Aamunkoitto korkeudesta

Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie. Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa la varjossa, niille koitti valkeus. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan la sanomaan: ”Tehkää parannus. sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.

Ohdakkeista oli Israelin kansan vaellus. Aina siitä lähtien kun syntiinlankeemus tapahtui, tämän maailman ihminen elää enemmän tai vähemmän jumalatonta ja turmeltunutta elämää ja aina näistä syntiinlankeemuksen päivistä alkaen Jumalalla on ollut tahto ilmoittaa kunniansa ihmiskunnan keskellä. Tämän vuoksi Jumala aikoinaan valitsi Aabrahamin, jonka perillisistä hän muodostaisi oman kansan, kansan, joka eläisi hänen pyhien aivoitustensa mukaan, ja jonka keskuudessa vallitsisi se harmoninen sopusointu ja rauha, jonka hän oli tarkoittanut paratiisissa toimimaan. Kuitenkin tämän kansan vaellus oli sitä, mitä voimme raamatunhistoriasta lukea. Poikkeamista pois Jumalan tahdon ja siunauksien tieltä synnin turmion ja pakanallisiin jumalanpalvelusmenoihin. Vaivoin salvat profeetat omana aikanaan vähäistä parannusta kansan keskuudessa aikaan, mutta niin pian, kuin heidän aikansa tuli siirtyä isiensä tykö, niin kansa suistui jälleen samaan turmioon, josta se oli yrittänyt parannusta tehdä. Henkinen ja moraalinen rappio sekä synnin pimeys oli yhä uudelleen ja uudelleen sen kansan jokapäiväistä todellisuutta.

Sitten eräänä päivänä kantautui kovin outoja asioita israelilaisten korvain kuulla. Joku kamelinkarvainen ryysyläinen saarnasi Hengen voimassa väkevää parannussaarnaa ja kääntymystä Jumalan puoleen Jordanin laaksossa, sekä kastoi niitä, jotka syntinsä tunnustaen tekivät parannusta ja kääntyivät Jumalan puoleen.

Näistä Jordanin laakson tapahtumista alkoi uusi aikakausi, ei vain Israelissa, vaan kaikkialla maailmassa. Hän oli Jeesus, joka oli tuleva Jumalan lähettämänä "aamunkoittona korkeudesta”. Johannes Kastaja - tuo kamelinkarvainen ryysyläinen - oli Jeesuksen edellä lähetetty valmistamaan Messiaalle tietä ja valmistamaan Jumalan uusien ja suurien aivoitusten toteutumista ihmiskunnan keskuudessa. Siihen syntikurjuuteen ja hengelliseen pimeyteen, jossa ihmiskunta eli, oli koittamassa uusi huomen.

Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa kerrotaan kuinka Jeesus käy Jordanilla Johanneksen kasteella ja lähtee sen jälkeen erämaahan, jossa hänen uskonsa kestävyys perusteellisesti koetellaan. Näiden koetusten jälkeen Jeesus palaa voittajana Hengen voimassa kansansa keskuuteen. Tästä paluusta alkaa se työ, joka on mullistava silloisen Israelin jo koko maailman, aina aikojen loppuun asti. Jeesus oli tullut toteuttamaan Isän tahtoa ihmiskunnan pelastukseksi ja uudeksi elämäksi kaikille, jotka tahtoivat tämän uuden elimin vastaan ottaa. Ensimmäisestä Aatamista oli tullut elävä sielu, joka oli sitten kuollut synteihinsä ja sen mukana koko ihmissuku. Nyt tästä toisesta Aatamista – Jeesuksesta – tuli eläväksi tekevä Henki. Koko Jeesuksen maanpäällinen elämä ja vaellus, jokainen hänen sanansa ja opetuksensa oli tämän Hengen voiman osoittamista armoksi ja uudeksi elämäksi kaikille. Tämä Hengen voima, joka Jeesuksen kautta toimi, oli tuonpuoleisen toimintaa tämän puoleisessa maailmassa. Keskeinen totuus Jeesuksen julistuksessa oli: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kuvataan tätä Jeesuksen voimallista astumista kansansa eteen. Koko silloinen Galilea ja muu Israel joutuivat tunnustamaan, että uusi voimallinen profeetta oli tullut heidän keskelleen. Erään kerran oli synagoogassa mies, jossa oli saastainen riivaajahenki. Oli ollut ties kuinka pitkään, mutta nyt Jeesuksen valtasuuruuden edessä se joutui pakenemaan huutaen suurella äänellä. Mies vapautui ja hänelle koitti uusi elämä, uusi parempi huomen vapaana ja autuaallisena ihmisenä. Koko läsnä oleva kansa joutui suuren ihmetyksen valtaan: "Mitä tämä on? Uusi voimallinen oppi. Hän käskee saastaisia henkiäkin ja ne tottelevat". (Mark. 1:27).

