?
20. Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken
kautta, mitä sen päällä on.
21. Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa,
joka siinä asuu.
22. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja
hänen kauttansa, joka sillä istuu.
23. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te
annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte
sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja
uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
24. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!
25. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te
puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä
ja hillittömyyttä!
26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin
tulisi puhtaaksi!
27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te
olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät
kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28. Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta
sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
29. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te
rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30. ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet
osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!
31. Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka
tappoivat profeetat.
32. Täyttäkää siis te isäinne mitta.
33. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte
helvetin tuomiota pakoon?
34. Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja
kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia
heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35. että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä
on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen
asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven
päälle.
37. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota
sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette
ole tahtoneet.
38. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi.'
39. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte:
'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'"
Runsaat kaksi
vuosituhatta sitten elämä silloisen Palestiinan alueella oli todellista
kuolemanvarjon maassa elämistä. Rooman toinen toistaan verisemmät keisarit
yrittivät ylläpitää Rooman maailmanvaltaa ja Palestiinaa sen osana. Vaikka se
usein vaikeaa oli. Israelin kansa oli tottunut itsenäiseen ja muusta
ympäristöstä poikkeavaan ajatteluun ja käytäntöön ja oli sen vuoksi
ulkopuolisen erittäin vaikeasti hallittava kansa eivätkä laajatkaan puhdistukset,
suuret joukkoristiinnaulitsemiset ja muut kurinpitotoimet läheskään aina
johtaneet toivottuun lopputulokseen. Niinpä vallitseva tilanne tarjosi
keisarin mielisuosioon pyrkivälle nuorelle intoilijalle, Herodekselle,
oivallisen tilaisuuden päästä keisarin suosioon ja Jerusalemin kuninkaan
valtaistuimelle. Joukkoineen Herodes suoritti Galilean vuorimaassa
laajamittaisia puhdistuksia. Savusti luoliin kätkeytyneet niskuroijat ulos ja
tappoi heidät naisineen ja lapsineen. Tämän jälkeen Herodes marssi Jerusalemiin
ja syrjäytti valtaapitävän hasmonilaispuolueen sekä tapatti Baaban mahtavan
hallitsijasuvun viimeiseen mieheen. Näissä puhdistuksissa hän teloitutti myös
oman hasmonilaissyntyisen vaimonsa, Mariamnen, sekä kaksi hänestä syntynyttä
poikaansa, Jakobuksen ja Josefuksen, ja näiden puhdistusten jälkeen hän
saattoi istua turvallisesti kuninkaan valtaistuimelle tarvitsematta
oppositiota pelätä ja aina kun joku yritti Herodeksen vastaisia mielipiteitä
esittää, hänet vietiin Hyrkaonin vuorilinnaan ja katosi sille matkalle.
Oli sanomattakin
selvää, että näissä oloissa Palestiinan uskonnolliset johtajat joutuivat
luovimaan Mooseksen lain ankarien ja Jumalalle ehdotonta kuuliaisuutta
vaativien säädöksien sekä Rooman hirmuhallinnon välillä, vaikka näin ei olisi
pitänyt tehdä. Jumala vaatii uskollisuutta hänen tahdolleen aina kuolemaan
saakka ja tällaiset luovimiset ovat kyykäärmeitten elkeitä, niin kuin
Johannes Kastaja sekä Jeesus sen myöhemmin osoittivat. Seurauksena tästä
luovimisesta oli se, että uskonnollisesta elämästä muodostui lähinnä
muotojumalinen meno, jossa toteutettiin tietyt rituaalit ja noudatettiin
sapatti-, juhlapäivä ym. säädöksiä, mutta josta todellinen kansan hengellistä
nälkää ruokkiva hengen voima puuttui. Enemmänkin esilläpidettiin lain ankaruutta,
jolla jo ennestään raskautettujen ihmisten kannettavaksi pantiin sellaisia
taakkoja, joita fariseukset itse eivät sormellakaan liikuttaneet. Tosin tämän
muotojumalisen ja täysin kuolleen uskonnollisuuden vastapainona Palestiinan
hengellisessä ympäristössä vaikutti eräs hengellinen yhteisö, Qumranin
autiomaassa elävä essealaisveljeskunta, joka oli sanoutunut irti ylipappien
ja fariseusten harjoittamasta luovimisesta sekä muusta uskon maallistumisesta
ja noudatti Mooseksen Lakia kaikessa ehdottomuudessaan puhtaasti. Mutta
ympäröivästä yhteiskunnasta erilleen vetäytyneenä tämäkään yhteisö ei
pystynyt kansan hengellistä nälkää tyydyttämään ja kansa odotti Israelin
lohdutusta.