Luukkaan evankeliumin 7.ssä luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus erään kerran lähestyy Nain nimistä kaupunkia. Juuri silloin kannetaan baareilla erään lesken ainoata poikaa kaupungin ulkopuolelle erämaan hiekkaan haudattavaksi. Siinä baareilla kannetaan tämän lesken koko hänen elämänsä tarkoitusta ja hänen kadonnutta tulevaisuudentoivoaan. Tälle leskelle ei ollut poikansa kuoleman jälkeen jäänyt mitään, minkä varaan hän olisi voinut vanhuutensa turvan turvata. Siinä tilanteessa Jeesuksen valtaa syvä sääli ja myötätunto tätä leskeä kohtaan ja niin hän käskee pysäyttää nämä baarit, menee näiden luo ja Hengen voimassa sanoo tälle nuorukaiselle: "NOUSE" ja pian tämä viimeiseen leposijaansa matkalla ollut nuorukainen nousee istualleen ja jälleen kansa joutui hämmennyksen vallassa tunnustamaan: "Suuri profeetta on noussut keskellemme” ja "Jumala on katsonut kansansa puoleen". (Luuk. 7:16).

Kolmannen piirteen Jeesuksen voimallisesta toiminnasta löydämme Johanneksen evankeliumin 7. luvusta.

Aivan toimintansa alusta alkaen Jeesus julisti Hengen voimassa voimallista Jumalan sanaa, niin kuin se jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet. Tämä voimallinen julistustyö huolestutti sen aikaisia ylipappeja ja fariseuksia Jerusalemissa mistä ylipapit lähettivät erään kerran palvelijoitaan vangitsemaan Jeesuksen, kansan villitsijän, ja tuomaan heidän tutkittavakseen Jerusalemiin. Kun palvelijat kohtasivat Jeesuksen julistamassa Jumalan koko totuutta silloisen kansan korvain kuulla, joutuivat he suuren hämmästyksen valtaan. Jeesuksen sana oli elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka. Tämä sana tunki lävitse ihmisen ulkokuoren ja toi esiin ihmisen salatuimmatkin ajatukset niin näiltä ylipappien ja fariseusten palvelijoilta, kuin muultakin kuulijakunnalta. Siinä näiden palvelijoiden aatokset muuttuvat ja he palaavat niine hyvineen ja tyhjin toimin Jerusalemiin: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu". (Joh. 7:46).

Näissä muutamissa Jeesuksen toiminnan piirteissä näimme niitä piirteitä, jotka osoittivat todeksi sen, että taivasten valtakunta, aamunkoitto korkeudesta, oli tullut ihmisten keskelle. Aina siellä missä Jumalan totuuden henki toimii täydessä valtasuuruudessaan, siellä toimii Jumalan sana elävänä ja voimakkaana, puhdistaen sydämet ja synnyttäen uutta elämää ihmisten sydämissä. Jeesus – Jumalan Sana – on se, joka tuo valkeuden pimeyteen, toivon toivottomuuteen ja uuden elämän sinne, missä elämän perusteet ovat särkyneet. Elävä ja voimallinen Jumalan sana on se, joka aikaansaa uutta elämää ihmisten sydämissä ja saa aikaan ihmeet ja tunnusteot siellä, missä tätä voimallista sanaa täydessä uskonvarmuudessa julistetaan. Tämä oli todellisuutta Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. Tämä oli elävää todellisuutta apostolien toiminnassa. Tämä oli elävää todellisuutta apostolisen ajan seurakunnissa. Tämä on elävää todellisuutta kaikkina aikoina, myös meidän päivinämme aina siellä missä Jumalan Hengen voima – apostolinen usko – Jumalan valtakunta toimivat täydessä valtasuuruudessaan. (Katso k. 16:15ss).


IKUISIA TOTUUKSIA

Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.


Voidaan sanoa, että kaikkiin ihmisen kärsimyksiin ja vaikeuksiin on olemassa vain yksi syy; ja tämä syy on ihmisen sisäinen heikkous selviytyä elämästä ja kaikista sen tuomista haasteista. Silloinkin kun ihminen on syvälle synnin syövereihin joutunut, tähän on ollut syynä se, ettei hänellä Ole ollut henkistä lujuutta – henkistä ryhtiä – kieltäytyä kiusauksista. Niin monet meistä on alttiita lankeamaan viettelyksiin, tulipa ne sitten missä muodossa tahansa. Joko pullon kanssa, eroottisina pyyteinä tai miten tahansa. Jengit, työtoverit, ystäväpiirit jne. muodostavat yksilöön nähden sen henkisen ylivallan, jota ihminen ei pysty vastustamaan. Joukon tai toisen, voimakkaamman persoonan tahto on yksilön tahto ja seuraamukset ovat sen mukaisia. Tapahtuu vähitellen luisuminen omantunnon ja oman tahdon tieltä synnin ja toisten tahdon tielle. Eräs kadun kaveri sanoi kerran, että kun tekee ensikerran syntiä, omatunto syyttää kovasti, mutta kun tekee, toisen kerran, niin omatunto syyttää vähemmän, ja jos tekee tarpeeksi paljon syntiä niin omatunto lakkaa syyttämästä kokonaan. Tässä tämä kaveri oli aivan oikeassa. Ihmisen sydän kovettuu ja omatunto paatuu jatkuvan syntielämän seurauksena. Ihmisessä tapahtuu ns. hengellinen kuolema. Tällainen ihminen noudattaa lihan ja ajatusten mielitekoja ja kulkee sitä tietä, joka väistämättä johtaa ihmisen ajalliseen ja iankaikkiseen turmioon. Pimeyden synkeys on hänelle varattuna, niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin.

Kuinka monen nuoren neitokaisen lupaavasti alkanut elämä ja tulevaisuuden toiveet ovat sortuneet siihen, ettei hänellä ole ollut henkistä ryhtiä kieltäytyä kiusauksissa. Tässä maailmassa riittää niitä "kiljuvia jalopeuroja, jotka kiertävät ympäriinsä, etsien kenen saisi niellä". Kun he sitten löytävät tällaisen itsestään epävarman ja heikon ihmisen, tulee tästä ihmisestä heidän hyväksikäytön uhri ja hyvin pian myös leimautunut vieteltävissä oleva "helppo saalis". Tämän jälkeen tämän nuoren neitosen kohtalo on sinetöity. "Kertakäyttötavara” on kertakäyttötavaraa ja sellaisena myös pysyy - Yksikään kunnon kaveri ei tällaista, vieteltävissä olevaa "helppoa saalista” elämäntoverikseen huoli ja hänen on vaipua yhä syvemmälle synkeyden pimeyteen. Lopputulos sitten on, että tästä, aikanaan kukoistaneesta neitokaisesta tulee puliukkojen "mielitietty", jolle tällä maailmalla on annettavana vain halveksuntaa ja ylenkatsetta. Kuinka monen nuoren ja pätevän kaverin elämänkaari on päätynyt "tuulentuvalle” vain sen takia, ettei hänen henkinen ryhtinsä riittänyt selviytymään elämän tilanteista ilman rohkaisu rohkaisuryyppyä. Elämä kokonaisuudessaan on haaste, johon ihmisen on pystyttävä vastaamaan. Ihmisellä on elämässään kaksi mahdollisuutta. Joko voittaa kaikki elämän mukanaan tuomat tilanteet tai tilanteet voittavat hänet. Voita elämä tai elämä voittaa sinut". Nyt jos siis joku kaveri on erehtynyt pullosta rohkaisua etsimään selvitäkseen vaikeista tilanteista, muodostuu tästä hyvin pian käytäntö, joka suistaa tämän kaverin yhä syvemmälle tähän kierteeseen. Tämän kaverin tie kulkee "alamäkeä" yhä syvemmälle ja syvemmälle turmeluksen kuiluun ja pimeyden synkeyteen.