Lopulta Kuningas Herodeksen hirmuhallinnon aika
päättyi. Viimeisimpiä hänen hirmutöistään oli tiernapoikien esityksistäkin
tutuksi tullut Beetlehemin lasten surmauttaminen, jossa yhteydessä hän
surmautti myös oman poikansa. Viimeisimpänä osoituksena hänen
hirmuhallintonsa sairaalloisuudesta historia (Stauffer: Jeesus historian valossa)
kertoo, että kun hänen kuolemansa aika lähestyi, hän määräsi vangittavaksi
2000 johtavaa fariseusta ja suljettavaksi Jerikon Hippotromille, jota
ympäröiviltä muureilta jousimiesten on ammuttava vangit kuoliaiksi sen
jälkeen kun tieto hänen kuolemastaan on tullut. Hän kun ei halua lähteä tästä
elämästä ilman valittajaisia. (Herodeksen kuoleman, v. 4 ennen ajanlaskumme
alkua, jälkeen nämä Jerikon vangit kuitenkin vapautettiin).
Evankeliumi
Luukkaan mukaan 1. Luku.
13. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun
rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja
sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
14. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen
syntymisestään.
15. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo,
ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
16. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
17. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä
isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun,
näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."
-------
76. Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä
olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
77. antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä
anteeksisaamisessa,
78. meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän
puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
79. loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja
ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle."
80. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen
päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.
Johannes Kastajan syntymään, lapsuuteen ja nuoruuteen liittyy samat
tunnusmerkit, jotka kaikkien aikojen kaikilla Jumalan palvelijoilla ovat
esiintyneet. "hän oli erämaassa.." Esim. Mooses vietti 40 vuotta
Midianin erämaassa ennen kuin hänen aikansa tuli astua Egyptin faaraon eteen,
Elia tuli jostain Tisben vuorimaasta ja astui kuningas Ahabin eteen ja näin
on täytynyt olla aina. Tämä erämaan korkeakoulu on Jumalan palvelijoille
välttämätön sen vuoksi, ettei turmeltunut ajan henki ja muut harhat pääse
Jumalan palvelijan hengellistä näkökykyä himmentämään. Ja näin oli siis myös
Johanneksen kohdalla. On paljon pohdittu sitä, missä Johannes Kastaja poika-
ja nuoruusvuotensa vietti? Omalta kohdaltani yhdyn kuitenkin professori
Aapeli Saarisalon näkemykseen siitä, että Johannes eli nuoruusvuotensa
aiemmin esilletulleen Qumranin essealaisveljeskunnan keskuudessa, jossa
hänellä oli runsaasti aikaa omistautua omien sisäisten tuntojensa tutkimiseen
sekä totuuden, oikean ja väärän tunnistamiseen Jumalan näkökulmasta.
Totuus ei ole haavoitettavissa ja silloin kun
jumalanpalvelija vaeltaa totuudessa ja julistaa syvintä totuutta kaikelle
kansalle, hänen ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään. Ei tarvinnut myöskään
Johannes kastajan pelätä siinä vaiheessa kun hän Elian tavoin
kamelinkarvoihin puettuna erämaan huutavana äänenä astui Israelin kansan
eteen julistamaan Jumalan armoa ja totuutta kaikelle kansalle. "Tehkää
parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois". Ja
heikoille tapahtui armo sen mukaan kun he syntinsä tunnustaen parannuksen
tekivät. Sen sijaan Jumalan totuutta vuosikymmeniä vääryyden vallassa
pitäneille fariseuksille Johanneksella oli julistettavana vain tuomion
sanomaa: "Te kyykäärmeen sikiöt! Kuka on neuvonut teitä pakenemaan
tulevaista vihaa"? Fariseukset olivat ylittäneet sen pahuudenrajan,
jonka taakse Jumalan armo ei enää kantanut.
Samaan aikaan kun
Johannes kastaja kävi omaa erämaan korkeakouluaan, kulki myös Jeesus omia
erikoisia teitään. Kaipaus syvälle Jumalan vanhurskauteen, oikeuteen ja
totuuteen paloi myös Jeesuksen sydämessä aivan pienestä pojasta alkaen. Jo
12-vuotiaana Jeesuksella oli valtavan paljon syvällistä viisautta ja Jumalan
tuntemusta, jota jopa temppelin ylipapit joutuivat hämmästellään ja vielä
tässä vaiheessa temppelin ylipapit edustivat Jeesukselle todellisia Jumalan
miehiä: "Eikö minun pidä siellä oleman missä minun Isäni ovat".
Näitä sanoja hämmästeli niin Joosef, Maria kuin kaikki muutkin. Sen, mitä
Jeesus tämän temppelimatkan jälkeen teki aina siihen asti kunnes myös hänen
oli aika puuttua tositoimin silloiseen muotojumaliseen ja pitkälle
harhautuneeseen kirkolliseen toimintaan, on jäänyt salaisuuden verhoon.
Evankeliumi
Luukkaan mukaan 4. luku
14. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi
kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
15. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.
16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa
mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan,
löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut
minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan
vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut
vapauteen,
19. saarnaamaan Herran otollista vuotta."
20. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja
istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
21. Niin hän rupesi puhumaan heille:
"Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne
kuullen."
22. Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä
armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä
ole Joosefin poika?"
23. Niin hän sanoi heille:
"Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän ananlaskun: 'Parantaja,
paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja,
joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.'"
24. Ja hän sanoi:
"Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen
kotikaupungissaan.
25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa,
kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli
kaikkeen maahan,
26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon
tykö Siidonin-maan Sareptaan.
27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä
kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman,
syyrialainen."
28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat
kiukkua täyteen
29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren
jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet
alas
Suuren erämaan
profeetan voimallisten saarnain kaiut olivat kantautuneet myös Jeesuksen
korviin ja niinpä hänenkin vaellus suuntautui Jordanin virran varrelle
Johanneksen kasteelle. Ei niinkään hänen syntisyytensä tähden vaan sen
vuoksi, että myös hänen oli aika astua täysivaltaisesti Taivaallisen Isänsä
palvelukseen: "Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki
vanhurskaus". Tässä yhteydessä Jeesus käyttää sanontaa:
"meidän", eli näillä sanoillaan Jeesus tunnustautuu Johanneksen
työtoveriksi yhdessä palvellakseen Jumalan tahtoa. Tämän kasteen jälkeen
Jeesus vaelsi erämaahan ja sieltä hän palasi uudessa Hengen voimassa. Aika
oli tullut valkeuden astua pimeyden keskelle ja näyttää todeksi synti,
vanhurskaus ja tuomio sekä totuus salatuimpaan saakka. Tämän erämaan
korkeakoulun jälkeen Jeesuksen julistukseen oli tullut täysin uusi syvyys ja
voima. Enää eivät olleet hänen sanansa jotain kauniita korulauseita tai
ihmisten mielisuosioon pyrkimistä. Jeesus puhui niin kuin se jolla on valta,
eikä niin kuin kirjanoppineet ja fariseukset ja seuraus tästä ensimmäisestä
todellisesta saarnasta Nasaretissa oli se, että synagoogaväki tuli kiukkua
täyteen niin, että raahasivat Jeesuksen jyrkänteelle syöstäkseen hänet alas.
Vaan ei löydy mahtia maailmasta nousemaan Jumalan
valtasuuruutta vastaan silloin kun on Jumalan aika toimia. Niin ei ollut
nytkään eikä Jeesuksella ollut aikomustakaan alistua kiukkuisen kansan
tahtoon ja tulla tapetuksi ennen aikojaan, vaan Jeesus käveli jyrkänteen
reunalta läpi väentungoksen kenenkään pystymättä hänen kulkuaan estämään.
Jumalan on valta ja voima ja kunnia aina ja iankaiken ja jokainen Jumalan
palvelija on osallinen tästä Jumalan valtasuuruudesta.
Seurauksena tästä ensimmäisestä saarnasta oli
kuitenkin se, että tämän jälkeen Jeesus oli merkitty mies, todellinen piikki
silloisten ylipappien, kirjanoppineiden ja fariseusten lihassa ja näiden
ainut tarkoitus oli koko Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ajan saada Jeesus
tapetuksi. Monessa kohtaa Raamatussa kerrotaan tapauksista joissa Jeesus
paransi sairaan, mutta kielsi sairasta kertomasta tästä kelleen ja tämä juuri
sen takia, että fariseusten lähettämät urkkijat ja murhamiehet olivat
jatkuvasti Jeesuksen kintereillä. Eräänkin kerran fariseukset lähettivät
palvelijansa vangitsemaan Jeesuksen ja tuomaan hänet heidän luokseen.