Näissä parissa esimerkkitapauksessa me näimme ne lahjomattomat syyn ja seurauksen – Karman – lait, jotka ovat hallinneet yksilöihmistä ja kokonaisia kansakuntia aina ihmiskunnan aamuhämäristä alkaen. Ihminen kantaa aina vastuun tekojensa ja edesottamustensa seurauksista, olivatpa ne mitä tahansa. Tekojensa seurauksia ihminen ei voi paeta.

Raamattu käyttää näistä tilanteista myös nimitystä; "joutua perkeleen valtaan". Nyt jos ihminen on tälle tielle joutunut – vaipunut pimeyden synkeyteen, ei sillä ihmisellä juuri inhimillisesti toivoa ole. Kuinka voi leimautunut, ympäristön halveksima, elämässään haaksirikkoutunut ihminen korjata elämänsä, jonka henkinen ryhti ei ole riittänyt elämänsä ohjaamiseen silloinkaan, kun kaikki on ollut vielä hyvin? Kuinka voi alkoholisoitunut kaveri alkaa uuden paremman elämän, kun hänen henkinen kanttinsa ei ole riittänyt elämänsä purren ohjaamiseen silloinkaan kun hän on raitis ja elinvoimainen kaveri ollut? Ihminen, joka on synnin orjuuteen joutunut - "pirun kelkkaan istunut” niin siinä ihminen myös pysyy, ellei jokin "korkeampi voima” tule hänen avuksensa ja tuo uuden paremman aamunkoiton hänen elämäänsä.



KRISTUS VALO VALKEUDEN

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

”Nouse, oi aurinko. Tuo elämääni muutos", huokailee intialainen fakiiri jossain Intian joen tai järven rannalla odottaen kasteen lankeamista lootukselle ja uuden päivän koittoa. Tämä sama huokaus on ollut lukemattomien ihmisten huulilla niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. niin monet meistä on tyytymättömiä omaan elämäämme, itseemme ja niihin olosuhteisiin, joiden keskellä joudumme elämään. Niin monet meistä, aina uuden päivän koittaessa herää toivorikkaana uuteen päivään, josko tänään tapahtuisi myönteinen käänne elämässä. Kuinka moni ”tuulentuvan" kaveri kävelee toivorikkaana kylälle löytääkseen elämälleen jotain sisältöä. Kuinka moni meistä kuitenkin illan tullen joutuu pettyneenä laskeutumaan vuoteelleen. Pettyneenä siihen, ettei sinäkään päivänä tapahtunut mitään myönteistä. Sama ankeus. Sama ahdistus. Sama arkinen harmaus kuin ennenkin. Kuluu päivät. Kuluu viikot ja kuluu vuodet yhä uusissa ja uusissa pettymyksissä. Ja miksi näin? Siksi, koska ihminen ei ole tosissaan edes yrittänyt löytää muutosta elämäänsä.

Siihen aikaan kun apostoli Paavali eli ja vaelsi silloisen Vähän Aasian ja Etelä-Euroopan alueilla hänellä oli vain yksi tehtävä ja päämäärä. Julistaa voimallista evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka Jeesus oli maallisen vaelluksensa päätteeksi ristiinnaulittu ja kuollut, hän oli myös noussut kuolleista. Ja vaikka hän oli noussut Isän tykö, hän oli jättänyt jälkeensä perinnön, jossa oli tulevien sukupolvien toivo, aina maailman loppuun asti. Tämä toivo oli elävä ja voimallinen Jumalan Sana. Se voima, joka Jeesuksen toiminnassa toimi ihmisten keskuudessa, toimi nyt Pyhässä Hengessä julistetussa Jumalan Sanassa, jota myös Paavali, siihen kutsuttuna ja erotettuna, ahkeroitsi julistaa. Tämä Sana toimi täydessä valtasuuruudessaan Paavalin julistuksessa ja antoi uuden elämän, uuden paremman huomenen tuhansille ja tuhansille sen aikaisille ihmisille, niin ajallisesti kuin iankaikkisestikin. Siellä, missä Paavali liikkui, siellä ihmeet ja merkit seurasivat hänen julistustaan. Siellä oli Taivasten valtakunta, toimien täydessä valtasuuruudessaan.