Kuitenkin palvelijat palasivat tyhjin käsin kuultuaan Jeesuksen mahtavan
saarnan ja kun fariseukset kysyivät miksei Jeesusta oltu tuotu, vastasivat
palvelijat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies
puhuu". Tähän fariseukset totesivat: "Oletteko tekin eksytetyt?
Onko kukaan ylipapeista ja hallitusmiehistä koskaan uskonut häneen, mutta tuo
kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu".
Niin. Voi olla,
että kansalla ei ollut tietoa lain kirjaimen muotoseikoista tai sen pilkuista
ja piirroista, mutta syvällä kansan sydämissä asui vakaa tietoisuus siitä,
mikä on oikein ja mikä väärin. Samoin kansan syvissä riveissä asui tietoisuus
siitä, että ylipappien, kirjanoppineiden ja fariseusten korkeakirkollinen
toiminta ei ollut lähelläkään Jumalan tarkoitusta, mutta kukaan ei ollut
uskaltanut vallitseviin uskonnollisiin epäkohtiin puuttua. Nyt tuli mies
Nasaretista ja julisti Jumalan koko totuuden kaikelle kansalle, kuin myös
korkeakirkollisille fariseuksille: "Voi teitä... te kyykäärmeen sikiöt...
kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon..." ja juuri tämä
totuus oli sopusoinnussa sen kanssa minkä kansa oli syvällä sisimmässään
totuudeksi tuntenut ja Jeesuksen sanankylvö upposi syvälle otolliseen
sydänten maaperään ja sai vastakaiun siellä. Jeesuksen sanat kuultuaan kansa
sisimmässään oivalsi, että tässä on suuri profeetta, tässä on pimeyden
valkeus ja tässä on Israelin lohdutus.
Koko Jeesuksen
maanpäällisen toiminnan ajan hänen ainut tehtävänsä oli kirkastaa Jumalan
vanhurskaus, hänen valtasuuruutensa ja totuutensa kaikelle kansalle. Tämän
Jumalan valtasuuruuden edessä täytyi monien riivaajahenkien lähteä huutaen
pakoon. Tämän Jumalan valtasuuruuden edessä monet sairaat parantuivat,
spitaliset puhdistuivat, sokeat saivat näkönsä, jopa kuolleet herätettiin ja
myös järven myrskyisten aaltojen oli tyynnyttävä. Ja lukematon oli se joukko,
joka syntinsä ja syntisyytensä tunnustaen sai parannuksen armon kautta
omistaa uuden elämän uutena ihmisenä. Se, mikä oli vanhaa ja epäonnistunutta,
oli kadonnut ja uusi oli sijaan tullut.
Mutta aivan samassa suhteessa kuin Jeesuksen
sanankylvö kasvoi runsasta hedelmää ja synnyttä uutta elämää kansan
keskuudessa, niin aivan samassa suhteessa nousi "musta sappi"
ylipappien, lainoppineiden ja fariseusten keskuudessa ja entistä
päättäväisemmin he etsivät keinoja tämä "nasaretilaisen harhaoppisen
kansanvillitsijän" vaientamiseksi. Ei niinkään lainpuhtauden
puolustamiseksi vaan ennen kaikkea heidän oman asemansa turvaamiseksi. Pelko
on tyrannien ase ja jos kansa lakkaa pelkäämästä, tyrannit menettävät
valtansa. Niinpä tarvittiin näyttävä oikeudenkäynti ja julkinen teloitus
Golgatalla, joilla toimilla pyrittiin tämän "kerettiläisen"
opetukset kitkemään kansa mielistä ja siinä vaiheessa kun Jeesus ristillä
riippui, oli ristin juurella myös joukko ylipappeja sen vuoksi, että jos tämä
"kerettiläinen" vielä viimeisillä hetkillään tunnustaa
harhautuneensa ja katuu, niin he voivat julistaa hänelle synninpäästön ja hän
saa vielä autuaan kuoleman. Mutta. Jeesuksella ei ollut aikomustakaan katua.
Hän tiesi kenen asialla hän oli toiminut ja tiesi myös, mitä nämä ylipapit
häneltä odottivat. Tähän ylipappien odotukseen Jeesus lausuu psalmin 22: "Eeli,
Eeli, lama sabaktani... Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit...".
Tämä psalmi 22 on jumalanpalvelijan kärsimyspsalmi, jonka vain äärimmäisen
harvat pyhät jumalanpalvelijat saivat lausua ja nyt kun Jeesus tämän psalmin
tässä yhteydessä lausui, osoitti se ylipapeille sen, että kysymyksessä oli
toivottoman paatunut "kerettiläinen", joka ei edes kuoleman edessä
parannukseen nöyrtynyt.
|