Tämä lupaus jonka Jeesus antoi, ei päättynyt kuitenkaan Paavalin ja muiden Raamatun apostolien päiviin. Tämä sama lupaus voimassa vielä meidän päivinämmekin, ja toteutuu käytännössä aina siellä missä tämän päivän apostolit ja evankelistat Jumalan Sanaa esillä pitävät. Jeesus elää myös meidän päivinämme Pyhässä Hengessä julistetussa Jumalan Sanassa. Lupaukset vapautuksesta ja uudesta elämästä saavat täyttymyksen siellä missä ihminen vilpittömin sydämin ottaa uskossa tämän sanan vastaan. Jokainen etsivä löytää ja jokainen anova saa, luvataan Raamatun sanassa ja Jumala - ei lupaustaan ole koskaan tai kenenkään kohdalla pettänyt.

Kuitenkin tämän lupauksen toteutumiseen on olemassa yksi ratkaiseva ehto. "Tehkää parannus", oli Johannes Kastajan julistuksen ydin. Tätä samaa julisti Jeesus. "Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus", oli Paavalin julistuksen ydin. Tätä samaa julisti myös Laestadius ja tätä samaa julistavat kaikki todelliset Jumalan sanan saattajat. Ja tästä me myös tunnemme todelliset Jumalan palvelijat. Nykyisessä kristillisyydessä riittää monenlaista asian harrastajaa ja opin opettajaa, jotka yrittävät taivaan tietä ihmisille viitoittaa, mutta on valittaen sanottava, että niin paljon on hengellistä puoskarointia ja väärää opettajaa ja vilpittömien Jumalan totuuden etsijän on oltava tarkkana, ettei näiden harhaan johtajien ja väärään hurskauteen kasvattavien eksytykseen joudu. Jostain kummasta on eräisiin uskonsuuntiin pesiytynyt merkillinen ”jättäytymisoppi”, josta kuitenkaan Raamattu ei mitään puhu. Syntiselle ihmiselle ei riitä pelkkä jättäytyminen, eikä sellainen taivasten valtakuntaa peri. Ihmisen on tehtävä vilpittömin sydämin täyttä totta elämässään ja tehtävä todellinen parannus niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. "Jos jumalaton saa armon, hän ei koskaan opi vanhurskautta”, sanotaan Raamatun sanassa. Jättäytyneet ovat juuri niitä, jotka yrittävät ilman todellista parannusta Jumalan armon omistaa. Yleensä näistä tulee puolittaisia hengellisiä haihattelijoita, joiden elämästä ja vaelluksesta puuttuu se vanhurskas ryhdikkyys josta vanhurskaat Jumalan ihmiset tunnetaan.

"Totuutta sinä halajat salatuimpaan saakka", tunnustaa kuningas Daavid Jumalan edessä parannusta tehdessään. (Ps. 51:8). Tämä on yksi. ikuisia totuuksia Jumalan edessä kaikkina aikoina. "Joka rikoksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon".

Evankeliumin syvin totuus on sovitus. Sanoma siitä, että Jeesus Kristus on Golgatan keskimmäisellä ristillä lunastanut ihmiskunnan synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä, että Jeesus antoi henkensä, vanhurskas väärän puolesta, siinä Jeesus otti meidän paikkamme, ettei meidän enää omien syntiemme tähden tarvitse kuolla, jos vain teemme totisen parannuksen ja uskossa omistamme sen armon, joka Jeesuksen ristinkuolemassa meille lahjana tarjotaan. Tässä armossa saamme sovinnon Jumalan kanssa.

Toinen sovituksen suunta on suhteemme ihmisiin. Silloin jos ihminen on rikosten tielle sortunut, nämä rikokset on ihmisen itsensä sovitettava. Jos vaikka pitäjän kuuluisin ”viinaporvari” aikoo päästä helvetin tuomiota pakoon, on hänen ensin tehtävä parannus Jumalan edessä ja seuraavaksi hänen on käveltävä poliisilaitokselle, tunnustettava rikoksensa ja sovitettava ne yhteiskunnan kanssa.

Näistä sovituksista, ja vain näistä, alkaa ihmisen uusi elämä ja ihminen löytää todellisen vapauden ja rauhan. Rauhan Jumalan, ihmisten ja itsensä kanssa. Näistä sovituksista alkaa ihmiselle uusi elämä, aamunkoitto uudesta paremmasta huomenesta, joka kirkastuu kirkastumistaan, aina keskipäivään saakka.

Suokoon Herra lukijalleni rohkeuden lähteä tälle tielle.


Sodankylässä tammikuussa 1987
Leo Salmela

Otsikkosivulle
Etusivulle